Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

4.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/23


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court (Irlanti) on esittänyt 2.5.2016 – Edward Cussens, John Jennings ja Vincent Kingston v. T. G. Brosnan

(Asia C-251/16)

(2016/C 243/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Edward Cussens, John Jennings ja Vincent Kingston

Vastapuoli: T. G. Brosnan (verotarkastaja)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko oikeuksien väärinkäyttöä koskevalla periaatteella, jonka todettiin [Euroopan unionin] tuomioistuimen [21.2.2006 antamassa] tuomiossa [Halifax ym. v. Commissioners of Customs and Excise, C 255/02, EU:C:2006:121] olevan sovellettavissa arvonlisäverotuksen alalla, välitön oikeusvaikutus suhteessa yksityiseen sellaisen kansallisen joko lainsäätäjän tai tuomioistuimen toimenpiteen puuttuessa, jolla kyseinen periaate pannaan täytäntöön käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa, joissa myyntiä edeltäneiden liiketoimien ja ostajan liiketoimien (jäljempänä yhteisesti valittajien liiketoimet) määrittäminen uudelleen [Revenue] Commissionersin ehdottamalla tavalla merkitsisi sitä, että valittajien olisi maksettava arvonlisäveroa, vaikka merkityksellisenä ajankohtana voimassa olleiden kansallisten säännösten asianmukainen soveltaminen valittajien liiketoimiin ei synnyttänyt tällaista velvollisuutta?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan, että oikeuksien väärinkäyttöä koskevalla periaatteella on välitön oikeusvaikutus suhteessa yksityiseen, vaikka kansallinen lainsäätäjän tai tuomioistuimen toimenpide, jolla kyseinen periaate pannaan täytäntöön, puuttuu, oliko periaate riittävän selvä ja täsmällinen, jotta sitä voidaan soveltaa valittajien liiketoimiin, jotka oli saatu päätökseen ennen kuin tuomio Halifax ym. annettiin, ja erityisesti, kun otetaan huomioon oikeusvarmuuden ja valittajien perustellun luottamuksen suojan periaatteet?

3)

Jos oikeuksien väärinkäyttöä koskeva periaatetta sovelletaan valittajien liiketoimiin, minkä seurauksena ne on määriteltävä uudelleen,

a)

minkä oikeudellisen järjestelyn avulla valittajien liiketoimista maksettava arvonlisävero määritetään tai peritään, koska kansallisen oikeuden mukaan arvonlisäveroa ei voida määrittää tai periä, ja

b)

miten kansalliset tuomioistuimet asettavat tällaisen velvoitteen?

4)

Sen määrittämiseksi, oliko valittajien liiketoimien keskeisenä tarkoituksena saada verotuksellista etua, pitäisikö kansallisen tuomioistuimen tarkastella myyntiä edeltäneitä liiketoimia (jotka sen mukaan oli toteutettu pelkästään verotuksellisista syistä) erikseen vai onko valittajien liiketoimien tarkoitusta tarkasteltava kokonaisuutena?

5)

Onko arvonlisäverolain 4 §:n 9 momenttia pidettävä kansallisena säännöksenä, jolla pannaan täytäntöön kuudes direktiivi, (1) vaikka se on ristiriidassa kuudennen direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säännöksen kanssa, jonka asianmukaisen soveltamisen seurauksena valittajia – luovutuksen osalta ennen kiinteistön ensimmäistä käyttöönottoa – kohdeltaisiin verovelvollisina, vaikka aikaisempi veronalainen luovutus oli tapahtunut?

6)

Jos arvonlisäverolain 4 §:n 9 momentti on kuudennen direktiivin vastainen, onko valittajien kohdalla, kun he vetoavat kyseiseen momenttiin, kyse oikeuksien väärinkäytöstä tuomiossa Halifax ym. vahvistettujen periaatteiden vastaisesti?

7)

Vaihtoehtoisesti, jos arvonlisäverolain 4 §:n 9 momentti ei ole kuudennen direktiivin vastainen, ovatko valittajat saaneet direktiivin ja/tai 4 §:n tarkoituksen vastaista verotuksellista etua?

8)

Vaikka arvonlisäverolain 4 §:n 9 momenttia ei pidettäisi kuudennen direktiivin täytäntöönpanosäännöksenä, sovelletaanko tuomiossa Halifax ym. vahvistettua oikeuksien väärinkäyttöä koskevaa periaatetta kyseisiin liiketoimiin tuomiossa Halifax ym. esitettyjen arviointiperusteiden nojalla?


(1)  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL 1977, L 145, s. 1).