Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

References to this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

YVES BOT

11 päivänä maaliskuuta 2010 1(1)

Asia C-58/09

Leo-Libera GmbH

vastaan

Finanzamt Buchholz in der Nordheide

(Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Uhka- ja rahapelien vapauttaminen arvonlisäverosta – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan arvonlisäverosta vapautetaan ainoastaan arpajaiset ja vedonlyönti – Peliautomaattien pitämisen verottaminen – Jäsenvaltioiden harkintavalta





1.        Arvonlisäveroa koskevissa unionin säännöksissä säädetään, että uhka- ja rahapelit on vapautettava tästä verosta kunkin jäsenvaltion säätämien edellytysten ja rajoitusten mukaisesti.

2.        Nyt esillä oleva ennakkoratkaisumenettely koskee jälleen sitä, miten jäsenvaltioille rahapelien arvonlisäverovapautuksen osalta tällä tavoin annettua harkintavaltaa on tulkittava.

3.        Tässä on selvitettävä, onko jäsenvaltiolla oikeus rajoittaa tämä vapautus koskemaan rajattua määrää peleistä, eli arpajaisia ja vedonlyöntiä, vaikka nämä pelit muodostavat vain vähäisemmän osan kaikista tämän valtion alueella järjestettyihin peleihin liittyvistä liiketoimista ja kyseisen toiminnan kokonaisliikevaihdosta.

4.        Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa taloudellinen toimija vastustaa jälleen sitä, että arvonlisäveroa kannetaan peliautomaattien pitämisestä.

5.        Esitän tässä ratkaisuehdotuksessa ne syyt, joiden takia sitä harkintavaltaa, joka jäsenvaltioilla on rahapelien arvonlisäverovapautusten edellytysten ja rajoitusten vahvistamisessa, ei mielestäni ole rajoitettu määrällisellä kriteerillä. Ehdotan, että unionin tuomioistuin tulkitsee tämän asian kannalta merkityksellistä unionin säännöstä siten, että siinä annetaan jäsenvaltiolle oikeus siihen, että se vapauttaa arvonlisäverosta ainoastaan vähäisemmän osan sen alueella järjestetyistä rahapeleistä, kuten vedonlyönnin ja arpajaiset, ja kantaa tätä veroa kaikista muista peleistä.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

 1. Direktiivi 2006/112/EY

6.        Asiaa koskevat merkitykselliset säännökset on annettu 1.1.2007 voimaan tulleessa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY.(2) Tämä direktiivi on kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY(3) uudelleenlaadittu toisinto ilman, että siinä olisi muutettu asiasisällön osalta direktiiviä 77/388.

7.        Arvonlisäveron tarkoituksena on, että sen soveltamisala on mahdollisimman laaja ja että tämä ala kattaa muun muassa kaikki palvelut. Direktiivin 2006/112 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla arvonlisäveroa kannetaan verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta.

8.        Unionin säännöksissä säädetään kuitenkin, että tietyt toiminnot voidaan tai on pakko vapauttaa arvonlisäverosta. Näihin vapautuksiin sovelletaan direktiivin 2006/112 131 artiklassa säädettyjä yleisiä säännöksiä. Tässä artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäljempänä 2–9 luvussa säädettyjä vapautuksia sovelletaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista ja noudattaen jäsenvaltioiden vahvistamia edellytyksiä mainittujen vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi ja kaikenlaisten petosten, verojen kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi.”

9.        Direktiivissä 2006/112 luetellaan sitten arvonlisäverosta vapautetut toiminnot. Tämän direktiivin 135 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta seuraavat liiketoimet:

– –

i)      vedonlyönti, arvonta ja muut uhka- tai rahapelit, jollei kunkin jäsenvaltion säätämistä edellytyksistä ja rajoituksista muuta johdu.”

10.      Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdassa toistetaan pääasiallisesti kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan f alakohta.

11.      Direktiivin 2006/112 401 artiklassa säädetään, että direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön peli- ja uhkapeliveroja, valmisteveroja, rekisteröintimaksuja tai yleisesti ottaen muita kuin liikevaihtoveron luonteisia veroja, tulleja ja maksuja, edellyttäen, että näiden verojen, tullien ja maksujen kantaminen ei aiheuta rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa.

 2. Asian kannalta merkityksellinen oikeuskäytäntö

12.      Oikeuskäytännössä on täsmennetty kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan f alakohdassa jäsenvaltioille annettua harkintavaltaa seuraavasti.

13.      Asiassa Glawe 5.5.1994 annetussa tuomiossa(4) annettiin ratkaisu peliautomaatteihin sovellettavasta veron perusteesta siinä tapauksessa, että tietty prosenttiosuus pelaajien asettamista panoksista on lain mukaan jaettava heille voittoina. Tämän ratkaisun mukaan arvonlisäveron peruste koostuu ainoastaan panosten siitä osuudesta, joka pelin järjestäjällä voi tosiasiallisesti olla käytettävissä lukuunsa, eli se ei käsitä sitä osuutta panosten kokonaismäärästä, joka vastaa pelaajille maksettavaa voittoa.

14.      Lisäksi tuomioistuin on täsmentänyt arvonlisäverojärjestelmään kuuluvan verotuksen neutraalisuuden periaatteen ulottuvuutta siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot käyttävät mahdollisuuttaan määrätä rahapelejä koskevan vapautuksen rajoituksista ja edellytyksistä alueellaan.

15.      Asiassa Fischer 11.6.1998 annetussa tuomiossa(5) todettiin, että verotuksen neutraalisuuden periaate on esteenä sille, että laittomasta rahapelitoiminnasta – silloin esillä olevassa asiassa ruletista – kannetaan arvonlisäveroa, kun samaa pelitoimintaa harjoittava toimiluvan saanut yleinen kasino on vapautettu verosta.

16.      Yhdistetyissä asioissa Linneweber ja Akritidis 17.2.2005 annetun tuomion(6) mukaan tämän periaatteen vastaista on erityisesti se, että keskenään samankaltaisten ja näin ollen kilpailevien palveluiden suorittamista kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavalla.

17.      Saman tuomion mukaan verotuksen neutraalisuuden periaate on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kaikkien uhkapelien järjestäminen ja uhkapelilaitteiden pitäminen on vapautettu arvonlisäverosta, kun tämä tapahtuu toimiluvan saaneissa yleisissä pelikasinoissa, mutta tätä samaa toimintaa ei ole vapautettu verosta, kun sitä harjoittavat muut kuin tällaisten pelikasinoiden pitäjät. Jäsenvaltiot eivät siten voi niitä edellytyksiä ja rajoituksia vahvistaessaan, joiden puitteissa rahapelien järjestäminen voi olla vapautettu arvonlisäverosta, säätää, että kyseisen vapautuksen myöntäminen riippuu siitä, kuka kyseisiä pelejä järjestää.(7)

B       Kansallinen oikeus

18.      Saksan liittotasavalta muutti edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Linneweber ja Akritidis annetun tuomion jälkeen rahapelien arvonlisäverovapautuksia koskevaa lainsäädäntöään, jonka mukaan vapautuksen myöntäminen riippui siitä, kuka oli palvelujen tarjoajana. Saksassa 21.2.2005 annetun liikevaihtoverolain (Umsatzsteuergesetz)(8) 4 §:n 9 momentin b kohdan mukaan arvonlisäverosta ovat tästä ajankohdasta alkaen vapautettuja

”liiketoimet, jotka kuuluvat [hevoskilpailuvedonlyöntiä ja arpajaisia koskevan lain (Rennwett- ja Lotteriegesetz)] soveltamisalaan. Verosta ei ole vapautettu [tämän] lain soveltamisalaan kuuluvia sellaisia liiketoimia, jotka on vapautettu hevoskilpailuvedonlyönti- ja arpajaisverosta tai joista tätä veroa ei yleensä kanneta”.

19.       UStG:n ja hevoskilpailuvedonlyöntiä ja arpajaisia koskevan lain mukaan, kun niitä sovelletaan yhdessä, arvonlisäverosta vapautettuja rahapelejä ovat Saksan oikeudessa julkisten hevoskilpailujen vedonlyönnit, Oddset-vedonlyönti ja arpajaiset.

II     Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö

20.      Leo-Libera GmbH (jäljempänä Leo-Libera) pitää pelihallia, jossa on peliautomaatteja. Se ilmoitti niistä saadun liikevaihdon vuoden 2007 tammikuulta jättämässään liikevaihtoveron kausi-ilmoituksessa. Finanzamt Buchholz in der Nordheide määräsi liikevaihtoveron kausi-ilmoituksen mukaisesti. Leo-Libera esitti sitten määrätystä liikevaihtoveron ennakosta oikaisuvaatimuksen, jossa se katsoi, että kyseiset liiketoimet oli vapautettu arvonlisäverosta. Sen mielestä UStG:n 4 §:n 9 momentin b kohdan muutettu säännös oli unionin oikeuden vastainen.

21.      Finanzamt Buchholz in der Nordheide hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Leo-Libera nosti päätöksestä kanteen Finanzgerichtissä (veroasioita käsittelevä tuomioistuin) (Saksa). Finanzgericht hylkäsi kanteen sillä perusteella, että peliautomaatit eivät kuuluneet niihin rahapeleihin, joiden järjestäminen oli vapautettu arvonlisäverosta. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdan nojalla jäsenvaltiot saavat tehdä poikkeuksen pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaisesta arvonlisäverovapautuksesta.

22.      Leo-Libera esittää Revision-valituksensa tueksi, että direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaan jäsenvaltio ei voi vapauttaa arvonlisäverosta yksinomaan vedonlyöntiä ja arpajaisia, vaan sen on vapautettava myös muut rahapelit. Vaikka kansalliset lainsäätäjät saavat asettaa tälle vapautukselle ehtoja ja rajoituksia, ne eivät saa verottaa yleisellä tavalla ”muita uhka- ja rahapelejä”. Koska Saksan lainsäädännön nojalla arvonlisäveroa kannetaan noin 63 prosentista kaikista Saksan alueella tapahtuviin uhka- ja rahapeleihin liittyvistä liiketoimista ja kun peleistä ainoastaan pienelle osalle myönnetään täten vapautus direktiivin 2006/112 perusteella, kansallinen lainsäädäntö on unionin oikeuden vastainen.

23.      Bundesfinanzhof (liittovaltion ylin veroasioiden tuomioistuin), jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, totesi olevansa epävarma siitä, onko UStG:n 4 §:n 9 momentin b kohta yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Bundesfinanzhof katsoo, että kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan f alakohdan ja direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaan rahapelien järjestäminen ja rahapelilaitteiden pitäminen on periaatteessa vapautettava arvonlisäverosta. Tätä verovapautusta rajoitetaan kuitenkin UStG:n 4 §:n 9 momentin b kohdassa sillä tavoin, että suurin osa liiketoimista on verollisia.

24.      Näin ollen Bundesfinanzhof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko – – direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan, että jäsenvaltio antaa sääntelyn, jonka mukaan arvonlisäverosta on vapautettu vain tietyt (hevoskilpailu)vedonlyönnit ja arpajaiset ja kaikki ’muut uhka- tai rahapelit’ on jätetty verovapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle?”

III  Asian tarkastelu

25.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa saada tietää, onko direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltiolla on oikeus rajoittaa rahapelien arvonlisäverovapautus koskemaan rajattua määrää peleistä, kuten vedonlyöntiä ja arpajaisia, ja kantaa arvonlisäveroa kaikista muista rahapeleistä mukaan lukien peliautomaatit.

26.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle tämän kysymyksen, koska kansallisen lainsäädännön seurauksena arvonlisäveroa kannetaan suurimmasta osasta Saksassa järjestettävien rahapelien muodoista ja näin verotettujen pelien osuus koko tästä toiminnasta saadusta liikevaihdosta on lähes 63 prosenttia. Se haluaa siten tietää, onko Saksan hallitus ylittänyt sille direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdassa annetun harkintavallan saattaessaan suurimman osan rahapeleistä arvonlisäveron alaiseksi.

27.      Tähän menettelyyn osallistuneiden jäsenvaltioiden(9) ja Euroopan komission tavoin olen sitä mieltä, että kysymyksessä olevassa säännöksessä annetaan jäsenvaltioille sellainen harkintavalta. Perustan kantani säännöksen sanamuotoon, järjestelmään, johon se kuuluu, ja tavoitteisiin, joihin sillä pyritään, sellaisina kuin ne on täsmennetty oikeuskäytännössä.

28.      Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdan sanamuodosta on todettava, että siinä ei vahvisteta määrällistä rajoitusta sen osalta, kuinka monesta rahapelistä arvonlisäveroa voidaan kantaa, eikä siinä määrätä siitä, miten suuri näiden pelien osuus voi olla tästä toiminnasta saadusta kokonaisliikevaihdosta.

29.      Säätäessään, että rahapelit ovat vapautettuja arvonlisäverosta, ”jollei kunkin jäsenvaltion säätämistä edellytyksistä ja rajoituksista muuta johdu”, esittämättä muita tätä koskevia tarkennuksia unionin lainsäätäjä on selvästi halunnut jättää kunkin jäsenvaltion asiaksi määrittää tarvittaessa ne rahapelit, joista on kannettava arvonlisäveroa, rajoittamatta tätä harkintavaltaa sellaisilla edellytyksillä, jotka koskevat näiden pelien ryhmää (vedonlyönti, arpajaiset tai muut) tai niiden määrää suhteessa sellaisten pelien määrään, joille on myönnetty lupa, tai sitä osuutta, joka niillä on liikevaihdosta.

30.      Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdan sanamuodon vastaista ei siis ole, että jäsenvaltio vapauttaa arvonlisäverosta ainoastaan vähäisen määrän rahapelejä, kuten vedonlyönnin ja arpajaiset.

31.      Tätä kantaa tukee mielestäni arvonlisäveroalan unionin sääntelyjärjestelmä, johon direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetty verovapautus kuuluu.

32.      Oikeuskäytännöstä voidaan päätellä, että silloin kun jäsenvaltio käyttää mahdollisuuttaan kantaa tai olla kantamatta arvonlisäveroa liiketoimista unionin sääntelyn sille antaman harkintavallan puitteissa, sen on noudatettava kuudennen direktiivin tavoitteita ja yleisiä periaatteita, muun muassa verojärjestelmän neutraalisuuden periaatetta ja säädettyjen vapautusten oikean, selkeän ja yhdenmukaisen soveltamisen vaatimusta.(10)

33.      Verotuksen neutraalisuuden periaatteen ulottuvuudesta on todettava, että sen vastaista on, kuten olemme nähneet, se, että keskenään samankaltaisten ja näin ollen kilpailevien palvelujen suorittamista kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavalla. Edellä mainitussa asiassa Fischer ja edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Linneweber ja Akritidis annettujen tuomioiden perusteella voidaan rahapelien osalta katsoa, että rahapelien eri ryhmiä, jotka on voitu sallia jäsenvaltiossa, kuten arpajaiset, vedonlyönti, pelikasinopelit, peliautomaatit ja niin edelleen, ei ole katsottava toistensa kanssa kilpaileviksi rahapeleiksi.

34.      Jos asiassa päädyttäisiin päinvastaiselle kannalle, suuri osa direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdan tehokkaasta vaikutuksesta häviäisi, koska se pakottaisi jäsenvaltiot omaksumaan kaikki tai ei mitään -politiikan eli olemaan vapauttamatta yhtään rahapeliä tai vapauttamaan ne kaikki.

35.      Oikeuskäytännön mukaan verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista on täten se, että samaa rahapeliä kohdellaan eri tavalla sen mukaan, harjoitetaanko sitä laillisesti vai laittomasti, tai sen mukaan, kuka sen järjestää tai missä oikeudellisessa muodossa sen järjestävä henkilö toimii. Tämän periaatteen vastaista ei sen sijaan ole se, että jotkin rahapelien ryhmät vapautetaan arvonlisäverosta ja toisia ei.

36.      Se, että pääasiassa vapautetut rahapelit ovat vain pienempi osa Saksassa sallituista peleistä ja niiden liikevaihto muodostaa vain vähäisemmän osan tästä toiminnasta saadusta kokonaisliikevaihdosta, ei ole täten vastoin verotuksen neutraalisuuden periaatetta, jos arvonlisäverosta vapautetut ja siitä vapauttamattomat pelit voidaan katsoa eri peleiksi eivätkä ne siten kilpaile keskenään.

37.      Voidaan ajatella, että kysymyksessä oleva lainsäädäntö täyttää tämän edellytyksen, sillä arvonlisäverosta vapautetut pelit ja siitä vapauttamattomat pelit on määritelty ryhmien mukaan. Lisäksi tämä lainsäädäntö on annettu edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Linneweber ja Akritidis annetun tuomion jälkeen ja Saksan hallituksen kirjallisten huomautusten mukaan komission yksikköjen tuella. Joka tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole ilmaissut epävarmuuttaan sen kysymyksen suhteen, onko tämä lainsäädäntö verotuksen neutraalisuuden periaatteen mukainen.

38.      Minusta näyttää siltä, että kyseessä olevan lainsäädännön osalta täyttyy myös säädettyjen vapautusten oikeaa, selkeää ja yhdenmukaista soveltamista koskeva vaatimus. Kun verovapautuksen soveltamisala määritellään pelien ryhmien mukaan, kyseessä on kriteeri, joka näyttää minusta lähtökohtaisesti taloudellisten toimijoiden kannalta selvältä ja täsmälliseltä.

39.      Sen sijaan samoja takuita ei varmastikaan ole silloin, jos verovapautus saatetaan riippuvaiseksi määrällisistä kriteereistä, kuten pääasian kantaja haluaa. Nimittäin erityisesti sen kriteerin merkityksellisyydestä, joka koskee arvonlisäverosta vapautettujen pelien liikevaihdon osuutta, on todettava, että sellainen kriteeri asettaa nämä samat taloudelliset toimijat epävarmaan tilanteeseen, koska kriteerin täyttyminen voidaan tarkistaa ainoastaan jälkikäteen ja koska yhdestä tai useammasta pelistä saatu liikevaihto voi vaihdella vuodesta toiseen huomattavasti.

40.      Kysymyksessä oleva Saksan lainsäädäntö on mielestäni täten direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdassa olevan järjestelmän, johon se kuuluu, mukainen. Mielestäni se näyttää myös olevan asianmukainen tämän säännöksen päämäärien kannalta.

41.      Rahapelejä ei nimittäin vapauteta arvonlisäverosta yleisen edun mukaisesta syystä. Verovapautuksen tavoitteena ei ole kohdella tätä tiettyä taloudellista toimintaa suotuisammin arvonlisäverotuksessa, toisin kuin on tehty niiden direktiivin 2006/112 132 artiklassa tarkoitettujen toimintojen osalta, jotka koskevat postilaitosta, sairaalahoitoa ja lääkärihoitoa, opetusta, kulttuuripalveluja ja niin edelleen.

42.      Verovapautus, joka niille voidaan myöntää, johtuu puhtaasti käytännöllisistä syistä, koska arvonlisävero soveltuu huonosti uhkapeleihin liittyviin liiketoimiin.(11) Arvonlisävero on nimittäin kulutukseen kohdistuva vero, jonka peruste on tavaran luovutuksesta tai palvelujen suorituksesta saatu vastike. Tätä järjestelmää ei ole helppoa soveltaa rahapeleihin, joissa kuluttajat sijoittavat panoksia sellaista voittomahdollisuutta vastaan, joka kenties voi olla määrältään panosta suurempi.

43.      Sen johdosta, että direktiivin 2006/112 401 artiklassa jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön erityinen pelivero, joka ei ole liikevaihtoveron luonteinen, voidaan myös ajatella, että tämän direktiivin 135 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetyn arvonlisäverovapautuksen tavoitteena on myös välttää rahapelien verottaminen kahteen kertaan.

44.      Ymmärrän nämä säännökset niin, että jäsenvaltioiden on mahdollista kantaa jokaisesta rahapelistä joko erityinen vero tai arvonlisävero.

45.      Mielestäni näiden päämäärien perusteella ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että jäsenvaltiot olisivat velvollisia vapauttamaan arvonlisäverosta suurimman tai tietyn osan sellaisista peleistä, jotka on sallittu niiden alueella, sillä se, soveltuvatko jäsenvaltiossa järjestettävät pelit hyvin vai huonosti siihen, että niistä kannetaan arvonlisäveroa, riippuu juuri kyseisessä valtiossa sallituista peleistä ja Euroopan unionissa tarjottavien pelien valikoima saattaa vaihdella paljon jäsenvaltiosta toiseen.

46.      On nimittäin selvää, että sallittujen pelien lukumäärä jäsenvaltiossa ja se, minkälaisten ehtojen mukaisesti niitä saadaan järjestää, kuuluu edelleen, koska tätä alaa ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa, tämän valtion sääntelyvallan piiriin. Selvää on myös, että jäsenvaltiot saavat kulttuuria koskevista syistä ja erityisesti niiden riskien takia, joita tähän erityiseen taloudelliseen toimintaan sisältyy yleisen järjestyksen ja kuluttajien osalta, rajoittaa jonkin rahapelin tai jonkin sen muodon järjestämistä niiden alueella tai kieltää sen kokonaan.(12)

47.      Voin näin ollen täysin kuvitella, että kaikki jäsenvaltiossa sallitut pelit soveltuvat tämän valtion niiden järjestämisen osalta vahvistamien ehtojen puolesta siihen, että niistä kannetaan arvonlisäveroa edellä mainitussa asiassa Glawe kyseessä olleiden peliautomaattien tavoin, jolloin yhtäkään niistä ei vapautettaisi arvonlisäverosta.

48.      Mielestäni direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohdan taustalla olevan tavoitteen perusteella ei ole perusteltua, että tässä säännöksessä jäsenvaltioille annettua vapautusten myöntämistä koskevaa valtaa rajoitetaan sellaisella määrällisellä tai prosentuaalisella kriteerillä, joka olisi sitova koko unionissa.

49.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, että direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan i alakohtaa on tulkittava niin, että jäsenvaltiolla on oikeus rajoittaa rahapelien arvonlisäverovapautus koskemaan rajattua määrää peleistä, kuten vedonlyöntiä ja arpajaisia, ja kantaa arvonlisäveroa kaikista muista rahapeleistä mukaan lukien peliautomaatit.

IV     Ratkaisuehdotus

50.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesfinanzhofin ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiolla on oikeus rajoittaa rahapelien arvonlisäverovapautus koskemaan rajattua määrää peleistä, kuten vedonlyöntiä ja arpajaisia, ja kantaa arvonlisäveroa kaikista muista rahapeleistä mukaan lukien peliautomaatit.

1 – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 –      Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

3 –      Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1; jäljempänä kuudes direktiivi), joka on kumottu 1.1.2007 alkaen direktiivillä 2006/112.

4 –      Asia C-38/93 (Kok., s. I-1679).

5 –      Asia C-283/95 (Kok., s. I-3369, 27, 28 ja 31 kohta).

6 –      Yhdistetyt asiat C-453/02 ja C-462/02 (Kok., s. I-1131, 24 kohta).

7 – Ibid., tuomion 29 kohta.

8 – BGBl. 2005 I, s. 386, sellaisena kuin laki on muutettuna verojärjestelyjen väärinkäytön hillitsemisestä 28.4.2006 annetulla lailla (Gesetz zur Eindämmung missbräuchlicher Steuergestaltungen; BGBl. 2006 I, s. 1095; jäljempänä UStG).

9 – Kysymyksessä ovat Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Irlanti ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.

10 – Asia C-246/04, Turn- und Sportunion Waldburg, tuomio 12.1.2006 (Kok., s. I-589, 31 kohta).

11 – Asia C-89/05, United Utilities, tuomio 13.7.2006 (Kok., s. I-6813, 23 kohta).

12 – Ks. asiassa C-275/92, Schindler, 24.3.1994 annettu tuomio (Kok., s. I-1039, Kok. Ep. XV, s. I-79, 61 kohta) suurimuotoisia arpajaisia koskevasta kiellosta Yhdistyneessä kuningaskunnassa.