Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

14.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 145/13

Kanne 2.3.2011 — Euroopan komissio v. Irlanti

(Asia C-108/11)

2011/C 145/19

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja C. Soulay)

Vastaaja: Irlanti

Vaatimukset

—

On todettava, että Irlanti ei ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 96 artiklan, 98 artiklan (luettuna yhdessä liitteen III kanssa) ja 110 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltanut vinttikoirien ja hevosten, joita ei ole tavallisesti tarkoitettu käytettäviksi elintarvikkeiden valmistukseen, luovutuksiin, hevosten vuokraamiseen ja tiettyihin keinosiemennyspalveluihin 4,8 prosentin arvonlisäverokantaa

—

Irlanti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Arvonlisäverodirektiivin 96 artiklassa säädetään, että yleistä arvonlisäverokantaa, jonka kukin jäsenvaltio vahvistaa ja joka on vähintään 15 prosenttia, sovelletaan kaikkiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Muuta verokantaa kuin yleistä arvonlisäverokantaa voidaan soveltaa vain siltä osin kuin tämä on sallittu direktiivin muissa säännöksissä.

Direktiivin 98 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat soveltaa yhtä tai kahta alennettua verokantaa direktiivin liitteessä III lueteltuihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Luovutuksia ja suorituksia, joista nyt on kyse, ei ole mainittu liitteessä III.

Arvonlisäverodirektiivi sisältää myös siirtymäsäännöksiä, jotka mahdollistavat sen, että jäsenvaltiot voivat jatkaa sellaisten verokantojen soveltamista, joissa poiketaan direktiiviin sisältyvistä verokantojen rakennetta ja tasoa koskevista yleisistä säännöksistä, jos merkitykselliset kansalliset säännökset olivat voimassa 1.1.1991.

Arvonlisäverodirektiivin 113 artiklassa säädetään, että tilanteessa, jossa jäsenvaltio sovelsi 1.1.1991 99 artiklassa vahvistettua vähimmäisverokantaa alhaisempaa alennettua verokantaa, se voi soveltaa näihin tavaroihin ja palveluihin yhtä 98 artiklassa tarkoitetuista alennetuista verokannoista. Koska Irlannin nyt kyseessä oleviin tavaroihin ja palveluihin soveltama verokanta on kuitenkin alhaisempi kuin arvonlisäverodirektiivin 99 artiklassa vahvistettu vähimmäisverokanta, 113 artiklaan ei voida tukeutua.

Direktiivin 110 artiklaa sovelletaan myös 99 artiklassa vahvistettua vähimmäisverokantaa alhaisempiin verokantoihin. Siinä säädetään tiettyjä kansallisia toimenpiteitä, jotka toteutetaan tarkasti määritellyistä yhteiskunnallisista syistä (sellaisten tavaroiden ja palveluiden, jotka kattavat sosiaaliset perustarpeet, kulutukseen kohdistuvan verorasitteen vähentämiseksi) ja loppukuluttajien eduksi, koskevasta siirtymäjärjestelystä. Komissio väittää, että hevosten ja vinttikoirien luovutuksia (muihin tarkoituksiin kuin käytettäviksi elintarvikkeiden valmistukseen), hevosten vuokraamista ja keinosiemennyspalveluja ei voida pitää välttämättömänä sosiaalisten perustarpeiden kattamiseksi. Komissio väittää myös, että koska suuri osa hevosista ja vinttikoirista on tarkoitettu kilpailuun tai jalostukseen, ei voida katsoa, että loppukuluttajat hyötyvät tästä toimenpiteestä.

(1)  EUVL L 347, s. 1.