EU tax law WEB van Putten and Others - C-578/10

1.

Perusvapaudet yhdessä unionin kansalaisuuden kanssa vaikuttavat tarjoavan kattavan suojan unionin kansalaisten rajat ylittävälle toiminnalle. Käsiteltävinä olevat asiat tuovat kuitenkin esille mahdollisen aukon: rajat ylittävä vastikkeeton tavaralaina, tässä henkilöauton laina.

2.

Mikäli tämän tosiseikaston voidaan katsoa kuuluvan jonkin perusvapauden alaan, mukaan lukien unionin kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, unionin oikeus asettaa rajoituksia mahdollisille verotuksellisille rasitteille, jotka koskevat ajoneuvon käyttöä vastaanottavassa valtiossa. ( 2 ) Alankomaat katsoo kuitenkin, ettei mikään perusvapauksista ole sovellettavissa käsiteltävinä olevissa asioissa. Alankomaissa verotetaan ulkomailta lainatun ajoneuvon käyttöä Alankomaissa kuten ensirekisteröintiä ja maksettavaksi tulee rekisteröintivero, joka on määrältään noin puolet ajoneuvon arvosta.

3.

Asioita koskevat unionin oikeussäännöt muodostuvat SEUT 21 artiklassa taatusta unionin kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta ja SEUT 63 artiklassa taatusta pääomien vapaasta liikkuvuudesta.

4.

Pääomien vapaan liikkuvuuden tarkastelu perustuu perustamissopimuksen ( 3 ) 67 artiklan täytäntöönpanosta 24.6.1988 annettuun neuvoston direktiiviin 88/361/ETY. Direktiivin liitteeseen I sisältyy pääomanliikkeiden nimikkeistö, jonka XI kohtaan sisältyvät henkilökohtaiset pääomanliikkeet. Siinä mainitaan muun muassa seuraavat toimet:

– –

– –”

5.

Nimikkeistön johdannon kolmannen kohdan mukaan nimikkeistö ei kuitenkaan ole tyhjentävä:

”Tässä nimikkeistössä ei luetella kaikkia pääomanliikkeinä pidettäviä toimia ja siksi siihen on sisällytetty otsikko XIII F. ’Muut pääomanliikkeet – sekalaiset’. Tämän vuoksi sitä ei tule tulkita tavalla, joka rajoittaisi tämän direktiivin 1 artiklassa ilmaistun pääomanliikkeiden täydellisen vapauttamisen periaatteen soveltamista.”

6.

Hoge Raad on selostanut Alankomaiden oikeustilaa henkilöautojen ja moottoripyörien verosta vuonna 1992 annetun lain (Wet op de belasting van personenauto’s en motorrijwielen 1992, jäljempänä laki) mukaan seuraavasti:

7.

Alankomaissa kannetaan henkilöautoista ja moottoripyöristä ”henkilöauto- ja moottoripyörävero” -niminen vero (lain 1 §:n 1 momentti). Verovelvollisuus syntyy silloin, kun henkilöautot ja moottoripyörät rekisteröidään Alankomaiden ajoneuvorekisterissä, sekä silloin, kun sellainen rekisteröimätön tai Alankomaissa rekisteröimätön henkilöauto tai moottoripyörä otetaan käyttöön yleisillä teillä Alankomaissa, joka on tosiasiallisesti Alankomaissa asuvan luonnollisen henkilön tai sinne sijoittautuneen oikeushenkilön käytettävissä.

8.

Henkilöauton veroprosentti on – lain 9 §:n 1 momentissa lueteltuja veron määrää koskevia vähennyksiä ja lisäyksiä lukuun ottamatta – 45,2 prosenttia nettomääräisestä luettelohinnasta, joka on luettelohinta miinus siihen sisältyvä liikevaihtovero. Luettelohinnalla tarkoitetaan Alankomaissa valmistajan tai maahantuojan jälleenmyyjälle ilmoittamaa sitä hintaa, joka niiden käsityksen mukaan olisi laskutettava myynnin yhteydessä loppukuluttajalta. Luettelohinta pätee uuden (eli käyttämättömän) henkilöauton osalta sen päivän alusta, jona ajoneuvolle annetaan rekisteritunnus, käytetyn henkilöauton osalta luettelohintaa sovelletaan siitä ajankohdasta alkaen, jona henkilöauto on otettu käyttöön Alankomaissa tai sen ulkopuolella. Viimeksi mainittua sovelletaan myös silloin, kun verovelvollisuus syntyy sen johdosta, että Alankomaissa rekisteröimätön auto otetaan käyttöön yleisillä teillä.

9.

Käytetystä henkilöautosta kannettavan veron osalta otetaan huomioon sen ajanjakson pituus, jona henkilöautoa on jo käytetty (lain 10 §). Veron määrää alennetaan tietyllä prosenttimäärällä sen ajankohdan mukaisesti, jona ajoneuvo otettiin käyttöön.

10.

L. A. C. van Putten ja P. Mook ovat Alankomaiden kansalaisia, ja G. Frank on saksalainen. He kaikki asuivat Alankomaissa, kun verohallinnon virkamiehet totesivat, että he eivät olleet kuljettaneet yleisillä teillä alankomaalaisilla vaan belgialaisilla tai saksalaisilla rekisterikilvillä varustettua henkilöautoa.

11.

Ajoneuvon, josta van Putten tavattiin, omisti hänen isänsä, joka asui Belgiassa. Kun hänet tarkastettiin 28.3.2005, hän käytti autoa Alankomaissa lyhyen ajan yksityisiin tarkoituksiinsa. Hänet määrättiin tämän perusteella maksamaan veroa 5955 euroa.

12.

Mook käytti autoa, jonka omisti hänen Saksassa asuva perheenjäsensä. Hän nouti auton Saksasta tarkastuspäivänä 19.8.1999 ja käytti sitä lyhyen ajan yksityisiin tarkoituksiinsa tekemiinsä ajoihin Alankomaissa ja Saksassa. Hänet määrättiin maksamaan veroa 4097 Alankomaiden guldenia (NLG) eli 1859 euroa.

13.

Auton, jota Frank käytti, omisti hänen Saksassa asuva ystävänsä, joka oli ajanut auton Alankomaihin Frankin luona tapahtuvan oleskelun yhteydessä. Frank käytti autoa Alankomaissa tarkastuksen ajankohtana 18.1.2005 lyhyen ajan yksityisiin tarkoituksiinsa. Hänet määrättiin maksamaan veroa 6709 euroa.

14.

Selvittääkseen, onko edellä kuvattu verotus sallittu, Hoge Raad kysyy, sovelletaanko näihin kolmeen tilanteeseen unionin oikeutta:

Asia C-578/10:

”Onko, kun otetaan huomioon EY 18 artikla (nyttemmin SEUT 21 artikla), kysymyksessä yhteisön oikeudessa säännelty tilanne, jos jäsenvaltio kantaa veroa auton käyttöönotosta jäsenvaltion tieverkossa siinä tapauksessa, että auto on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, auto on saatu lainaan tuossa toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä ja ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa asuva henkilö liikkuu autolla kyseisen jäsenvaltion alueella?”

Asia C-579/10:

”Onko, kun otetaan huomioon EY 18 artikla (nyttemmin SEUT 21 artikla), kysymyksessä yhteisön oikeudessa säännelty tilanne, jos jäsenvaltio kantaa veroa auton käyttöönotosta jäsenvaltion tieverkossa siinä tapauksessa, että auto on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, auto on saatu lainaan tuossa toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä ja ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa asuva henkilö liikkuu autolla yksityisissä tarkoituksissa kyseisen jäsenvaltion ja toisen jäsenvaltion välillä?”

Asia C-580/10:

”Onko, kun otetaan huomioon EY 18 artikla (nyttemmin SEUT 21 artikla), kysymyksessä yhteisön oikeudessa säännelty tilanne, jos jäsenvaltio kantaa veroa auton käyttöönotosta jäsenvaltion tieverkossa siinä tapauksessa, että auto on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, auto on saatu lainaan tuossa toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä ja ensimmäiseksi mainitussa jäsenvaltiossa asuva henkilö, joka on kuitenkin toisen jäsenvaltion kansalainen, liikkuu autolla yksityisissä tarkoituksissa ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa?”

15.

Unionin tuomioistuimen presidentti yhdisti nämä kolme asiaa 1.2.2011 tekemällään päätöksellä. Ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuivat Alankomaiden kuningaskunta, Suomen tasavalta ja Euroopan komissio esittämällä kirjallisia huomautuksia. Suullista käsittelyä ei järjestetty.

16.

Riidanalaisten moottoriajoneuvojen verotusta ei ole yhdenmukaistettu, ja tämän alan oikeussäännöt ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot saavat siis vapaasti käyttää verotusvaltaansa tällä alalla, kunhan ne tätä toimivaltaansa käyttäessään noudattavat unionin oikeutta. ( 4 )

17.

Ennakkoratkaisupyynnössä puhutaan ainoastaan verotuksen yhdenmukaisuudesta unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden kanssa. Koska sitä koskevan säännöstön soveltaminen on toissijaista muihin perusvapauksiin nähden, ( 5 ) käsittelen seuraavassa palvelujen tarjoamisen vapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta.

18.

Moottoriajoneuvon rajat ylittävä lainaus voisi olla SEUT 57 artiklassa tarkoitettu palvelu. Artiklan mukaan palvelut tarkoittavat suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus.

19.

Jos abstraktisti ajateltaisiin palvelun käsitteen edellytykseksi, että ajoneuvo annetaan käyttöön, voitaisiin katsoa kyseessä olevan palvelu. Yleensä siitä maksetaan korvaus, esimerkiksi auton vuokrauksen ( 6 ) tai leasingin ( 7 ) yhteydessä.

20.

Mikäli sitä vastoin lähtökohtana on esineen käyttöön antamisen konkreettinen oikeudellinen muoto, ei kyseessä ole vastikkeellinen palvelu. Käsiteltävinä olevissa asioissa ajoneuvot annettiin asianomaisten käyttöön nimenomaan vastikkeettomana lainana.

21.

Arvioidessaan toiminnan kuulumista palvelujen tarjoamisen vapauden piiriin unionin tuomioistuin epäselvissä tilanteissa tarkastelee palveluun liittyviä konkreettisia tosiseikkoja. Mikäli kyseessä ei ole luonteeltaan taloudellinen toiminta, se toteaa, ettei palvelujen tarjoamisen vapaus ole sovellettavissa siihen. Niinpä unionin tuomioistuin ei sovella palvelujen tarjoamisen vapautta koulunkäyntiin julkisissa kouluissa, joita rahoitetaan julkisin varoin, mutta kylläkin koulunkäyntiin kouluissa, joita rahoitetaan pääasiassa yksityisin varoin. ( 8 )

22.

Yhtä lailla on moottoriajoneuvojen käyttöön antamista tarkasteltaessa otettava huomioon siihen liittyvät konkreettiset tosiseikat. Käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse vastikkeettomasta lainasta, joten näin ollen palvelujen tarjoamisen vapaus ei ole sovellettavissa käsiteltävinä olevissa asioissa. ( 9 )

23.

Ensisilmäyksellä myös SEUT 63 artiklassa taattu pääomien vapaa liikkuvuus vaikuttaa olevan kaukana käsiteltävinä olevista asioista. Kuitenkin on olemassa toimia, jotka muistuttavat luonteeltaan vastikkeetonta lainaa ja jotka kuuluvat tämän vapauden piiriin: Perintö ja omaisuuden lahjoittaminen.

24.

SEUT 63 artiklasta on todettava, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti todettu, että koska perussopimuksissa ei määritellä pääomanliikkeiden käsitettä, direktiivin 88/361 liitteen I muodostavalla nimikkeistöllä on ohjeellista arvoa; liitteen nimikkeistön johdannon kolmannen kohdan mukaan siinä olevassa luettelossa ei kuitenkaan esitetä pääomanliikkeiden käsitettä tyhjentävästi. ( 10 )

25.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on jo todennut, että perinnöt ja lahjoitukset, jotka kuuluvat direktiivin 88/361 liitteessä I olevan otsikon XI ”Henkilökohtaiset pääomanliikkeet” alaan, ovat SEUT 63 artiklassa tarkoitettuja pääomanliikkeitä niitä tapauksia lukuun ottamatta, joiden kaikki osatekijät rajoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion sisälle. ( 11 )

26.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on välttämätön rajat ylittävä osatekijä: Alankomaissa asuvat ja ajoneuvoja siellä käyttävät henkilöt ovat saaneet kyseiset ajoneuvot lainaan toisessa jäsenvaltiossa asuvilta henkilöiltä.

27.

Ratkaisevaa on kuitenkin, voidaanko tämä laina katsoa pääomien liikkeeksi.

28.

Mahdollisuudesta vähentää verotuksessa summa, joka kuvastaa toisessa jäsenvaltiossa asuville kolmansille annettujen lahjoitusten arvoa, unionin tuomioistuin on päättänyt, että sen määrittämiseksi, kuuluuko kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan, ei ole merkitystä sillä, onko nämä lahjoitukset annettu rahana vai tavaroina. ( 12 )

29.

Ajoneuvon antaminen vastikkeetta toisen henkilön käyttöön ei eroa olennaisilta osiltaan tavarana annetusta lahjoituksesta. Tavara on annettava takaisin, mutta sitä saa kuitenkin käyttää lyhyen ajan vastikkeetta. Lainan saaja saa tämän käyttöedun – kuten lahjoituksessakin – lopullisesti. Hän voi saada merkittävän taloudellisen hyödyn, jonka arvo voidaan jopa määritellä melko tarkasti vastaavan vuokra-auton kustannusten perusteella.

30.

Tavaralahjoituksia koskeva tuomio ( 13 ) ei tosin koskenut lahjoituksen saajaan kohdistuvia toimenpiteitä vaan lahjoituksen huomioimista lahjanantajan verotuksessa. Pääomien vapaan liikkuvuuden kannalta ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, kohdistuvatko rajoitukset suorittajaan vai suorituksensaajaan. Niinpä suurin osa perintöä koskevista tapauksista käsittelee perinnönsaajan verotusta. ( 14 )

31.

Näin ollen moottoriajoneuvon rajat ylittävässä vastikkeettomassa lainassa on kyse SEUT 63 artiklassa tarkoitetusta pääomien liikkuvuudesta.

32.

Vastikkeettomiin toimiin liittyvien pääomanliikkeiden rajoitusten tyypilliset määritelmät eivät tosin täyty käsiteltävinä olevissa asioissa. Jäsenvaltion kansalaisiin kohdistuva ajoneuvojen käytön verotus ei voi aiheuttaa sitä, että ulkomailla asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia kyseiseen jäsenvaltioon tai säilyttämään sinne tekemiään investointeja, ( 15 ) eikä sitä, että jäämistön arvo pienenee. ( 16 )

33.

Verotus on kuitenkin omiaan estämään lainatun ajoneuvon saajaa ottamasta vastaan ja käyttämästä etua. Veron suuruus voi nimittäin ylittää moninkertaisesti käytön taloudellisen arvon. Rajat ylittävän vastikkeettoman suorituksen vastaanottamisen estäminen rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta. ( 17 )

34.

Lisäksi kyseessä on lainan saajan näkökulmasta katsottuna ainakin rajat ylittävän lainan asettaminen huonompaan asemaan jäsenvaltion sisäiseen lainaan verrattuna. Koska jäsenvaltion sisäisessä lainassa ajoneuvon rekisteröintivero on jo maksettu, joten lainan saajan ei tarvitse pelätä, että hän joutuisi maksamaan veroa. ( 18 ) Hoge Raad ei ole kysynyt, missä määrin tämä huonompaan asemaan asettaminen on oikeutettua; lisäksi tähän asiaan liittyen pätevät myös jäljempänä olevat oikeuttamista koskevat huomiot. ( 19 )

35.

Näin ollen ennakkoratkaisupyyntöön on vastattava, että vero, jonka jäsenvaltio kantaa, kun jäsenvaltiossa asuva henkilö käyttää sen tieverkossa yksityisissä tarkoituksissa moottoriajoneuvoa, joka on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa ja saatu lainaan tuossa toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä, rajoittaa SEUT 63 artiklassa taattua pääomien vapaata liikkuvuutta.

36.

Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin ei jaa pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia näkemyksiäni, tarkastelen toissijaisesti, voidaanko unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta soveltaa nyt käsiteltävissä asioissa.

37.

SEUT 20 artiklan mukaan jokaisella, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, on unionin kansalaisen asema. Näin ollen kaikki kolme asianosaista ovat unionin kansalaisia. Kuten tuomioistuin on toistuvasti todennut, unionin kansalaisuuden tarkoituksena on olla ”jäsenvaltioiden kansalaisten perustavanlaatuinen asema”. ( 20 )

38.

SEUT 21 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella. Tämän määräyksen soveltaminen tuo käsiteltävinä olevissa asioissa esiin kaksi ongelmaa, jotka liittyvät toisiinsa. Ensinnäkin ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy, onko asiassa kyse täysin jäsenvaltion sisäisestä tilanteesta. Toiseksi on kyseenalaista, rajoittaako ulkomailla rekisteröidyn ajoneuvon käytön verotus oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella.

39.

Unionin kansalaisuuden tarkoituksena ei ole ulottaa SEUT-sopimuksen aineellista soveltamisalaa koskemaan myös jäsenvaltioiden sisäisiä tilanteita, jotka eivät liity millään tavalla unionin oikeuteen. ( 21 )

40.

Vastoin Alankomaiden kantaa pidän kuitenkin ilmeisenä, ettei käsiteltävinä olevissa asioissa ole kyse täysin jäsenvaltion sisäisestä tilanteesta. Alankomaiden verotus koskee ainoastaan ulkomaisia ajoneuvoja, sillä se liittyy siihen, ettei käytettyjä moottoriajoneuvoja ole rekisteröity Alankomaissa. Näin ollen se käytännössä liittyy ajoneuvojen rajat ylittävään vastikkeettomaan lainaan Alankomaissa asuville henkilöille. Jos taas kyseessä olisi jäsenvaltion sisäinen vastikkeeton laina, ei tätä veroa määrättäisi, sillä tässä tapauksessa ajoneuvot olisi rekisteröity Alankomaissa. ( 22 )

41.

On kuitenkin kyseenalaista, rajoitetaanko unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta.

42.

Hoge Raad ( 23 ) katsoo SEUT 21 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella, että verotus kuuluu kyseisellä määräyksellä suojattuun alueeseen: Liikkumisvaputta Alankomaiden alueella rajoitetaan ajoneuvon käytöstä perittävällä verolla. Asianomaiset voivat käyttää ajoneuvoja liikkumiseen vain, kun he maksavat veron.

43.

Tätä olettamaa tukee tuomio, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi kyseessä olevan rajoitus, kun Belgian eräällä hallintoalueella otettiin käyttöön säännökset, jotka tekivät muiden Belgian hallintoalueiden asukkaille vähemmän houkuttelevaksi muuttaa asumaan tietyille seuduille Belgiassa. ( 24 ) Unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden ulottuvuutta oli rajoitettu vain sulkemalla vapaan liikkuvuuden piiristä täysin jäsenvaltion sisäiset tilanteet, eli belgialaiset, jotka eivät koskaan olleet käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. ( 25 )

44.

Käsiteltävinä olevissa asioissa en pidä tarpeellisena syventyä tähän – ei ongelmattomaan ( 26 ) – oikeuskäytäntöön, koska niillä on tarpeeksi liittymäkohtia rajat ylittävään vapaaseen liikkuvuuteen.

45.

On selvää, että SEUT 21 artiklaan perustuvalla perusvapaudella suojataan vapautta ylittää jäsenvaltioiden rajat. Mahdollisuudet, jotka EUT-sopimuksella on annettu vapaan liikkuvuuden alalla, eivät saisi täyttä vaikutustaan, jos niiden käyttäminen saataisiin tehdä unionin kansalaiselle vähemmän houkuttelevaksi siksi, että hän on käyttänyt näitä mahdollisuuksiaan. ( 27 ) Näin ollen SEUT 21 artikla estää toimenpiteet, jotka voisivat estää unionin kansalaisia siirtymästä toisiin jäsenvaltioihin tai jotka voisivat haitata sitä tai tehdä tämän vapauden käyttämisestä vähemmän houkuttelevaa. ( 28 )

46.

Käsiteltävinä olevissa asioissa rajat ylittävää vapaata liikkuvuutta on rajoitettu, koska kotimaassa tapahtuvasta vastikkeettomasti ulkomailta lainattujen ajoneuvojen käytöstä määrätyn veron suuruus on puolet ajoneuvon arvosta. Ulkomailta lainatun ajoneuvon tilapäisen käytön verotus vastaa tällaisen käytön kieltoa. Vero, jonka suuruus vastaa noin puolta ajoneuvon arvosta, on nimittäin moninkertainen käytön taloudelliseen arvoon verrattuna.

47.

Tässä ei ole ratkaisevaa se, ovatko konkreettisessa yksittäistapauksessa unionin kansalaiset ajoneuvon lainauksen yhteydessä itse ylittäneet jäsenvaltioiden rajan ja olisivatko nämä rajanylitykset verotuksen takia vähemmän houkuttelevia. Sitä vastoin riittää, että kyseessä oleva vero rajoittaa kyseessä olevien unionin kansalaisten rajat ylittäviä suhteita.

48.

Ajoneuvojen – tai myös muiden esineiden – vastikkeeton laina on ilmaus asianomaisten välisistä suhteista, olivatpa ne luonteeltaan sukulaisuuteen tai ystävyyteen perustuvia. ( 29 )

49.

Kun kyse on jäsenvaltioiden rajat ylittävistä suhteista, ne perustuvat säännöllisesti siihen, että kyseiset henkilöt ovat aiemmin ylittäneet jäsenvaltioiden rajat. Kuten komissio on oikein todennut, SEUT 21 artiklassa taatun perusvapauden tarkoituksena on suojata unionin kansalaisten ei-taloudellista rajat ylittävää toimintaa ja siten erityisesti rajat ylittäviä sosiaalisia suhteita.

50.

Jäsenvaltio, joka kantaa veroa ajoneuvojen vastikkeettoman rajat ylittävän lainan perusteella, puuttuu siten vapaan liikkuvuuden toteuttamiseen. Siten tällainen verotus muodostaa SEUT 21 artiklassa taatun perusvapauden rajoituksen.

51.

Mikäli unionin tuomioistuin ei katso kyseessä olevan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus, sen olisi vastattava ennakkoratkaisupyyntöön, että vero, jonka jäsenvaltio kantaa, kun jäsenvaltiossa asuva henkilö käyttää sen tieverkossa yksityisiin tarkoituksiinsa henkilöautoa, joka on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa ja saatu lainaan tuossa toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä, rajoittaa SEUT 21 artiklan 1 kohdassa taattua unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta.

52.

Vaikka Suomi tarkasteleekin mahdollisen rajoituksen oikeutusta, Hoge Raad ei ole kuitenkaan kysynyt siitä. Myöskään Advocaat-General van Hilten ei ole ehdottanut vastaavanlaisia kysymyksiä vaan on ainoastaan tuonut esille oikeutuksen mahdollisuutta koskevat epäilyksensä. ( 30 )

53.

Näin ollen haluaisin tuoda esille seuraavat täydentävät huomiot:

54.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltio voi periä rekisteröintimaksun ajoneuvosta, jonka toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö on antanut ensimmäisessä jäsenvaltiossa asuvan henkilön käyttöön, kun tätä ajoneuvoa on tarkoitus käyttää vakinaisesti lähinnä ensimmäisen jäsenvaltion alueella tai kun sitä tosiasiassa käytetään vakinaisesti siellä. ( 31 ) Mikäli kyseessä ei ole vakinainen käyttö tai vastaava käyttötarkoitus, verotuksen on perustuttava ensinnäkin johonkin muuhun oikeuttamisperusteeseen ( 32 ) ja toiseksi veroa saa periä vain suhteessa ajoneuvon käyttöaikaan kyseisessä jäsenvaltiossa. ( 33 )

55.

Koska Alankomaiden säännöstön tarkoituksena on veronkierron torjuminen, on viitattava siihen, että unionin tuomioistuin on jo kieltäytynyt hyväksymästä sellaista yleistä olettamaa veronkierrosta tai veropetoksesta, joka perustuu siihen, että muuhun jäsenvaltioon sijoittautunut työnantaja antaa kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan työntekijän käyttöön työsuhdeajoneuvon ammattitarkoituksiin tai jopa ammatti- ja yksityistarkoituksiin. Tällaisella olettamalla ei näin ollen voida perustella verotoimenpidettä, joka haittaa EUT-sopimuksessa taatun perusvapauden käyttämistä. ( 34 )

56.

Näin ollen monet seikat puhuvat sen puolesta, ettei myöskään ajoneuvon vastikkeetonta lainaa toisesta jäsenvaltiosta saada katsoa perusteeksi veronkierto-olettamalle.

57.

Sitä vastoin vaikuttaa mahdolliselta veronkierron riskin vuoksi valvoa sopivalla tavalla ajoneuvojen vastikkeetonta lainaa toisista jäsenvaltioista ja rangaista tehokkaasti valvontatoimenpiteiden kiertämisestä. Koska ennakkoratkaisupyynnöissä ei kuitenkaan mainita vastaavaa sääntelyä, ei tällaista järjestelmää koskevia vaatimuksia ole tarpeen käsitellä laajemmin.

58.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:

Vero, jonka jäsenvaltio kantaa, kun jäsenvaltiossa asuva henkilö käyttää sen tieverkossa yksityisiin tarkoituksiinsa henkilöautoa, joka on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa ja saatu lainaan tuossa toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä, rajoittaa SEUT 63 artiklassa taattua pääomien vapaata liikkuvuutta.