EU tax law WEB Ullens de Schooten - C-268/15

24.8.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 279/19

1)

Edellyttääkö yhteisön oikeus ja erityisesti tehokkuusperiaate sitä, että tietyissä olosuhteissa ja erityisesti nyt käsiteltävän tuomion 38 kohdassa selostetuissa olosuhteissa kansallinen vanhentumisaika, esimerkiksi valtion kirjanpitoa koskevien konsolidoitujen lakien 100 §:ssä säädetty vanhentumisaika, jota sovelletaan yksityisen Belgian valtiolle esittämään vahingonkorvausvaatimukseen, joka perustuu siihen, että lainsäätäjä on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 43 artiklaa (josta on tullut SEUT 49 artikla), alkaa kulua vasta, kun kyseinen rikkominen on todettu, vai taataanko tehokkuusperiaatteen riittävä toteutuminen kyseisissä olosuhteissa sillä, että kyseisellä yksityisellä on mahdollisuus keskeyttää vanhentuminen haastemiehen tiedoksiantamalla toimella tai asiakirjalla?

2)

Onko EY 43, EY 49 ja EY 56 artiklaa sekä käsitettä ”täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne”, jolla voidaan rajoittaa yksityisen oikeussubjektin mahdollisuuksia vedota kyseisiin artikloihin kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä [unionin] oikeuden soveltamiselle Belgian kansalaisen ja Belgian valtion välisessä asiassa, joka koskee korvauksen saamista vahingoista, jotka on aiheuttanut väitetty yhteisön oikeuden rikkominen, joka koostuu siitä, että on hyväksytty ja pidetty voimassa 30.12.1982 annetun päätöksen nro 143 3 §:n kaltaista Belgian lainsäädäntöä, jota sovelletaan erotuksetta Belgian kansalaisiin ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin?

3)

Onko yhteisön oikeuden ensisijaisuutta ja SEU 4 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, etteivät ne salli poikkeamista oikeusvoimaa koskevasta säännöstä, kun kyse on sellaisen lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun uudelleen tutkimisesta tai kumoamisesta, joka osoittautuu [unionin] oikeuden vastaiseksi, vai päinvastoin siten, että ne sallivat poikkeamisen oikeusvoimaa koskevasta kansallisesta säännöstä, kun kyseinen sääntö edellyttäisi [unionin] oikeutta rikkovan sellaisen toisen tuomioistuinratkaisun antamista mainitun lainvoimaisen mutta [unionin] oikeuden vastaisen tuomioistuinratkaisun perusteella, jolla jatkettaisiin ensin mainitulla tuomioistuinratkaisulla tapahtunutta [unionin] oikeuden rikkomista?

4)

Voiko unionin tuomioistuin vahvistaa, että kysymys siitä, onko oikeusvoimaa koskevasta säännöstä poikettava [unionin] oikeuden vastaisen, lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun uudelleen tutkimista tai kumoamista koskevan vaatimuksen yhteydessä, ei ole tuomiossa Da Costa ym. (28/62–30/62, EU:C:1963:6) ja tuomiossa Cilfit ym. (283/81, EU:C:1982:335) tarkoitettu asiallisesti samanlainen kysymys kuin kysymys siitä, onko oikeusvoimaa koskevasta [unionin] oikeuden vastaisesta säännöstä [poikettava] sellaista (uutta) ratkaisua koskevan vaatimuksen yhteydessä, jolla rikottaisiin uudelleen [unionin] oikeutta, jolloin asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin ei voi laistaa velvollisuudestaan esittää ennakkoratkaisupyyntö?