C-77/01 - Empresa de Desenvolvimento Mineiro (EDM)
Printed via the EU tax law app / web
Arrêt de la Cour
Asia C-77/01
Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA (EDM),aiemmin Empresa de Desenvolvimento Mineiro SA (EDM)
vastaan
Fazenda Pública
(Tribunal Central Administrativon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
«Kuudes arvonlisäverodirektiivi – 2 artikla, 4 artiklan 2 kohta, 13 artiklan B kohdan d alakohta ja 19 artiklan 2 kohta – Taloudellisen toiminnan käsite – Liitännäisten rahoitusliiketoimien käsite – Vastikkeellinen palvelujen suorittaminen»
|
Julkisasiamies P. Légér’n ratkaisuehdotus 12.9.2002 |
| | |
| | | |
|
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 29.4.2004 |
| | |
| | | |
Tuomion tiivistelmä
- 1.
- Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Sekä vähennykseen oikeuttaviin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin käytettävät tavarat ja palvelut – Suhdeluvun mukainen vähennys – Laskeminen – Osakkeiden ja muiden arvopapereiden, kuten sijoitusrahasto-osuuksien, myynti – Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen, kun kyse ei ole taloudellisesta toiminnasta – Sijoitusrahastosijoitukset – Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen, kun kyse ei ole vastikkeellisesta palvelujen suorittamisesta – Holding-yhtiön tytäryhtiöilleen myöntämät lainat tai sijoitukset pankkitalletuksiin tai arvopapereihin – Soveltamisalaan kuulumisen raja – Verottomat liiketoimet, jotka ovat liitännäisiä rahoitusliiketoimia – Arviointiperusteet – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta
(Neuvoston direktiivin 77/388 2 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 2 kohta, 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 ja 5 alakohta, 17
artiklan 5 kohta ja 19 artikla
- 2.
- Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Verolliset liiketoimet – Vastikkeellinen tavaroiden luovuttaminen ja palvelujen suorittaminen – Käsite – Sellaiset työt konsortiosopimuksen yhteydessä, jotka on toteuttanut yksi konsortion jäsenistä – Käsitteen ulkopuolelle jääminen – Raja
(Neuvoston direktiivin 77/388 2 artiklan 1 kohta)
- 1.
- Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 17 artiklan 5 kohdassa
säädetään, että jos verovelvollinen käyttää sellaisia tavaroita ja/tai palveluita, joiden osalta tämä on maksanut ostoihin
sisältyvän arvonlisäveron, sekä vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin, on
tuon direktiivin 19 artiklan mukaisesti laskettava se vähennyksen suhdeluku, jota sovelletaan ostoihin sisältyvän arvonlisäveron
määrään, ja että toimia, jotka eivät kuulu kuudennen direktiivin soveltamisalaan ja jotka eivät näin ollen oikeuta arvonlisäveron
vähentämiseen, ei saa sisällyttää vähennyksen suhdelukua koskevaan laskelmaan.
Tältä osin pelkästä osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten arvopapereiden – kuten sijoitusrahasto-osuuksien – myynnistä
muodostuva toiminta ei ole taloudellista toimintaa kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä, eikä
se näin ollen kuulu tuon direktiivin soveltamisalaan.
Myöskään sijoitusrahastoihin tehdyt sijoitukset eivät ole kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä
vastikkeellisia palvelujen suorituksia, eivätkä nekään näin ollen kuulu direktiivin soveltamisalaan.
Näihin liiketoimiin liittyvän liikevaihdon määrä on siis jätettävä pois tuon direktiivin 17 ja 19 artiklassa tarkoitettua
vähennyksen suhdelukua koskevasta laskelmasta.
Sitä vastoin se, että holding-yhtiö myöntää vuosittain korollisia lainoja osittain omistamilleen yhtiöille, sekä holding-yhtiön
pankkitalletuksiin tai arvopapereihin – kuten valtion velkasitoumuksiin tai sijoitustodistuksiin – tekemät sijoitukset ovat
verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittamaa taloudellista toimintaa kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa ja
4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä.
Koska kyseiset liiketoimet on kuitenkin vapautettu verosta tämän samaisen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 ja
5 alakohdan nojalla, niiden muodostama liikevaihto on jätettävä ottamatta huomioon vähennyksen suhdelukua laskettaessa, kun
kyse on liitännäisistä liiketoimista direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa mielessä. Kyseisiä
liiketoimia on tältä osin pidettävä liitännäisinä sikäli kuin ne merkitsevät arvonlisäverollisten tavaroiden tai palvelujen
käyttämistä vain hyvin rajoitetusti; vaikka kuudennen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rahoitusliiketoimien tuottamien
tulojen suuruus voi tältä osin olla merkki siitä, että näitä liiketoimia ei ole pidettävä liitännäisinä tuossa säännöksessä
tarkoitetussa mielessä, se, että tällaisista liiketoimista saatavien tulojen määrä ylittää kyseisen yrityksen pääasialliseksi
toiminnaksi ilmoitetusta toiminnasta saatavien tulojen määrän, ei voi yksinään estää pitämästä näitä rahoitusliiketoimia liitännäisinä
liiketoimina.
Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, merkitsevätkö liiketoimet arvonlisäverollisten tavaroiden tai palvelujen
käyttämistä vain hyvin rajoitetusti, ja jos näin on, jättää nämä liiketoimet ulkopuolelle vähennyksen suhdeluvun laskemisessa
(ks. 53–55, 80 kohta, sekä tuomiolauselman 1 kohta)
- 2.
- Työt, jotka konsortion jäsenet suorittavat konsortiosopimuksen ehtojen mukaisesti ja jotka vastaavat tuossa sopimuksessa kullekin
niistä osoitettua osuutta, eivät ole vastikkeellisia tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön
yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä, eivätkä ne näin ollen
ole tuon direktiivin nojalla verollisia liiketoimia. Sillä, että konsortiota hallinnoiva konsortion jäsen toteuttaa näitä
töitä, ei ole merkitystä tältä osin.
Sitä vastoin silloin kun se, että konsortion jäsenen suorittama osuus töistä ylittää sille kyseisen sopimuksen mukaan kuuluvan
osuuden, johtaa siihen, että konsortion muut jäsenet maksavat vastiketta tuon osuuden ylittävistä töistä, viimeksi mainitut
työt ovat vastikkeellisia tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa mielessä
(ks. 91 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
-
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
29 päivänä huhtikuuta 2004(1)
Kuudes arvonlisäverodirektiivi – 2 artikla, 4 artiklan 2 kohta, 13 artiklan B kohdan d alakohta ja 19 artiklan 2 kohta – Taloudellisen toiminnan käsite – Liitännäisten rahoitusliiketoimien käsite – Vastikkeellinen palvelujen suorittaminen
Asiassa C-77/01,
jonka Tribunal Central Administrativo (Portugali) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi
saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA (EDM), aiemmin Empresa de Desenvolvimento Mineiro SA (EDM),
vastaan
Fazenda Pública,Ministério Público n osallistuessa asian käsittelyyn,
ennakkoratkaisun jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen
määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 2 artiklan,
4 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan B kohdan d alakohdan ja 19 artiklan 2 kohdan tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),,
toimien kokoonpanossa: tuomari P. Jann, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit C. W. A. Timmermans
ja S. von Bahr (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: P. Léger,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
- –
Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA (EDM), edustajanaan advogado D. Duarte,
- –
Portugalin hallitus, asiamiehinään M. Pretes, A. Seiça Neves ja L. Fernandes,
- –
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään T. Figueira ja C. Giolito,
kuultuaan Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA:n (EDM), edustajanaan D. Duarte, Portugalin hallituksen, asiamiehenään
V. Guimarães, ja komission, asiamiehinään C. Giolito ja M. França, 29.5.2002 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 12.9.2002 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1
Tribunal Central Administrativo on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 19.12.2000 tekemällään välipäätöksellä, joka on saapunut
yhteisöjen tuomioistuimeen 15.2.2001, EY 234 artiklan nojalla kolme ennakkoratkaisukysymystä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön
yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun
kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1; jäljempänä kuudes direktiivi) 2 artiklan, 4 artiklan 2 kohdan,
13 artiklan B kohdan d alakohdan ja 19 artiklan 2 kohdan tulkinnasta.
- 2
Nämä kysymykset on esitetty Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA:n (jäljempänä EDM) ja Fazenda Públican (valtionkassa)
välisessä asiassa, joka koskee EDM:n oikeutta ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähentämiseen sellaisena verovelvollisena,
joka toteuttaa paitsi kuudennen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan arvonlisäveron vähentämiseen oikeuttavia
liiketoimia, myös liiketoimia, joiden tuo yritys ei katso olevan taloudellista toimintaa kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa
tarkoitetussa mielessä tai joiden se katsoo olevan liitännäisiä rahoitusliiketoimia direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisessa
virkkeessä tarkoitetussa mielessä.
-
- Asiaa koskevat oikeussäännöt
Yhteisön lainsäädäntö
- 3
Kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa on kannettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan
alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta sekä palvelujen suorituksesta.
- 4
Kuudennen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa jotakin
tuon artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa. ”Taloudellinen toiminta” määritellään kyseisessä 2 kohdassa
kaikeksi tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittamaksi toiminnaksi, ja muun muassa liiketoiminnaksi, joka
käsittää aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluonteisessa tulonsaantitarkoituksessa.
- 5
Kuudennen direktiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdan mukaan veron perusteena on kaikki se, mikä muodostaa tavaroiden
luovuttajan tai palvelujen suorittajan kyseisistä liiketoimista ostajalta, vastaanottajalta tai kolmannelta saaman tai saatavan
vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet.
- 6
Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta – – edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista:
– –
- d)
- seuraavat liiketoimet:
-
- 1.
- luottojen myöntäminen ja välitys sekä luotonantajan harjoittama luoton hallinta;
-
- 2.
- luottotakuun tai muun vakuuden välitys ja muu käsittely sekä luotonantajan harjoittama luottotakuun hallinta;
-
- 3.
- liiketoimet, mukaan lukien välitys, jotka koskevat talletus‑ ja käyttötilejä, maksuja, tilisiirtoja, saamisia, shekkejä ja
muita siirrettäviä asiakirjoja, lukuun ottamatta saamisten perimistä;
-
– –
-
- 5.
- liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö‑ ja
yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita, ei kuitenkaan
-
-
- –
- tavaroiden hallintaan oikeuttavia asiakirjoja,
-
-
- –
- 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ja arvopapereita.”
- 7
Kuudennen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että ”jos tavarat ja palvelut käytetään verovelvollisen
arvonlisäverollisiin liiketoimiin, verovelvollisella on oikeus vähentää siitä verosta, jonka maksamiseen hän on velvollinen
– – arvonlisävero, joka on maksettava tai maksettu tavaroista tai palveluista, jotka verovelvolliselle on luovuttanut taikka
suorittanut tai luovuttaa taikka suorittaa toinen verovelvollinen”.
- 8
Sellaisten tavaroiden ja palvelujen osalta, joita verovelvollinen käyttää sekä vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin että
vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin, kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään,
että ”vähennys voidaan myöntää vain siitä arvonlisäveron osasta, joka vastaa ensin mainittujen liiketoimien suhteellista osuutta”.
Saman kohdan toisen alakohdan mukaan ”tämä suhdeluku on laskettava 19 artiklan mukaisesti kaikista verovelvollisen suorittamista
liiketoimista”.
- 9
Kuudennen direktiivin 19 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuoto on seuraava:
”1. Edellä 17 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu vähennyksen suhdeluku muodostuu murtoluvusta, jonka
- –
- osoittaja on sellaisen vuotuisen liikevaihdon arvonlisäveroton kokonaismäärä, joka muodostuu 17 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti
arvonlisäveron vähentämiseen oikeuttavista liiketoimista,
- –
- nimittäjä on sellaisen vuotuisen liikevaihdon arvonlisäveroton kokonaismäärä, joka muodostuu osoittajaan sisällytetyistä liiketoimista
sekä liiketoimista, jotka eivät oikeuta arvonlisäveron vähentämiseen. Jäsenvaltiot voivat lisäksi sisällyttää nimittäjään
muut kuin 11 artiklan B kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut tukipalkkiot.
Suhdeluku on laskettava vuosiperusteella ja ilmaistava enintään seuraavaan suurempaan kokonaislukuun pyöristettynä prosenttilukuna.
2. Edellä 1 kohdan säännöksistä poiketen vähennyksen suhdelukua laskettaessa on jätettävä ottamatta huomioon liikevaihdon määrä,
joka muodostuu investointitavaroiden luovutuksista, jos verovelvollinen käyttää nämä tavarat yrityksessään. Samoin on jätettävä
ottamatta huomioon liitännäisistä kiinteistö‑ ja rahoitusliiketoimista sekä liitännäisistä 13 artiklan B kohdan d alakohdassa
tarkoitetuista liiketoimista muodostuva liikevaihdon määrä. – – ”
Kansallinen lainsäädäntö
- 10
Código do imposto sobre o valor acrescentadon (arvonlisäverolaki, jäljempänä CIVA) 23 §:ssä säädetään seuraavaa:
- ”1.
- Jos verovelvollinen toimintaansa harjoittaessaan tekee sellaisia tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia, joista
osa ei oikeuta arvonlisäveron vähentämiseen, ostoihin sisältyvä vero voidaan vähentää ainoastaan sen suuruisena prosenttiosuutena,
joka vastaa verollisten liiketoimien vuotuista määrää suhteessa koko vuotuiseen liikevaihtoon.
– –
- 4.
- Edellä 1 momentissa tarkoitettu vähennyskelpoinen osuus lasketaan murtolukuna, jonka osoittajana on 19 §:n ja 20 §:n 1 momentin
nojalla vähennykseen oikeuttavien tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten vuotuinen veroton määrä ja nimittäjänä
kaikkien verovelvollisen toteuttamien liiketoimien vuotuinen veroton määrä, mukaan luettuna verosta vapautetut toimet tai
veron soveltamisalan ulkopuolelle jäävät toimet, muun muassa verottomat tuet, jotka eivät ole investointitukea.
- 5.
- Edellä mainitussa laskelmassa ei kuitenkaan oteta huomioon sellaisten käyttöomaisuuteen kuuluvien tavaroiden toimituksia,
joita on käytetty yrityksen toiminnassa, eikä sellaisia kiinteistö‑ tai rahoitustoimia, jotka ovat liitännäisiä verovelvollisen
harjoittamaan toimintaan nähden.”
- 11
CIVA:n 9 §:n 28 momentin mukaan verottomia liiketoimia ovat
- ”a)
- lainojen myöntäminen ja välittäminen, niiden muodosta riippumatta, mukaan luettuna niiden diskonttaus ja rediskonttaus, sekä
niiden hallinnointi tai hoito ne myöntäneen tahon toimesta,
- b)
- takauksien, vekselitakuiden, takuiden ja muiden vakuuksien välittäminen ja niistä vastaaminen sekä niiden hallinnointi tai
hoito ne myöntäneen tahon toimesta,
– –
- f)
- osakkeita tai omistusosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita, mutta ei kuitenkaan tiettyjä tavaroita vastaavia arvopapereita
koskevat toimet, palvelut ja välittäminen, lukuun ottamatta pelkkää niiden hallussapitoa, hallinnointia tai hoitoa,
- g)
- julkisten tai yksityisten arvopapereiden emissioita koskevat palvelut ja liiketoimet,
- h)
- sijoitusrahastojen hallinnointi tai hoito”.
- 12
”Konsortiolla” tarkoitetaan Portugalin oikeudessa ”sopimusta, jolla vähintään kaksi luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä,
jotka harjoittavat taloudellista toimintaa, sitoutuvat keskenään harjoittamaan yhdessä tiettyä toimintaa tai osallistumaan
tietyllä tavalla” jonkin lainsäädännössä mainitun tarkoituksen – kuten luonnonvarojen tutkimisen tai etsinnän – toteuttamiseen
(28.7.1981 annetun decreto‑lein (asetus) nro 231/81 (Diário da República I, A sarja, nro 171, 28.7.1981) 1 ja 2 §).
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
- 13
Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä käy ilmi, että EDM on kaivosalalla toimiva holdingyhtiö, joka oli
aiemmin julkisoikeudellinen yritys ja joka muutettiin syyskuusta 1989 lukien osakeyhtiömuotoiseksi yksityisoikeudelliseksi
oikeushenkilöksi.
- 14
Yhtiön yhtiöjärjestyksen, sellaisena kuin se on 21.9.1989 annetun decreto‑lein nro 313/89 (Diário da República I, A sarja,
nro 218, 21.9.1989) seurauksena, 3 §:n 1 momentin mukaan EDM:n pääasiallisena toimialana on
- ”a)
- Metallipitoisten ja muiden kuin metallipitoisten mineraalien etsintä, tutkiminen, louhinta, hyödyntäminen ja jalostaminen,
samoin kuin näiden mineraalien ja niistä jalostamalla saatujen tuotteiden ja sivutuotteiden myynti.
- b)
- Sovellettu tutkimustoiminta ja tekninen kehittäminen, joilla pyritään saamaan aikaan kannattavia investointeja yhteisyritysten
(’joint ventures’) avulla.
- c)
- Sellaisten omistusosuuksien hoito, jotka se omistaa tai joiden hallinnointi sille on uskottu sopimuksella ja jotka koskevat
yhtiöitä, joiden toimialana on edellä a kohdassa mainitut toiminnat.
- d)
- Kaivosalan investointiprojektien ja kaivosalalla toimivien yhtiöiden perustamisen edistäminen, ja erityisesti julkisten ja
yksityisten tahojen välisen yhteistoiminnan edistäminen.”
- 15
Siihen asti, kun EDM:stä tuli osakeyhtiö, sen pääasiallisena toimialana oli sen tuolloin voimassa olleen yhtiöjärjestyksen
mukaan myös muun muassa avustaa sellaisia yhtiöitä, joista se omisti osuuksia, saamaan lainoja luottolaitoksilta, ja se saattoi
myöntää takuita tällaisia lainoja varten.
- 16
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että EDM:n pääasiallisena toimialana on aina ollut sen omistamien omistusosuuksien
hallinnointi sekä tieteellinen ja teknologinen tutkimus kaivosalalla sitä koskevien investointien toteuttamiseksi muun muassa
uusia yrityksiä perustamalla, ja se on myynyt vain satunnaisesti omistusosuuksiaan yhtiöistä, vaikka näistä myynneistä saatu
tuotto onkin ollut määrältään huomattava.
- 17
EDM on osallisena kolmessa konsortiossa, joista kunkin ainoana tarkoituksena on etsiä malmiesiintymiä kolmella eri alueella
Portugalissa ja tutkia niiden hyödyntämisen kannattavuutta. Näiden konsortioiden perustamista koskevissa sopimuksissa (jäljempänä
konsortiosopimukset) määrätään, että mikäli löytyy malmiesiintymä, jonka hyödyntäminen osoittautuu kannattavaksi, tuon hyödyntämisen
varmistamiseksi perustetaan yhtiö.
- 18
EDM:n toiminta kunkin näiden konsortion yhteydessä muodostuu teknisluonteisista toimista ja töiden koordinoinnista konsortion
hallinnoijan ominaisuudessa sekä osallistumisesta tätä tarkoitusta varten perustettuihin neuvoa-antaviin elimiin ja teknisiin
komiteoihin. Kukin konsortion jäsenyritys laatii laskuja, joihin sisältyy kuvaus toteutettavista töistä ja selvitys niiden
kustannuksista, ja ne lähetetään konsortion hallinnoijalle eli EDM:lle. Nämä laskut on tarkoitettu yksinomaan konsortioon
kuuluvien yritysten välisten tilien myöhemmin tapahtuvaan selvittämiseen kussakin konsortiosopimuksessa sovittujen kustannustenjakoprosenttien
mukaisesti.
- 19
Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä käy ilmi, että Portugalin verohallinto (jäljempänä verohallinto)
teki EDM:n tekemän arvonlisäveron palauttamispyynnön tutkimisen yhteydessä yhtiötä koskevan tarkastuksen. Tämän tarkastuksen
aikana todettiin, että EDM oli tilikausina 1988–1992 vähentänyt ostoihin sisältyvän arvonlisäveron ikään kuin se olisi toteuttanut
vain vähennykseen oikeuttavia liiketoimia, vaikka verohallinnon mukaan toteutettujen liiketoimien luonteen vuoksi yhtiötä
olisi tullut pitää sellaisena osittain verovelvollisena, johon on sovellettava CIVA:n 23 §:n mukaista järjestelmää eli käytettävä
tuossa säännöksessä tarkoitettua vähennyksen suhdeluvun laskentamenetelmää.
- 20
Sellaisten tavaroiden hankintojen ja palvelujen vastaanottamisten osalta, jotka olivat yhteisiä verovelvollisen toteuttamille
eri toimille, kuten hallintoon tai pääkonttoriin liittyvät toimet, vähennettiin nimittäin arvonlisävero kokonaisuudessaan
tekemättä jaottelua verollisten liiketoimien ja verosta vapautettujen liiketoimien välillä.
- 21
Edellä mainitun tarkastuksen aikana todettiin, että EDM:n aiheettomasti vähentämä määrä oli 137 933 862 Portugalin escudoa
(noin 688 000 euroa).
- 22
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että verohallinnon mukaan seuraavat tulot ovat tavaroiden luovuttamisesta
ja/tai palvelujen suorittamisesta saatavia tuloja, joiden osalta ei ole vähennysoikeutta:
- –
- yhtiöistä omistetuista osuuksista saadut osingot
- –
- EDM:n osittain omistamilleen yhtiöille myöntämien lainojen korot
- –
- osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten arvopapereiden myynnistä saatu tuotto
- –
- muut rahoitustulot
- –
- niiden konsortioiden yhteydessä toteutettujen töiden arvo, joiden jäsen ja hallinnoija EDM on.
- 23
Verohallinto katsoo, että osingot, lainojen korot, tulot lyhytaikaisista rahoitustoimista, mukaan lukien omistusosuudet, sekä
osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten arvopapereiden myynnistä saatu tuotto, ovat sellaisesta toiminnasta saatua tuloa,
jota koskee CIVA:n 9 §:n 28 momentin a ja f kohdassa tarkoitettu vapautus arvonlisäverosta, eivätkä ne näin ollen oikeuta
ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähentämiseen. EDM:n konsortioiden yhteydessä toteuttamien töiden osalta verohallinto katsoo,
että koska EDM on vastuussa konsortioista ja näin ollen hallinnoi niiden sijoituksia, kyseiset työt kuuluvat CIVA:n edellä
mainitun säännöksen h kohdan soveltamisalaan, ja myös ne on näin ollen vapautettu arvonlisäverosta. Koska EDM harjoittaa sekä
verosta vapautettua että verollista toimintaa, verohallinto katsoo, että yhtiöön on sovellettava CIVA:n 23 §:n säännöksiä.
Näin ollen kaikki edellä mainitut tulot on sisällytettävä vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävän murtoluvun nimittäjään
tuon pykälän 4 momentin mukaisesti, sillä kaikki kyseiset toiminnat kuuluvat EDM:n pääasialliseen toimialaan; siihen kuuluvat
myös arvopaperien myynti ja muu rahoitustoiminta, koska näiden liiketoimien volyymi on suurempi kuin verollisten liiketoimien
volyymi.
- 24
Tässä tilanteessa verohallinto laski vähennyksen suhdeluvun määrän ja määräsi arvonlisäveron ja viivästyskorot maksettavaksi
tilivuosilta 1988–1992.
- 25
EDM valitti verohallinnon maksuunpanopäätöksistä Tribunal Tributário de Primeira Instância de Lisboaan (Portugali), joka hyväksyi
sen valituksen ainoastaan osinkojen osalta.
- 26
EDM haki tähän päätökseen muutosta Tribunal Central Administrativolta siltä osin kuin tässä päätöksessä ei hyväksytty sen
ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä vaatimuksia.
- 27
Kansallinen tuomioistuin täsmentää, että sen käsiteltävänä olevassa riita-asiassa on ensinnäkin ratkaistava, kuuluvatko taloudellisen
toiminnan käsitteen alaan se, että EDM myöntää vuosittain korollisia lainoja osittain omistamilleen yrityksille, sekä työt,
jotka se toteuttaa niiden kolmen konsortion yhteydessä, joiden jäsen se on ja joita se hallinnoi – erityisesti siltä osin
kuin nämä työt ylittävät konsortiosopimuksissa yhtiön suoritettavaksi sovitun osuuden – ja joista muut jäsenet maksavat vastikkeen.
Kyseisen tuomioistuimen mukaan toiseksi on ratkaistava, ovatko osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten arvopaperien myynti
sekä muu rahoitustoiminta ja EDM:n myöntämät lainat – jos niitä on pidettävä verollisina liiketoimina arvonlisäveron kannalta
– ”liitännäisiä liiketoimia” kuudennen direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä.
- 28
Näiden seikkojen perusteella Tribunal Central Administrativo päätti lykätä ratkaisun antamista asiassa ja esittää yhteisöjen
tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
- ”1)
- Onko sen, että holding-yhtiö myöntää vuosittain korollisia lainoja osittain omistamilleen yhtiöille, katsottava olevan kuudennen
direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ’taloudellista toimintaa’, kun holding-yhtiön pääasiallisena toimialana on
näiden yhtiöiden hallinnointi ja tietyssä määrin myös niiden sopimien lainojen takaaminen?
- 2)
- Merkitseekö se, että yhtiö, joka on konsortion jäsen ja joka hallinnoi sitä, suorittaa nyt esillä olevan kaltaisissa konsortioissa
töitä, kuudennessa direktiivissä tarkoitettua ’taloudellista toimintaa’, ja merkitseekö se sitä erityisesti siltä osin kuin
nämä työt ylittävät kyseisen yhtiön suoritettavaksi sopimuksessa sovitun osuuden ja kun muut konsortion jäsenet maksavat niistä
niiden arvoa vastaavan vastikkeen?
- 3)
- Onko yrityksen rahoitustoiminnan katsottava olevan kuudennen direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ’liitännäistä’,
kun se saa tästä toiminnasta vuosittain huomattavasti enemmän tuloja kuin sen yhtiöjärjestyksessä vahvistetusta pääasiallisesta
toimialasta?”
Ensimmäinen ja kolmas kysymys
- 29
Ensimmäisellä ja kolmannella kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy
lähinnä sitä, ovatko holding-yhtiön rahoitusliiketoimet, jotka muodostuvat korollisten lainojen myöntämisestä vuosittain sen
osittain omistamille yhtiöille, osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten arvopapereiden myynnistä sekä muusta rahoitustoiminnasta,
kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa; jos näin on, onko näitä liiketoimia siltä
osin kuin ne on vapautettu arvonlisäverosta kyseisen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan nojalla pidettävä liitännäisinä
tuon direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä ja onko näihin liiketoimiin liittyvän liikevaihdon määrä näin
ollen jätettävä ottamatta huomioon vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävän murtoluvun nimittäjässä.
Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset
- 30
EDM väittää, että ne rahoitusliiketoimet, joihin verohallinto viittaa ja jotka käsittävät arvopaperien korot, pankkitalletukset
ja muut lyhytaikaiset sijoitukset samoin kuin sellaisten lainojen korot, jotka EDM on myöntänyt osittain omistamilleen yhtiöille,
sekä arvopapereiden ja osakkeiden myynnistä saatava tuotto eivät vastaa sen yhtiöjärjestyksen 3 §:ssä kuvattua pääasiallista
toimialaa, vaan ne ovat toimintaa, jota se voi harjoittaa ainoastaan liitännäisenä toimintana.
- 31
EDM vetoaa tältä osin asiassa C‑142/99, Floridienne ja Berginvest, 14.11.2000 annettuun tuomioon (Kok. 2000, s. I‑9567) ja
huomauttaa erityisesti, että yhteisöjen tuomioistuin on siinä todennut, että vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävän
murtoluvun nimittäjään ei saa sisällyttää korkoja, jotka tytäryhtiöt maksavat holding‑yhtiölle tämän niille myöntämien lainojen
johdosta, jos tällainen luotonanto ei ole kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kyseisen holding-yhtiön
taloudellista toimintaa.
- 32
Lyhytaikaisten sijoitusten korkojen osalta EDM toteaa, että koska lyhytaikaisia sijoituksia pidetään oikeudellisesti lainoina,
ne jäävät EDM:n päätoimialan ulkopuolelle samoin kuin yhtiön tytäryhtiöilleen myöntämät lainat. Lisäksi nuo lainat vastaavat
joukkovelkakirjalainoja tai ovat niiden kaltaisia, minkä vuoksi niitä on pidettävä ”liitännäisinä rahoitusliiketoimina” (ks.
asia C‑80/95, Harnas & Helm, tuomio 6.2.1997, Kok. 1997, s. I‑745).
- 33
EDM:n mukaan sama päätelmä koskee osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten arvopapereiden myyntiä, koska niiden rahataloudellinen
luonne samoin kuin niiden liitännäinen luonne on ilmeinen. Muun tahon kuin rahoituslaitoksen suorittamien osakkeiden ja muiden
arvopaperien myynnin merkityksen huomioon ottamisen osalta EDM viittaa asiassa C‑155/94, Wellcome Trust, 20.6.1996 annettuun
tuomioon (Kok. 1996, s. I‑3013).
- 34
EDM katsoo, että kuudennen direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toista virkettä on tulkittava siten, että vähennyksen suhdeluvun
laskentaperusteena käytettävään murtolukuun ei tule sisällyttää sellaisen yrityksen suorittamia rahoitusliiketoimia, jonka
taloudellinen toiminta tuon direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä käsittää ainoastaan sen kaivosalan
yhtiöistä omistamien osuuksien hallinnoinnin sekä tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen tuolla alalla muille kaivosalan
yrityksille suoritettavien kyseisen alan palvelujen muodossa.
- 35
Portugalin hallitus toteaa ensinnäkin, että EDM ei ole puhdas holding-yhtiö, vaan että se harjoittaa välitöntä kaupallista
ja teollista toimintaa, joka on useimmissa tapauksissa samanlaista kuin sen osittain omistamien yhtiöiden harjoittama toiminta.
- 36
Lainojen korkojen osalta Portugalin hallitus toteaa, että korosta on sovittu lainasopimuksissa ja että se on mukautettu lainapääoman
mukaan, mikä erottaa korot osingoista, joiden osalta ei voida osoittaa välitöntä yhteyttä niiden määrän maksamisen ja suoritetun
palvelun arvon välillä (ks. em. asia Floridienne ja Berginvest, tuomion 14 kohta). Samoin osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten
arvopaperien myynnin osalta hinta on riippuvainen myytävän arvopaperin arvosta ja muuttuu sen mukaisesti.
- 37
Portugalin hallitus katsoo, että kun otetaan huomioon EDM:n toiminnan luonne ja erityisesti se, että kuudennen direktiivin
13 artiklan B kohdan d alakohdan alaan kuuluvan toiminnan katsotaan ainoastaan poikkeustapauksissa olevan luonteeltaan kaupallista
(ks. em. asiat Wellcome Trust, tuomion 35 kohta ja Harnas & Helm, tuomion 16 kohta), ei voida katsoa, että lainat ja osakkeiden
myynnit kuuluvat aina ja yksinomaan holding-yhtiön muun kuin kaupallisen toiminnan alaan. Vaikka nuo lainat ja osakkeiden
myynnit koskevat yksinomaan EDM:n tytäryhtiöitä, mikään ei estä sitä, että ne toteutetaan sellaisella tavalla, että ne muodostavat
EDM:lle myös sellaisten tulojen lähteen, joita tämä käyttää kaupallisen toimintansa yhteydessä.
- 38
Portugalin hallitus katsoo näin ollen, että se, että holding-yhtiö myöntää vuosittain korollisia lainoja osittain omistamilleen
yhtiöille, sekä osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten arvopaperien myynti on kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettua taloudellista toimintaa.
- 39
Tuon hallituksen mukaan nämä lainat sekä osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten arvopapereiden myynti ovat kuudennen direktiivin
13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan nojalla arvonlisäverosta vapautettuja rahoitusliiketoimia, jotka ovat verovelvollisen
toiminnan seuraus. Näitä liiketoimia ei näin ollen voida pitää kyseisen direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla
liitännäisinä (ks. asia C‑306/94, Régie dauphinoise, tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. I‑3695, 22 kohta). Näiden liiketoimien
merkittävä määrä ja niiden toistuvuus vahvistavat tämän päätelmän.
- 40
Komissio katsoo edellä mainitussa asiassa Floridienne ja Berginvest annetun tuomion 26–31 kohdan perusteella, että sitä, että
holding-yhtiö myöntää lainoja tytäryhtiöilleen, on pidettävä kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna taloudellisena
toimintana, joka muodostuu pääoman hyödyntämisestä jatkuvaluonteisten tulojen saamiseksi korkotulojen muodossa, sikäli kuin
tämä toiminta ei ole satunnaista, vaan sillä on liiketaloudellinen tai kaupallinen päämäärä, jolle on ominaista erityisesti
pyrkimys saada tuottoa sijoitetulle pääomalle.
- 41
Jos näin on, tytäryhtiöiden holding-yhtiölle maksamat korot muodostavat komission mukaan vastikkeen kuudennen direktiivin
13 artiklan B kohdan d alakohdan nojalla arvonlisäverosta vapautetuista liiketoimista, ja ne on sisällytettävä vähennyksen
suhdeluvun laskemisessa käytettävän murtoluvun nimittäjään tuon direktiivin 19 artiklan mukaisesti.
- 42
Muiden rahoitusliiketoimien kuin EDM:n tytäryhtiöilleen antamien lainojen osalta komissio toteaa, että niiden osalta on erotettava
kolme mahdollista tilannetta.
- 43
Ensimmäisen mahdollisen tilanteen osalta komissio toteaa, että jos ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo, että
EDM:n rahoitusta koskevilla toimilla on liiketaloudellinen tai kaupallinen päämäärä, ne kuuluvat arvonlisäveron soveltamisalaan
(ks. em. asia Floridienne ja Berginvest, tuomion 28 kohta), mutta ne on vapautettu arvonlisäverosta. Koska niitä ei – niiden
määrästä riippumatta – voida pitää liitännäisinä liiketoimina, nämä liiketoimet on sisällytettävä vähennyksen suhdeluvun laskemisessa
käytettävän murtoluvun nimittäjään tuon direktiivin 19 artiklan mukaisesti.
- 44
Mahdollisen toisen tilanteen osalta komissio toteaa, että jos katsotaan, että kyseinen rahoitusta koskeva toiminta ei ole
verollista toimintaa, vaan että kyseessä on ainoastaan yksityisen omaisuuden hallinnointi pelkän omaisuuden hallussapidon
seurauksena, siinä tapauksessa kyseessä on arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävä toiminta.
- 45
Kolmannen mahdollisen tilanteen osalta komissio täsmentää, että vaikka kyseessä olevat liiketoimet kuuluisivat arvonlisäveron
soveltamisalaan, niitä on pidettävä liitännäisinä eli niiden ei voida katsoa olevan osa verovelvollisen tavanomaista liiketoimintaa.
- 46
Komissio toteaa tältä osin edellä mainitussa asiassa Régie dauphinoise annetun tuomion 21 kohdan perusteella, että se, että
EDM:n tekemistä rahoitusliiketoimista saatava tuotto ylittää yhtiön pääasialliselta toimialalta saatavan tuoton, ei merkitse
sitä, että liitännäisten liiketoimien käsite ei voi tulla sovellettavaksi. Kun kyseessä on EDM:n kaltainen yhtiö, jonka malminetsintä‑
ja tutkimustoiminta on kannattavaa vasta keskipitkällä aikavälillä ja joka voi jopa osoittautua kannattamattomaksi pitkällä
aikavälillä, yhtiön rahoitusliiketoimien sisällyttäminen vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävän murtoluvun nimittäjään
johtaisi päinvastoin nimenomaan vähennystä koskevan laskelman vääristymiseen ja asettaisi näin ollen arvonlisäveron neutraliteetin
kyseenalaiseksi. Komissio katsoo, että tämän vuoksi toimintoja, jotka eivät kuulu tuon yrityksen tavanomaisen liiketoiminnan
alaan, on pidettävä kuudennen direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina liitännäisinä liiketoimina niiden tuottamista
voitoista riippumatta.
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 47
Ensinnäkin on muistettava, että vaikka kuudennen direktiivin 4 artiklassa vahvistetaan arvonlisäverolle erittäin laaja soveltamisala
(ks. asia C‑186/89, Van Tiem, tuomio 4.12.1990, Kok. 1990, s. I‑4363, 17 kohta), tuossa säännöksessä tarkoitetaan ainoastaan
toimintaa, joka on luonteeltaan taloudellista (ks. em. asia Régie dauphinoise, tuomion 15 kohta).
- 48
Kuudennen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa tällaista
taloudellista toimintaa. ”Taloudellisen toiminnan” käsitteeseen kuuluu kyseisen artiklan 2 kohdan määritelmän mukaan kaikki
tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittama toiminta ja erityisesti sellainen liiketoiminta, joka käsittää
aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluonteisessa tulonsaantitarkoituksessa. Käsitteellä ”hyödyntäminen”
viitataan yhteisen arvonlisäverojärjestelmän neutraliteettiperiaatteen vaatimusten mukaisesti kaikkiin näihin liiketoimiin
niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta (ks. em. asiat Van Tiem, tuomion 18 kohta ja Régie dauphinoise, tuomion 15 kohta).
- 49
Tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että ainoastaan sellaiset maksut, jotka ovat
vastike liiketoimesta tai taloudellisesta toiminnasta, kuuluvat arvonlisäveron soveltamisalaan ja että näin ei ole sellaisten
maksujen osalta, jotka ovat seurausta pelkästä omaisuuden omistamisesta (ks. asia C‑333/91, Sofitam, tuomio 22.6.1993, Kok. 1993,
s. I‑3513, 13 kohta sekä em. asiat Régie dauphinoise, tuomion 17 kohta ja Floridienne ja Berginvest, tuomion 26 kohta).
- 50
Lisäksi kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdasta seuraa, että liiketoimi voidaan katsoa arvonlisäverolliseksi ainoastaan,
jos verovelvollinen toimii ”tässä ominaisuudessaan” (em. asia Régie dauphinoise, tuomion 15 kohta).
- 51
Edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa on syytä ensinnäkin tutkia, ovatko kyseessä
olevat eri rahoitusliiketoimet sellaista toimintaa, joka kuuluu kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan
1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun toimintaan, vai jäävätkö ne direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.
- 52
Kuudennen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rahoitusliiketoimien osalta on toiseksi tutkittava, onko ne vapautettu arvonlisäverosta
tuon direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan nojalla.
- 53
Kolmanneksi on huomattava, että kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jos verovelvollinen käyttää sellaisia
tavaroita ja/tai palveluita, joiden osalta tämä on maksanut ostoihin sisältyvän arvonlisäveron, sekä vähennykseen oikeuttaviin
liiketoimiin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin, on tuon direktiivin 19 artiklan mukaisesti laskettava se vähennyksen
suhdeluku, jota sovelletaan ostoihin sisältyvän arvonlisäveron määrään.
- 54
Tältä osin on syytä muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että jotta ei vaarannettaisi yhteisellä
arvonlisäverojärjestelmällä taattavan neutraliteetin tavoitetta, toimia, jotka eivät kuulu kuudennen direktiivin soveltamisalaan
ja jotka eivät näin ollen oikeuta arvonlisäveron vähentämiseen, ei saa sisällyttää kuudennen direktiivin 17 ja 19 artiklassa
tarkoitettuun vähennyksen suhdelukua koskevaan laskelmaan (ks. vastaavasti mm. em. asia Sofitam, tuomion 13 ja 14 kohta, sekä
asia C‑16/00, Cibo Participations, tuomio 27.9.2001, Kok. 2001, s. I‑6663, 44 kohta).
- 55
Neljänneksi vähennyksen suhdelukua laskettaessa on syytä tutkia sitä, onko kyseessä olevia rahoitusliiketoimia, jotka kuuluvat
kuudennen direktiivin soveltamisalaan mutta jotka on vapautettu arvonlisäverosta sen 13 artiklan B kohdan d alakohdan nojalla,
pidettävä liitännäisinä liiketoimina, sillä siinä tapauksessa kyseisen direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen nojalla
ja tuon artiklan 1 kohdan säännöksistä poiketen vähennyksen suhdelukua laskettaessa on jätettävä ottamatta huomioon tällaisista
liiketoimista muodostuva liikevaihdon määrä.
Kuudennen direktiivin soveltamisala
- 56
Niiden korkojen lisäksi, jotka EDM on saanut korvauksena osittain omistamilleen yhtiöille myönnetyistä lainoista, kansallinen
tuomioistuin viittaa vaihdantakelpoisten arvopaperien myyntiin ja muuhun rahoitustoimintaan. Yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjen
huomautusten sekä yhteisöjen tuomioistuimen EDM:lle esittämiin kirjallisiin kysymyksiin annettujen vastausten perusteella
näyttää siltä, että kyse on itse asiassa osakkeiden ja sijoitusrahasto-osuuksien myynnistä, pankkitalletusten ja arvopapereiden
– kuten valtion velkasitoumusten ja sijoitustodistusten – tuottamien korkojen maksamisesta sekä sijoitusrahastoihin tehtyjen
sijoitusten tuotosta.
- 57
Tältä osin on syytä heti alkuun muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkkää yhtiöosuuksien hankintaa ja hallussapitoa
ei ole pidettävä kuudennessa direktiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana, joka tekisi niiden hankkijasta verovelvollisen.
Pelkkä rahoituksellisten osuuksien hankkiminen muista yrityksistä ei nimittäin ole omaisuuden käyttämistä jatkuvaluonteisessa
tulonsaantitarkoituksessa, koska mahdollinen voitto-osuus, joka on näiden osuuksien tuottoa, perustuu pelkästään omaisuuden
omistamiseen eikä se ole minkäänlaisen taloudellisen toiminnan vastike samaisessa direktiivissä tarkoitetussa mielessä (ks.
em. asiat Harnas & Helm, tuomion 15 kohta sekä Floridienne ja Berginvest, tuomion 21 kohta). Jos tällainen toiminta ei siis
itsessään ole kyseisessä direktiivissä tarkoitettua taloudellista toimintaa, niin sama koskee sellaista toimintaa, jolla tällaisia
omistusosuuksia luovutetaan (ks. em. asia Wellcome Trust, tuomion 33 kohta ja asia C‑442/01, KapHag, tuomio 26.6.2003, Kok. 2003,
s. I‑6851, 38 ja 40 kohta).
- 58
Samoin pelkkä muiden vaihdantakelpoisten arvopapereiden hankkiminen ja myynti ei voi olla omaisuuden käyttämistä jatkuvaluonteisessa
tulonsaantitarkoituksessa, koska nuo arvopaperit myytäessä mahdollisesti saatava voitto muodostaa ainoan näistä liiketoimista
saatavan vastikkeen.
- 59
Tällaiset toimet eivät nimittäin periaatteessa voi itsessään olla kuudennessa direktiivissä tarkoitettua taloudellista toimintaa.
Direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdasta tosin seuraa, että arvopapereita koskevat liiketoimet voivat kuulua
arvonlisäveron soveltamisalaan. Tuossa säännöksessä tarkoitetut liiketoimet ovat kuitenkin niitä, jotka muodostuvat jatkuvaluonteisten
tulojen saamisesta toiminnasta, joka menee pelkkää arvopapereiden hankkimista ja myyntiä pidemmälle, kuten arvopaperikauppaa
koskevan liiketoiminnan yhteydessä suoritettavat toimet.
- 60
Tästä seuraa, että yrityksen, joka harjoittaa toimintaa, joka muodostuu pelkästä osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten
arvopapereiden – kuten sijoitusrahasto-osuuksien – myynnistä, on katsottava kyseisen toiminnan osalta rajoittuvan hoitamaan
sijoituksia yksityisen sijoittajan tavoin (ks. em. asia Wellcome Trust, tuomion 36 kohta).
- 61
Tältä osin on muistettava, että myytävän osake-erän suuruutta tai asiantuntijayhtiöiden käyttöä tällaisen myynnin yhteydessä
ei voida pitää sellaisena arviointiperusteena, jolla sellainen yksityisen sijoittajan toiminta, joka on kuudennen direktiivin
soveltamisalan ulkopuolella, erotetaan sellaisen sijoittajan toiminnasta, jonka liiketoiminta on taloudellista toimintaa (ks.
em. asia Wellcome Trust, tuomion 37 kohta).
- 62
Näin ollen on todettava, että pelkästä osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten arvopapereiden – kuten sijoitusrahasto-osuuksien
– myynnistä muodostuva toiminta ei ole taloudellista toimintaa kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä
eikä se näin ollen kuulu tuon direktiivin soveltamisalaan.
- 63
Sijoitusrahastoihin tehdyistä sijoituksista saatavan tuoton osalta on todettava, että se ei ole välitön vastike sellaisista
palvelujen suorituksista, jotka muodostuvat pääoman luovuttamisesta kolmannen käyttöön (ks. em. asia Régie dauphinoise, tuomion
16 ja 17 kohta). Osinkojen tavoin tällaisen tuoton ei voida katsoa todellisuudessa vastaavan arvoltaan suoritettua palvelua.
Näin ollen sijoitukset eivät ole kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä ”vastikkeellisia” palvelujen
suorituksia, eivätkä ne myöskään näin ollen kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan (ks. vastaavasti asia C‑305/01, MKG‑Kraftfahrzeuge-Factoring,
tuomio 26.6.2003, Kok. 2003, s. I‑6729, 47 kohta).
- 64
Tämän tuomion 54 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että siltä osin kuin pelkkä osakkeiden ja muiden vaihdantakelpoisten
arvopapereiden – kuten sijoitusrahasto-osuuksien – myynti sekä sijoitusrahastoihin tehdyistä sijoituksista saatava tuotto
eivät kuulu kuudennen direktiivin soveltamisalaan, näihin liiketoimiin liittyvän liikevaihdon määrää ei saa sisällyttää tuon
direktiivin 17 ja 19 artiklassa tarkoitettuun vähennyksen suhdelukua koskevaan laskelmaan.
- 65
Sitä vastoin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan korkoja, jotka holding-yhtiö on saanut korvauksena sellaisille
yhtiöille myönnetyistä lainoista, joista se omistaa osuuksia, ei voida sulkea arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle,
koska näiden korkojen maksaminen ei ole seurausta pelkästä omaisuuden omistamisesta, vaan se on vastike pääoman luovuttamisesta
kolmannen käyttöön (ks. vastaavasti em. asia Régie dauphinoise, tuomion 17 kohta).
- 66
Sen kysymyksen osalta, toteuttaako holding-yhtiö tällaisessa tilanteessa tämän palvelujen suorituksen verovelvollisen ominaisuudessa,
yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Régie dauphinoise antamansa tuomion 18 kohdassa todennut, että henkilö
toimii tuossa ominaisuudessa suorittaessaan liiketoimia, jotka ovat verollisen liiketoiminnan välitön, pysyvä ja välttämättömän
seuraus, kuten se, että isännöintiyritys saa korkoja sellaisten summien sijoittamisesta, jotka se saa asiakkailtaan näiden
omistamien kiinteistöjen hallinnoinnin yhteydessä.
- 67
Näin on sitä suuremmalla syyllä silloin, kun kyseessä olevilla liiketoimilla on liiketaloudellinen tai kaupallinen päämäärä,
jolle on ominaista erityisesti pyrkimys saada tuottoa sijoitetulle pääomalle.
- 68
On todettava, että yritys toimii näin silloin, kun se käyttää varoja, jotka ovat osa sen varallisuutta, toteuttaakseen sellaisia
palvelujen suorituksia, jotka ovat taloudellista toimintaa kuudennessa direktiivissä tarkoitetussa mielessä, kuten se, että
holding-yhtiö myöntää korollisia lainoja osittain omistamilleen yhtiöille, myönnetäänpä nämä lainat taloudellisena tukena
kyseisille yhtiöille tai rahoitusylijäämän sijoituksina tahi muista syistä.
- 69
Myöskään korkoja, jotka maksetaan yritykselle korvauksena pankkitalletuksista tai arvopapereihin – kuten valtion velkasitoumuksiin
tai sijoitustodistuksiin – tehdyistä sijoituksista, ei voida sulkea arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle, koska maksetut
korot eivät ole seurausta pelkästä omaisuuden omistamisesta, vaan ne ovat vastike pääoman luovuttamisesta kolmannen käyttöön
(ks. vastaavasti em. asia Régie dauphinoise, tuomion 17 kohta). Tämän tuomion edellisestä kohdasta seuraa, että yritys toimii
verovelvollisena silloin, kun se käyttää näin varoja, jotka ovat osa sen varallisuutta.
- 70
Näin ollen on todettava, että sen, että holding-yhtiö myöntää vuosittain korollisia lainoja osittain omistamilleen yhtiöille,
sekä holding-yhtiön pankkitalletuksiin tai arvopapereihin – kuten valtion velkasitoumuksiin tai sijoitustodistuksiin – tekemät
sijoitukset ovat verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittamaa taloudellista toimintaa kuudennen direktiivin 2 artiklan
1 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä.
Arvonlisäverosta vapautettujen liiketoimien käsite
- 71
Siltä osin kuin sitä, että holding-yhtiö myöntää lainoja osittain omistamilleen yhtiöille, sekä tämän pankkitalletuksiin tai
arvopapereihin – kuten valtion velkasitoumuksiin tai sijoitustodistuksiin – tekemiä sijoituksia on pidettävä kuudennen direktiivin
soveltamisalaan kuuluvina palvelujen suorituksina, on syytä todeta, että tällainen toiminta on vapautettu arvonlisäverosta
kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 ja 5 alakohdan nojalla.
Suhteellisen vähennyksen laskeminen
- 72
Silloin, kun kyseessä oleva yritys suorittaa sekä vähennykseen oikeuttavia että vähennykseen oikeuttamattomia liiketoimia,
kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan toisesta alakohdasta seuraa, että se vähennyksen suhdeluku, jota sovelletaan ostoihin
sisältyvän arvonlisäveron määriin, on laskettava tuon direktiivin 19 artiklan mukaisesti.
- 73
Kuudennen direktiivin 19 artiklan 1 kohdasta seuraa tältä osin, että vähennyksen suhdeluku muodostuu murtoluvusta, jonka osoittaja
on sellaisen liikevaihdon arvonlisäveroton kokonaismäärä, joka muodostuu arvonlisäveron vähentämiseen oikeuttavista liiketoimista,
ja nimittäjä on sellaisen liikevaihdon arvonlisäveroton kokonaismäärä, joka muodostuu osoittajaan sisällytetyistä liiketoimista
sekä liiketoimista, jotka eivät oikeuta arvonlisäveron vähentämiseen, kuten tuon direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan
nojalla arvonlisäverosta vapautetut liiketoimet. Kuten tämän tuomion 54 kohdasta seuraa, toimia, jotka eivät kuulu kuudennen
direktiivin soveltamisalaan, ei saa sisällyttää kyseistä suhdelukua koskevaan laskelmaan.
Liitännäisiä liiketoimia koskeva poikkeus
- 74
Näin ollen on tutkittava sitä, ovatko se, että holding-yhtiö myöntää lainoja osittain omistamilleen yhtiöille, sekä tämän
pankkitalletuksiin tai arvopapereihin – kuten valtion velkasitoumuksiin tai sijoitustodistuksiin – tekemät sijoitukset, jotka
on vapautettu arvonlisäverosta kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 ja 5 alakohdan nojalla, liitännäisiä
liiketoimia direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa mielessä, missä tapauksessa tällaiset liiketoimet
on viimeksi mainitun säännöksen nojalla jätettävä ottamatta huomioon vähennyksen suhdelukua laskettaessa.
- 75
Tältä osin on todettava, että kuudennen direktiivin 19 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä vähennykseen oikeuttamattomasta
liiketoiminnasta muodostuvan liikevaihdon määrän kasvu johtaa sen arvonlisäveromäärän vähentymiseen, jonka verovelvollinen
voi vähentää. Sillä, että tiettyjä liitännäisiä liiketoimia ei kuudennen direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen
nojalla sisällytetä vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävän murtoluvun nimittäjään, pyritään kumoamaan tuon kyseiseen
laskelmaan luontaisesti liittyvän seurauksen kielteiset vaikutukset verovelvolliselle, jotta vältettäisiin se, että kyseiset
liiketoimet vääristävät tuota laskelmaa, ja varmistettaisiin yhteisellä arvonlisäverojärjestelmällä taattavan neutraliteetin
tavoitteen noudattaminen.
- 76
Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Régie dauphinoise antamansa tuomion 21 kohdassa, jos kaikki
ne verovelvollisen rahoitusliiketoimien tulokset, joilla on yhteys verolliseen toimintaan, olisi sisällytettävä kyseiseen
nimittäjään, vaikka tällaisten tulosten saavuttaminen ei merkitsisikään arvonlisäverollisten tavaroiden tai palvelujen käyttämistä
tai se merkitsisi niiden käyttämistä vain hyvin rajoitetusti, vähennystä koskeva laskelma vääristyisi.
- 77
Tältä osin on huomattava, että kuudennen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rahoitusliiketoimien tuottamien tulojen suuruus
voi olla merkki siitä, että näitä liiketoimia ei ole pidettävä liitännäisinä kuudennen direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisessa
virkkeessä tarkoitetussa mielessä. Kuitenkaan se, että tällaisista liiketoimista saatavien tulojen määrä ylittää kyseisen
yrityksen pääasialliseksi toiminnaksi ilmoitetusta toiminnasta saatavien tulojen määrän, ei voi yksinään estää pitämästä näitä
rahoitusliiketoimia ”liitännäisinä liiketoimina” kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa mielessä. Kuten komissio on perustellusti
todennut, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa malminetsintätoiminta on kannattavaa vasta keskipitkällä
aikavälillä tai voi jopa osoittautua kannattamattomaksi ja jossa vähennykseen oikeuttavien liiketoimien muodostaman liikevaihdon
määrä saattaa näin ollen olla hyvin rajallinen, rahoitusliiketoimien sisällyttäminen laskelmaan ainoastaan niiden tuottamien
tulojen suuruuden vuoksi johtaisi nimenomaan vähennystä koskevan laskelman vääristymiseen.
- 78
Edellä esitetystä seuraa, että sitä, että holding-yhtiö myöntää vuosittain lainoja osittain omistamilleen yhtiöille, sekä
pankkitalletuksiin tai arvopapereihin – kuten valtion velkasitoumuksiin tai sijoitustodistuksiin – tehtäviä sijoituksia on
pidettävä liitännäisinä liiketoimina kuudennen direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa mielessä
siltä osin kuin nämä liiketoimet merkitsevät arvonlisäverollisten tavaroiden tai palvelujen käyttämistä vain hyvin rajoitetusti.
Vaikka kuudennen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rahoitusliiketoimien tuottamien tulojen suuruus voi tältä osin olla
merkki siitä, että näitä liiketoimia ei ole pidettävä liitännäisinä tuossa säännöksessä tarkoitetussa mielessä, se, että tällaisista
liiketoimista saatavien tulojen määrä ylittää kyseisen yrityksen pääasialliseksi toiminnaksi ilmoitetusta toiminnasta saatavien
tulojen määrän, ei voi yksinään estää pitämästä rahoitusliiketoimia ”liitännäisinä liiketoimina” kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa
mielessä.
- 79
Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, merkitsevätkö pääasiassa kyseessä olevat liiketoimet arvonlisäverollisten
tavaroiden tai palvelujen käyttämistä vain hyvin rajoitetusti, ja jos näin on, jättää näiden liiketoimien tuottamat korot
pois vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävän murtoluvun nimittäjästä.
- 80
Näin ollen ensimmäiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa
- –
- pelkästä osakkeiden ja muiden arvopapereiden – kuten sijoitusrahasto-osuuksien – myynnistä muodostuva toiminta ei ole taloudellista
toimintaa kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä eikä se näin ollen kuulu tuon direktiivin soveltamisalaan,
-
- sijoitusrahastoihin tehdyt sijoitukset eivät ole kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä ”vastikkeellisia”
palvelujen suorituksia, eivätkä myöskään ne näin ollen kuulu direktiivin soveltamisalaan,
-
- näihin liiketoimiin liittyvän liikevaihdon määrä on jätettävä pois tuon direktiivin 17 ja 19 artiklassa tarkoitettua vähennyksen
suhdelukua koskevasta laskelmasta,
- –
- sitä vastoin se, että holding-yhtiö myöntää vuosittain korollisia lainoja osittain omistamilleen yhtiöille, sekä holding-yhtiön
pankkitalletuksiin tai arvopapereihin – kuten valtion velkasitoumuksiin tai sijoitustodistuksiin – tekemät sijoitukset ovat
verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittamaa taloudellista toimintaa kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa ja
4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä,
-
- kyseiset liiketoimet on kuitenkin vapautettu arvonlisäverosta tämän samaisen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan
1 ja 5 alakohdan nojalla,
-
- kuudennen direktiivin 17 ja 19 artiklassa tarkoitettua vähennyksen suhdelukua laskettaessa näitä liiketoimia on pidettävä
liitännäisinä liiketoimina tuon direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa mielessä siltä osin kuin
ne merkitsevät arvonlisäverollisten tavaroiden tai palvelujen käyttämistä vain hyvin rajoitetusti; vaikka kuudennen direktiivin
soveltamisalaan kuuluvien rahoitusliiketoimien tuottamien tulojen suuruus voi tältä osin olla merkki siitä, että näitä liiketoimia
ei ole pidettävä liitännäisinä tuossa säännöksessä tarkoitetussa mielessä, se, että tällaisista liiketoimista saatavien tulojen
määrä ylittää kyseisen yrityksen pääasialliseksi toiminnaksi ilmoitetusta toiminnasta saatavien tulojen määrän, ei voi yksinään
estää pitämästä näitä rahoitusliiketoimia ”liitännäisinä liiketoimina”,
-
- kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, merkitsevätkö pääasiassa kyseessä olevat liiketoimet arvonlisäverollisten
tavaroiden tai palvelujen käyttämistä vain hyvin rajoitetusti, ja jos näin on, jättää näiden liiketoimien tuottamat korot
pois vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävän murtoluvun nimittäjästä.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
- 81
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään lähinnä sitä, ovatko pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset
työt, jotka suoritetaan sellaisen konsortiosopimuksen ehtojen mukaisesti, jonka on tehnyt yhtiö, joka on konsortion jäsen
ja joka hallinnoi sitä, kuudennen direktiivin nojalla verollisia liiketoimia erityisesti silloin, kun se, että tuo yhtiö suorittaa
näistä töistä sille kyseisen sopimuksen mukaan kuuluvaa osuutta suuremman osuuden, johtaa siihen, että tuon konsortion muut
jäsenet maksavat vastiketta kyseisen osuuden ylittävistä töistä.
Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset
- 82
EDM väittää, että kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdasta seuraa, että sen selvittämiseksi, onko kyseessä palvelujen suoritus
arvonlisäveron kannalta, riittää kun tutkitaan, voidaanko suoritusta pitää ”vastikkeellisena” liiketoimena.
- 83
EDM huomauttaa tältä osin, että konsortion kunkin jäsenyrityksen hyväksymä velvoite toteuttaa määrättyjä töitä, joille on
annettu tietty arvo, ei ole luonteeltaan vastike konsortion muiden jäsenyritysten tehtäväkseen ottamista vastaavista velvoitteista.
Sopimuksessa tarkoitetut suoritukset eivät ole toistensa vastikkeita, vaan niillä pyritään pikemminkin yhteisen tuloksen saavuttamiseen.
Sopimusosapuolten niille antamia arvoja ei määritetä vastikkeen maksamista varten. Konsortion jäsenten välillä tehdyn sopimuksen
tarkoituksena on päinvastoin nimenomaisesti se, että tällaista maksua ei suoriteta, minkä vuoksi sopimuksessa määrätään, että
kukin yritys toteuttaa sille kuuluvat työt. Edellä mainittuja arvoja käytetään siis ainoastaan kunkin yrityksen osuuden mittaamiseen
taloudellisesti. EDM:n mukaan tästä seuraa, että näitä töitä ei voida pitää ”vastikkeellisina” liiketoimina sen paremmin sen
osuuden osalta, joka on yhtä suuri tai pienempi kuin kyseessä olevalle yritykselle tehtäväksi annettu osuus, kuin myöskään
tuon osuuden ylittävältä osin.
- 84
Komissio muistuttaa, että eräs rajoitus arvonlisäveron soveltamisalalle, joka kattaa kaikki tuotannon, jakelun ja palvelujen
suorittamisen vaiheet, on vaatimus siitä, että kyseessä olevien toimien on oltava luonteeltaan vastikkeellisia kuudennen direktiivin
2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä.
- 85
Komission mukaan EDM:n sellaisten konsortioiden yhteydessä suorittamia töitä, joiden jäsen se on, on pidettävä taloudellisena
toimintana kuudennessa direktiivissä tarkoitetussa mielessä, jos näiden töiden lopullisena tavoitteena on verollisten liiketoimien
toteuttaminen vastiketta vastaan.
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 86
On syytä todeta, että arvonlisäveron soveltamisen kannalta työt, jotka kukin konsortion jäsen suorittaa konsortion puitteissa
ja sen lukuun, eivät periaatteessa eroa yrityksen omaan lukuunsa suorittamista töistä, ja niitä on näin ollen kohdeltava samalla
tavoin kuin viimeksi mainittuja töitä. Kuten kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee, arvonlisäveroa on kannettava
ainoastaan vastikkeellisista tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista. Näin ollen siltä osin kuin tavaroiden luovutuksia
tai palvelujen suorituksia ei tehdä vastiketta vastaan kolmannen lukuun, ne eivät periaatteessa voi olla verollisia liiketoimia;
poikkeuksen tästä muodostavat muun muassa kuudennen direktiivin 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetyt
tapaukset.
- 87
Ennakkoratkaisun pyytämistä koskevasta päätöksestä ja yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista käy pääasian
osalta ilmi, että niistä kyseessä olevan konsortion jäsenten suorittamista töistä, jotka vastaavat kullekin jäsenelle sopimuksella
osoitettua osuutta, ei makseta korvausta. Näiden töiden osalta ei näin ollen ole suoritettu mitään verollista liiketointa.
- 88
Näin ollen ne pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset työt, jotka konsortion jäsenet suorittavat konsortiosopimuksen ehtojen
mukaisesti ja jotka vastaavat tuossa sopimuksessa kullekin niistä osoitettua osuutta, eivät ole ”vastikkeellisia” tavaroiden
luovutuksia tai palvelujen suorituksia kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä, eivätkä ne näin
ollen ole direktiivin nojalla verollisia liiketoimia. Sillä, että konsortiota hallinnoiva konsortion jäsen toteuttaa näitä
töitä, ei ole merkitystä tältä osin.
- 89
Sitä vastoin silloin kun se, että konsortion jäsenen suorittama osuus töistä ylittää sille kyseisen sopimuksen mukaan kuuluvan
osuuden, johtaa siihen, että konsortion muut jäsenet maksavat vastiketta tuon osuuden ylittävistä töistä, viimeksi mainitut
työt ovat vastikkeellisia tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa
mielessä.
- 90
Siinä tapauksessa kuudennen direktiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdan mukaisesti veron perusteen muodostaa
se määrä, jonka kyseessä oleva konsortion jäsen tosiasiallisesti saa maksuna siitä töiden osasta, joka ylittää sille konsortiosopimuksen
mukaan kuuluvan osuuden.
- 91
Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava siten, että ne pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset työt, jotka konsortion jäsenet
suorittavat konsortiosopimuksen ehtojen mukaisesti ja jotka vastaavat tuossa sopimuksessa kullekin niistä osoitettua osuutta,
eivät ole ”vastikkeellisia” tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa
tarkoitetussa mielessä, eivätkä ne näin ollen ole tuon direktiivin nojalla verollisia liiketoimia. Sillä, että konsortiota
hallinnoiva konsortion jäsen toteuttaa näitä töitä, ei ole merkitystä tältä osin. Sitä vastoin silloin kun se, että konsortion
jäsenen suorittama osuus töistä ylittää sille kyseisen sopimuksen mukaan kuuluvan osuuden, johtaa siihen, että konsortion
muut jäsenet maksavat vastiketta tuon osuuden ylittävistä töistä, viimeksi mainitut työt ovat ”vastikkeellisia” tavaroiden
luovutuksia tai palvelujen suorituksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa mielessä.
Oikeudenkäyntikulut
- 92
Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Portugalin hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja
ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa
tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen
korvaamisesta.
Näillä perusteilla
-
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut Tribunal Central Administrativon 19.12.2000 tekemällään välipäätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:
- 1)
- Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa
-
- –
- pelkästä osakkeiden ja muiden arvopapereiden – kuten sijoitusrahasto-osuuksien – myynnistä muodostuva toiminta ei ole taloudellista
toimintaa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen
määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa
mielessä, eikä se näin ollen kuulu tuon direktiivin soveltamisalaan,
-
- sijoitusrahastoihin tehdyt sijoitukset eivät ole kuudennen direktiivin 77/388 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä
”vastikkeellisia” palvelujen suorituksia, eivätkä myöskään ne näin ollen kuulu direktiivin soveltamisalaan,
-
- näihin liiketoimiin liittyvän liikevaihdon määrä on jätettävä pois tuon direktiivin 17 ja 19 artiklassa tarkoitettua vähennyksen
suhdelukua koskevasta laskelmasta,
-
- –
- sitä vastoin se, että holding-yhtiö myöntää vuosittain korollisia lainoja osittain omistamilleen yhtiöille, sekä holding-yhtiön
pankkitalletuksiin tai arvopapereihin – kuten valtion velkasitoumuksiin tai sijoitustodistuksiin – tekemät sijoitukset ovat
verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittamaa taloudellista toimintaa kuudennen direktiivin 77/388 2 artiklan 1 kohdassa
ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa mielessä,
-
- kyseiset liiketoimet on kuitenkin vapautettu arvonlisäverosta tämän samaisen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan
1 ja 5 alakohdan nojalla,
-
- kuudennen direktiivin 77/388 17 ja 19 artiklassa tarkoitettua vähennyksen suhdelukua laskettaessa näitä liiketoimia on pidettävä
liitännäisinä liiketoimina tuon direktiivin 19 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa mielessä siltä osin kuin
ne merkitsevät arvonlisäverollisten tavaroiden tai palvelujen käyttämistä vain hyvin rajoitetusti; vaikka kuudennen direktiivin
77/388 soveltamisalaan kuuluvien rahoitusliiketoimien tuottamien tulojen suuruus voi tältä osin olla merkki siitä, että näitä
liiketoimia ei ole pidettävä liitännäisinä tuossa säännöksessä tarkoitetussa mielessä, se, että tällaisista liiketoimista
saatavien tulojen määrä ylittää kyseisen yrityksen pääasialliseksi toiminnaksi ilmoitetusta toiminnasta saatavien tulojen
määrän, ei voi yksinään estää pitämästä näitä rahoitusliiketoimia ”liitännäisinä liiketoimina”,
-
- kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, merkitsevätkö pääasiassa kyseessä olevat liiketoimet arvonlisäverollisten
tavaroiden tai palvelujen käyttämistä vain hyvin rajoitetusti, ja jos näin on, jättää näiden liiketoimien tuottamat korot
pois vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävän murtoluvun nimittäjästä.
- 2)
- Pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset työt, jotka konsortion jäsenet suorittavat konsortiosopimuksen ehtojen mukaisesti ja
jotka vastaavat tuossa sopimuksessa kullekin niistä osoitettua osuutta, eivät ole ”vastikkeellisia” tavaroiden luovutuksia
tai palvelujen suorituksia kuudennen direktiivin 77/388 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä, eivätkä ne näin ollen
ole tuon direktiivin nojalla verollisia liiketoimia. Sillä, että konsortiota hallinnoiva konsortion jäsen toteuttaa näitä
töitä, ei ole merkitystä tältä osin. Sitä vastoin silloin kun se, että konsortion jäsenen suorittama osuus töistä ylittää
sille kyseisen sopimuksen mukaan kuuluvan osuuden, johtaa siihen, että konsortion muut jäsenet maksavat vastiketta tuon osuuden
ylittävistä töistä, viimeksi mainitut työt ovat ”vastikkeellisia” tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia kyseisessä
säännöksessä tarkoitetussa mielessä.
Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä huhtikuuta 2004.
- 1 –
- Oikeudenkäyntikieli: portugali.