-

1)

Onko olosuhteissa, joissa jäsenvaltion lainsäädännön nojalla korot sille vähennyskelpoisen arvonlisäveron ylijäämän määrälle (jäljempänä arvonlisäveron korot), jota ei ole voitu saada takaisin ”maksettuja hankintoja” koskevan edellytyksen vuoksi, lasketaan soveltamalla korkokantaa, joka kattaa kiistatta rahamarkkinoiden lyhyet korot ja joka vahvistetaan keskuspankin peruskoroksi korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä arvonlisäveron ilmoituskaudelta siten, että kyseiset korot kertyvät sen arvonlisäveroilmoituslomakkeen, jolla verovelvollinen on ilmoittanut arvonlisäveron ylijäämän, joka siirtyisi seuraavalle ilmoituskaudelle ”maksettuja hankintoja” koskevan edellytyksen vuoksi, jättämistä seuraavasta päivästä seuraavan arvonlisäveroilmoituslomakkeen viimeiseen jättämispäivään saakka, unionin oikeutta, erityisesti yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 183 artiklaa, tehokkuusperiaatetta, vastaavuusperiaatteita, välitöntä oikeusvaikutusta koskevaa periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sekä 23.4.2020 annettua unionin tuomioistuimen tuomiota yhdistetyissä asioissa Sole-Mizo ja Dalmandi Mezőgazdasági (C-13/18 ja C-126/18) (jäljempänä tuomio Sole-Mizo ja Dalmandi Mezőgazdasági) tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa jäsenvaltion nyt käsiteltävän asian kohteena olevan kaltainen käytäntö, jossa ei sallita sitä, että arvonlisäverokorkojen lisäksi maksetaan korkoja, joilla pyritään korvaamaan verovelvolliselle kyseisen rahamäärän arvon aleneminen, joka aiheutuu siitä, että edellä mainitusta ilmoituskaudesta on kulunut aikaa korkojen tosiasialliseen maksamiseen?

2)

Mikäli edelliseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, onko kyseisessä kysymyksessä ja tuomiossa Sole-Mizo ja Dalmandi Mezőgazdasági mainittua unionin oikeutta tulkittava siten, että niiden kanssa sopii yhteen se, että kansallinen tuomioistuin vahvistaa rahan arvon alenemiseen sovellettavan korkokannan samansuuruiseksi kuin inflaatiovauhti?

3)

Onko ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä ja tuomiossa Sole-Mizo y Dalmandi Mezőgazdasági mainittua unionin oikeutta tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion käytännölle, jonka mukaan laskettaessa rahan arvon alenemisen määrää otetaan huomioon myös se, että kyseisellä verovelvollisella oli ”maksettuja hankintoja” koskevan edellytyksen täyttymiseen eli tavaran tai palvelun vastikkeen maksamiseen saakka hankintojen vastike vastaavine veroineen käytettävissään ja että samalla arvioidaan rahan arvon alenemisen ajanjaksolla todetun inflaatiovauhdin lisäksi sitä, miten pitkään verovelvollisella ei ollut käytettävissään arvonlisäveron rahamäärää (eli miten pitkään hän ei voinut vaatia sen palauttamista)?