Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

5.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 72/16


Kanne 21.12.2010 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-624/10)

2011/C 72/28

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: M. Afonso)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut arvonlisäverodirektiivin ja erityisesti sen 168, 171, 193, 194, 204 ja 214 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on määrännyt 23.6.2006 annetun hallinnollisen ohjeen nro 105 (3 A-9-06) IV luvussa arvonlisäveron hallinnollisesta sietämiskäytännöstä, jossa poiketaan arvonlisäveron itseverotusjärjestelmästä ja edellytetään, että muualle kuin Ranskaan sijoittautuneen myyjän tai palvelujen tarjoajan on nimettävä veroedustaja

Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää kanteessaan, että Ranskan tasavallan säännöstö, jossa poiketaan arvonlisäveron itseverotusjärjestelmästä, on useilta kohdiltaan unionin oikeuden vastainen.

Ensiksi verovelvollisten, jotka haluavat käyttää hallinnollisen ohjeen 3 A-9-06 IV luvussa käyttöön otettua säännöstä, on nimettävä veroedustaja, mikä ei ole arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan mukaista. Kyseisen artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat asettaa tällaisen velvollisuuden vain silloin, kun sen maan kanssa, johon kyseinen verovelvollinen on sijoittautunut, ei ole välillisen verotuksen alalla tehty sellaista sopimusta keskinäisestä avunannosta, joka vastaa unionin sisällä säädettyä.

Toiseksi hallinnollinen sietämiskäytäntö riippuu myös myyjälle asetetusta velvollisuudesta rekisteröityä arvonlisävelvolliseksi Ranskassa, mikä ei ole arvonlisäverodirektiivin 214 artiklan 1 kohdan mukaista. Kyseisestä säännöksestä seuraa, että velvollisuus rekisteröityä arvonlisävelvolliseksi ei koske verovelvollisia, jotka suorittavat sellaisen jäsenvaltion alueella, jonne ne eivät ole sijoittautuneet, sellaisia tavaroiden luovutuksia tai palveluja, jotka kuuluvat asiakkaan itseverotusjärjestelmän piiriin erityisesti arvonlisäverotuksen 194 mukaisesti.

Kolmanneksi ja viimeiseksi säännöksen mukaan on mahdollista kuitata myyjän tai palveluntarjoajan vähennyskelpoinen arvonlisävero sen asiakkaiden suoritettavaa veroa vastaan. Tämä ei ole arvonlisäverodirektiivin 168 ja 171 artiklan säännösten mukaista. Niiden nojalla vähennettävän arvonlisäveron ja kannettavan arvonlisäveron kuittaus on suoritettava kunkin verovelvollisen osalta. Tällainen poikkeussäännös ei voi myöskään perustua arvonlisäverodirektiivin 11 artiklaan.