Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

8.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 190/2

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 13.3.2015 – Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. National Exhibition Centre Limited

(Asia C-130/15)

(2015/C 190/02)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Vastapuoli: National Exhibition Centre Limited

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Tarkasteltaessa kuudennen arvonlisäverodirektiivin (jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY) (1) 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 alakohdassa tarkoitettua arvonlisäverovapautusta, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa Sparekassernes Datacenter v. Skatteministeriet (C-2/95, EU:C:1997:278), mitkä ovat asian kannalta merkitykselliset periaatteet, joita on sovellettava määritettäessä, onko palvelu sellainen, että ”[sillä] siirretään varoja ja aiheutetaan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia” mainitun tuomion 66 kohdassa tarkoitetulla tavalla? Erityisesti kysytään seuraavaa:

1.1.

Sovelletaanko vapautusta sellaiseen palveluun, kuten verovelvollisen käsiteltävässä asiassa suorittama palvelu, johon ei sisälly verovelvollisen suorittamaa veloitusta yhdeltä hallinnassaan olevalta tililtä ja vastaavaa hyvitystä toiselle verovelvollisen hallinnassa olevalle tilille vaan joka on varojen siirron toteutuessa syynä varojen siirtoon, jonka toteuttaa riippumaton rahoituslaitos?

1.2.

Jos maksu suoritetaan luotto- tai pankkikortilla, riippuuko vastaus kysymykseen 1.1 siitä, saako palveluntarjoaja itse lupakoodit suoraan kortinhaltijan pankista vai saako se nämä koodit vaihtoehtoisesti maksunvälittäjän pankista?

1.3.

Mitkä tekijät erottavat toisistaan a) palvelun, joka käsittää sellaisten taloudellisten tietojen toimittamisen, joita ilman maksua ei suoritettaisi mutta jotka eivät kuulu vapautuksen soveltamisalaan (kuten tuomiossa Nordea Pankki Suomi (C-350/10, EU:C:2011:532), ja b) tietojenkäsittelypalvelun, joka toiminnallisesti johtaa varojen siirtämiseen ja jonka unionin tuomioistuin (esimerkiksi SDC-tuomion 66 kohdassa) on katsonut voivan kuulua vapautuksen soveltamisalaan?

2)

Mitä olennaisia periaatteita on sovellettava määritettäessä sitä, voidaanko palvelu, jollaista verovelvollinen on suorittanut käsiteltävässä asiassa, katsoa saamisten perimiseksi ja jättää siten kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle? Jos jollakin tietyllä maksutavalla (kuten pankki- tai luottokortilla) suoritetun maksun käsittely katsotaan tuomiossa Commissioners for Her Majesty's Revenue and Customs v. AXA UK plc (C-175/09, EU:C:2010:646) sovellettujen periaatteiden mukaisesti saamisten perimiseksi tilanteessa, jossa kyseinen palvelu suoritetaan sille henkilölle, jolle maksu osoitetaan (eli henkilölle, joka vastaanottaa maksun), katsotaanko kyseinen palvelu saamisten perimiseksi myös tilanteessa, jossa kyseinen palvelu suoritetaan henkilölle, jolta maksu saadaan (eli maksavalle henkilölle)? Onko käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa ylipäänsä kyse saamisista, jotka on tarkoitus periä?

(1)  EYVL L 145, s. 1.