Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

References to this case

Share

Highlight in text

Go

5.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/16


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad Sofia-grad (Bulgaria) on esittänyt 14.2.2012 — Evita-K EOOD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto”, Sofia

(Asia C-78/12)

2012/C 133/30

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Sofia-grad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Evita-K EOOD

Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto”, Sofia

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 14 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 345 artiklan kanssa, tarkoitettua tavaroiden luovutuksen käsitettä tulkittava siten, että sen mukaan pääasian olosuhteissa on sallittua, että henkilö, jolle tavarat luovutetaan, saa määräysvallan tavaroihin (irtaimeen omaisuuteen, joka määritetään vain lajinsa perusteella), kun hän saa henkilöltä, joka ei ole tavaroiden omistaja, omistusoikeuden kyseisiin tavaroihin sillä perusteella, että hän on saanut tavarat haltuunsa vilpittömässä mielessä maksua vastaan, mikä on kansallisen oikeuden mukaan sallittua, ja kun otetaan huomioon, että kansallisen oikeuden mukaan tällaisten tavaroiden omistusoikeus siirtyy tavaroiden luovutuksen yhteydessä?

2)

Edellyttääkö direktiivin 2006/112 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”tavaroiden luovutuksen” toteutumisen todistaminen, kun kyse on direktiivin 178 artiklan a alakohdan mukaisen, konkreettisessa laskussa mainitun tosiasiallisesti maksetun veron vähennysoikeuden käytöstä, että henkilö, jolle tavarat luovutetaan, todistaa tavaroiden luovuttajan omistusoikeudet, jos luovutuksen kohteena ovat irtaimet, lajinsa perusteella määritettävät tavarat ja jos niitä koskeva omistusoikeus siirtyy jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaan luovutuksen yhteydessä, kun kansallisessa oikeudessa sallitaan tällaisten tavaroiden omistusoikeuden saanto henkilöltä, joka ei ole tavaroiden omistaja, sillä perusteella, että tavarat on saatu haltuun vilpittömässä mielessä maksua vastaan?

Onko katsottava, että ”tavaroiden luovutus” on todistettu direktiivissä tarkoitettua verovähennystä varten, kun vastaanottaja on pääasian olosuhteissa myöhemmin luovuttanut samat tavarat (yksilöintivelvoitteen alaiset eläimet) viemällä ne maasta ja antamalla niistä tulli-ilmoituksen, eikä saatavilla ole todisteita kolmansien osapuolten oikeuksista kyseisiin tavaroihin?

3)

Kun kyse on direktiivin 178 artiklan a alakohdan mukaisen, konkreettisessa laskussa mainitun tosiasiallisesti maksetun veron vähennysoikeuden käytöstä, onko direktiivin 2006/112 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”tavaroiden luovutuksen” toteutumisen todistamiseksi pidettävä lähtökohtana sitä, että luovuttaja ja vastaanottaja, jotka eivät ole maataloustuottajia, toimivat vilpillisessä mielessä, jos tavaroiden vastaanottamisen yhteydessä ei esitetä edelliseltä omistajalta saatua asiakirjaa, jossa annetaan eläinten korvamerkkitiedot Euroopan unionin eläinlääkintälainsäädännön vaatimusten mukaisesti, eikä eläinten korvamerkkejä ole ilmoitettu hallintoelimen laatimassa eläinlääkärintodistuksessa, joka seuraa eläimiä niiden kuljetuksen aikana konkreettisen luovutuksen toteutumisen osoittamiseksi?

Jos luovuttaja ja vastaanottaja ovat laatineet itse luetteloita heille luovutettujen eläinten korvamerkeistä, onko katsottava, että he ovat täyttäneet edellä mainitut unionin eläinlääkintälainsäädännön vaatimukset, jos hallintoelin ei ole esittänyt eläinten korvamerkkitietoja eläinlääkärintodistuksessa, joka seuraa eläimiä luovutuksen aikana?

4)

Ovatko pääasian luovuttaja ja vastaanottaja, jotka eivät ole maataloustuottajia, direktiivin 2006/112 242 artiklan mukaan velvollisia merkitsemään luovutuksen kohteen (yksilöintivelvoitteen alaiset eläimet tai ”biologiset hyödykkeet”) kirjanpitoonsa kansainvälisen tilinpäätösstandardin International Accounting Standard 41, maatalous, mukaisesti ja todistamaan, että hyödykkeitä hallinnoidaan mainitun standardin mukaisesti?

5)

Edellytetäänkö direktiivin 2006/112 226 artiklan 6 kohdassa, että pääasiassa riidanalaisen arvonlisäverollisen laskun kaltaisissa laskuissa ilmoitetaan myös sellaisten eläinten korvamerkkitiedot, jotka unionin eläinlääkintälainsäädännön mukaan on yksilöitävä ja jotka ovat luovutuksen kohteena, jos jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa ei säädetä nimenomaisesti tällaisesta vaatimuksesta tällaisten eläinten omistusoikeuden siirron edellytyksenä ja jos luovutuksen osapuolet eivät ole maataloustuottajia?

6)

Sallitaanko direktiivin 2006/112 185 artiklan 1 kohdan mukaan vähennyksen oikaiseminen pääasiassa sovellettavan kansallisen säännöksen kaltaisen säännöksen nojalla, kun luovutuksen kohteena olevien tavaroiden luovuttajan omistusoikeutta ei ole todistettu, kun kukaan luovutuksen osapuolista ei ole peruuttanut luovutusta, kun vastaanottaja on myöhemmin luovuttanut samat tavarat edelleen, kun saatavilla ei ole todisteita kolmannen osapuolen esittämistä kyseisiä tavaroita (yksilöintivelvoitteen alaisia eläimiä) koskevista oikeuksista, kun luovutuksen vastaanottajan ei väitetä toimivan vilpillisessä mielessä ja kun kansallisen oikeuden mukaan tällaisten vain lajinsa perusteella määritettävien tavaroiden omistusoikeus siirtyy luovutuksen yhteydessä?


(1)  EUVL L 347, s. 1.