Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

7.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 212/14

Kanne 4.4.2014 – Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-161/14)

2014/C 212/14

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Soulay ja M. Clausen)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

—

on todettava, ettei Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ole noudattanut arvonlisäverodirektiivin (1) 98 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin liitteen III kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltanut alennettua arvonlisäverokantaa sellaisten palvelujen suorittamiseen, jotka liittyvät ”energiaa säästävien materiaalien” asentamiseen, ja ”energiaa säästävien materiaalien” luovutuksiin silloin, kun henkilö asentaa kyseiset materiaalit asuinrakennukseen, koska kyseistä tavaroiden luovuttamista ei voida pitää arvonlisäverodirektiivin III liitteessä olevassa 10 ryhmässä tarkoitettuna ”sosiaalipolitiikan mukaisena asuntojen luovutuksena, rakentamisena, korjauksena ja muuttamisena”,

—

koska se on soveltanut alennettua arvonlisäverokantaa sellaisten palvelujen suorittamiseen, jotka liittyvät ”energiaa säästävien materiaalien” asentamiseen, ja ”energiaa säästävien materiaalien” luovutuksiin silloin, kun henkilö asentaa kyseiset materiaalit asuinrakennukseen, koska kyseiset tavaroiden luovutukset jäävät arvonlisäverodirektiivin III liitteessä olevassa 10 a ryhmässä tarkoitetun ”yksityisasuntojen uudistamisen ja korjauksen” ulkopuolelle, ja

—

koska se on soveltanut alennettua arvonlisäverokantaa sellaisten palvelujen suorittamiseen, jotka liittyvät ”energiaa säästävien materiaalien” asentamiseen, ja ”energiaa säästävien materiaalien” luovutuksiin silloin, kun henkilö asentaa kyseiset materiaalit asuinrakennukseen, koska vaikka kyseisten tavaroiden luovutusten katsottaisiinkin kuuluvan arvonlisäverodirektiivin III liitteessä olevassa 10 a ryhmässä tarkoitetun ”yksityisasuntojen uudistamisen ja korjauksen” alaan, ne sisältävät materiaaleja, jotka vastaavat arvoltaan merkittävää osaa suoritetuista palveluista

—

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Arvonlisäverodirektiivin 96 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava yleistä vähintään 15 prosentin arvonlisäverokantaa kaikkiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Muuta kuin yleistä arvonlisäverokantaa voidaan soveltaa ainoastaan, jos se on direktiivin muiden säännösten mukaan sallittua. Direktiivin 98 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat soveltaa joko yhtä tai kahta alennettua verokantaa liitteessä III tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin.

Komissio katsoo, että järjestelmä, jossa alennettua verokantaa sovelletaan energiaa säästävien materiaalien luovutuksiin ja tällaisten materiaalien asennuksiin ja josta säädetään vuoden 1994 arvonlisäverolain 29A §:ssä, sellaisena kuin se on täsmennettynä kyseisen lain 7A §:llä, ylittää ne mahdollisuudet, jotka jäsenvaltioille tarjotaan arvonlisäverodirektiivin liitteessä III olevissa 10 ja 10 a ryhmissä, jotka koskevat ”sosiaalipolitiikan mukaista asuntojen luovutusta, rakentamista, korjausta ja muuttamista” ja ”yksityisasuntojen uudistamista ja korjausta lukuun ottamatta tarvikkeita, jotka muodostavat merkittävän osan palvelusuorituksen arvosta”.

Yhdistyneen kuningaskunnan alennettua verokantaa koskeva järjestelmä, sellaisena kuin se on kuvailtuna vuoden 1994 arvonlisäverolain 7A §:n 2 osan 2 ryhmässä, ei suoraan liity sosiaalipoliittisiin asuntokysymyksiin, ja se menee näin ollen pitemmälle kuin mitä arvonlisäverodirektiivin liitteessä III olevassa 10 ryhmässä sallitaan.

Koska vuoden 1994 arvonlisäverolain 7A §:n 2 osan 2 ryhmässä sovelletaan alennettua verokantaa sellaisten palvelujen suorittamiseen, jotka liittyvät ”energiaa säästävien materiaalien” asentamiseen, ja ”energiaa säästävien materiaalien” luovutuksiin silloin, kun henkilö asentaa kyseiset materiaalit asuinrakennukseen, tilanteessa, jossa on kyse yksityisasuntojen rakentamisesta, korjauksesta ja muuttamisesta, mutta kun kyseisten materiaalien arvoa suhteessa palvelun kokonaisarvoon ei oteta huomioon, kyseinen säännös menee pitemmälle kuin mainitussa 10 a ryhmässä asetettu edellytys, eli se, että alennettua verokantaa voidaan soveltaa ainoastaan yksityisasuntojen uudistamiseen ja korjaukseen lukuun ottamatta tarvikkeita, jotka muodostavat merkittävän osan palvelusuorituksen arvosta.

(1)  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).