BG
ES
CS
DA
DE
ET
EL
EN
FR
HR
IT
LV
LT
HU
MT
NL
PL
PT
RO
SK
SL
FI
SVInfo
- Referral date: 19-11-2009
- Show case reference
- Ruling date: 12-05-2011
- AG: Bot
References in this case
Highlight in text
Go|
30.1.2010 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 24/32 |
Kanne 19.11.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta
(Asia C-453/09)
2010/C 24/59
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: Triantafyllou ja B.-R. Killmann)
Vastaaja: Saksan liittotasavalta
Vaatimukset
|
— |
Kantaja vaatii, että |
|
— |
todetaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut arvonlisäverodirektiivin 96 ja 98 artiklan, luettuina yhdessä liitteen III kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa eräiden sellaisten elävien eläinten, erityisesti hevosten, luovutukseen, tuontiin ja yhteisöhankintaan, joita ei käytetä ihmisten tai eläinten elintarvikkeiden valmistukseen |
|
— |
Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Tämä kanne koskee sitä, että Saksan liittotasavalta soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa elävien eläinten, erityisesti hevosten, luovutukseen, tuontiin ja yhteisöhankintaan myös silloin, kun niitä ei tavallisesti käytetä ihmisten tai eläinten elintarvikkeiden valmistukseen. Komission näkemyksen mukaan tämä ei ole direktiivin 2006/112/EY (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) velvoitteiden mukaista erityisesti hevosrotujen osalla, joita tavallisesti käytetään kouluratsuina, ratsuhevosina, sirkushevosina tai kilpahevosina.
Arvonlisäverodirektiivin mukaan jäsenvaltiot saavat soveltaa yleisen arvonlisäverokannan ohella tietyin edellytyksin alennettuja arvonlisäverokantoja. Näin esimerkiksi arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdassa mahdollistetaan se, että jäsenvaltio soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa ”liitteessä III tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien — luovutuksiin —”. Koska alennettu arvonlisäverokanta on katsottava poikkeukseksi yleisestä arvonlisäverokannasta, tätä säännöstä on tulkittava suppeasti.
Komissio katsoo, että elävät eläimet — erityisesti hevoset —, joita ei tavallisesti ole tarkoitettu elintarvikkeina tapahtuvaa käyttöä varten, eivät kuulu liitteessä III olevan 1 kohdan soveltamisalaan. Näin ollen arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua alennettua arvonlisäverokantaa ei voida soveltaa näihin eläimiin. Tämä seuraa sekä direktiivin liitteessä III olevan 1 kohdan systematiikasta että sen eri kieliversioista. Tarkoitukseen perustuva tulkinta ei myöskään johda toiseen lopputulokseen: Tämän kohdan tarkoituksena on antaa kaikille sellaisille tuotteille suosituimmuuskohtelu, joita toimitetaan ihmisten ja eläinten elintarviketuotantoa varten.
Sillä, että yhdistetystä nimikkeistöstä puuttuu hevosrotujen mukaan tehty erottelu, ei ole merkitystä nyt esillä olevassa asiassa, koska tavaroiden tullioikeudellinen luokittelu tapahtuu eri näkökohtien perusteella kuin arvonlisävero-oikeudessa. Se tosiseikka, että arvonlisäverodirektiivin 98 artiklan 3 kohdassa mahdollistetaan se, että jäsenvaltiot saavat ottaa huomioon yhdistetyn nimikkeistön, ei tarkoita, että jäsenvaltio voisi perustella yhteisön arvonlisävero-oikeuden virheellisen täytäntöönpanon sillä, että yhdistetty nimikkeistö ei ole tarkka.
Sellaisia hevosrotuja koskeviin liiketoimiin, joita tavallisesti käytetään kouluratsuina, ratsuhevosina, sirkushevosina tai kilpahevosina, ei voida soveltaa alennettua verokantaa myöskään arvonlisäverodirektiivin liitteessä III olevan 11 kohdan perusteella tavaroiden luovutuksina, jotka on tavallisesti tarkoitettu käytettäviksi maataloustuotannossa. Se, että hevoset itse ovat maatalouseläimiä, ei tarkoita, että niitä on tavallisesti tarkoitus käyttää maataloustuotannossa. Tosiasiassa sellaisia hevosrotuja voidaan nimittäin tavallisesti käyttää urheilussa, koulutustarkoituksissa, vapaa-aika- ja viihdytystarkoituksissa, eli nimenomaan ei maataloustuotannossa.