Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE

5 päivänä syyskuuta 2019 (1)

Asia C-389/18

Brussels Securities SA

vastaan

Belgian valtio

(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal de première instance francophone de Bruxelles (Brysselin ranskankielinen alioikeus, Belgia))

Ennakkoratkaisupyyntö – Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettava yhteinen verojärjestelmä – Direktiivi 90/435/ETY – 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta – Kansallinen lainsäädäntö, jolla pyritään poistamaan tytäryhtiön jakaman voiton kaksinkertainen verotus – Osingot, jotka vähennetään emoyhtiön veron määräytymisperusteesta vain siltä osin kuin sillä on verotettavaa voittoa – Mahdollisuus siirtää ylijäämiä ilman ajallisia rajoituksia – Vähennyskelpoisten määrien pakollinen vähennysjärjestys






I       Johdanto

1.        Tribunal de première instance francophone de Bruxellesin (Brysselin ranskankielinen alioikeus, Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö liittyy eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/435/ETY(2) 4 artiklan tulkintaan, sellaisena kuin kyseinen direktiivi on muutettuna direktiivillä 2006/98/EY(3) (jäljempänä direktiivi 90/435).

2.        Direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että jos emoyhtiö saa voittoa sillä perusteella, että se on toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiönsä osakas, emoyhtiön sijaintivaltio voi valita olla verottamatta tätä voittoa. Belgian kuningaskunta otti siten tämän säännöksen täytäntöönpanon yhteydessä käyttöön järjestelmän, jonka mukaan sen alueelle sijoittautuneet emoyhtiöt on jossain määrin vapautettu velvollisuudesta maksaa veroja osingoista, joita ne saavat muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta tytäryhtiöiltään, jotta vältettäisiin tällaisen voiton kaksinkertainen verotus.

3.        Unionin tuomioistuin on käsitellyt jo useaan kertaan Belgian yhteisöverojärjestelmää ja erityisesti kahta säännöstä eli lopullisesti verotettuja tuloja ja riskipääomavähennystä, jotka mahdollistavat sen, että asianomaiset tulot vähennetään tietyin erityisin edellytyksin yhtiön veron määräytymisperusteesta.(4)

4.        Nyt käsiteltävä asia on jatkoa tälle oikeuskäytännölle ja liittyy oikeusriitaan, jonka kohteena on lähinnä se, että Belgian oikeudessa vaaditaan yhtäältä, että emoyhtiön tytäryhtiöiltään saamat osingot sisällytetään ensin sen veron määräytymisperusteeseen ja vähennetään tämän jälkeen lopullisesti verotettuina tuloina, mihin liittyy nykyään mahdollisuus siirtää vähennyksiä kaikille seuraaville verovuosille, ja toisaalta, että nämä lopullisesti verotetut tulot vähennetään ennen riskipääomavähennystä, jonka siirtämistä myöhemmille verovuosille on sitä vastoin rajoitettu ajallisesti.

5.        Unionin tuomioistuinta pyydetään lähinnä ratkaisemaan, onko kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään osinkojen sisällyttämisestä ensin emoyhtiön veronalaiseen voittoon ja tämän jälkeen vähennyskelpoisten erien vähentämisestä tällaisessa järjestyksessä, ristiriidassa direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan kanssa. Tässä ratkaisuehdotuksessa esitetyistä syistä katson, että esitettyyn kysymykseen on vastattava myöntävästi.

II     Asiaa koskeva lainsäädäntö

A       Unionin oikeus

6.        Vaikka direktiivi 90/435 on kumottu direktiivillä 2011/96/EU(5) päivämäärästä 18.1.2012 lukien, sitä sovelletaan ajallisesti, kun otetaan huomioon pääasian riitaan liittyvien tosiseikkojen ajankohta.

7.        Direktiivin 90/435 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, että ”jos emoyhtiölle tytäryhtiönsä osakkaana jaetaan voittoa, emoyhtiön sijaintijäsenvaltion on:

–      joko oltava verottamatta tätä voittoa,

–      tai verotettava sitä mutta samalla valtuutettava tämä yhtiö vähentämään veronsa määrästä tytäryhtiön tästä voitosta maksamaa veroa vastaava osuus”.

8.        Tämän direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuoto on seuraava:

”1.      Jos emoyhtiölle tai sen kiinteälle toimipaikalle jaetaan voittoa muutoin kuin tytäryhtiön selvitystilaan joutumisen yhteydessä sillä perusteella, että emoyhtiö on tytäryhtiönsä osakas, emoyhtiön sijaintivaltion ja sen kiinteän toimipaikan sijaintivaltion on joko

–      oltava verottamatta tätä voittoa, tai

–      verotettava tällaista voittoa, mutta samalla valtuutettava emoyhtiö ja kiinteä toimipaikka vähentämään maksettavan veron määrästä osuus, jonka tytäryhtiö tai mikä tahansa alatytäryhtiö on maksanut voittoon liittyvästä yhtiöverosta edellyttäen, että 2 ja 3 artiklassa säädetyt vaatimukset kunkin tason yhtiön ja alatytäryhtiön osalta täyttyvät, mutta kuitenkin enintään emoyhtiölle maksettavaksi määrättyä veromäärää vastaava määrä.

– –

2.      Kukin jäsenvaltio voi kuitenkin säätää, ettei osuuteen liittyviä kuluja tai tytäryhtiön voitonjaosta johtuvia arvonalennuksia saa vähentää emoyhtiön verotettavista voitoista. Jos näissä tapauksissa osuuteen liittyvät hallintokulut vahvistetaan vakiomenetelmällä, vakiomäärä ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia tytäryhtiön jakamista voitoista.”

B       Belgian lainsäädäntö

1.     Vuoden 1992 tuloverolaki

9.        Direktiivi 90/435 on pantu täytäntöön Belgian lainsäädännössä 23.10.1991 annetulla lailla,(6) jolla muutettiin tuolloin voimassa ollutta lopullisesti verotettuja tuloja koskevaa järjestelmää. Tämän jälkeen tuloveroa koskeva lainsäädäntö ja erityisesti lopullisesti verotettuihin tuloihin liittyvät säännökset kodifioitiin vuoden 1992 aikana.(7)

10.      Vuoden 1992 tuloverolain,(8) siinä muodossa kuin sitä sovelletaan pääasian kohteena olevaan tapaukseen, eli verovuoteen 2011 sovellettavan version (jäljempänä vuoden 1992 tuloverolaki) säännösten sanamuoto on seuraava.

11.      Vuoden 1992 tuloverolain 202 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään lopullisesti verotettujen tulojen osalta, että ”verokauden voitoista on myös vähennettävä, siltä osin kuin ne siihen sisältyvät, osingot, poikkeuksena tulot, jotka on saatu luovutettaessa yhtiölle sen omia osakkeita tai osuuksia tai yhtiön omaisuuden täyden ja osittaisen jakamisen yhteydessä”.

12.      Vuoden 1992 tuloverolain 204 §:n 1 momentissa säädetään, että ”edellä 202 §:n 1 momentin 1 – – kohdan nojalla vähennyskelpoiset tulot otetaan huomioon verokauden voitoissa 95 prosenttiin asti peritystä tai saadusta määrästä – –”.

13.      Vuoden 1992 tuloverolain 205 §:n 2 ja 3 momentin sanamuoto on seuraava:

”2.      Edellä 202 §:ssä tarkoitettu vähennys rajoitetaan siihen verokauden voittojen määrään, joka jää jäljelle 199 §:n soveltamisen [eli jäljempänä lueteltujen kulujen vähentämisen] jälkeen.

Edellä 1 kohdassa lueteltuja vähennyksiä ei sovelleta 202 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön jakamiin tuloihin.

Edellistä kohtaa sovellettaessa tytäryhtiöllä tarkoitetaan direktiivissä [90/435] määriteltyä tytäryhtiötä.

3.      Edellä 202 §:n 1 momentin 1 – – kohdassa tarkoitetut, 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön jakamat tulot, joista otetaan huomioon 95 prosenttia, voidaan siirtää seuraaville verovuosille, jos niitä ei ole voitu vähentää.”

14.      Vuoden 1992 tuloverolain 205 ter §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään riskipääomavähennyksestä, että ”kun määritetään [riskipääomavähennystä] verokaudelle, huomioon otettava riskipääoma vastaa, ellei 2–7 momentissa toisin säädetä, yhtiön oman pääoman määrää edellisen verokauden lopussa, määritettynä kirjanpito- ja tilinpäätöslainsäädännön mukaisesti, sellaisena kuin se on kirjattu taseeseen”.

15.      Vuoden 1992 tuloverolain 205 quinquies §:ssä säädetään, että ”jos voittoja ei ole saatu lainkaan sellaisen verokauden aikana, jolta riskipääomavähennys voidaan tehdä, tai ne eivät riitä tähän vähennykseen, käyttämättä jäänyt vähennys voidaan siirtää tehtäväksi seuraavien seitsemän verokauden voitoista”.

16.      Vuoden 1992 tuloverolain 206 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään edellisten verovuosien aikana aiheutuneista elinkeinotoiminnan tappioista, että nämä aikaisemmat vähennyskelpoiset tappiot ”vähennetään peräjälkeen kunkin seuraavan verokauden elinkeinotuloista”.

17.      Vuoden 1992 tuloverolain 207 §:n nojalla ”kuningas määrittää yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti 199–206 §:ssä säädetyt vähennykset tehdään”.

2.     Vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetus

18.      Vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanosta annetun kuninkaan asetuksen,(9) siinä muodossa kuin sitä sovelletaan verovuonna 2011 (jäljempänä vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetus), merkityksellisten säännösten sanamuoto on seuraava.

19.      Vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen I lukuun, jonka otsikkona on ”Veron peruste ja laskenta”, sisältyy XXVIII jakso, jonka otsikkona on ”Verotettavan tulon määrittäminen yhteisöveron yhteydessä” ja johon sisältyvät tämän asetuksen 74–79 §.

20.      Vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 77 §:ssä säädetään, että ”[vuoden 1992 tuloverolain] 202–205 §:ssä tarkoitetut, lopullisesti verotettuina tuloina tai verosta vapautettuina irtaimesta omaisuudesta saatavina tuloina vähennettävät määrät vähennetään 76 §:n soveltamisen jälkeen jäljelle jäävien voittojen määrään asti; vähennettäessä otetaan huomioon voittojen alkuperä, ja vähennys tehdään ensisijaisesti niistä voitoista, joihin kyseiset määrät on sisällytetty”.

21.      Vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 77/1 §:n mukaan ”[vuoden 1992 tuloverolain] 205/1–205/4 §:ssä tarkoitetuista patenttituloista vähennettävät määrät vähennetään 77 §:n soveltamisen jälkeen jäljelle jäävien voittojen määrään asti”.

22.      Vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 77 bis §:ssä säädetään, että ”[vuoden 1992 tuloverolain] 205 bis–205 septies §:ssä tarkoitetun [riskipääomavähennyksen] perusteella vähennettävät määrät vähennetään 77/1 §:n soveltamisen jälkeen jäljelle jäävien voittojen määrään asti”.

23.      Vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 78 §:n 1 kohdan mukaan ”74–77 bis §:n mukaisesti määritetyistä voitoista vähennetään elinkeinotoiminnan tappiot, jotka ovat aiheutuneet [vuoden 1992 tuloverolain] 206 §:ssä tarkoitettujen aikaisempien verokausien aikana, siltä osin kuin näitä verokausiin, joihin ne liittyvät, sovellettavan lainsäädännön mukaisesti vahvistettuja tappioita ei ole voitu vähentää aikaisemmin – –”.

24.      Vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 79 §:ssä säädetään, että ”[vuoden 1992 tuloverolain] 68–77 §:ssä ja 201 §:ssä tarkoitettu investointivähennys vähennetään tämän jälkeen sen Belgiasta saatujen voittojen määrästä, jotka ovat jäljellä 78 §:n soveltamisen jälkeen”.

III  Pääasian oikeudenkäynti, ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

25.      Brussels Securities SA, jonka kotipaikka on Belgiassa, on siellä yhteisöverovelvollinen. Se ilmoitti verotusvuoden 2011 ”yhteisöveroilmoituksessaan” määrittäneensä veron määräytymisperusteen tekemällä ensin riskipääomavähennyksen ja vähentämällä tämän jälkeen lopullisesti verotetut tulot.

26.      Belgian verohallinto ilmoitti sille 21.5.2013 päivätyllä tiedonannolla aikomuksestaan ”oikaista [verotusvuoden 2011 lopussa] siirrettävissä olevan riskipääomavähennyksen määrää” vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 74–79 §:n sääntöjen perusteella, mistä seuraa, että verotettavista voitoista vähennettävissä olevat erät pitäisi vähentää seuraavassa järjestyksessä: vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 77 §:ssä tarkoitetut lopullisesti verotetut tulot, sen jälkeen sen 77 bis §:ssä tarkoitettu riskipääomavähennys ja lopuksi sen 78 §:ssä tarkoitetut siirrettävissä olevat tappiot.

27.      Koska Brussels Securities ei ollut soveltanut tätä vähennysjärjestystä verovuosien 2005–2011 osalta, verohallinto teki 23.10.2013 verotuspäätöksen, jossa se oikaisi vähennyskelpoisia määriä, jotka olivat siirrettävissä verovuoden 2011 lopussa. Brussels Securitiesin tekemä oikaisuvaatimus hylättiin 23.5.2014.

28.      Brussels Securities saattoi sitten asian tribunal de première instance francophone de Bruxellesin käsiteltäväksi ja vaati yhtäältä, että 21.5.2013 päivätty oikaisutiedonanto ja 23.10.2013 tehty verotuspäätös kumottaisiin, ja toisaalta, että todettaisiin, että Brussels Securitiesin lopullisesti verotettujen tulojen määrät (sekä lopullisesti verotettujen tulojen ylijäämät) ja riskipääomavähennys (sekä riskipääomavähennyksen ylijäämät) vastaavat sen verovuoden 2011 ilmoituksessa olevia määriä.

29.      Brussels Securities vetoaa vaatimuksensa tueksi erityisesti siihen, että vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 74–79 §:ssä vahvistettu vähennysjärjestys ei ole unionin oikeuden mukainen, koska tämä järjestys merkitsee ”[direktiivin 90/435] periaatteen (erityisesti lopullisesti verotettuja tuloja koskevassa järjestelmässä hyväksyttävien osinkojen kaksinkertaista verotusta koskevan kiellon) loukkaamista” sekä ”[tämän direktiivin] rikkomista, siten kuin sitä on tulkittu tuomiossa Cobelfret”.

30.      Belgian valtio vetoaa puolustuksessaan erityisesti siihen, että direktiivillä 90/435 velvoitetaan jäsenvaltiot olemaan verottamatta voittoa, jonka tytäryhtiö jakaa emoyhtiölleen, ja että pääasian riidan kohteena olevien oikaisujen yhteydessä kaikki osingot, joita Brussels Securities on saanut tytäryhtiöiltään, on vähennetty sen veron määräytymisperusteesta, ja niiden vähentämättä jättäminen on ainoa tilanne, joka voi olla tämän direktiivin vastainen.

31.      Tässä asiayhteydessä tribunal de première instance francophone de Bruxelles on päättänyt unionin tuomioistuimen kirjaamoon 13.6.2018 saapuneella 26.1.2018 tehdyllä välipäätöksellä lykätä asian käsittelyä ja esittää seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 90/435 4 artiklaa, luettuna yhdessä [unionin oikeuden] muiden lähteiden kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansallisen viranomaisen sääntelylle, kuten vuoden 1992 tuloverolaille ja vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetukselle, siinä muodossa kuin niitä sovelletaan verovuoden 2011 osalta,

kun niissä on valittu verovapautusjärjestelmä (pidättyminen kantamasta veroa emoyhtiön tytäryhtiönsä osakkaana saamista osingoista), jonka mukaan ensin tytäryhtiön jakama osinko sisällytetään emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen ja tämän jälkeen tästä osingosta 95 prosenttia vähennetään tästä veron määräytymisperusteesta lopullisesti verotettuina tuloina,

sillä perusteella, että emoyhtiön yhteisöveron laskentaperusteen määrittämiseksi sovelletaan yhdessä tätä lopullisesti verotettujen tulojen vähentämistä koskevaa Belgian järjestelmää sekä (1) sääntöjä, jotka koskevat toista vähennystä, joka muodostaa tässä sääntelyssä säädetyn veroedun (riskipääomavähennys), (2) oikeutta vähentää vähennyskelpoisten aikaisempien tappioiden saldo, (3) oikeutta siirtää seuraaville verovuosille lopullisesti verotettujen tulojen ylijäämän vähennys, riskipääomavähennys ja vähennyskelpoisten aikaisempien tappioiden saldon vähennys, jos niiden määrä on verovuonna suurempi kuin verotettavan tulon määrä, ja (4) vähennysjärjestystä, jonka mukaan näiden seuraavien verovuosien aikana vähennykseen on ensin käytettävä siirretyt lopullisesti verotetut tulot, tämän jälkeen siirretyt riskipääomavähennykset (jota voidaan siirtää enintään ”seitsemälle seuraavalle verovuodelle”) ja tämän jälkeen vähennyskelpoisten aikaisempien tappioiden saldo, kunnes verotettava voitto on käytetty loppuun,

mikä pienentää tytäryhtiöltä saatujen osinkojen tai niiden osan verran tappioita, jotka emoyhtiö olisi voinut vähentää, jos osingot olisi vain yksinkertaisesti jätetty sen verotusvuoden, jonka aikana ne on saatu, voiton ulkopuolelle (sillä seurauksella, että tämän vuoden verotettava tulos pienenee ja siirrettävissä olevat verotukselliset tappiot mahdollisesti suurenevat), sen sijaan että nämä osingot ensin sisällytetään voittoihin ja niihin tämän jälkeen sovelletaan verovapautussääntöjä ja verosta vapautettuja määriä siirretään, mikäli voiton määrä ei ole riittävä,

eli emoyhtiön vähennyskelpoisten aikaisempien tappioiden saldo pienenee, mikä voi tapahtua sitä verovuotta seuraavina verovuosina, jolta lopullisesti verotetut tulot, riskipääomavähennys ja vähennyskelpoisten aikaisempien tappioiden saldo ylittävät verotettavien voittojen määrän?”

32.      Brussels Securities, Belgian hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle. Samat tahot olivat edustettuina kahdessa istunnossa, jotka pidettiin 4.4.2019 ja 3.7.2019.

IV     Oikeudellinen arviointi

33.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä lopullisesti verotettuja tuloja koskevan Belgian järjestelmän kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään, että emoyhtiön tytäryhtiöiltään saamat osingot ensin sisällytetään sen veron määräytymisperusteeseen ja tämän jälkeen määräytymisperusteesta vähennetään 95 prosenttia osingoista,(10) että tämä vähennys on siirrettävissä kaikille seuraaville verotusvuosille, jos sitä ei ole voitu tehdä tietyn verokauden aikana sen vuoksi, että tulos ei ole enää voitollinen muiden verosta vapautettujen erien vähentämisen jälkeen, ja että tämä vähennys tehdään ennen veroetua, jonka siirtämismahdollisuutta on rajoitettu ajallisesti, eli tässä tapauksessa ennen riskipääomavähennystä.(11)

34.      Belgian hallitus väittää, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen on vastattava kieltävästi. Brussels Securities ja komissio sitä vastoin ehdottavat, että siihen vastattaisiin myöntävästi. Yhdyn jälkimmäiseen näkemykseen seuraavista syistä.

35.      Ennen kuin tutkin tarkemmin tämän ennakkoratkaisupyynnön kohteen (B), on mielestäni hyödyllistä käsitellä lyhyesti lopullisesti verotettuja tuloja koskevan Belgian järjestelmän kehitystä, joka perustuu direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskeviin unionin tuomioistuimen aikaisempiin tuomioihin (A).

A       Lopullisesti verotettuja tuloja koskevan Belgian järjestelmän kehittyminen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella

36.      Ensinnäkin on korostettava, että – kuten unionin tuomioistuimessa käydyissä keskusteluissa vahvistettiin – Belgian kuningaskunta on antaessaan pääasian kohteena olevat oikeussäännöt pyrkinyt muuttamaan aikaisemmin voimassa ollutta lopullisesti verotettuja tuloja koskevaa järjestelmää(12) pannakseen täytäntöön direktiivin 90/435 säännökset ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan, jossa säädetään sellaisten tulojen vapautusjärjestelmästä, jotka ovat emoyhtiön toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiöltä saamaa voittoa, toisin kuin kyseisen 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa, jossa säädetään hyvitysjärjestelmästä, jonka mukaanemoyhtiön maksamasta verosta vähennetään vero, jonka tytäryhtiö on jo maksanut tästä voitosta.(13)

37.      Vaikka nämä järjestelmät eivät välttämättä johda samaan konkreettiseen lopputulokseen osinkojen saajan kannalta,(14) kummassakin niistä olennaisena päämääränä on välttää se, että jäsenvaltiosta toiseen jaetuista voitoista kannettaisiin taloudellisesti kaksinkertainen vero,(15) ensin osinkoja jakavan yhtiön tasolla ja sen jälkeen osinkoja saavan yhtiön tasolla. Kuten direktiivin 90/435 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa näet todetaan, direktiivin tarkoituksena on poistaa yhteisen verojärjestelmän käyttöönotolla se, että eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden välinen yhteistyö saatetaan epäedullisempaan asemaan kuin samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien yhtiöiden välinen yhteistyö, ja helpottaa näin yhtiöiden ryhmittymistä unionissa. Kaikilla tämän direktiivin säännöksillä ja erityisesti 4 artiklan 1 kohdalla pyritään siten varmistamaan jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle emoyhtiölleen jakaman voiton verotuksen neutraalisuus.(16)

38.      Toiseksi muistutan, että tuomiossa Cobelfret direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa tulkittiin siten, että se oli esteenä lopullisesti verotettuja tuloja koskevan Belgian järjestelmän kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jota sovellettiin kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa.(17)

39.      Mainitussa tuomiossa korostettiin, että kyseisen järjestelmän, siinä muodossa kuin se oli tuolloin voimassa, mukaan Belgiaan sijoittautuneen emoyhtiön johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiöltään saamien osinkojen vapauttamiseksi verosta nämä osingot lisättiin emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen, josta ne vähennettiin sitten 95-prosenttisesti vain niiltä osin kuin tulos jäi muiden verosta vapautettujen tulojen vähennyksen jälkeen voitolliseksi kyseessä olevana verokautena. Toisin sanoen näiden osinkojen vähentäminen oli mahdollista vain niiltä osin kuin kyseisellä yhtiöllä oli jäljellä riittävästi verotettavissa olevia voittoja verokautena, jonka aikana osingot oli jaettu.

40.      Mainitussa tuomiossa todettiin myös, että tällaisen kansallisen lainsäädännön seurauksena oli, että emoyhtiö voi hyötyä tästä veroedusta täysimääräisesti ainoastaan, jos sen tulos ei ole tappiollinen sen muiden samana verokautena verotettavien tulojen osalta, ja että lisäksi silloin, kun emoyhtiö ei ole saanut muita verotettavissa olevia tuloja kyseessä olevana verokautena, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen lainsäädännön seurauksena on, että siirrettävissä olevat emoyhtiön tappiot pienenevät maksettujen osinkojen suuruisella määrällä. Jäsenvaltiot eivät saisi yksipuolisesti ottaa käyttöön rajoittavia toimenpiteitä ja asettaa ehtoja mahdollisuudelle käyttää direktiivissä 90/435 säädettyjä etuja.

41.      Näistä syistä kyseisessä tuomiossa päädyttiin siihen, että vaikka saaduista osingoista ei kannettu välittömästi yhteisöveroa siltä verokaudelta, jonka aikana nämä osingot oli jaettu, myöhemmille verokausille siirrettävissä olevien emoyhtiön tappioiden vastaavan pienenemisen seurauksena voi olla, että emoyhtiötä verotetaan näistä osingoista epäsuorasti sellaisina myöhempinä verokausina, jolloin sen tulos on positiivinen.(18) Se, että vaikutuksena on tällainen rajoitus emoyhtiön mahdollisuudelle vähentää tytäryhtiöiltään saamansa osingot lopullisesti verotettuina tuloina, ei ole kyseisen direktiivin sanamuodon, tavoitteiden eikä järjestelmän mukaista.

42.      Tulkitsen mainitun ratkaisun merkitsevän sitä, että jotta jäsenvaltion lainsäädäntö, joka liittyy emoyhtiöihin, jotka ovat saaneet osinkoja johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiöltään, olisi direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen, se ei saa tosiasiallisesti johtaa siihen, että nämä menettävät jonkin toisen kansallisessa lainsäädännössä säädetyn veroedun, jota ne olisivat voineet hyödyntää täysimääräisesti, jos näitä osinkoja ei olisi kohdeltu tällä tavoin, sillä tämä menetys on rinnastettavissa niiden välilliseen verotukseen.

43.      Kolmanneksi huomautan, että määräyksessä KBC, joka annettiin joitakin kuukausia tuomion Cobelfret jälkeen, toistettiin aluksi lähinnä jälkimmäisessä olleet edellä mainitut näkemykset erityisesti niiden vastaavuuksien osalta, joita liittyi tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka olivat johtaneet kyseisen tuomion antamiseen ja joiden perusteella kyseisessä määräyksessä tutkittu ensimmäinen kysymys oli esitetty.(19)

44.      Tämän jälkeen unionin tuomioistuin tulkitsi direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa, luettuna yhdessä saman artiklan 2 kohdan kanssa, siten, että siinä ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta sallia välttämättä sitä, että sellainen jaettu voitto, jonka tässä valtiossa sijaitseva emoyhtiö on saanut toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiöltään, voidaan vähentää kokonaisuudessaan emoyhtiön verokauden tuloista ja että tästä seuraava tappio voidaan siirtää myöhemmälle verokaudelle. Jäsenvaltioiden asiana on määrittää yksityiskohtaiset säännöt, joilla kyseisen artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty tulos voidaan saavuttaa. Kuitenkin silloin, kun jäsenvaltio on valinnut 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn vapautusjärjestelmän ja kyseisen jäsenvaltion verolainsäädännössä mahdollistetaan lähtökohtaisesti tappioiden siirtäminen myöhemmille verovuosille, tämä säännös on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, joka johtaa emoyhtiön siirrettävissä olevien tappioiden pienentymiseen maksettujen osinkojen suuruisella määrällä(20)

45.      Neljänneksi huomautan, että kyseisiä Belgian oikeussääntöjä on muutettu tuomion Cobelfret ja määräyksen KBC antamisen jälkeen. Kuten ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, Belgian valtio on muuttanut lopullisesti verotettuja tulojen vähentämistä koskevaa järjestelmäänsä lisäämällä vuoden 1992 tuloverolain 205 §:ään 3 momentin, joka on ajallisesti sovellettavissa nyt käsiteltävässä asiassa.(21)

46.      Tässä säännöksessä sallitaan nykyään se, että lopullisesti verotetuista tuloista, joita emoyhtiö ei ole kyennyt vähentämään välittömästi kokonaan, koska verotettavia tuloja on ollut liian vähän sen vuoden aikana, jona sen tytäryhtiö on jakanut osingot, siirretään 95 prosenttia seuraaville verovuosille. Lisäksi lopullisesti verotettujen tulojen ylijäämiä voidaan siirtää tällä tavoin ilman ajallisia rajoituksia. Näin ollen mahdollisuus vähentää lopullisesti verotetut tulot ei rajoitu enää niihin tapauksiin, joissa tulos jää voitolliseksi muiden verosta vapautettujen voiton vähentämisen jälkeen ainoastaan vuonna, jona osingot on jaettu.

47.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että kyseisellä uudistuksella tehdyistä parannuksista huolimatta ei ole mahdotonta, että lopullisesti verotettujen tulojen vähentämistä koskeva Belgian järjestelmä, siinä muodossa kuin se oli voimassa pääasian kohteena olevien tosiseikkojen tapahtuma-aikana, on direktiivin 90/435 vastainen, mitä on arvioitava seuraavaksi.

B       Pääasian kohteena olevan kaltaisen kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa koskeva arviointi

48.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Brussels Securities ”päättelee oikein” pääasian riita-asiassa, että ”vuoden 1992 tuloverolaissa säädetty lopullisesti verotettujen tulojen vapautusjärjestelmä yhdistettynä vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksessa säädettyyn vähennysjärjestykseen johtaa epäsuorasti mutta varmasti siihen, että [emo]yhtiön verorasite on suurempi kuin siinä tapauksessa, että osingot olisi vain yksinkertaisesti jätetty veron määräytymisperusteen ulkopuolelle”, mikä saattaisi olla ristiriidassa direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan kanssa. Brussels Securities pysyttää tämän näkemyksensä unionin tuomioistuimessa. Belgian hallitus sitä vastoin puolustaa päinvastaista näkemystä. Komissio puolestaan katsoo, että lopullisesti verotettuja tuloja koskevan järjestelmän kaltainen järjestelmä ei sellaisenaan ole ristiriidassa tämän säännöksen kanssa, vaan se on ristiriidassa sen kanssa sen vuoksi, että sitä sovelletaan yhdessä niiden sääntöjen kanssa, joissa säädetään vähennysjärjestyksestä, ja muiden verovähennysten mahdollisen siirtämisen vuoksi. Yhdyn tähän viimeksi mainittuun näkemykseen.

49.      Vaikuttaa siltä, että tässä ennakkoratkaisupyynnössä tuodaan esiin kaksi ongelmaa, joiden osalta on selvitettävä, onko jäsenvaltion lainsäädäntö kyseisen 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen, kun siinä säädetään, että saadut osingot ensin sisällytetään emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen ja sen jälkeen vähennetään siitä, sen sijaan, että ne jätettäisiin välittömästi sen ulkopuolelle (1), ja kun siinä säädetään vähennysjärjestyksestä, joka velvoittaa vähentämään nämä osingot tai niiden ylijäämän, tässä tapauksessa lopullisesti verotetut tulot, ennen mitään muita kansallisen lainsäädännön mukaisia veroetuja, joiden siirtämistä on puolestaan ajallisesti rajoitettu, tässä tapauksessa riskipääomavähennystä (2). Katson, että kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että tällainen kansallinen lainsäädäntö on sen vastainen tämän jälkimmäisen seikan osalta.

1.     Osinkojen sisällyttäminen emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen ja tämän jälkeen niiden vähentäminen tästä perusteesta

50.      Totean aivan aluksi, että unionin tuomioistuin ei ole vielä antanut ratkaisua siitä, onko lopullisesti verotettuja tuloja koskevan Belgian järjestelmän kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään, että tytäryhtiön jakama voitto sisällytetään ensin sen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen ja vähennetään sen jälkeen tästä perusteesta,(22) sellaisenaan direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen, kun tämän luetelmakohdan nojalla jäsenvaltioiden, jotka ovat valinneet kyseisen säännöksen mukaisen järjestelmän eli vapautusjärjestelmän, on oltava verottamatta tätä voittoa. Huomautettakoon, että epäilyksiä tällaisen mekanismin yhteensopivuudesta kyseisen direktiivin kanssa esitettiin silloin, kun se pantiin täytäntöön Belgiassa, sekä oikeuskirjallisuudessa, jossa on myöhemmin käsitelty tätä aihetta.(23)

51.      Unionin tuomioistuimen käsiteltävänä on tosin ollut tähän liittyviä ongelmia asioissa, joissa annettiin tuomio Cobelfret ja määräys KBC, koska niissä pääasian kohteena olleet riidat koskivat myös lopullisesti verotettuja tuloja koskevan Belgian järjestelmän säännöksiä, jotka olivat osittain samoja kuin nyt käsiteltävässä asiassa, sillä jo tuolloin voimassa olleissa säännöksissä säädettiin mekanismista, jonka mukaisesti osingot sisällytettiin emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen ja tämän jälkeen määräytymisperusteesta vähennettiin 95 prosenttia osingoista. Kyseisissä asioissa tutkitut ennakkoratkaisupyynnöt eivät kuitenkaan koskeneet sitä, oliko tällainen mekanismi sellaisenaan direktiivin 90/435 mukainen, vaan niissä keskityttiin kyseisen järjestelmän tähän seikkaan liittyviin oikeuskysymyksiin ja erityisesti edellytyksiin, joita lopullisesti verotettujen tulojen vähentämiselle oli tuolloin asetettu.(24)

52.      Vaikka nämä aikaisemmat asiat kuuluivat oikeudelliseen kehykseen, joka vastasi osittain nyt käsiteltävän asian oikeudellista kehystä, unionin tuomioistuin ei siis kuitenkaan ratkaissut niissä kysymystä, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on mielestäni tässä tapauksessa lähinnä esittänyt siitä, onko kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan aluksi sisällyttämään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen tytäryhtiöltä saadut osingot ja tämän jälkeen vähentämään ne, sen sijaan että ne ”vain yksinkertaisesti” jätettäisiin sen veron määräytymisperusteen ulkopuolelle, tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen.(25)

53.      Katson, että tällainen menettelytapa ei ole sellaisenaan yhteensopimaton direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn tytäryhtiön jakaman voiton vapauttamista verosta koskevan järjestelmän kanssa. Tämä päätelmä on mielestäni välttämätön, kun otetaan huomioon tämän säännöksen sanamuodon ja syntyhistorian lisäksi myös sen päämäärä ja asiayhteys(26) eli tekijät, joista on johdettava merkitykselliset arviointitekijät, ennen kuin nyt käsiteltävän asian kohteena olevaa kansallista lainsäädäntöä tutkitaan niiden kannalta.

54.      Korostan direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdassa ja sen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa käytetyn terminologian osalta, että siinä todetaan, että tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä jokaisen jäsenvaltion on alueelleen sijoittautuneiden emoyhtiöiden osalta joko oltava verottamatta voittoa, jonka emoyhtiöt saavat johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilta tytäryhtiöiltään (ensimmäinen luetelmakohta), tai verotettava tällaista voittoa mutta samalla valtuutettava emoyhtiö vähentämään maksettavan veron määrästä osuus, jonka tytäryhtiö on maksanut voittoon liittyvästä yhteisöverosta (toinen luetelmakohta).

55.      Katson tämän sanamuodon perusteella, että kun ensimmäinen näistä kahdesta keinosta on siis otettu käyttöön eli on valittu ”vapautusjärjestelmä”,(27) kuten Belgian kuningaskunta on tehnyt,(28) tämä merkitsee ainoastaan sitä, että jaetusta voitosta ei viime kädessä kanneta veroa(29) välittömästi eikä välillisesti, eikä sitä, että ne pitäisi välttämättä jo alun perin jättää emoyhtiön veron määräysperusteen ulkopuolelle, eikä tämä tulkinta mielestäni ole ristiriidassa direktiiviä 90/435 edeltäneiden lainvalmistelutöiden kanssa.(30) Huomautan, että sitä vastoin jälkimmäinen keino, joka on ”hyvitysjärjestelmä”, mahdollistaa sen, että näistä voitoista kannetaan vero mutta siten, että siihen sisältyy mahdollisuus vähentää tytäryhtiön suorittama vero edellä mainituilla edellytyksillä.(31)

56.      Huomautan direktiivin 90/435 ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan tavoitteiden osalta, että unionin tuomioistuin on jo korostanut, että muun muassa sen johdanto-osan kolmannesta luetelmakohdasta ilmenee, että tällä direktiivillä pyritään poistamaan eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden välisen yhteistyön epäedullisempi asema verrattuna samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien yhtiöiden väliseen yhteistyöhön ottamalla käyttöön yhteinen järjestelmä ja helpottamalla näin yhtiöiden ryhmittymistä unionissa. Jäsenvaltiossa sijaitsevan tytäryhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle emoyhtiölleen suorittaman voitonjaon verotuksen neutraalisuuden tavoitteen saavuttamiseksi direktiivillä 90/435 pyritään välttämään tämän voitonjaon taloudellisesta näkökulmasta kaksinkertainen verotus eli sillä pyritään välttämään se, että jaetut voitot joutuvat ensiksi verotuksen kohteeksi tytäryhtiön verotuksessa ja toiseksi emoyhtiön verotuksessa.(32) Tapa, jolla ehdotan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa tulkittavan, on täysin näiden tavoitteiden mukainen.

57.      Korostan asiayhteydestä, johon direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohta kuuluu, että siinä vahvistetaan lopputulos, joka jäsenvaltioiden on saavutettava, eli estää kyseisten voittojen kaksinkertainen verotus valitsemalla jompikumpi tässä säännöksessä vahvistetuista järjestelmistä, mutta unionin tämäntyyppisille säädöksille ominaisten piirteiden vuoksi kyseinen direktiivi ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tätä päämäärää varten käytettävien keinojen osalta.

58.      Näitä sääntöjä korostettiin määräyksessä KBC(33) muistuttamalla aluksi, että kunkin jäsenvaltion asiana on järjestää voitonjakoa koskeva verotusjärjestelmänsä unionin oikeutta noudattaen ja määrittää näissä puitteissa veron määräytymisperuste ja verokanta, joita sovelletaan osinkoa saavaan osakkeenomistajaan. Saman määräyksen mukaan direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ei täsmennetä tapaa, jolla vapautusjärjestelmän valinneen jäsenvaltion on pantava se toimeen, koska EY 249 artiklan (josta on tullut SEUT 288 artikla) mukaan jäsenvaltioiden valittavaksi jätetään direktiivien täytäntöön panemisen muoto ja keinot, joilla parhaiten taataan direktiiveillä tavoiteltu tulos. Kyseisessä määräyksessä päädyttiin siihen päätelmään, että jäsenvaltiot saavat määrittää sisäisen oikeusjärjestyksensä vaatimukset huomioon ottaen ne yksityiskohtaiset säännöt, joilla direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty tulos voidaan saavuttaa.

59.      Unionin oikeuden nykyvaiheessa on kiistatonta, että vaikka välitön verotus kuuluu perinteisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään kuitenkin noudatettava unionin oikeutta.(34) Jäsenvaltioiden on erityisesti direktiivillä 90/435 toteutetun yhdenmukaistamisen kattamassa kehyksessä noudatettava sen säännöksiä, joilla jaetaan verotuksellinen toimivalta niiden kesken kieltämällä emoyhtiön valtiolta tytäryhtiön sille jakaman voiton välitön(35) tai välillinenkin verottaminen, jotta vältetään tämän voiton kaksinkertainen verotus. Määräyksessä KBC muistutettiin näistä periaatteista ja tehtiin niiden nojalla päätelmät erityisesti kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisen vapautusjärjestelmän osalta.(36)

60.      Edellä esitetyn perusteella katson, että tässä tapauksessa mekanismi, joka sisältää velvollisuuden ensin sisällyttää kyseinen voitto emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen ja tämän jälkeen vähentää se tästä perustasta, kuten pääasian kohteena olevassa lopullisesti verotettuja tuloja koskevassa Belgian järjestelmässä määrätään, ei sellaisenaan ole ristiriidassa direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan kanssa sillä edellytyksellä, että tämän mekanismin soveltaminen mahdollistaa tosiasiallisesti tässä säännöksessä säädetyn tuloksen saavuttamisen.

61.      Huomautan näet heti aluksi, että – kuten Belgian hallitus on ilmoittanut – pääasian kohteena olevat säännökset täyttävät direktiivin 90/435 vaatimuksen, jonka mukaan eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden muodostamia konserneja ei saa kohdella eri tavalla kuin belgialaisten yhtiöiden konserneja. Tämän edellytyksen, joka liittyy siihen, että eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden välistä yhteistyötä ei saa saattaa epäedullisempaan asemaan kuin samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien yhtiöiden välistä yhteistyötä, täyttäminen on välttämätöntä, vaikka se ei kuitenkaan yksinään riitä, jotta edellä mainittua mekanismia voidaan pitää kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan perustuvien vaatimusten mukaisena.(37)

62.      Korostettakoon tämän jälkeen, että kyseisessä 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määritellään saavutettava lopputulos eli se, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön jakamaa voittoa ei veroteta myös sen emoyhtiön jäsenvaltiossa, mutta siinä ei säädetä keinoista, joita tätä tarkoitusta varten on käytettävä. Tästä seuraa mielestäni, että jäsenvaltiolle, joka on valinnut kyseisen säännöksen mukaisen vapautusjärjestelmän, jää mahdollisuus soveltaa menetelmää, jossa voitto ensin sisällytetään veron määräytymisperusteeseen ja sitten vähennetään siitä, sellaisena kuin menetelmä on otettu käyttöön lopullisesti verotettuja tuloja koskevalla Belgian järjestelmällä, vaikka selvästikin olisi valittavissa yksinkertaisempia menetelmiä edellä mainitun lopputuloksen saavuttamiseksi, kuten menetelmä, jonka mukaan tämä voitto jätetään jo alun perin emoyhtiön veron määräytymisperusteen ulkopuolelle. Korostan tässä yhteydessä, että direktiivin 90/435 sanamuodossa, rakenteessa tai tavoitteissa ei edellytetä mielestäni viimeksi mainitun menetelmän – joka on mielestäni ”perusmenetelmä” – noudattamista, vaikka tietyt jäsenvaltiot näyttävät valinneen tämän vaihtoehdon.(38) Mikä onkaan jäsenvaltion valitsema menetelmä, sen soveltamisen on kuitenkin välttämättä johdettava kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa tosiasialliseen verosta vapauttamiseen emoyhtiön tasolla.

63.      Katson tässä yhteydessä, että olennaista on, että pääasian kohteena olevan kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä sallitaan se, että tytäryhtiön jakamat osingot, jotka sisällytetään veron määräytymisperusteeseen, viime kädessä aina vähennetään siitä,(39) jotta tämän sisällyttämisestä ja vähentämisestä koostuvan mekanismin vaikutuksena ei ole kyseisten emoyhtiöiden asettaminen taloudellisesti epäedullisempaan asemaan kuin silloin, jos niiden muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta tytäryhtiöiltä saama voitto olisi vain yksinkertaisesti jätetty näiden yhtiöiden veron määräytymisperusteen ulkopuolelle. Katson komission(40) tavoin, että tuomion Cobelfret ja määräyksen KBC jälkeen käyttöön otetun ajallisesti rajoittamattoman siirtomahdollisuuden ansiosta lopullisesti verotettuja tuloja koskeva Belgian järjestelmä antaa nykyään jokaiselle asianomaiselle emoyhtiölle mahdollisuuden vähentää 95 prosenttiin(41) saakka osinkojen ylijäämän(42) pitkällä aikavälillä, jotta näitä osinkoja ei verotettaisi kahteen kertaan.

64.      Näin ollen kansalliset oikeussäännöt, joissa säädetään pääasian kohteena olevien sääntöjen tavoin mekanismista, jonka mukaan tytäryhtiön jakama voitto sisällytetään emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen ja tämän jälkeen vähennetään siitä osingonjakovuoden aikana tai kaikkien seuraavien vuosien aikana, eivät mielestäni sellaisenaan ole direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan vastaisia, kunhan kyseiseltä yhtiöltä ei tosiasiallisesti evätä jotain toista kansallisen lainsäädännön mukaista veroetua, jonka se olisi voinut saada kaikkien muiden seikkojen pysyessä ennallaan, jos vapautus verosta olisi alun perin tehty.

65.      Näin ollen on vielä arvioitava, onko tällaisella mekanismilla, vaikka se on lähtökohtaisesti sallittu, kuitenkin vaikutuksia, jotka kielletään kyseisen 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja jotka realisoituvat tämän voiton jakamista seuraavien vuosien kuluessa(43) erityisesti sen vuoksi, että tällainen mekanismi toimii yhdessä muiden veroetujen vähentämiselle asetetun järjestyksen kanssa, mikä mielestäni nimenomaan aiheuttaa sen, että se ei sovi yhteen tämän säännöksen kanssa.

2.     Osinkojen vähentämisen siirtämistä koskevan järjestelmän ja muiden veroetujen vähennysjärjestyksen yhdistelmä

66.      Kuten olen korostanut, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta myös ratkaisemaan, onko kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla emoyhtiölle asetetulla velvoitteella vähentää johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiöltä saatu voitto – tässä tapauksessa lopullisesti verotettuja tuloja koskevan Belgian järjestelmän perusteella – on välillisenä vaikutuksena muiden veroetujen – tässä tapauksessa riskipääomavähennys – vähentämistä koskevan oikeuden heikentyminen sen järjestyksen vuoksi, jonka mukaisesti edellytetään näiden vähennysten tekemistä kyseisen yhtiön veron määräytymisperusteesta, ristiriidassa direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan kanssa. Ehdotan, että tähän kysymykseen vastataan myöntävästi.

67.      Ensinnäkin on mielestäni välttämätöntä korostaa pääasian kohteena olevan kansallisen lainsäädännön kahta tässä yhteydessä tärkeintä merkityksellistä seikkaa.

68.      Yhtäältä lopullisesti verotettuja tuloja koskeva Belgian järjestelmä on vuorovaikutuksessa toisen veroedun eli riskipääomavähennyksen kanssa,(44) koska viimeksi mainittu voidaan myös vähentää emoyhtiön veron määräytymisperusteesta mutta vain niiden voittojen suuruisena, jotka ovat jäljellä lopullisesti verotettujen tulojen vähentämisen jälkeen. Riskipääomavähennys tehdään siis lopullisesti verotettujen tulojen vähentämisen jälkeen.(45) Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämä vähennysjärjestys otettiin käyttöön vuonna 2005 eli huomattavasti ennen tuomion Cobelfret aikaansaamaa uudistusta.(46) Belgian hallitus totesi suullisissa huomautuksissaan näkökohdista, jotka johtivat tämän säännön antamiseen, että oli ”tietyssä määrin johdonmukaista”, että ensin vähennettiin kirjanpitoon perustuvat erät, joita lainsäätäjä ei halua verottaa, kuten lopullisesti verotetut tulot tai patenttitulot,(47) ennen kuin vähennetään muita kuin kirjanpitoon perustuvia eriä, kuten investointivähennys(48) tai riskipääomavähennys.(49)

69.      Toisaalta toisin kuin lopullisesti verotettujen tulojen ylijäämät, jotka voidaan siirtää rajattomasti seuraaville verokausille, riskipääomavähennysten mahdolliset ylijäämät voidaan siirtää vain seitsemän vuoden ajanjakson ajan vuoden 1992 tuloverolain 205 quinquies §:n nojalla, siinä muodossa kuin sitä sovelletaan pääasiassa.(50) Belgian hallituksen mukaan riskipääomavähennyksen siirtojen ajallisen rajoittamisen päämääränä on tasapainottaa tämän viimeksi mainitun vähennyksen laajuutta, koska sen laskentaperusta ulottui sen hyväksymisaikana kaikkiin yhtiön omiin varoihin.

70.      Toiseksi on tutkittava, onko tällainen kansallinen lainsäädäntö direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen vai ei, ja kiinnitettävä pääasiallisesti huomiota vaikutuksiin, joihin käytännössä johtaa lopullisesti verotettuja tuloja koskevan järjestelmän, joka merkitsee sitä, että saadut osingot sisällytetään emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen ja vähennetään ne siitä tämän jälkeen, yhdistäminen velvollisuuteen vähentää lopullisesti verotetut tulot ennen riskipääomavähennystä, jonka siirtäminen on lisäksi mahdollisia vain seitsemän verovuoden ajan.

71.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tässä yhteydessä perustellusti, että toisin kuin pääasian kohteena olevan kaltaisen lainsäädännön nojalla,(51) sellaisen vapautusjärjestelmän yhteydessä, jota voidaan pitää ”perusjärjestelmänä”,(52) tytäryhtiön jakamat osingot vain yksinkertaisesti jätetään sen verovuoden, jonka aikana ne on saatu, voiton ulkopuolelle sillä seurauksella, että tämän verovuoden verotettava tulos välittömästi pienenee ja seuraaville verovuosille siirrettävissä olevat verotukselliset tappiot mahdollisesti suurenevat.

72.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa numerotietoja sisältävään esimerkkiin, joka on esitetty myös Brussels Securitiesin kirjelmissä,(53) ja korostaa mielestäni perustellusti, että jos emoyhtiö tekee vuoden 1992 tuloverolain 205 quinquies §:ssä tarkoitetun ”seitsemän seuraavan verovuoden” aikana jonain vuonna positiivisen tuloksen, joka rajoittaa riskipääomavähennyksen siirtoja, lopullisesti verotettujen tulojen järjestelmä aiheuttaa vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanosta annetussa kuninkaan asetuksessa säädetyn vähennysjärjestyksen vuoksi suuremman verorasitteen kuin järjestelmä, jossa tytäryhtiöltä saadut osingot jätettäisiin välittömästi veron määräytymisperusteen ulkopuolelle. Tämä tuomioistuin esittää, että vaikka olisi sovellettu teoreettista näiden osinkojen välitöntä poissulkemista, riskipääomavähennys olisi tehty ensisijaisesti siirrettävissä olevien aikaisempien tappioiden saldon vähentämiseen nähden, joten näiden tappioiden saldo, joka on siirrettävä seuraavalle verovuodelle, olisi suurempi kuin lopullisesti verotettuja tuloja koskevassa Belgian järjestelmässä, jonka yhteydessä siinä tapauksessa, että voittoa kertyy ”seitsemän seuraavan verovuoden” aikana, siirrettyjen lopullisesti verotettujen tulojen saldo on välttämättä vähennettävä ennen siirretyn riskipääomavähennyksen saldoa, mikä siis haittaa tämän viimeksi mainitun veroedun käyttöä.

73.      Lisäksi vertailevat taulukot, jotka komissio esitti suullisessa käsittelyssä, vahvistavat, että lopullisesti verotettuja tuloja koskeva järjestelmä yhdistettynä pakolliseen vähennysjärjestykseen on omiaan estämään emoyhtiötä siirtämästä riskipääomavähennysten ylijäämää täysimääräisesti, toisin kuin mekanismi, joka merkitsisi sitä, että tämä yhtiö voisi jättää saamansa osingot välittömästi veron määräytymisperusteensa ulkopuolelle tai valita järjestyksen, jonka mukaisesti se haluaa tehdä sellaisten veroetujen vähennykset, joita sillä on käytettävissään.(54) Vaikka Belgian hallitus pyrkii vähättelemään niiden vaikutuksia nyt käsiteltävässä asiassa, mielestäni turhaan,(55) se ei kiistä näitä tietoja,(56) joista ilmenee, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena oleva lainsäädäntö voi aiheuttaa veroedun menetyksen ja siis vastaavasti vieläkin raskaamman verotuksen.

74.      Näiden seikkojen perusteella yhdyn Brussels Securitiesin ja komission näkemykseen, jonka mukaan pääasian kohteena olevan kansallisen lainsäädännön mukaista mahdollisuutta hyödyntää riskipääomavähennystä heikentää velvollisuus vähentää ensin lopullisesti verotetut tulot veron määräytymisperusteesta. Näin ollen säännön, jonka mukaan etusija on annettava lopullisesti verotetuille tuloille, tarkoituksena on tyhjentää lopullisesti verotettujen tulojen kanta, joka voidaan siirtää rajattomasti seuraaville verovuosille, mutta se toimii myös riskipääomavähennyksen vahingoksi, vaikka emoyhtiöllä olisi intressi tehdä tämä vähennys nopeammin, koska oikeutta siirtää riskipääomavähennystä on puolestaan rajoitettu koskemaan seuraavia seitsemää verokautta, joten tämä oikeus saattaa pikemminkin jäädä tyhjäksi sen vuoksi, miten osinkoja kohdellaan lopullisesti verotettuja tuloja koskevassa järjestelmässä.

75.      Toisin sanoen kyseisten kansallisten säännösten yhdistelmä johtaa siihen, että emoyhtiötä verotetaan raskaammin kuin sitä olisi verotettu, jos direktiivin 90/435 vaatimuksia olisi noudatettu kaikilta osin, sillä lopullisesti verotettuja tuloja koskevan Belgian järjestelmän vaikutuksena voi olla, kun sitä sovelletaan yhdessä vahvistetun vähennysjärjestelmän kanssa, että tappiollista yhtiötä estetään tekemästä jotain muuta siirrettyä vähennystä eli tekemästä riskipääomavähennystä myöhempinä verovuosina, vaikka tämä yhtiö saisi etua tämän vähennyksen etusijalle asettamisesta välttääkseen sen, että vähennysoikeus päättyy ennen kuin sitä voidaan käyttää täysimääräisesti. Tällaisen kansallisen lainsäädännön konkreettisena lopputuloksena asianomaisilta emoyhtiöiltä evätään siis tietyissä olosuhteissa kansallisen lainsäädännön mukainen veroetu, jonka ne olisivat voineet hyödyntää täysimääräisesti, jos tytäryhtiöiltä saatuja osinkoja ei olisi kohdeltu tämän lainsäädännön mukaisella tavalla.

76.      Muistutan siitä, että unionin tuomioistuin on jo tulkinnut direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka vaikutuksesta emoyhtiön siirrettävissä olevat tappiot pienenevät jaettujen osinkojen määrän mukaisesti, kun jäsenvaltio on – kuten tässä tapauksessa – valinnut tämän säännöksen mukaisen vapautusjärjestelmän ja sallii lähtökohtaisesti tappioiden siirtämisen tulevaisuuteen, koska tappioiden pienenemisen seurauksena voi olla, että tätä yhtiötä verotetaan näistä osingoista epäsuorasti sellaisina myöhempinä verovuosina, jolloin sen tulos on positiivinen.(57)

77.      Katson komission tavoin, että nämä perustelut ovat täysin sovellettavissa nyt käsiteltävässä asiassa, jossa ovat kyseessä käytännön seuraukset yhdistelmästä, joka käsittää lopullisesti verotettuja tuloja koskevan sisällyttämisestä ja vähentämisestä muodostuvan järjestelmän ja järjestyksen, jossa ne on vähennettävä, kun muita verovähennyksiä on käytettävissä. Korostan, että tällaista järjestelmää voidaan pitää mielestäni direktiivin 90/435 vaatimusten mukaisena vain siltä osin kuin sen soveltamisen lopputulos on täysin neutraali eli asianomaisia emoyhtiöitä ei kohdella missään olosuhteissa taloudellisesti epäedullisemmin kuin silloin, jos jaettavat osingot olisi jätetty näiden yhtiöiden veron määräytymisperusteen ulkopuolelle jo heti aluksi.

78.      Näin ollen katson, että pääasian kohteena olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö ei ole direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen siltä osin kuin sen vaikutuksesta emoyhtiöt, jotka ovat saaneet osinkoja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta tytäryhtiöiltä, voivat menettää veroedun, koska lainsäädännöllä pienennetään seuraaville verovuosille siirrettävissä olevia tappioita näiden osinkojen määrään saakka, joten se on rinnastettaessa niiden välilliseen verottamiseen, mikä on ristiriidassa sekä osinkojen vapauttamista koskevan tämän säännöksen erityisen tavoitteen että kyseisen direktiivin mukaisen verotuksen neutraalisuuden yleisen tavoitteen kanssa.(58)

79.      Kun toisin sanoen Belgian lainsäätäjän joulukuussa 2009 toteuttamalla uudistuksella pyrittiin korjaamaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa Cobelfret ja määräyksessä KBC toteamia toimintahäiriöitä, sillä luotiin toinen peruste, jonka vuoksi järjestelmä ei ole tämän saman direktiivin mukainen, koska uudella lopullisesti verotettuja tuloja koskevalla järjestelmällä on siinä mielessä kielteisiä seurannaisvaikutuksia riskipääomavähennyksen siirtämiseen, että tytäryhtiöiden jakamien osinkojen kohtelu on johtanut siihen, että riskipääomavähennyksen ylijäämien menetystä koskeva riski on kohonnut asianomaisten emoyhtiöiden verotuksessa.(59)

80.      Kolmanneksi väitteet, joita Belgian hallitus on esittänyt puolustaakseen näkemystä, jonka mukaan tämä kansallinen lainsäädäntö on direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan mukainen, eivät saa minua vakuuttuneeksi.

81.      Belgian hallitus väittää ensinnäkin, että vaikka lopullisesti verotettujen tulojen vähentämisen siirtämisestä saattaa seurata, että on mahdotonta tehdä siirrettyä riskipääomavähennystä määräajassa, tätä tilannetta ei voida pitää saatujen osinkojen välillisenä verottamisena, koska tällaista verotusta ei väistämättä aiheudu.(60)

82.      Katson kuitenkin, että se, että kyseisen kansallisen lainsäädännön haitalliset vaikutukset – eli tytäryhtiön emoyhtiölleen jakaman voiton kaksinkertainen verotus – voivat ilmetä vain tietyissä yksittäistapauksissa(61) eivätkä järjestelmällisesti, ei vaikuta millään tavoin edellä esitettyihin näkemyksiin kokonaisuutena, koska jo se, että tällaisia mahdollisia vaikutuksia on olemassa, riittää siihen, että lainsäädäntö ei ole unionin oikeuden mukainen.

83.      Belgian hallitus väittää tämän jälkeen, että joka tapauksessa, silloinkin kun riskipääomavähennyksen siirtämisen menetys merkitsee asianomaisten emoyhtiöiden verottamista,(62) tämä verotus ei koske niiden saamia osinkoja edes välillisesti, kuten asiassa, jossa annettiin tuomio Cobelfret. Se vetoaa siihen, että jos veroa laskettaessa voittoa on jäljellä riskipääomavähennyksen vaiheessa, tämä johtuu välttämättä siitä, että lopullisesti verotettuja tuloja ei ole enää vähennettävissä, koska niiden vähentäminen edeltää riskipääomavähennystä, eli tytäryhtiöiltä saadut osingot on täysimääräisesti vähennetty veron määräytymisperusteesta, joten vero, joka saatetaan joutua maksamaan riskipääomavähennyksen siirron menettämisen vuoksi, ei voi koskea näitä osinkoja. Se väittää lisäksi, että vero, joka ei koske emoyhtiön saamia osinkoja, ei voi olla direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan vastainen, vastaavasti kuin vero, joka on kannettu tytäryhtiön osingonjaon yhteydessä ja joka ei koske osinkoja, ei voi olla tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdan vastainen.(63)

84.      Mielestäni tämän perustelun osoittavat virheelliseksi tuomio Cobelfret ja määräys KBC, joissa tulkittiin direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdasta johtuvia velvoitteita niiden vaikutusten pohjalta, joita pääasian kohteena olevan kaltaisella kansallisella lainsäädännöllä voi vastaavasti olla asianomaisen emoyhtiön siirrettävissä olevien tappioiden pienentymiselle, joka on omiaan johtamaan tytäryhtiön seuraavina vuosina saamien osinkojen välilliseen verottamiseen.(64) Näin ollen näissä ratkaisuissa on rinnastettu ”tappioiden menettäminen” välilliseen ”voiton verotukseen” eli niissä on siten valittu ”taloudellinen” lähestymistapa, joka on tällä direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen,(65) sillä siitä, että siirretyt tappiot eivät ole enää käytettävissä tulevien verotettavien voiton kuittaamiseen, seuraa, että tämä saattaa aiheuttaa tällaisten osinkojen kaksinkertaisen verotuksen. Mielestäni on nimenomaan omaksuttava samankaltainen lähestymistapa nyt käsiteltävässä asiassa, kuten edellä olen esittänyt.(66)

85.      Belgian hallitus vetoaa lopuksi siihen, että Belgian kuningaskunnan tekemät riidanalaiset valinnat, eli vähennysjärjestys ja riskipääomavähennyksen rajoitettu kesto, kuuluvat kansallisten lainsäätäjien yksinomaiseen toimivaltaan.

86.      Muistutettakoon kuitenkin siitä, että jäsenvaltiot ovat velvollisia noudattamaan direktiivin 90/435 säännöksiä ja muun muassa toteuttamaan kaikki tarvittavat keinot sen 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn lopputuloksen saavuttamiseksi(67) eli sen estämiseksi, että vero kannetaan toiseen kertaan – edes välillisesti – toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta tytäryhtiöiltä saaduista osingoista, eikä tavoitetta ole saavutettu, kuten olen edellä korostanut, sen kaltaisilla kansallisilla oikeussäännöillä, joissa yhdistyvät lopullisesti verotettuja tuloja koskeva Belgian järjestelmä ja säännökset, joilla rajoitetaan riskipääomavähennystä.

87.      Näin ollen katson, että direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään yhtäältä, että emoyhtiön saamat osingot sisällytetään sen veron määräytymisperusteeseen, minkä jälkeen 95 prosenttia osingoista vähennetään tästä määräytymisperusteesta, jos tulos jää voitolliseksi asianomaisen verovuoden tai minkä tahansa myöhemmän verovuoden aikana, ja toisaalta, että nämä osingot on vähennettävä ennen toista kansallisessa lainsäädännössä säädettyä veroetua, jonka siirtämistä on puolestaan rajoitettu ajallisesti.

V       Ratkaisuehdotus

88.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa tribunal de première instance francophone de Bruxellesin ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään yhtäältä, että emoyhtiön saamat osingot sisällytetään sen veron määräytymisperusteeseen, minkä jälkeen 95 prosenttia osingoista vähennetään tästä määräytymisperusteesta, jos tulos jää voitolliseksi asianomaisen verovuoden tai minkä tahansa myöhemmän verovuoden aikana, ja toisaalta, että nämä osingot on vähennettävä ennen toista kansallisessa lainsäädännössä säädettyä veroetua, jonka siirtämistä on puolestaan rajoitettu ajallisesti.

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

2      23.7.1990 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 1990, L 225, s. 6).

3      20.11.2006 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2006, L 363, s. 129).

4      Ks. ensisijaisesti tuomio 12.2.2009, Cobelfret (C-138/07, EU:C:2009:82), jäljempänä tuomio Cobelfret, ja määräys 4.6.2009, KBC Bank ja Beleggen, Risicokapitaal, Beheer (C-439/07 ja C-499/07, EU:C:2009:339), jäljempänä määräys KBC. Ks. lisäksi tuomio 4.7.2013, Argenta Spaarbank (C-350/11, EU:C:2013:447, jonka 3–9 kohdassa kuvataan lyhyesti riskipääomavähennyksen rakennetta), ja tuomio 26.10.2017, Argenta Spaarbank (C-39/16, EU:C:2017:813, jonka 10 kohdassa kuvataan lyhyesti lopullisesti verotettujen tulojen rakennetta).

5      Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 30.11.2011 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2011, L 345, s. 8).

6      Moniteur belge 15.11.1991, s. 25619.

7      Yksityiskohtaisemmista tiedoista ks. tuomio Cobelfret (6 kohta ja sitä seuraavat kohdat) sekä tuomio 26.10.2017, Argenta Spaarbank (C-39/16, EU:C:2017:813, 7 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

8      Moniteur belge 30.7.1992, s. 17120.

9      Moniteur belge, 13.9.1993, s. 20105.

10      Täsmennettäköön, että tämä vähennyksen rajoittaminen 95 prosenttiin liittyy siihen, että Belgian kuningaskunta on käyttänyt direktiivin 90/435 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta vahvistaa hallintokulujen, jotka eivät ole verovähennyskelpoisia, määrä vakiona, joka ei saa olla suurempi kuin viisi prosenttia tytäryhtiön jakamista voitoista (ks. määräys KBC, 51 ja 52 kohta).

11      Brussels Securities on lisäksi väittänyt ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa, että tämä vähennysjärjestys olisi SEUT 49 artiklan mukaisen sijoittautumisvapauden vastainen. En kuitenkaan ota tähän kantaa, kuten eivät ole ottaneet Belgian hallitus ja komissiokaan. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee näet, että tämä perustelu liittyi Belgian perustuslain väitettyyn rikkomiseen, ja kyseinen tuomioistuin oli jo hylännyt tämän väitteen. Unionin tuomioistuimelle esitetty kysymys ei myöskään koske SEUT 49 artiklaa edes aineelliselta sisällöltään, eikä vaikuta siltä, että sen tulkinta olisi hyödyksi kansalliselle tuomioistuimelle pääasian kohteena olevan riidan ratkaisemisessa, kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä edellytetään (ks. esim. tuomio 19.12.2018, AREX CZ, C-414/17, EU:C:2018:1027, 34 ja 35 kohta).

12      Ks. tämän järjestelmän alkuperästä ja sen ylläpitämiselle esitetyistä perusteluista Malherbe, J., ”Le régime mères-filiales en Belgique: la leçon d’anatomie”, Revue pratique des sociétés, 2010, s. 34–37.

13      Kun vapautusjärjestelmä edellyttää sitä, että jäsenvaltio, johon emoyhtiö on sijoittautunut, ei kanna veroa näistä voitoista, hyvitysjärjestelmä merkitsee sitä, että näistä voitoista kannetaan vero mutta emoyhtiölle annetaan lupa vähentää veronsa määrästä tytäryhtiön tästä voitosta maksamaa veroa vastaava osuus ja tarvittaessa määrä, jonka tytäryhtiön sijaintivaltio on pidättänyt lähdeverona, vastaavan kansallisen veron määrän rajoissa (ks. esim. tuomio Cobelfret, 31 ja 43 kohta; tuomio 26.10.2017, Argenta Spaarbank, C-39/16, EU:C:2017:813, 49 kohta ja tuomio 26.2.2019, T Danmark ja Y Denmark, C-116/16 ja C-117/16, EU:C:2019:135, 12 kohta).

14      Ks. tuomio 12.12.2006, Test Claimants in the FII Group Litigation (C-446/04, EU:C:2006:774, 43 kohta) ja tuomio Cobelfret (31 kohta).

15      Kaksinkertainen verotus on ns. ”taloudellista”, jos kaksi valtiota kantaa veron eri verovelvollisilta samasta tulosta, ja ns. ”oikeudellista”, jos kaksi valtiota kantaa veron samalta verovelvolliselta samasta tulosta (ks. Jourdain, S., ”Excédents de RDT: une véritable odyssée fiscale”, Comptabilité et fiscalité pratiques, 2009, nro 8, s. 209).

16      Ks. mm. tuomio Cobelfret (29 ja 46 kohta); tuomio 8.3.2017, Wereldhave Belgium ym. (C-448/15, EU:C:2017:180, 25, 35–37 ja 39 kohta) ja tuomio 26.10.2017, Argenta Spaarbank (C-39/16, EU:C:2017:813, 47 ja 48 kohta).

17      Ks. tuomion Cobelfret 27–57 kohta, aivan erityisesti 35–41 kohta. Unionin tuomioistuin totesi lisäksi tämän tuomion 58–65 kohdassa, että kyseisellä 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisellä luetelmakohdalla on välitön vaikutus, sillä se on riittävän ehdoton ja täsmällinen, jotta siihen voidaan vedota kansallisissa tuomioistuimissa. Ks. myös julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus Cobelfret (C-138/07, EU:C:2008:268, 12 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

18      Koska asianomaisessa verolainsäädännössä näet hyväksytään lähtökohtaisesti tappioiden siirtäminen seuraaville verovuosille, sellaisten emoyhtiön tappioiden pieneneminen, jotka saatetaan siirtää tällä tavoin saatujen osinkojen suuruisina, vaikuttaa tämän yhtiön veron määräytymisperusteeseen sen verovuoden aikana, joka seuraa näiden osinkojen jakovuotta, kun asianomaisen yhtiön voitot ovat suuremmat kuin sen siirrettävät tappiot, sillä veron määräytymisperuste on suurempi siirrettävien tappioiden pienenemisen jälkeen.

19      Ks. määräyksen KBC 33–44 kohta ja määräysosan 1 kohta, jossa tulkitaan direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa siten, että ”se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan sellaisten osinkojen, jotka tähän jäsenvaltioon sijoittautunut emoyhtiö saa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiöltään, verosta vapauttamista varten säädetään, että nämä osingot lisätään emoyhtiön veron laskentaperustaan, josta ne vähennetään sitten 95 prosenttiin saakka niiltä osin kuin tulos jää muiden verosta vapautettujen tulojen vähentämisen jälkeen voitolliseksi kyseessä olevana verokautena, ja joka johtaa siihen, että      
– emoyhtiötä verotetaan sille jaetuista voitoista myöhempänä verokautena silloin, kun sillä ei ollut sinä verokautena, jona voitonjako tapahtui, lainkaan tai riittävästi verotettavissa olevaa voittoa, tai että      
– tuon verokauden tappioita pienennetään jaetuilla voitoilla eikä niitä voida siirtää näiden jaettujen voittojen määrään asti myöhemmälle verokaudelle”.

20      Ks. määräyksen KBC 45–54 kohta ja määräysosan 2 kohta. Unionin tuomioistuin antoi ratkaisun myös kysymyksistä, joilla ei ole välitöntä merkitystä nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön kannalta eli unionin tuomioistuimen toimivallasta silloin, kun ennakkoratkaisupyyntö perustuu direktiivin kansallisessa lainsäädännössä täytäntöön panevien säännösten sovellettavuuteen täysin valtion sisäiseen tilanteeseen, pääomien vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien EY:n perustamissopimuksen määräysten tulkinnasta sekä sijoittautumisvapautta koskevan EY 43 artiklan (josta on tullut SEUT 49 artikla) tulkinnasta (ks. 55–82 kohta sekä määräysosan 3–5 kohta).

21      Belgian hallitus täsmentää, että kyseistä 3 momenttia sovelletaan verovuoteen 2011, joka on pääasian kohteena, koska se lisättiin vuoden 1992 tuloverolakiin 21.12.2009 annetun lain 8 §:llä (Moniteur belge, 31.12.2009, s. 82816), joka tuli voimaan 1.1.2010.

22      Vaikuttaa siltä, että menettelytapa, jonka mukaan tämä voitto sisällytetään veron määräytymisperusteeseen ja sen jälkeen vähennetään siitä, liittyy Belgiaan sijoittautuneiden yhtiöiden ”kokonaistulon” eli maailmanlaajuisen tulon verottamisen periaatteeseen, joka vahvistetaan vuoden 1992 tuloverolain 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa (ks. vastaavasti Richelle, I., ”Cobelfret et l’interprétation de la directive mère-filiales: le régime belge des RDT est contraire au droit communautaire”, Revue générale de fiscalité, 2009, nro 3, s. 4 ja 6).

23      Edellä alaviitteessä 15 mainittu Jourdain, S., s. 210, sekä komissio 5.7.1991 päivätyssä kirjeessään katsovat, että maaliskuussa 1992 julkaistussa riippumattomien asiantuntijoiden kertomuksessa sekä suuressa osassa oikeuskirjallisuutta on katsottu, että direktiivin 90/435 asianmukainen täytäntöönpano edellyttäisi, että osingot jätettäisiin jo heti aluksi verotettavan tulon ulkopuolelle sen sijaan että ne sisällytetään siihen ja vähennetään siitä tämän jälkeen.

24      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 38–46 kohta.

25      Esitetyssä kysymyksessä ja ennakkoratkaisupyynnön perusteluissa käytetyn sanamuodon mukaan.

26      Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että unionin oikeuden säännöstä on tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ottamalla huomioon kyseisen säännöksen sanamuoto sekä kyseisen säännöksen asiayhteys ja kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltu päämäärä ja syntyhistoria (ks. mm. tuomio 17.1.2019, Brisch, C-102/18, EU:C:2019:34, 22 kohta ja tuomio 11.4.2019, Tarola, C-483/17, EU:C:2019:309, 36 ja 37 kohta).

27      Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että käsitteet ”olla verottamatta” emoyhtiön saamia voittoja ja ”verosta vapauttaminen” eivät eroa asiallisesti toisistaan (ks. tuomio Cobelfret, 43 kohta ja tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 13 mainittu oikeuskäytäntö).

28      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 36 kohta.

29      Ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Les Vergers du Vieux Tauves (C-48/07, EU:C:2008:758, 42 kohta), jonka mukaan veroetu, jonka emoyhtiö voi saada direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella, on ”saada voittoa, jota ei veroteta”.

30      Komission 16.1.1969 antamaan ehdotukseen eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annettavaksi neuvoston direktiiviksi (EYVL 1969, C 39, s. 7) sisältyi 4 artiklan 1 kohta, jossa säädettiin, että ”osingot, joita emoyhtiölle jaetaan tytäryhtiönsä osakkaana – – eivät kuulu sen verotettavaan tuloon”, ilman että olisi määrätty menetelmästä, jota oli noudatettava tätä tarkoitusta varten (kursivointi tässä). Tähän ehdotukseen liittyneessä 26.6.1969 annetussa talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa (EYVL 1969, C 100, s. 7, 2 kohta) korostettiin, että ”direktiivin perustana oleva periaate, joka koskee voitonjaon verokohtelua [on se, että] mistään tulosta, josta on jo kannettu yhteisövero, ei enää kanneta tätä veroa, jos se palautuu toiselle yhtiölle, jolta kannetaan sama vero” (kursivointi tässä). Direktiivin 90/435 antamiseen johtaneessa 5.7.1985 annetussa ehdotuksessa (KOM(1985) 360 lopullinen) ei esitetä tätä koskevia tietoja.

31      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 13.

32      Ks. esim. tuomio Cobelfret (28 ja 29 kohta) sekä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 16 mainittu oikeuskäytäntö.

33      Ks. määräyksen KBC 46–50 ja 53 kohta.

34      Ks. mm. tuomio 7.9.2006, N (C-470/04, EU:C:2006:525, 33 kohta); tuomio 19.7.2012, A (C-48/11, EU:C:2012:485, 16 kohta) ja tuomio 19.12.2018, Cadeddu (C-667/17, EU:C:2018:1036, 15 kohta).

35      Täsmennettäköön, että tässä yhteydessä on kiistatonta, että pääasian kohteena oleva lainsäädäntö ei merkitse osinkojen välitöntä verottamista emoyhtiön tasolla. Ks. myös tuomio Cobelfret (40 kohta) sekä määräys KBC (40 kohta).

36      Ks. määräyksen KBC 54 kohta ja tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohta.

37      Muistutettakoon tässä yhteydessä, että oikeuskäytännössä on jo todettu, että vaikka Belgian kuningaskunta pyrki soveltaessaan lopullisesti verotettuja tuloja koskevaa järjestelmää sekä kotimaisten tytäryhtiöiden että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden jakamiin osinkoihin poistamaan kaikki eri jäsenvaltioiden yhtiöiden yhteistyön haittatekijät verrattuna saman jäsenvaltion yhtiöiden väliseen yhteistyöhön, tämä yhdenvertainen kohtelu ei oikeuta kuitenkaan sellaisen järjestelmän soveltamista, joka ei ole direktiivin 90/435 mukainen eikä varsinkaan tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen estämistä koskevan järjestelmän mukainen (ks. tuomio Cobelfret, 45 ja 46 kohta, sekä määräys KBC, 42 kohta).

38      Muut maat eivät sisällytä jaettuja osinkoja emoyhtiöiden veron määräytymisperusteeseen, toteaa Richelle, I., ”L’arrêt Cobelfret de la CJCE et ses conséquences sur le régime des RDT”, Tax Audit & Accountancy, 2009, nro 4, s. 11 ja Hermand, O., ja Vanoppen, S., ”Non-report des excédents de RDT: violation du droit européen”, Le Fiscologue, nro 1148, 20.2.2009, s. 12 ja sitä seuraavat sivut; edellä alaviitteessä 12 mainittu Malherbe, J., s. 35, puolestaan toteaa, että ”Ranskassa emoyhtiöiden saamista osingoista tehdään kirjanpidon ulkopuolinen vähennys, ja ne liikkuvat vapaasti konsernin sisällä”. Huomautettakoon, että Ranskan yleisen verolain (code général des impôts) 216 §:ssä säädetään, että ”omistusten nettotuotot, jotka antavat oikeuden emoyhtiöjärjestelmän soveltamiseen – – voidaan vähentää sen kokonaisnettovoitosta”.

39      Ks. vastaavasti julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus Cobelfret (C-138/07, EU:C:2008:268, 21 kohta) tuona ajankohtana sovelletun lainsäädännön osalta.

40      Komission mielestä direktiivin 90/435 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan täytäntöönpanosta annetut Belgian oikeussäännöt, siinä muodossa kuin niitä sovelletaan pääasian oikeudenkäynnissä, eivät sinänsä oletettavasti estä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien jaettujen voittojen verottamatta jättämistä, sillä lopullisesti verotettuja tuloja koskeva järjestelmä mahdollistaa ensi arviolta sen arvioimisen, että osinkoja ei veroteta emoyhtiön tasolla, vaikka vähennyksen on tarkoitus vaikuttaa useiden verovuosien aikana.

41      Koska tämä rajoitus on sallittu (ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 10).

42      Eli osingot, joita ei ole voitu vähentää tämän yhtiön veron määräytymisperusteesta osingonjakovuonna, koska voittojen määrä ei ole ollut riittävä.

43      Komissio on mielestäni perustellusti viitannut riskiin siitä, että emoyhtiön lopullisesti verotettuja tuloja koskevan järjestelmän mukaisen vähennyksen käyttö ”hajautuu ajallisesti”, jos emoyhtiön veron määräytymisperuste on riittämätön osingonjakovuonna tai seuraavina vuosina.

44      Ks. tästä riskipääomavähennystä koskevan järjestelmän luonnehdinnasta tuomio 4.7.2013, Argenta Spaarbank (C-350/11, EU:C:2013:447, 24 kohta).

45      Täsmennettäköön, että lopullisesti verotetut tulot vähennetään ja riskipääomavähennys tehdään ennen elinkeinotoiminnan siirrettävien tappioiden vähentämistä (ks. vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 77, 77 bis ja 78 §).

46      Ennakkoratkaisupyynnössä korostetaan, että riskipääomavähennyksen käyttöönotosta 22.6.2005 annetun lain esityöt (Moniteur belge, 30.6.2005, s. 30077), erityisesti 11.5.2005 päivätyn lakiehdotuksen 5 artiklan huomautukset osoittavat, että lainsäätäjä määritti vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen mukaisen vähennysjärjestyksen, joka saattaa tietyissä tapauksissa Brussels Securitiesin mukaan vaikuttaa yhtiön tulevaan veron määräytymisperusteeseen.

47      Patenttitulojen vähennys tehdään lopullisesti verotettujen tulojen vähentämisen jälkeen mutta ennen riskipääomavähennystä (ks. vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 77/1 ja 77 bis §).

48      Vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksen 79 §:ssä tarkoitettu investointivähennys.

49      Belgian hallitus on pitänyt viimeksi mainittuja siinä mielessä ”kirjanpidon ulkopuolisina vähennyksinä”, että niissä yhtiön kirjanpidon mukaisesta voitosta ei vähennetä eriä, jotka olisivat olleet siinä aikaisemmin kuten tytäryhtiöiltä saadut osingot tai patenttitulot, vaan yhtiön taseen vastaaviin kuuluvia eriä, kuten riskipääomavähennys.

50      Keskusteluista ilmenee, että riskipääomavähennyksen rajoitettuun siirtämiseen liittyviä säännöksiä muutettiin vuoden 2012 aikana ja sen vaikutukset kohdistuvat riidanalaisen vähennyksen tekemisen jälkeiseen aikaan.

51      Belgian lainsäädäntö, josta seuraa ennakkoratkaisukysymyksen kolmannen kappaleen loppuosan sanamuodon mukaan, että ”näiden seuraavien verovuosien aikana vähennykseen on ensin käytettävä siirretyt lopullisesti verotetut tulot, tämän jälkeen siirretyt riskipääomavähennykset (jota voidaan siirtää enintään ”seitsemälle seuraavalle verovuodelle”) ja tämän jälkeen siirrettävissä olevien aikaisempien tappioiden saldo, kunnes verotettava voitto on käytetty loppuun”.

52      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 62 kohta.

53      Esimerkki, jossa verrataan kahta tapausta, joissa emoyhtiön sama verotuksellinen tilanne määräytyy ensinnäkin vuoden 1992 tuloverolain täytäntöönpanoasetuksessa säädetyn vähennysjärjestyksen mukaan, yhdessä lopullisesti verotettuja tuloja koskevan Belgian järjestelmän kanssa (jossa näkyi verotettava tulos, joka vastasi riskipääomavähennyksen ylijäämää, joka menetettiin, koska sitä ei käytetty ennen säädetyn seitsemän vuoden ajanjakson päättymistä), ja toiseksi edelleen tämän vähennysjärjestyksen mukaisesti mutta soveltamalla teoreettista saatujen osinkojen välitöntä poissulkemista (jossa näkyi nollan suuruinen verotettava tulos, koska sen sijaan että yhtiöllä olisi verotettujen tulojen ylijäämiä, jotka vähennettäisiin ennen riskipääomavähennystä, sillä olisi tuolloin siirrettäviä voittoja, jotka vähennetään riskipääomavähennyksen jälkeen ja jolla siis poistetaan sen ylijäämä).

54      Komissio huomauttaa näissä taulukoissa, joiden sisältö vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää esimerkkiä, että ensin mainitussa tapauksessa Belgian lainsäädännön nojalla emoyhtiö menettää kokonaan riskipääomavähennyksen, jota se ei ole voinut tehdä ennen säädetyn seitsemän vuoden ajanjakson päättymistä, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa direktiivin 90/435 mukaisen osinkojen alun perin tehtyä vapauttamista koskevan järjestelmän nojalla yhtiön verotettava tulo on yhtä suuri kuin nolla ja se menettää riskipääomavähennyksen ylijäämän, jota ei voida tehdä ja joka on pienempi kuin edellisessä tapauksessa.

55      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 81 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

56      Belgian hallitus myönsi nimenomaisesti lausumissaan, että ”saatujen osinkojen sisällyttäminen [tappiollisen] emoyhtiön veron määräytymisperusteeseen, mikä aiheuttaa sille lopullisesti verotettujen tulojen vähennysten siirtämisen korvaamisen tappioiden siirtämisellä, voi vaikuttaa siten, että vähennysjärjestyksen vuoksi riskipääomavähennyksen tekeminen lykkääntyy kiistatta sillä riskillä, että sen tekemiselle asetettu määräaika päättyy”.

57      Ks. tuomio Cobelfret (39–41 kohta) ja määräys KBC (39, 40 ja 54 kohta). Kyseisiin päätöksiin johtaneiden asioiden tapahtuma-aikana voimassa olleiden säännösten osalta on huomautettu perustellusti, että lopullisesti verotettuja tuloja koskeva järjestelmä rankaisee emoyhtiötä, jonka asianomainen verokausi päättyy tappioon ilman että sen aikana saatuja osinkoja olisi otettu huomioon, tilanteessa, jossa tappio olisi ollut vähennyskelpoinen seuraavien verovuosien voitoista, kun taas osinkojen sisällyttäminen veron määräytymisperusteeseen, yhdistettynä siihen, että lopullisesti verotettuja tuloja koskeva vähennys rajoitetaan veronalaisen voiton määrään, vaikuttaa siten, että siirrettävissä oleva tappio häviää (Garabedian, D., ”L’influence de la jurisprudence Cobelfret sur le régime fiscal des dividendes à l’impôt des sociétés”, Les dialogues de la fiscalité, Larcier, Bryssel, 2010, s. 59).

58      Ks. kyseisten tavoitteiden osalta tämän ratkaisuehdotuksen 56 kohta.

59      Ks. myös Hermand, O., Delacroix, P. ja Wils, C., ”Une nouvelle déduction fiscale est née: ’les excédents RDT’ – Commentaire du nouvel article 205, § 3, du CIR 1992”, Revue générale de fiscalité, 2010, nro 2, s. 7, sekä Dassesse, M., ”Impôt des sociétés – Déduction prioritaire des RDT vis-à-vis des excédents de DCR – La Belgique viole les principes de l’arrêt Cobelfret”, Actualités fiscales,2014, nro 41, s. 2 ja 4 (Brussels Securities on siteerannut artikkelia erityisesti kirjallisissa huomautuksissaan esittämässään numerotietoja sisältävässä esimerkissä).

60      Sen mielestä riskipääomavähennyksen siirtämisen ajallinen rajoitus johtaa verotukseen vain jos sen jälkeen kun emoyhtiöllä ei ole ollut riittävästi voittovaroja seitsemän vuoden ajan sille kertyy myöhemmin voittoa, mutta jos siitä ei tule enää voitollinen tai sen toiminta lopetetaan, riskipääomavähennyksen siirtämistä koskevan oikeuden menetyksellä ei ole sille merkitystä, joten tämä haitta jää näennäiseksi.

61      Eli joka kerta, kun se, että velvollisuus vähentää ensisijaisesti lopullisesti verotetut tulot veron määräytymisperusteesta aiheuttaa sen häviämisen tai sellaisen vähenemisen, että mitään muuta veroetua ei voida enää täysimääräisesti kohdistaa siihen (ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 59 mainittu Dassesse, M., s. 2).

62      Eli siinä (juuri edellä mainitussa) tapauksessa, että yhtiöstä tulee voitollinen vuoden 1992 tuloverolain 205 quinquies §:ssä säädetyn seitsemän vuoden ajanjakson päätyttyä.

63      Belgian hallitus vetoaa viimeksi mainitun seikan osalta 25.9.2003 annettuun tuomioon Océ van der Grinten (C-58/01, EU:C:2003:495, 55 ja 56 kohta) ja 24.6.2010 annettuun tuomioon P. Ferrero ja C. ja General Beverage Europe (C-338/08 ja C-339/08, EU:C:2010:364, 40 ja 41 kohta). Epäilen kuitenkin, onko analogia näihin tuomioihin asianmukainen, sillä ne liittyvät direktiivin 90/435 5 artiklassa tarkoitettuun lähdeveron käsitteeseen, ja sen mukaan on kiellettyä pidättää lähdeveroa tytäryhtiön emoyhtiölleen jakamasta voitosta tiettyjä erityistapauksia lukuun ottamatta, kuten tämän direktiivin johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainitaan. Ks. vastaavasti tuomio Cobelfret (53 kohdan loppuosa), jossa hylätään kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan välinen analogia.

64      Ks. tuomio Cobelfret (39–41 kohta) ja määräys KBC (39 ja 40 kohta). Ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen 41, 44 ja 76 kohta.

65      Oikeuskirjallisuudessa käytetyin sanamuodoin, joihin yhdyn (ks. edellä alaviitteessä 38 mainittu Hermand, O. ja Vanoppen, S.).

66      Ks. erityisesti tämän ratkaisuehdotuksen 76 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

67      Ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen 57 kohta ja sitä seuraavat kohdat.