12.9.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 220/27 |
Kanne 15.7.2009 — komissio v. Portugali
(Asia C-267/09)
2009/C 220/52
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: R. Lyal ja G. Braga da Cruz)
Vastaaja: Portugalin tasavalta
Vaatimukset
— |
yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut EY 18 ja EY 56 artiklan ja ETA-sopimuksessa niitä vastaavien artiklojen mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa luonnollisten henkilöiden tuloverosta annetun lain (tuloverolaki) 130 §:n sisältämät säännökset, jotka edellyttävät, että ulkomailla asuvat verovelvolliset nimeävät veroedustajan |
— |
Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio katsoo, että luonnollisten henkilöiden tuloverosta annetun lain 130 §:n sisältämät säännökset asettavat Portugalin alueen ulkopuolella asuville verovelvollisille yleisen velvollisuuden nimetä veroedustaja, jonka asuinpaikka on Portugalissa, ja tämä velvollisuus on ristiriidassa EY 18 ja EY 56 artiklan ja ETA-sopimuksen vastaavien artiklojen kanssa:
a) |
yhtäältä Portugalin alueen ulkopuolella asuvilla henkilöillä, joilla on ainoastaan lopullista lähdeveron alaista tuloa, on velvollisuus nimetä veroedustaja, jolla on asuinpaikka Portugalissa |
b) |
toisaalta Portugalin alueen ulkopuolella asuvilla henkilöillä, joilla on veroilmoituksen jättämistä edellyttävää verotettavaa tuloa, on velvollisuus nimetä veroedustaja, jolla on asuinpaikka Portugalissa |
Komission mukaan yleinen velvollisuus, kuten tuloverolain 130 §:ssä asetettu velvollisuus, on ristiriidassa EY 18 ja EY 56 artiklan ja ETA-sopimuksen vastaavien artiklojen mukaisen henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa, koska se on syrjivä (Portugalin alueen ulkopuolella asuville), ja samalla se ei ole oikeasuhtainen toimenpiteellä tavoiteltuun päämäärään nähden.
Velvollisuus on syrjivä siitä syystä, että sanotun kaltainen velvollisuus aiheuttaa käytännössä ulkomailla asuville taloudellisen rasitteen, koska suurimmassa osassa tapauksista tällaiset edustajat eivät tarjoa palveluitaan vastikkeetta. Lisäksi vaikka veroedustajan tarjoamat palvelut olisivat vastikkeettomia, pelkästään se seikka, että on asetettu velvollisuus tällaisen edustajan nimeämiselle, merkitsee ristiriitaa henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa, ja jotta ristiriitaa ei olisi, verovelvollisen on voitava itse päättää, haluaako hän nimetä itselleen veroedustajan.
Toisaalta vaikka veroedustajalle ei ole asetettu minkäänlaista velvollisuutta tai vastuuta maksaa veroja ja vaikka hänellä on ainoastaan muodollisia velvollisuuksia, pelkästään se seikka, että on asetettu velvollisuus tällaisen edustajan nimeämiselle, merkitsee ristiriitaa henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa, ja jotta ristiriitaa ei olisi, verovelvollisen on voitava itse päättää, haluaako hän nimetä itselleen veroedustajan.
Kyseinen velvollisuus ei myöskään ole oikeasuhtainen tavoiteltuun tehokkaan verovalvonnan ja veronkierron torjunnan päämäärään nähden, sillä vaikka tämä on hyväksyttävä päämäärä, se voitaisiin saavuttaa vähemmän rajoittavilla keinoilla.
Yhtäältä keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annetun direktiivin 2008/55/EY (1), joka kodifioi 15.3.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/308/ETY, mukaan avunanto koskee tulo- ja varallisuusveroihin liittyvien saatavien perintää (vrt. 2 artiklan g kohta), kuten luonnollisten henkilöiden tuloveroa. Toisaalta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla 19.12.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY (2) mukaan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista toimittamaan tiedot, jotka ovat tarpeen veronkierron torjumiseksi.
(1) EUVL L 150, s. 28.
(2) EYVL L 336, s. 15.