C-395/02 - Transport Service
Printed via the EU tax law app / web
Ordonnance de la Cour
Asia C-395/02
Transport Service NV
vastaan
Belgische Staat
(Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
«Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta – Ensimmäinen ja kuudes arvonlisäverodirektiivi – Verotuksen neutraalisuusperiaate – Arvonlisäveron kantaminen jokaisesta tuotantoon tai jakeluun liittyvästä liiketoimesta – Veron perintä»
|
Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 3.3.2004 |
| | |
| | | |
Määräyksen tiivistelmä
- Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Tavaroiden luovutus, jonka laskutuksessa on perusteettomasti sovellettu arvonlisäverovapautusta – Veron periminen jälkikäteen verovelvolliselta, joka on suorittanut luovutuksen – Verotuksen neutraalisuusperiaatetta ei ole loukattu – Sillä, että valtion kassaan on tavaroiden myöhemmästä myynnistä loppukäyttäjälle maksettu arvonlisävero, ei ole merkitystä
(Neuvoston direktiivit 67/227 ja 77/388) Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän neutraalisuusperiaate ei estä jäsenvaltiota perimästä jälkikäteen arvonlisäveroa verovelvolliselta,
joka on laatinut tavaroiden luovutuksesta laskun soveltaen perusteettomasti arvonlisäverovapautusta. Sillä, onko valtion kassaan
maksettu kyseisten tavaroiden myöhemmästä myynnistä loppukäyttäjälle arvonlisäveroa vai ei, ei ole tältä osin merkitystä.
(ks. 31 kohta ja tuomiolauselma)
-
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (viides jaosto)
3 päivänä maaliskuuta 2004(1)
Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta – Ensimmäinen ja kuudes arvonlisäverodirektiivi – Verotuksen neutraalisuusperiaate – Arvonlisäveron kantaminen jokaisesta tuotantoon tai jakeluun liittyvästä liiketoimesta – Veron perintä
Asiassa C-395/02,
jonka Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen (Belgia) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi
saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
NV Transport Service
vastaan
Belgische Staat,
ennakkoratkaisun yhteisen arvonlisäverojärjestelmän neutraalisuusperiaatteen tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann sekä tuomarit S. von Bahr (esittelevä tuomari) ja R. Silva de Lapuerta,
julkisasiamies: L. A. Geelhoed,
kirjaaja: R. Grass,
ilmoitettuaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle aikovansa ratkaista asian perustellulla määräyksellä työjärjestyksensä
104 artiklan 3 kohdan nojalla,pyydettyään yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettuja osapuolia esittämään mahdolliset huomautuksensa
asiasta,kuultuaan julkisasiamiestä,
on antanut seuraavan
määräyksen
- 1
Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 4.11.2002 tekemällään päätöksellä, joka
on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 11.11.2002, EY 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen yhteisen arvonlisäverojärjestelmän
neutraalisuusperiaatteen tulkinnasta.
- 2
Tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa valittajana on Transport Service NV (jäljempänä Transport Service) ja vastapuolena
Belgische Staat ja joka koskee viimeksi mainitun päätöstä periä arvonlisäveroa Transport Servicen kahden ajoneuvon verottomasta
luovutuksesta toisessa jäsenvaltiossa asuvalle ostajalle tilanteessa, jossa tätä luovutusta ei ole Belgische Staatin mukaan
näytetty tapahtuneen.
-
- Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 3
Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 11 päivänä huhtikuuta 1967 annetun ensimmäisen neuvoston
direktiivin 67/227/ETY (EYVL 1967, 71, s. 1301), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön
yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetulla
kuudennella neuvoston direktiivillä 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1; jäljempänä ensimmäinen direktiivi), 2 artiklassa säädetään
seuraavaa:
”Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän periaatteena on soveltaa tavaroihin ja palveluihin yleistä kulutukseen kohdistuvaa veroa,
joka on täsmälleen suhteutettu tavaroiden ja palvelujen hintoihin, riippumatta tätä verotusvaihetta edeltävässä tuotannossa
ja jakelussa suoritettujen liiketoimien lukumäärästä.
Jokaisesta liiketoimesta on kannettava tavaran tai palvelun hinnan perusteella tähän tavaraan tai palveluun sovellettavan
verokannan mukaan laskettu arvonlisävero, josta on vähennetty hinnan muodostavista osista välittömästi kannetun arvonlisäveron
määrä.
Yhteistä arvonlisäverojärjestelmää sovelletaan vähittäiskauppavaiheen päättymiseen saakka.”
- 4
Kuudennen direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 14.12.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/111/ETY
(EYVL L 384, s. 47; jäljempänä kuudes direktiivi), 2 artiklan 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa on kannettava verovelvollisen
tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta.
- 5
Kuudennen direktiivin 21 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Arvonlisäveroa ovat velvolliset maksamaan:
1. sisäisen järjestelmän mukaan:
a) verollisen tavaroiden luovutuksen tai muun kuin b alakohdassa tarkoitetun palvelun suorituksen toimittava verovelvollinen.
– –
Jäsenvaltiot voivat määrätä muun henkilön kuin verovelvollisen yhteisvastuulliseksi veron maksamisesta.”
- 6
Kuudennen direktiivin 28 c artiklan A kohdan a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on jäljempänä tarkoitettujen vapautusten oikean ja yksinkertaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä mahdollisten
veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi määräämillään edellytyksillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta
muiden yhteisön säännösten soveltamista, vapautettava verosta:
- a)
- 5 artiklassa ja 28 a artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetut sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka myyjä tai hankkija
taikka joku muu näiden lukuun kuljettaa tai lähettää 3 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle mutta yhteisön alueelle
sellaiselle toiselle verovelvolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen, joka toimii verovelvollisena muussa
jäsenvaltiossa kuin tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa.”
Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys
- 7
Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa, että Transport Service myi 18.1.1994 päivätyn laskun mukaan kaksi Mercedes-merkkistä
ajoneuvoa Luxemburgissa asuvalle Schellinckille 2 061 646 Belgian frangilla (BEF).
- 8
Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että sen jälkeen, kun 30.9.1998 tehdyn tarkastuksen kuluessa
kyseisten ajoneuvojen tosiasiallinen luovutus luxemburgilaiselle asiakkaalle oli saatettu kyseenalaiseksi, valtiovarainministeriö
laati 22.2.1999 lopullisen pöytäkirjan, jossa Transport Servicen todettiin olevan velvollinen maksamaan Belgische Staatille
422 637 BEF arvonlisäveroa ja 845 274 BEF sakkoa sekä viivästyskorkoja. Kyseiselle yhtiölle annettiin tiedoksi maksuunpanoa
koskeva päätös 26.5.1999.
- 9
Transport Service valitti 24.6.1999 kyseisestä maksuunpanoa koskevasta päätöksestä. Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpenille
Belgische Staatia vastaan toimittamansa valituksen yhteydessä se esitti Belgian oikeuden mukaan perustettua yhtiötä Bea Cars
BVBA:ta (jäljempänä Bea Cars) kohtaan toissijaisen vaatimuksen ja takaamisvaatimuksen.
- 10
Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin täsmentää, että Belgische Staatin mukaan luovutus ei ole tapahtunut Transport
Servicen ja Schellinckin välillä vaan kyseisen yhtiön ja Bea Carsin välillä. Näin ollen kyseisten ajoneuvojen luovutuksen
osalta ei voida vedota mihinkään arvonlisäverovapautukseen, ja Transport Service on siten velvollinen maksamaan arvonlisäveron
näiden kahden ajoneuvon luovutuksesta.
- 11
Transport Service väittää puolestaan myyneensä kyseiset kaksi ajoneuvoa Schellinckille Bea Carsin nimenomaisesta tilauksesta.
Tässä yhteydessä se on toiminut vilpittömässä mielessä eikä se ole kiertänyt arvonlisäveroa. Jos kansallinen tuomioistuin
katsoo sen olevan edelleen arvonlisäverovelvollinen, sitä harhaan johtaneen Bea Carsin on annettava takaus ja korvattava sille
aiheutunut vahinko.
- 12
Bea Cars väittää, ettei Transport Servicen tekemä valitus koske sitä millään tavoin tai ettei sen ainakaan voida katsoa olevan
velvollinen maksamaan arvonlisäveroa, sakkoja tai korkoja. Se on nimittäin maksanut Belgische Staatille arvonlisäveron kyseisten
kahden ajoneuvon jälleenmyynnin yhteydessä.
- 13
Transport Service ja Bea Cars vetoavat kumpikin lisäksi siihen, että Belgische Staat on loukannut yhteisen arvonlisäverojärjestelmän
neutraalisuusperiaatetta vaatiessaan niitä maksamaan arvonlisäveroa ja sakkoa, vaikka loppukäyttäjä on kiistatta jo maksanut
kyseisen veron.
- 14
Näissä olosuhteissa Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle
seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko arvonlisäverotuksen neutraalisuusperiaatteen kanssa ristiriidassa se, että jäsenvaltio vaatii sellaisen verovelvollisen,
joka on laatinut laskun soveltaen perustellusti tai perusteettomasti yhteisömyyntiä koskevaa arvonlisäverovapautusta (Belgian
arvonlisäverolain 39 a §), maksamaan arvonlisäveron, kun ilmenee, että loppukäyttäjä on maksanut arvonlisäveron kokonaan ja
että loppukäyttäjälle laaditun laskun laatija on tilittänyt sen jäsenvaltiolle?”
Ennakkoratkaisukysymys
- 15
Koska yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että sen oikeuskäytännön valossa ei ole vähäisintäkään perusteltua epäilyä siitä, miten
kysymykseen on vastattava, se on työjärjestyksensä 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoittanut ennakkoratkaisua pyytäneelle
tuomioistuimelle aikovansa ratkaista asian perustellulla määräyksellä ja kehottanut yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön
23 artiklassa tarkoitettuja osapuolia esittämään asiasta mahdolliset huomautuksensa.
- 16
Belgische Staat ja Euroopan yhteisöjen komissio ovat ilmoittaneet, etteivät ne vastusta tämän menettelyn soveltamista. Muut
osapuolet eivät ole esittäneet määräajassa huomautuksiaan.
- 17
Aluksi on huomattava, että kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa on kannettava verovelvollisen tässä
ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta.
- 18
Kuudennen direktiivin 28 c artiklan A kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on kuitenkin vapautettava
verosta sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka myyjä tai hankkija taikka joku muu näiden lukuun kuljettaa tai lähettää jäsenvaltion
alueen ulkopuolelle mutta yhteisön alueelle sellaiselle toiselle verovelvolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen,
joka toimii verovelvollisena muussa jäsenvaltiossa kuin tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa.
- 19
Kansallisen tuomioistuimen asiana on määrittää, täyttääkö pääasiassa kyseessä oleva luovutus nämä edellytykset. Mikäli näin
on, kyseisestä luovutuksesta ei ole maksettava arvonlisäveroa.
- 20
Mikäli kyseinen luovutus ei täytä näitä edellytyksiä tai jonkin muun kuudennessa direktiivissä säädetyn tai sen mukaisesti
sallitun vapautuksen edellytyksiä, on huomattava, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks.
mm. asia C‑318/96, SPAR, tuomio 19.2.1998, Kok. 1998, s. I‑785, 23 kohta ja yhdistetyt asiat C‑338/97, C‑344/97 ja C‑390/97,
Pelzl ym., tuomio 8.6.1999, Kok. 1999, s. I‑3319, 16 kohta) yhteisen arvonlisäverojärjestelmän periaatteena on ensimmäisen
direktiivin 2 artiklan mukaisesti se, että tavaroihin ja palveluihin sovelletaan aina vähittäismyyntiin asti kulutukseen perustuvaa
yleisveroa, joka määräytyy täsmällisesti suhteellisena osuutena tavaroiden ja palvelujen hinnasta riippumatta niiden liiketoimien
lukumäärästä, jotka tuotanto- ja jakeluketjun eri vaiheissa on ennen verotusta suoritettu.
- 21
Tämän järjestelmän perusperiaatteen mukaan, joka ilmenee sekä ensimmäisen että kuudennen direktiivin 2 artiklasta, arvonlisäveroa
kannetaan jokaisesta tuotantoon tai jakeluun liittyvästä liiketoimesta, josta on vähennetty hinnan muodostavista osista välittömästi
kannetun arvonlisäveron määrä (ks. mm. asia C‑98/98, Midland Bank, tuomio 8.6.2000, Kok. 2000, s. I‑4177, 29 kohta ja asia
C‑497/01, Zita Modes, tuomio 27.11.2003, 37 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 22
Tästä seuraa, että sikäli kuin pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tavaroiden luovutus ei täytä kuudennen direktiivin 28 c artiklan
A kohdan a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tai jonkin muun kyseisessä direktiivissä säädetyn tai sen mukaisesti sallitun
vapautuksen edellytyksiä, kyseisestä luovutuksesta on kannettava arvonlisäveroa saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdan nojalla.
- 23
Kuudennen direktiivin 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla arvonlisäveroa on velvollinen maksamaan sisäisen järjestelmän
mukaan verollisen tavaroiden luovutuksen suorittava verovelvollinen.
- 24
Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen tavaroiden luovutuksen suorittavan verovelvollisen on maksettava tästä luovutuksesta
arvonlisäveroa, mikäli luovutus ei täytä kuudennen direktiivin 28 c artiklan A kohdan a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa
tai jonkin muun kyseisessä direktiivissä säädetyn tai sen mukaisesti sallitun vapautuksen edellytyksiä.
- 25
Tämä toteamus ei ole ristiriidassa sen periaatteen kanssa, jonka mukaan yhteinen arvonlisäverojärjestelmä takaa kaiken arvonlisäverollisen
taloudellisen toiminnan neutraalisuuden yrityksen verorasituksen suhteen riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta
(ks. viimeksi em. asia Zita Modes, tuomion 38 kohta), koska kuudennen direktiivin 17 artiklan mukaan verovelvollinen voi vähentää
kyseisen ostoihin sisältyvän veron, joka on kannettu välittömästi kyseisten tavaroiden hinnan muodostavista osista, ja koska
luovutuksensaaja voi vuorostaan lähtökohtaisesti vähentää näistä tavaroista maksamansa arvonlisäveron edellyttäen, että hän
on itse arvonlisäverovelvollinen.
- 26
Sillä, onko valtion kassaan maksettu kyseisten tavaroiden myöhemmästä myynnistä loppukäyttäjälle arvonlisäveroa vai ei, ei
ole tältä osin merkitystä. Kuten tämän määräyksen 20 ja 21 kohdassa on jo todettu, arvonlisäveroa kannetaan aina vähittäismyyntiin
asti jokaisesta tuotantoon tai jakeluun liittyvästä liiketoimesta, josta on vähennetty hinnan muodostavista osista välittömästi
kannetun arvonlisäveron määrä.
- 27
Kuudennessa direktiivissä ei ole yhtään säännöstä, joka koskisi arvonlisäveron perimistä. Kyseisen direktiivin 20 artiklassa
vain määritellään ne edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta vähennettävän veron määrä voidaan oikaista tavaroiden tai palvelun
saajan osalta.
- 28
Näin ollen lähtökohta on, että jäsenvaltiot määrittävät ne edellytykset, joiden täyttyessä valtion kassa voi periä arvonlisäveron
jälkikäteen siten, ettei yhteisön oikeudesta seuraavia rajoja kuitenkaan ylitetä.
- 29
Toimenpiteet, joihin jäsenvaltiot voivat ryhtyä kuudennen direktiivin 22 artiklan 8 kohdan nojalla veron asianmukaiseksi kantamiseksi
ja veropetosten estämiseksi, eivät saa mennä pidemmälle kuin on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. mm. asia
C‑454/98, Schmeink & Cofreth ja Strobel, tuomio 19.9.2000, Kok. 2000, s. I‑6973, 59 kohta sekä jäsenvaltioiden toteuttamista
toimenpiteistä valtion kassan oikeuksien turvaamiseksi yhdistetyt asiat C‑286/94, C‑340/95, C‑401/95 ja C‑47/96, Molenheide
ym., tuomio 18.12.1997, Kok. 1997, s. I‑7281, 46–48 kohta).
- 30
Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeus ei estä sitä,
että jäsenvaltiot pitävät virheellisten laskujen laatimista veropetoksen yrityksenä ja että ne tällaisessa tapauksessa soveltavat
kansallisen oikeutensa mukaisia sakkorangaistuksia tai maksuseuraamuksia (ks. em. asia Schmeink & Cofreth ja Strobel, tuomion
62 kohta).
- 31
Ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että yhteisen arvonlisäverojärjestelmän neutraalisuusperiaate ei estä
jäsenvaltiota perimästä jälkikäteen arvonlisäveroa verovelvolliselta, joka on laatinut tavaroiden luovutuksesta laskun soveltaen
perusteettomasti arvonlisäverovapautusta. Sillä, onko valtion kassaan maksettu kyseisten tavaroiden myöhemmästä myynnistä
loppukäyttäjälle arvonlisäveroa vai ei, ei ole tältä osin merkitystä.
Oikeudenkäyntikulut
- 32
Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi.
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä
olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
-
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpenin 4.11.2002 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:
Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän neutraalisuusperiaate ei estä jäsenvaltiota perimästä jälkikäteen arvonlisäveroa verovelvolliselta,
joka on laatinut tavaroiden luovutuksesta laskun soveltaen perusteettomasti arvonlisäverovapautusta. Sillä, onko valtion kassaan
maksettu kyseisten tavaroiden myöhemmästä myynnistä loppukäyttäjälle arvonlisäveroa vai ei, ei ole tältä osin merkitystä.
Annettiin Luxemburgissa 3 päivänä maaliskuuta 2004.
kirjaaja
|
viidennen jaoston puheenjohtaja
|
- 1 –
- Oikeudenkäyntikieli: hollanti.