15.6.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 171/22 |
Kanne 18.4.2013 — Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan unionin neuvosto
(Asia C-209/13)
2013/C 171/44
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: E. Jenkinson ja S. Behzadi-Spencer, avustajinaan M. Hoskins, QC, P. Baker, QC ja barrister V. Wakefield)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
— |
luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön finanssitransaktioveron alalla annettu neuvoston päätös 2013/52/EU (1) on kumottava |
— |
Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan neuvoston päätös 2013/52/EU on SEUT 327 artiklan vastainen, koska siinä annetaan lupa ottaa käyttöön finanssitransaktiovero, jonka ekstraterritoriaaliset vaikutukset loukkaavat niiden valtioiden toimivaltaa, oikeuksia ja velvoitteita, jotka eivät osallistu yhteistyöhön.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan neuvoston päätös 2013/52/EU on lainvastainen, koska siinä annetaan lupa ottaa käyttöön finanssitransaktiovero, jonka ekstraterritoriaalisille vaikutuksille ei ole perustetta kansainvälisessä tapaoikeudessa.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvoston päätös 2013/52/EU on SEUT 332 artiklan vastainen, koska siinä annetaan lupa tiiviimpään yhteistyöhön sellaista finanssitransaktioveroa varten, jonka täytäntöönpanosta väistämättä aiheutuu kustannuksia valtioille, jotka eivät osallistu yhteistyöhön.
(1) EUVL L 22, s. 11.