BG
ES
CS
DA
DE
ET
EL
EN
FR
HR
IT
LV
LT
HU
MT
NL
PL
PT
RO
SK
SL
FI
SVInfo
- Referral date: 14-06-2011
- Show case reference
- Opinion date: 06-06-2013
- Ruling date: 26-09-2013
- AG: Sharpston
References in this case
References to this case
Highlight in text
Go|
27.8.2011 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 252/19 |
Kanne 14.6.2011 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta
(Asia C-296/11)
2011/C 252/36
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Soulay ja L. Lozano Palacios)
Vastaaja: Ranskan tasavalta
Vaatimukset
|
— |
on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 306–310 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se soveltaa matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää palvelujen tarjoamiseen sellaisille henkilöille, jotka eivät ole matkustajia (erityisesti muille matkatoimistoille) |
|
— |
Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio esittää kanteensa tueksi yhden ainoan kanneperusteen, jonka mukaan matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää on sovellettu virheellisesti palvelujen tarjoamiseen sellaisille henkilöille, jotka eivät ole matkustajia. Tässä yhteydessä komissio toteaa, että kyseinen järjestelmä soveltuu ainoastaan, kun matkapalvelu myydään matkustajalle. Järjestelmää ei sitä vastoin sovelleta matkatoimistojen toisille matkatoimistoille tai turistimatkojen järjestäjille tarjoamiin palveluihin. Kun otetaan huomioon Ranskan yleisen verolain (code général des impôts) säännösten sanamuoto, jossa viitataan termiin ”asiakas” ennemmin kuin termiin ”matkustaja”, vastaaja käyttää ”asiakkaaseen” perustuvaa lähestymistapaa ja näin ollen soveltaa matkatoimistoja koskevaa erityisjärjestelmää laajasti.
Komissio hylkää lisäksi Ranskan viranomaisten väitteen siitä, että Ranskan lainsäädännöllä saavutetaan paremmin erityisjärjestelmällä tavoitellut päämäärät eli matkatoimistojen hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistaminen ja alv-tuoton kohdistaminen siihen jäsenvaltioon, jossa kunkin yksittäisen palvelun loppukäyttö tapahtuu.
(1) EUVL L 347, s. 1.