Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

17.8.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 270/17

Kanne 8.6.2015 – Euroopan komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-274/15)

(2015/C 270/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Dintilhac ja C. Soulay)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta

Vaatimukset

—

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut arvonlisäverodirektiivin (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan, 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan, 1 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan, 168 artiklan a alakohdan, 178 artiklan a alakohdan, 14 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on säätänyt riippumattomia yhteenliittymiä koskevasta arvonlisäverojärjestelmästä sellaisena kuin tämä järjestelmä on määritelty 12.2.1979 annetun arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin y alakohdassa, riippumattomien yhteenliittymien jäsenilleen tarjoamien palvelujen arvonlisäverovapautuksesta 21.1.2004 annetun suurherttuan asetuksen 1–4 §:ssä, 29.1.2004 annetussa hallinnollisessa soveltamisohjeessa nro 707 siltä osin kuin siinä otetaan kantaa suurherttuan asetuksen 1–4 §:ään, sekä 18.12.2008 päivätyssä Comite d’Observation des Marchés’n (Cobma) työryhmän ja Administration de l’Enregistrmeent et des Domaines’n laatimassa muistiossa

—

Luxemburgin suurherttuakunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta ”sellaisten riippumattomien yhteenliittymien, joiden toiminta on vapautettu arvonlisäverosta tai jotka eivät ole toiminnastaan arvonlisäverollisia, jäsenilleen suorittamat palvelut, jotka ovat välittömästi tarpeellisia näiden toiminnalle, jos nämä yhteenliittymät vaativat jäseniltään korvaukseksi ainoastaan kunkin osuuden yhteisistä kustannuksista, edellyttäen, että tällainen vapautus ei ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen”.

Luxemburgissa sovellettava säännöstö ei komission mukaan kuitenkaan rajoita arvonlisäverovapautuksen soveltamista pelkkiin riippumattomien yhteenliittymien tarjoamiin palveluihin, jotka ovat välittömästi tarpeellisia yhteenliittymien jäsenten toiminnalle, jotka on vapautettu arvonlisäverosta tai joista yhteenliittymät eivät ole arvonlisäverollisia.

Lisäksi komissio katsoo, että Luxemburgin oikeuden nojalla riippumattomien yhteenliittymien jäsenet, joiden harjoittama verollinen toiminta kattaa osan niiden liikevaihdosta, voivat vähentää arvonlisäverosta, jonka osalta ne ovat verovelvollisia, arvonlisäveron, joka on laskutettu riippumattomilta yhteenliittymiltä kolmansilta ostettujen tavaroiden tai palvelujen osalta, kun taas arvonlisäverodirektiivin 168 artiklan mukaan oikeus vähentää ostoihin sisältyvä arvonlisävero on ainoastaan verovelvollisella, joka hankkii arvonlisäveron alaisia tavaroita ja palveluja ja käyttää niitä verollisiin liiketoimiin.

Lopuksi komissio väittää, että arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 28 artikla ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tilanteessa, jossa riippumattoman yhteenliittymän jäsen hankkii tavaroita ja palveluja kolmannelta omissa nimissään mutta yhteenliittymän lukuun, toimi, jolla tämä jäsen siirtää yhteenliittymälle näin aiheutuneet kulut, ei kuulu arvonlisäveron piiriin.

(1)  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).