Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

22 päivänä tammikuuta 2015 (1)

Asia C-686/13

X AB

vastaan

Skatteverket

(Ennakkoratkaisupyyntö – Högsta förvaltningsdomstolen (Ruotsi))

Verolainsäädäntö – Kansallinen tulovero – SEUT 49 artiklassa tarkoitettu sijoittautumisvapaus – SEUT 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pääomien vapaa liikkuvuus – Omistusosuuden luovutuksen yhteydessä syntyvien voittojen ja tappioiden jättäminen huomiotta verotuksessa – Omistusosuus tytäryhtiöstä toisessa jäsenvaltiossa – Tytäryhtiön toiminnan lopettaminen – Luovutustappion ottaminen huomioon verotuksessa siltä osin kuin se perustuu valuuttakurssitappioon





I       Johdanto

1.        Käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevan Ruotsin verotukseen liittyvän riidan lähtökohtana on se tilanne, ettei Ruotsin kuningaskunnassa oteta tuloverotuksessa huomioon tiettyjen yhtiöosuuksien luovutusvoittoja ja -tappioita. Tämä joillekin edullinen lainsäädäntö on epäedullinen niille, joille on odotettavissa tappiota. Siltä osin kuin tappio perustuu valuuttakurssiriskiin ja riski on olemassa erityisesti rajat ylittävässä toiminnassa, perusvapaudet voisivat kuitenkin velvoittaa ottamaan tappio huomioon. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää tämän, ennen kuin pääasian valittaja lopettaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiönsä toiminnan.

2.        Oikeuskäytännössä on jo kerran tarkasteltu samankaltaista tilannetta tuomiossa Deutsche Shell, joka koski valuuttakurssitappiota ulkomaisen kiinteän toimipaikan lopettamisen yhteydessä. Tällöin sijoittautumisvapautta todettiin loukatun.(2) Käsiteltävässä asiassa on tutkittava, miten tuomion Deutsche Shell perusteita voidaan soveltaa valuuttakurssitappioihin, jotka liittyvät tytäryhtiön lopettamiseen.

II     Asiaa koskeva lainsäädäntö

3.        Ruotsin kuningaskunnassa kannetaan tuloveroa. Siinä yhteydessä verotetaan lähtökohtaisesti myös osakeyhtiöiden osakkeiden luovutuksesta saatuja tuloja.

4.        Poikkeuksena ovat kuitenkin osuudet, joita omistavat tietyt yhtiöt, erityisesti osakeyhtiöt, ja joita käytetään liiketoimintaan. Ruotsin tuloverolain (inkomstskattelag 1999:1229) 25a luvun 5 §:n 1 momentin mukaan voittoa, joka syntyy tällaisten osuuksien luovutuksesta, ei lähtökohtaisesti oteta huomioon. Toisaalta kyseisen pykälän 2 momentin mukaan luovutustappion saa vähentää ainoastaan silloin, kun vastaavaa luovutusvoittoakin olisi verotettu.

5.        Ruotsin tuloverolain 24 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan luovutusvoittojen ja -tappioiden verotuksessa huomioon ottamatta jättämisen edellytyksenä on, että osuus täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

1.      Osuutta ei ole julkisesti noteerattu.

2.      Omistajayrityksen kaikkien osuuksien yhteenlaskettu äänimäärä omistetussa yhtiössä on vähintään 10 prosenttia kaikista omistetun yrityksen osuuksien tuottamista äänistä.  

3.      Osuuden omistuksen tarkoituksena on liiketoiminta, jota harjoittaa omistajayritys tai yritys, jonka voidaan katsoa olevan sitä lähellä omistusoikeudellisten tai organisatoristen olosuhteiden perusteella.”

6.        Vastaavat säännökset koskevat tällaiseen osuuteen perustuvia voitonjakoja, joita ei myöskään lähtökohtaisesti oteta huomioon verotuksessa. Jättämällä voitonjaot ja luovutusvoitot huomiotta verotuksessa pyritään välttämään yhtiöiden voittojen monikertainen verotus.

III  Pääasia

7.        Pääasia koskee ruotsalaisen yhtiön X AB tuloverotusta koskevaa ennakkoratkaisua.

8.        X perusti vuonna 2003 brittiläisen tytäryhtiön. Yhtiöosuudet laskettiin liikkeelle Yhdysvaltain dollareissa. X lisäsi pääomapanostaan tytäryhtiössä useaan kertaan vuosina 2003–2009.

9.        Perustamisen jälkeen X luovutti osuuksia tytäryhtiöstään omalle emoyhtiölleen, minkä seurauksena X omistaa nykyään enää 45 prosenttia osuuksista.

10.      X suunnittelee brittiläisen tytäryhtiönsä toiminnan lopettamista – mitä ei ole kuvattu lähemmin ennakkoratkaisupyynnössä –, ja ilmeisesti lopettamista kohdellaan Ruotsin oikeudessa samoin kuin omistusoikeuden luovutusta. Se odottaa tästä aiheutuvan valuuttakurssitappiota, koska Ruotsin kruunun vaihtokurssi Yhdysvaltain dollariin verrattuna on muuttunut. Ruotsin luovutustappioita koskevien määräysten mukaan se ei voi vedota tappioihin verotuksessa liiketoimintaan käytettävien osuuksien yhteydessä.

11.      Tästä syystä X pyysi Skatterättsnämdeniltä (keskusverolautakunta) ennakkoratkaisua sen selvittämiseksi, onko valuuttakurssitappion jättäminen huomiotta verotuksessa unionin oikeuden vastaista. Kun kyseinen lautakunta vastasi kieltävästi, X saattoi asian tuomioistuinten käsiteltäväksi.

IV     Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

12.      Asiaa nyt käsittelevä Högsta förvaltningsdomstol esitti unionin tuomioistuimelle 27.12.2013 SEUT 267 artiklan mukaisesti seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko SEUT 49 ja SEUT 63 artikla esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kotipaikkavaltio ei myönnä oikeutta vähentää valuuttakurssitappiota, joka sisältyy elinkeinotoimintaa palvelevien sellaisen yhtiön osuuksien luovutustappioon, jonka kotipaikka on jossakin toisessa jäsenvaltiossa, kun kotipaikkavaltio soveltaa järjestelmää, jossa tällaisiin osuuksiin perustuvia luovutusvoittoja ja -tappioita ei oteta huomioon veron perustetta laskettaessa?”

13.      Pääasian asianosaiset, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Portugalin tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan komissio ovat esittäneet maalis- ja huhtikuussa 2014 unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia.

V       Oikeudellinen arviointi

14.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää kysymyksellään, saako jäsenvaltio jättää tuloveron kantamisen yhteydessä huomiotta yhtiöosuuksien luovutuksesta kertyneet voitot ja tappiot loukkaamatta samalla sijoittautumisvapautta tai pääomien vapaata liikkuvuutta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää loukkaamista mahdollisena, koska lainsäädännön vuoksi valuuttakurssitappioitakaan ei oteta verotuksessa huomioon.

15.      Ennen vastaamista haluan korostaa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on määrittää, voiko yhtiölle X tosiasiallisesti syntyä valuuttakurssitappiota ja jos voi, niin minkä verran.(3) Ennakkoratkaisupyynnön tietojen perusteella ei ole vielä selvää, syntyykö valuuttakurssitappiota. Se, että yhtiöosuus lasketaan liikkeelle ulkomaanvaluutan määräisenä, ei johda toimintaa lopetettaessa väistämättä valuuttakurssitappion mahdollisuuteen. Mielestäni tällainen mahdollisuus syntyy kiistattomasti ainoastaan, kun osuuden omistajalla X olisi tytäryhtiönsä toimintaa lopetettaessa oikeus vain sen nimellispääoman maksamiseen ulkomaanvaluutassa. Jos sillä on tällöin kuitenkin oikeus tytäryhtiön omaisuuteen, erillisen valuuttakurssitappion toteaminen ei liene helppoa, vaikka omaisuus olisi myytävä yhtiön purkamisen yhteydessä ulkomaanvaluutassa määriteltyyn hintaan. Kyseisten kansantalouksien hintataso ja valuuttojen vaihtokurssit vaikuttavat nimittäin toisiinsa, joten omaisuuserien reaalisia arvonmuutoksia ja pelkkiä vaihtokurssien heilahteluja on vaikea erottaa toisistaan.

16.      Seuraavassa otan siksi – kuten tuomiossa Deutsche Shell(4) – ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen lähtökohdaksi, että käsiteltävässä asiassa voidaan todeta erillinen tytäryhtiön toimintaa lopetettaessa syntyvä valuuttakurssitappio.

A       Sovellettava perusvapaus

17.      Aluksi nousee esiin kysymys, onko Ruotsin lainsäädännön kaltaista lainsäädäntöä arvioitava SEUT 49 artiklassa tarkoitetun sijoittautumisvapauden vai SEUT 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pääomien vapaan liikkuvuuden nojalla. Käsiteltävä asia, jossa on kyse osuudesta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa yhtiössä, voi nimittäin lähtökohtaisesti koskea molempia perusvapauksia.

18.      Sen vuoksi on tarkasteltava aluksi kansallisen lainsäädännön kohdetta. Oikeuskäytännön mukaan kansallinen lainsäädäntö, jota sovelletaan vain niihin omistusosuuksiin, jotka antavat selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta, kuuluu yksinomaan SEUT 49 artiklan soveltamisalaan. Sen sijaan kansallista lainsäädäntöä, jota sovelletaan omistusosuuksiin, joiden hankkimisen ainoana tarkoituksena on taloudellisen sijoituksen tekeminen ilman aikomusta vaikuttaa yhtiön liikkeenjohtoon tai määräysvallan käyttöön siinä, on tarkasteltava pelkästään pääomien vapaan liikkuvuuden kannalta.(5)

19.      Ruotsin tuloverolain 24 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan kyseistä Ruotsin lainsäädäntöä sovelletaan omistusosuuden suuruudesta riippumatta muun muassa julkisesti noteeraamattomiin osuuksiin. Näin ollen sitä ei voi soveltaa ainoastaan omistusosuuksiin, joiden avulla on mahdollista vaikuttaa yhtiön päätöksiin, eikä ainoastaan omistusosuuksiin, joiden ainoana tarkoituksena on taloudellisen sijoituksen tekeminen.

20.      Tällaisessa tilanteessa on otettava huomioon konkreettisen asian tosiasiallinen tilanne, jotta voidaan selvittää, sovelletaanko pääasian taustalla olevaan tilanteeseen SEUT 49 artiklaa vai SEUT 63 artiklan 1 kohtaa.(6) Sijoittautumisvapautta koskeva määräys on erityisempi, koska SEUT 49 artiklan toisen kohdan mukaan se koskee ainoastaan omistusosuuksia, jotka mahdollistavat yhtiön perustamisen ja johtamisen.

21.      Käsiteltävässä asiassa X oli aluksi brittiläisen tytäryhtiönsä ainoa omistaja. Tytäryhtiön perustamisen osalta X:ään sovellettaisiin yksiselitteisesti sijoittautumisvapautta.

22.      Käsiteltävä asia koskee kuitenkin sitä, ettei tytäryhtiön lopettamiseen liittyvää valuuttakurssitappiota oteta huomioon verotuksessa. Nyt X on jo vähentänyt omistusosuuttaan tytäryhtiöstä 45 prosenttiin. Osuusenemmistön menettämisen jälkeen voidaan kysyä, voiko X:llä enää olla selvää vaikutusvaltaa yhtiön päätöksiin ja mahdollisuutta määrätä sen toiminnasta, jolloin sijoittautumisvapaus ei enää suojelisi X:ää.

23.      Mielestäni käsiteltävässä asiassa on kuitenkin sovellettava ensisijaisesti sijoittautumisvapautta. Jo tytäryhtiön toiminnan lopettamisen yhteydessä odotettavissa olevat haitat olisivat voineet estää X:ää perustamasta yhtiötä, minkä yhteydessä X joka tapauksessa kuului sijoittautumisvapauden soveltamisalaan. Toiseksi unionin tuomioistuin ei pidä osuuksien enemmistöä välttämättömänä edellytyksenä sille, että sijoittautumisvapautta voitaisiin soveltaa. Yhdessä tapauksessa 34 prosentin omistusosuus riitti perusteeksi sille, että kyse oli ”selvästä vaikutusvallasta”.(7) Toisessa tapauksessa siihen riitti tietyissä tilanteissa vain hieman yli 25 prosentin osuus.(8)

24.      Edellä esitetyn perusteella käsiteltävässä asiassa on tutkittava SEUT 49 artiklan mukaisen sijoittautumisvapauden loukkaamista, koska sijoittautumisvapaus syrjäyttää erityismääräykseen liittyvistä syistä SEUT 63 artiklan 1 kohdan pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltamisen.

B       Sijoittautumisvapauden rajoitus

25.      Näin ollen nousee esiin kysymys, onko SEUT 49 artiklassa tarkoitetun sijoittautumisvapauden vastaista, etteivät tietyt ruotsalaiset yhtiöt voi vedota tuloverotuksessa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiönsä tiettyjen osuuksien luovutustappioiden yhteydessä syntyviin valuuttakurssitappioihin.

26.      SEUT 54 artiklan mukaan unionin sijoittautumisvapaus koskee myös yhtiöitä. SEUT 49 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä kielletään erityisesti rajoittamasta tytäryhtiöiden perustamista ja johtamista toisessa jäsenvaltiossa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sijoittautumisvapautta koskevat määräykset kieltävät sekä vastaanottajavaltiota että lähtövaltiota estämästä yhtiötä sijoittautumasta toiseen jäsenvaltioon.(9)

27.      Lähtövaltio Ruotsi voisi näin ollen estää X:n kaltaista yhtiötä, johon sovelletaan Ruotsin tuloveroa, perustamasta tai johtamasta tytäryhtiötä toisessa jäsenvaltiossa kieltäytymällä tunnustamasta verotuksessa valuuttakurssitappiota, joka syntyy tytäryhtiön toiminnan lopettamisen yhteydessä.

28.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sijoittautumisvapauden rajoituksina on pidettävä kaikkia toimia, joilla estetään kyseisen vapauden käyttäminen, haitataan sitä tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi.(10) Aina kun rajat ylittävää sijoittautumista kohdellaan epäedullisemmin kuin kotimaahan sijoittautumista, unionin tuomioistuin ottaa lähtökohdaksi, että lähtövaltion lainsäädäntö on rajoittavaa.(11) Lähtövaltio rajoittaa näin ollen sijoittautumisvapautta, kun rajat ylittävää sijoittautumista syrjitään kotimaahan sijoittautumiseen verrattuna. Se voi tapahtua avoimesti (ks. jäljempänä 1 jakso) tai peitellysti (2 jakso). Lisäksi 3 jaksossa on selvitettävä, voivatko myös lähtövaltion syrjimättömät rajoitukset olla käsiteltävässä asiassa sijoittautumisvapauden vastaisia.

1.       Avoin syrjintä

29.      Käsiteltävässä asiassa ei ole havaittavissa rajat ylittävän sijoittautumisen avointa epäedullista kohtelua. Ruotsin lainsäädäntöä, jonka mukaan verotuksessa ei oteta huomioon sen enempää yhtiöosuuksien luovutuksesta saatuja voittoja kuin tappioitakaan, sovelletaan nimittäin riippumatta siitä, onko kyse kotimaisen vai ulkomaisen yhtiön osuuksista. Näin ollen verotuksellisessa kohtelussa ei ole lähtökohtaisesti eroa, sijoittautuupa tytäryhtiö sitten kotimaahan tai ulkomaille.

2.       Peitelty syrjintä

30.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaista kohtelua koskevissa säännöissä ei kielletä pelkästään kansalaisuuteen tai yhtiöiden kotipaikkaan perustuvaa näkyvää syrjintää vaan myös kaikki peitelty syrjintä, joka perustuu muihin erottaviin tekijöihin mutta johtaa samaan lopputulokseen.(12) Yhdenvertaista kohtelua koskevissa säännöissä tarkoitetaan erityisesti perusvapauksia, siltä osin kuin ne sisältävät vaatimuksen siitä, että ulkomaalaisia kohdellaan samalla tavalla kuin oman maan kansalaisia, kuten SEUT 49 artiklan toisen kohdan sijoittautumisvapautta koskeva määräys.

31.      Kyseinen oikeuskäytäntö koskee tosin lähinnä vain vastaanottajavaltion velvollisuuksia. Lähtövaltio ei yleensä estä perusvapauden käyttämistä siten, että se asettaa eri maiden kansalaisille erilaisia sääntöjä, vaan säätämällä kaikille sinne sijoittautuneille samat säännöt, jotka kuitenkin eroavat rajat ylittävän ja kotimaan toiminnan kohtelun osalta. Perusvapaudet edellyttävät kuitenkin myös lähtövaltiolta yhtäläistä kohtelua. Perusvapauden käyttämistä voi estää vastaanottajavaltion toteuttaman kansalaisuuteen tai yhtiön kotipaikkaan perustuvan syrjinnän lisäksi myös lähtövaltion toteuttama rajat ylittävien toimintojen peitelty epäedullinen kohtelu. Sen vuoksi mainittua oikeuskäytäntöperiaatetta on sovellettava muunnettuna myös lähtövaltion sijoittautumisvapauden rajoitusta tutkittaessa.

32.      Näin ollen on tutkittava, kohdellaanko toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta yhtiötä omistavaa verovelvollista peitellysti epäedullisemmin kuin kotimaisen yhtiön osuuksia omistavaa verovelvollista, kun ensin mainitun osuuksien luovutusvoittoja ja -tappioita ei oteta huomioon verotuksessa.

33.      Peitelty epäedullinen kohtelu on unionin tuomioistuimen peiteltyä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää koskevan kaavan(13) mukaan otettava lähtökohdaksi, jos Ruotsin lainsäädäntö on useimmissa tapauksissa epäedullinen niille verovelvollisille, jotka luovuttavat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön osuuksia.

34.      Tähän liittyy kaksi mahdollista näkökulmaa. Yhtäältä lähtökohdaksi voitaisiin ottaa se, että valuuttakurssitappioita mahdollisesti esiintyy – lopullinen tarkastelu kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle(14) – lähinnä silloin, kun omistetaan osuuksia toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta yhtiöstä. On totta, että myös kotimaisten omistusosuuksien arvoon voi sisältyä valuuttakurssiriski, eikä ainoastaan silloin, kun yhtiöön on tehty sijoitus ulkomaanvaluutassa, vaan myös silloin, kun kotimainen yhtiö on itse investoinut ulkomaanvaluutassa. Valuuttojen arvot voivat kuitenkin vaikuttaa etenkin ulkomaisen yhtiön osuuden arvoon, koska se voi kotimaista yhtiötä useammin investoida omaisuuseriin, jotka ovat ulkomaanvaluutan määräisiä.

35.      Tällaisessa tarkastelussa jätetään kuitenkin toisaalta kokonaan huomiotta se, ettei käsiteltävässä Ruotsin lainsäädännössä suljeta verotuksen ulkopuolelle ainoastaan osuuksien luovutustappioita vaan myös luovutusvoitot. Siitä seuraa, että valuuttakurssimuutokset, jotka vaikuttavat osuuden arvoon, jätetään verotuksessa huomiotta sekä siitä seuraavien tappioiden että voittojen yhteydessä. Tästä syystä kyse olisi rajat ylittävän sijoittautumisen peitellystä epäedullisesta kohtelusta ainoastaan, jos ulkomaiset omistusosuudet olisivat valuuttakurssiriskin vuoksi selvästi tappiollisempia kuin kotimaiset osuudet.

36.      Tällaista en voi kuitenkaan todeta. On tosin viime kädessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia tutkia Ruotsin kuningaskunnan todellisen tilanteen perusteella, kohdellaanko Ruotsin lainsäädännössä ulkomaille sijoittautumista tältä osin peitellysti epäedullisesti. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi samassa yhteydessä otettava huomioon myös se käsiteltävän tapauksen erityispiirre, että yhtiön X osuuksia brittiläisestä tytäryhtiöstä ei ole laskettu liikkeelle vastaanottajavaltion valuutassa, nimittäin punnissa, vaan kolmannessa valuutassa, nimittäin Yhdysvaltain dollareissa. Tällainen menettely ei tosin sulje pois oletusta rajat ylittävän toiminnan peitellystä epäedullisesta kohtelusta, koska se lienee yleisempää rajat ylittävän kuin kotimaahan sijoittautumisen yhteydessä. Siitä riippumatta käsiteltävässä asiassa esitettyjen todellisten tietojen perusteella ei ole olemassa viitteitä siitä, että valuuttakurssiriski toteutuu useammin kuin taloudellisen toiminnan muut riskit, joita sekä kotimaisilla että ulkomaisilla yhtiöillä yhtä lailla on.

37.      Käytettävissä olevien tietojen perusteella Ruotsin lainsäädännössä ei näin ollen kohdella rajat ylittävää sijoittautumista peitellyn epäedullisesti.

3.       Syrjimätön rajoitus

38.      Edellä esitetyn perusteella jää tutkittavaksi, voisiko kyseessä olla sijoittautumisvapauden rajoitus kuitenkin siksi, että Ruotsin lainsäädäntö vaikeuttaa X:ää sijoittautumista toiseen jäsenvaltioon kohtelematta sitä avoimen tai peitellyn epäedullisesti kotimaahan sijoittautumiseen verrattuna.

39.      Vastaanottajavaltio voi rajoittaa sijoittautumisvapautta lähtökohtaisesti myös lainsäädännöllä, jota voidaan soveltaa yhtiöön ilman kansalaisuuteen tai yhtiöön kotipaikkaan perustuvaa syrjintää.(15) Lisäksi sijoittautumisvapauden rajoituksina on yleisen kaavan mukaan pidettävä myös kaikkia toimia, joilla estetään kyseisen vapauden käyttäminen, haitataan sitä tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi.(16)

40.      Olen kuitenkin aiemmin toistuvasti ilmaissut epäilykseni siitä, voiko syrjimätön rajoitus olla mahdollinen vero-oikeuden alalla.(17) Kaikenlaisten verojen kantaminen vaikeuttaa taloudellista toimintaa tai tekee sen vähemmän houkuttelevaksi. Kun vero voi antaa aihetta unionin oikeuteen perustuvaan tarkasteluun perusvapauksien nojalla myös tapauksissa, joissa se ei ole syrjivä avoimesti eikä peitellysti ja sitä kannetaan siis samalla tavalla kaikilta unionin kansalaisilta, jäsenvaltion päätös veron kantamisesta tietyn tosiseikan perusteella ja kaikki veronkorotukset liittyisivät unionin oikeuteen. Tällä tavalla jätettäisiin huomiotta unionin nykyisen toimivallanjaon mukaan jäsenvaltioilla oleva verotusvalta. Täysin syrjimättömästi kannettu vero ei voi siis lähtökohtaisesti johtaa perusvapauden rajoitukseen.

41.      Tämän näkemyksen saattaa kyseenalaistaa tuomio Deutsche Shell, josta myös käsiteltävän asian asianosaiset ovat keskustelleet perusteellisesti. Unionin tuomioistuin katsoi julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotukseen tukeutuen, että se, ettei valuuttakurssitappiota oteta huomioon verotuksessa, rajoittaa sijoittautumisvapautta, jos yhtiö perustaa sivuliikkeen jäsenvaltiossa, jossa käytetään toista valuuttaa kuin lähtövaltiossa, ja syntyvä valuuttakurssitappio näkyy toimintaa lopetettaessa ainoastaan lähtövaltiossa. Yhtiö nimittäin kantaa tällöin kohonneen taloudellisen riskin.(18) Unionin tuomioistuin ei maininnut kyseiseen seikkaan liittyvää syrjintää.

42.      Julkisasiamies Sharpston perusti tosin ratkaisuehdotuksensa siihen seikkaan, että yhtiön päätoimipaikan ja sen sivuliikkeen välisiin liiketoimiin liittyvä valuuttakurssiriski on mahdollinen vain silloin, kun sivuliike on ulkomailla. Tämä tarkoittaisi rajat ylittävän tilanteen peiteltyä epäedullisempaa kohtelua kotimaiseen tilanteeseen verrattuna eikä syrjimätöntä rajoitusta. Käsiteltävässä asiassa ei esiinny tällaista peiteltyä epäedullisempaa kohtelua. Toisin kuin yhtiön sisäisten osien välisissä liiketoimissa, myös kotimaisen omistusosuuden arvoon voi nimittäin liittyä valuuttakurssiriski.(19)

43.      Edellä esitetystä riippumatta en ole vakuuttunut tuomion Deutsche Shell yksinomaisesta valuuttakurssitappioon perustuvasta lähtökohdasta. Jos kyseisen tappion jättäminen huomiotta verotuksessa tarkoittaa sijoittautumisvapauden rajoitusta, pitäisi käänteisesti – siinä tapauksessa, että jäsenvaltio verottaisi valuuttakurssivoittoja – myös valuuttakurssivoiton verotuksen tarkoittaa rajoitusta. Paradoksaalisena seurauksena olisi, että jäsenvaltio rajoittaisi sijoittautumisvapautta sekä verottamalla tällaisia tapahtumia että jättämällä ne huomiotta verotuksessa.

44.      Vaikka haluttaisiin hyväksyä se, että syrjimätön perusvapauden rajoitus on vero-oikeudessa mahdollinen, käsiteltävässä asiassa ei siltikään voida katsoa olevan kyseessä sijoittautumisvapauden rajoitus. Unionin tuomioistuin katsoo nimittäin, ettei vastaanottajavaltio rajoita näissä tapauksissa sijoittautumisvapautta, jos kyseistä lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin toimijoihin, sillä ei pyritä sääntelemään kyseisten yritysten sijoittautumista koskevia edellytyksiä ja mahdolliset rajoittavat vaikutukset ovat liian epävarmoja ja välillisiä, jotta ne voisivat rajoittaa sijoittautumisvapauden käyttämistä.(20) Ratkaisevaa tältä osin on viime kädessä, voiko syrjimätön lainsäädäntö vaikuttaa vakavasti taloudellisen toimijan sijoituspäätökseen.(21) Kun tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan lähtövaltion asettamaan sijoittautumisvapauden käyttämisen rajoitukseen, käsiteltävässä asiassa ei rajoiteta sijoittautumisvapautta sillä, että valuuttakurssitappio on merkityksetön verotuksessa. Sijoituspäätöksen ajankohtana on odotettavissa sekä mahdollinen valuuttakurssitappio, johon ei voi vedota verotuksessa, että mahdollinen valuuttakurssivoitto, jota ei veroteta. Omistusosuuden mahdollisen valuuttakurssitappion vähennyskelvottomuuteen liittyvät rajoittavat vaikutukset ovat tätä taustaa vasten liian epävarmoja ja välillisiä, jotta ne voisivat rajoittaa sijoittautumisvapauden käyttämistä.

45.      Näin ollen käsiteltävällä Ruotsin lainsäädännöllä ei rajoiteta sijoittautumisvapautta.

C       Toissijaisesti: sijoittautumisvapauden rajoituksen oikeutus

46.      Mikäli unionin tuomioistuin katsoo käsitykseni vastaisesti käsiteltävässä asiassa, että kyseessä on sijoittautumisvapauden rajoitus valuuttakurssitappion verotuksessa huomiotta jättämisen vuoksi, seuraavaksi olisi tutkittava sitä, voidaanko rajoitusta pitää oikeutettuna yleistä etua koskevista pakottavista syistä.

47.      Ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneet ovat esittäneet kaksi syytä: verotuksen johdonmukaisuuden säilyttäminen (kohta 1) ja verotusvallan jaon säilyttäminen jäsenvaltioiden välillä (kohta 2).

1.       Verotuksen johdonmukaisuus

48.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tarpeella taata kansallisen verosäännöstön johdonmukaisuus voidaan perustella EUT-sopimuksessa taattujen perusvapauksien käytön rajoitus.(22) Jäsenvaltiot voivat sen perusteella estää verovelvollista saamasta yksipuolista veroetua joutumatta samalla alttiiksi vastaavalle verohaitalle.

 Haitan ja edun suora yhteys

49.      Oikeutus on kuitenkin olemassa ainoastaan, kun veroetu on suorassa yhteydessä siihen, että tämä etu kompensoidaan kantamalla tietty vero.(23) Yhteyden välittömyyttä on arvioitava kyseessä olevan säännöstön päämäärään nähden.(24)

50.      Käsiteltävässä asiassa yhteys voi olla olemassa verorasituksen, joka syntyy siitä, ettei osuuden luovutuksesta syntyviä valuuttakurssitappioita oteta huomioon, ja sen veroedun välillä, ettei myöskään valuuttakurssivoittoja oteta huomioon.

51.      Tuomiossa Deutsche Shell unionin tuomioistuin totesi, ettei valuuttakurssitappioiden ja -voittojen verotuksessa huomioon ottamisen välillä ole suoraa yhteyttä. Kyseisen verovelvollisen valuuttakurssitappion jättämistä huomiotta ei nimittäin kompensoida millään verotuksellisella edulla.(25)

52.      Myöhemmässä tuomiossa K unionin tuomioistuin oli kuitenkin toista mieltä. Myös asiassa K riidan aiheena oli ulkomaisesta sijoituksesta syntyneen luovutustappion ottaminen huomioon verotuksessa. Tässä tapauksessa unionin tuomioistuin totesi, että pääomasijoituksesta aiheutuneiden tappioiden huomioon ottaminen ja toisaalta kyseisestä sijoituksesta saatujen voittojen verottaminen ovat suorassa yhteydessä toisiinsa.(26) Se korosti, että sekä etu että haitta koskivat samaa verovelvollista,(27) vaikka verovelvollisen kärsimän luovutustappion jättämistä huomiotta verotuksessa ei voitu – luovutustapahtuman ainutkertaisuuden vuoksi – kompensoida hänelle itselleen myöhemmän veroedun avulla.

53.      Nämä erilaiset tuomiot perustuvat erilaiseen näkemykseen edusta, joka on yhteydessä verorasitukseen. Tuomiossa Deutsche Shell etu hyväksyttiin ainoastaan verovelvolliselle tosiasiallisesti syntyneen voiton verottamatta jättämisen muodossa, kun taas tuomiossa K unionin tuomioistuimelle riittää eduksi se, että jos verovelvolliselle olisi syntynyt voittoa, sitä ei olisi verotettu. Toisin sanoen tuomiossa Deutsche Shell verovelvollisen tilannetta tarkastellaan jälkikäteen, tuomiossa K puolestaan ennakkoon. Verovelvollinen pitää ennen jäsenvaltioon sijoittamistaan etuna sitä, ettei mahdollista voittoa veroteta. Etua ei kuitenkaan ole enää olemassa, kun sijoitus on päättynyt tappiollisesti.

54.      Perusvapauksien tavoitteen kannalta tuomion K näkemys on ensisijaisempi. Perusvapauksien tarkoituksena on, ettei taloudellista toimijaa estetä harjoittamasta rajat ylittävää toimintaa sisämarkkinoilla. Jos on kyse – kuten käsiteltävässä asiassa tytäryhtiön perustamisessa – ennen toiminnan aloittamista tehtävästä sijoituspäätöksestä, myös kyseisen ajankohdan tilanne on ratkaiseva.

55.      Ulkomaisen yhtiön osuuksien luovutuksesta syntyvän valuuttakurssitappion jättäminen huomiotta on näin ollen lähtökohtaisesti oikeutettua Ruotsin verojärjestelmän johdonmukaisuuden perusteella, koska myöskään valuuttakurssivoittoa ei verotettaisi.

 Oikeasuhteisuus

56.      Jäsenvaltio ei saa kuitenkaan lainsäädännössään, jolla pyritään säilyttämään verotuksen johdonmukaisuus, ylittää sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

57.      Tässä yhteydessä herää kysymys, eikö Ruotsin kuningaskunta voisi säilyttää verojärjestelmänsä johdonmukaisuuden myös – ja X:n kannalta edullisemmin – siten, että sekä yhtiöosuuksien luovutuksesta syntyvät valuuttakurssitappiot että -voitot otetaan huomioon tuloverotuksessa.

58.      En kuitenkaan pidä tätä lievempänä keinona verotuksen johdonmukaisuuden säilyttämiseksi. Se nimittäin merkitsisi sitä, että verovelvollinen, joka saa valuuttakurssivoiton, joutuisi maksamaan siitä veroa. Sekin tarkoittaisi sijoittautumisvapauden rajoitusta, mikäli katsotaan, että sellainen on käsiteltävässä X:n asiassa olemassa.

59.      Toisenlaisesta näkökannasta seuraisi lisäksi, etteivät jäsenvaltiot voisi päättää vapaasti, mitä tilanteita ne ylipäätään verottavat. Tämä tulos olisi mielestäni ristiriidassa niiden unionin toimivaltajakoon perustuvan verotusvallan kanssa.

60.      Käsiteltävä Ruotsin lainsäädäntö olisi näin ollen oikeutettu verotuksen johdonmukaisuuden säilyttämistavoitteensa ansiosta, vaikka unionin tuomioistuin katsoisi käsiteltävässä asiassa näkemykseni vastaisesti, että kyseessä on sijoittautumisvapauden rajoitus.

2.       Verotusvallan jako jäsenvaltioiden kesken

61.      Eräiden ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneiden tahojen oikeutusperusteeksi esittämällä jäsenvaltioiden välisen verotustoimivallan jaon säilyttämisellä ei sen sijaan voida oikeuttaa mahdollista sijoittautumisvapauden rajoitusta.

62.      Käsiteltävä asia ei vaikuta jäsenvaltioiden välisen verotustoimivallan jakoon. On nimittäin aivan selvää, että yhtiön, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, osuuden luovutuksesta syntyvä voitto kuuluu Ruotsin verotusvaltaan. Ruotsin kuningaskunta ei vain käytä verotusvaltaansa.

D       Päätelmä

63.      Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei käsiteltävällä Ruotsin lainsäädännöllä rajoiteta sijoittautumisvapautta. Vaikka katsottaisiin, että Ruotsin lainsäädännöllä rajoitetaan sitä, rajoittaminen olisi oikeutettua verotuksen johdonmukaisuuden säilyttämistavoitteen perusteella.

VI     Ratkaisuehdotus

64.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Högsta förvaltningsdomstolenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

SEUT 49 artikla, jota sovelletaan pääasian kaltaisessa tapauksessa, ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kotipaikkavaltio ei myönnä emoyhtiölle oikeutta vähentää valuuttakurssitappiota, joka sisältyy elinkeinotoimintaa palvelevien sellaisen yhtiön osuuksien luovutustappioon, jonka kotipaikka on jossakin toisessa jäsenvaltiossa, kun emoyhtiön kotipaikkavaltio soveltaa järjestelmää, jossa tällaisiin osuuksiin perustuvia luovutusvoittoja ja -tappioita ei oteta huomioon veron perustetta laskettaessa.

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

2 – Tuomio Deutsche Shell (C-293/06, EU:C:2008:129.

3 – Ks. myös tuomio Deutsche Shell (C-293/06, EU:C:2008:129, 25 kohta).

4 – Ks. tuomio Deutsche Shell (C-293/06, EU:C:2008:129, 27 kohta).

5 – Ks. tuomio Kronos International (C-47/12, EU:C:2014:2200, 30–32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

6 – Ks. tuomio Test Claimants in the FII Group Litigation (C-35/11, EU:C:2012:707, 93 ja 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio Beker ja Beker (C-168/11, EU:C:2013:117, 27 kohta); tuomio Bouanich (C-375/12, EU:C:2014:138, 29 ja 30 kohta) ja tuomio Kronos International (C-47/12, EU:C:2014:2200, 36 ja 37 kohta).

7 – Ks. tuomio SGI (C-311/08, EU:C:2010:26, 34 ja 35 kohta).

8 – Ks. tuomio Scheunemann (C-31/11, EU:C:2012:481, 25–30 kohta).

9 – Ks. mm. tuomio Daily Mail ja General Trust (81/87, EU:C:1988:456, 16 kohta); tuomio National Grid Indus (C-371/10, EU:C:2011:785, 35 kohta) ja tuomio Nordea Bank Danmark (C-48/13, EU:C:2014:2087, 18 kohta).

10 – Ks. esim. tuomio National Grid Indus (C-371/10, EU:C:2011:785, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

11 – Ks. tuomio AMID (C-141/99, EU:C:2000:696, 27 kohta); tuomio Marks & Spencer (C-446/03, EU:C:2005:763, 32–34 kohta); tuomio Papillon (C-418/07, EU:C:2008:659, 21 ja 22 kohta); tuomio National Grid Indus (C-371/10, EU:C:2011:785, 37 kohta); tuomio DI VI Finanziaria SAPA di Diego della Valle (C-380/11, EU:C:2012:552, 34–36 kohta) ja tuomio Nordea Bank Danmark (C-48/13, EU:C:2014:2087, 19 kohta).

12 – Ks. tuomio Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C-385/12, EU:C:2014:47, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

13 – Ks. tuomio Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C-385/12, EU:C:2014:47).

14 – Ks. tuomio Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C-385/12, EU:C:2014:47, 40 kohta).

15 – Ks. tuomio komissio v. Alankomaat (C-299/02, EU:C:2004:620, 15 kohta); tuomio Blanco Pérez ja Chao Gómez (C-570/07 ja C-571/07, EU:C:2010:300, 53 kohta) ja tuomio Venturini (C-159/12–C-161/12, EU:C:2013:791, 30 kohta).

16 – Ks. edellä 28 kohta.

17 – Ks. ratkaisuehdotukseni X (C-498/10, EU:C:2011:870, 28 kohta) ja ratkaisuehdotukseni Hervis Sport- és Divatkereskedelmi (C-385/12, EU:C:2013:531, 83 ja 84 kohta).

18 – Tuomio Deutsche Shell (C-293/06, EU:C:2008:129, 30 kohta).

19 – Ks. edellä 34 kohta.

20 – Ks. tuomio Semeraro Casa Uno ym. (C-418/93–C-421/93, C-460/93–C-462/93, C-464/93, C-9/94–C-11/94, C-14/94, C-15/94, C-23/94, C-24/94 ja C-332/94, EU:C:1996:242, 32 kohta); ks. palvelujen tarjoamisen vapaudesta tuomio Pelckmans Turnhout (C-483/12, EU:C:2014:304, 24 kohta) ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta tuomio DIP ym. (C-140/94–C-142/94, EU:C:1995:330, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21 – Ks. ratkaisuehdotukseni Sky Italia (C-234/12, EU:C:2013:323, 60 ja 61 kohta).

22 – Ks. tuomio Bachmann (C-204/90, EU:C:1992:35, 21 kohta); tuomio Test Claimants in the Thin Cap Litigation (C-524/04, EU:C:2007:161, 68 kohta) ja tuomio SCA Group Holding ym. (C-39/13–C-41/13, EU:C:2014:1758, 33 kohta).

23 – Ks. tuomio Rewe Zentralfinanz (C-347/04, EU:C:2007:194, 62 kohta) ja tuomio SCA Group Holding ym. (C-39/13–C-41/13, EU:C:2014:1758, 33 kohta).

24 – Ks. tuomio K (C-322/11, EU:C:2013:716, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25 – Tuomio Deutsche Shell (C-293/06, EU:C:2008:129, 40 kohta).

26 – Tuomio K (C-322/11, EU:C:2013:716, 69 kohta).

27 – Ks. tuomio K (C-322/11, EU:C:2013:716, 69 ja 70 kohta).