9.7.2011 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 204/15 |
Kanne 20.4.2011 — Euroopan komissio v. Puola
(Asia C-193/11)
2011/C 204/28
Oikeudenkäyntikieli: puola
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet): L. Lozano Palacios ja K. Herrmann)
Vastaaja: Puolan tasavalta
Vaatimukset
Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
— |
toteaa, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun [neuvoston] direktiivin 2006/112/EY (1) 306 — 310 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se soveltaa arvonlisäveron matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää matkailupalveluiden myyntiin sellaisille henkilöille, jotka eivät ole matkustajia, 11.3.2004 annetun Puolan arvonlisäverolain (Ustawa z dnia 11 marca 2004 r. o podatku od towarów i usług) 119 §:n 3 momentin mukaisesti |
— |
Puolan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio näkemyksen mukaan matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisella Puolan arvonlisäverolain 119 §:n 3 momentin perusteella myös tapauksiin, joissa matkailupalveluiden hankkija ei ole matkustaja, rikotaan nyt voimassa olevia direktiivin 2006/112/EY 306–310 artiklan säännöksiä.
Komissio esittää näkemyksensä tueksi, että direktiivin 2006/112/EY 306 — 310 artiklan sanamuoto vastaa kuudennen arvolisäverodirektiivin aikaisemman 26 artiklan sanamuotoa. Viisi kuudesta silloisten virallisten kieliversioiden (nimittäin kaikki kieliversiot englantia lukuun ottamatta) olivat täysin johdonmukaisia ja niissä oli käytetty ilmaisua ”asiakas” koko 26 artiklan tekstissä johdonmukaisesti. Käsitettä ”asiakas” [”nabywca”] käytetään yksistään muutamissa englanninkieliseen kieliversioon perustuvissa [direktiivin 2006/112/EY] 306 artiklan kieliversioissa.
Myös näissä tapauksissa käytetään kuitenkin muissa erityisjärjestelmää koskevissa säännöksissä (307–310 artikla) käsitettä ”matkustaja”, mikä viittaa siihen, että käsitettä ”nabywca” [”asiakas”] oli käytetty väärin 306 artiklassa.
Vaikka katsottaisiinkin, että matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän tarkoitus, eli tilitysten yksinkertaistaminen, voitaisiin paremmin saavuttaa tulkinnalla, jossa otetaan huomioon ”asiakas”, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että tämän erityisjärjestelyn soveltamisen tukeminen yksinomaan teleologiseen tulkintaan vastoin unionin lainsäätäjän nimenomaista ja nyt voimassa olevien säännösten sanamuodosta ilmenevää päätöstä, ei ole sallittua.
(1) EUVL L 347, s. 1.