Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE

9 päivänä marraskuuta 2017 (1)

Asia C-359/16

Ömer Altun,

Abubekir Altun,

Sedrettin Maksutogullari,

Yunus Altun,

Absa NV,

M. Sedat BVBA ja

Alnur BVBA

vastaan

Openbaar Ministerie

(Ennakkoratkaisupyyntö – Hof van Cassatie (kassaatiotuomioistuin, Belgia))

Ennakkoratkaisupyyntö – Siirtotyöntekijät – Sosiaaliturva – Sovellettava lainsäädäntö – Asetus (ETY) N:o 1408/71 – 14 artiklan 1 kohdan a alakohta – Työhön lähetetyt työntekijät – Asetus (ETY) N:o 574/72 – 11 artiklan 1 kohta – E 101 -todistus – Sitovuus – Todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin






I.      Johdanto

1.        ”Oikeus päättyy siihen, mistä vääryys alkaa.” Tämä ranskalaisen oikeustieteen professorin Marcel Ferdinand Planiolin(2) käyttämä määritelmä kuvaa hyvin Hof van Cassatien (kassaatiotuomioistuin, Belgia) käsiteltävässä asiassa pohdittavana olevaa kysymystä. Käsiteltävä asia on jatkoa useille muille tapauksille, joista annetun jo hyvin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan E 101 -todistus, jolla osoitetaan, että Euroopan unionin alueella liikkuva työntekijä kuuluu todistuksen antaneen laitoksen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, on luonteeltaan sitova.(3)

2.        Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että niin kauan kuin jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen asetuksen (ETY) N:o 1408/71(4) täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72(5) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamaa E 101 -todistusta ei ole peruutettu tai mitätöity, kyseisellä todistuksella on sitova vaikutus sen jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä, jonne palkattu työntekijä menee työskentelemään, ja se sitoo näin ollen tämän jäsenvaltion laitoksia. Tästä seuraa, ettei vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimella ole oikeutta tutkia E 101 -todistuksen pätevyyttä tämän todistuksen myöntämisen perustana olevien seikkojen osalta.(6)

3.        Kansallinen tuomioistuin haluaa ennakkoratkaisupyynnöllään lähinnä selvittää, sovelletaanko tätä oikeuskäytäntöä tilanteessa, jossa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että E 101 -todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin.(7)

4.        Selvitän tässä ratkaisuehdotuksessa syyt, joiden perusteella katson, ettei E 101 -todistus sido vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuinta, jos se toteaa, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisesti, ja että kyseinen tuomioistuin voi tällaisessa tapauksessa jättää soveltamatta E 101 -todistusta.(8)

II.    Unionin oikeus

A.      Asetus N:o 1408/71

5.        Asetuksen N:o 1408/71 II osastoon, jonka otsikko on ”Sovellettava lainsäädäntö”, sisältyvän 13 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset säännöt”, 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jollei 14 c tai 14 f artiklasta muuta johdu, henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Tämä lainsäädäntö määrätään tämän osaston säännösten mukaisesti.

2.       Jollei 14–17 artiklasta muuta johdu:

a)       jäsenvaltion alueella työssä oleva työntekijä on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella tai jos hänen työnantajanaan toimivan yrityksen tai yksityisen henkilön kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella.”

6.        Asetuksen N:o 1408/71 II osastossa olevan 14 artiklan, jonka otsikko on ”Palkatussa työssä olevia muita henkilöitä kuin merimiehiä koskevat erityissäännöt”, 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevaa sääntöä sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja olot:

a)      jäsenvaltion alueella toimivan yrityksen palveluksessa tavallisesti työskentelevään henkilöön, jonka tämä yritys lähettää toisen jäsenvaltion alueelle suorittamaan siellä työtä tämän yrityksen palveluksessa, sovelletaan edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä edellyttäen, että tämän työskentelyn arvioitu kesto ei ole enempää kuin 12 kuukautta ja että häntä ei lähetetä korvaamaan toista työntekijää, jonka komennus on päättynyt.”

7.        Asetus N:o 1408/71 kumottiin ja korvattiin asetuksella (EY) N:o 883/2004 1.5.2010 alkaen.(9)

B.      Asetus N:o 574/72

8.        Asetuksen N:o 574/72 III osastoon, jonka otsikko on ”Sovellettavan lainsäädännön määräämistä koskevien asetuksen säännösten täytäntöönpano”, sisältyvän 11 artiklan, jonka otsikko on ”Muodollisuudet lähetettäessä työntekijää muualle asetuksen 14 artiklan 1 kohdan ja 14 b artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä asetuksen 17 artiklan mukaan tehtyjen sopimusten mukaisesti”, 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, on annettava todistus siitä, että työntekijään sovelletaan tätä lainsäädäntöä määrättyyn päivään asti:

a)       työntekijän tai hänen työnantajansa pyynnöstä asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa ja 14 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;”

9.        Asetus N:o 574/72 kumottiin ja korvattiin asetuksella (EY) N:o 987/2009 1.5.2010 alkaen.(10)

III. Pääasia, ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

10.      Sociale Inspectie (sosiaaliturva-alan tarkastusvirasto, Belgia) suoritti Absa NV:ssä, joka on Belgian oikeuden mukaan perustettu rakennusalan yritys, henkilöstön työhönottoa koskevan tarkastuksen. Tarkastuksessa ilmeni, ettei Absa NV:llä ollut vuodesta 2008 lähtien ollut palveluksessa käytännössä ollenkaan henkilöstöä ja että kaikki ruumiillinen työ oli ulkoistettu bulgarialaisille yrityksille. Näillä bulgarialaisilla yrityksillä ei ollut juuri lainkaan toimintaa Bulgariassa, vaan ne lähettivät työntekijöitä Absa NV:n alihankkijoiksi, osittain muiden belgialaisten yritysten välityksellä ja yhteistyössä näiden kanssa. Ne eivät olleet ilmoittaneet kyseisten työntekijöiden työhönottoa sosiaalivakuutusmaksujen kantamisesta vastaavalle Belgian laitokselle, koska kyseisillä työntekijöillä oli Bulgarian toimivaltaisen laitoksen antamat E 101 -todistukset, joilla todistettiin heidän kuuluvan Bulgarian sosiaaliturvajärjestelmään.

11.      Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Belgian viranomaiset esittivät Bulgarian toimivaltaiselle laitokselle perustellun pyynnön peruuttaa E 101 -todistukset, mutta jälkimmäinen ei ottanut mitään kantaa kyseiseen pyyntöön. Belgian hallitus täsmentää, että E 101 -todistusten peruuttamispyyntö lähetettiin Bulgarian toimivaltaiselle laitokselle 12.11.2012 ja että tämä antoi 9.4.2013 vastauksen, jossa ”ainoastaan esitettiin tiivistelmä annettujen E 101 -todistusten sisällöstä ja voimassaoloajoista ja ilmoitettiin, että hallinnollisesti tarkasteltuna työhön lähettämisen edellytykset olivat täyttyneet sinä ajankohtana, jona asianomaiset bulgarialaiset yritykset olivat hakeneet E 101 -todistuksia, muttei käsitelty tai otettu huomioon Belgiassa todettuja ja toteen näytettyjä seikkoja”.

12.      Belgian viranomaiset nostivat pääasian valittajina olevia Ömer Altunia, Abubekir Altunia, Sedrettin Maksutogullaria, Yunus Altunia, Absaa, M. Sedat BVBA:ta ja Alnur BVBA:ta (jäljempänä yhdessä Altun ym.) vastaan syytteet siitä, että nämä olivat työnantajana taikka sen edustajana tai asiamiehenä ensinnäkin teettäneet sovellettavien säännösten vastaisesti työtä ulkomaan kansalaisilla, joilla ei ollut maahantulolupaa tai oikeutta oleskella Belgiassa yli kolmea kuukautta tai asettua sinne ilman, että he ovat saaneet tätä varten etukäteen työluvan, toiseksi laiminlyöneet työntekijöiden palvelukseen ottamisen yhteydessä lakisääteisen ilmoituksen tekemisen sosiaalivakuutusmaksujen perimisestä vastaavalle laitokselle ja kolmanneksi laiminlyöneet työntekijöiden saattamisen kansallisen sosiaaliturvalaitoksen (Belgia) alaisuuteen.

13.      Correctionele rechtbank Limburgin (Limburgin rikostuomioistuin) Hasseltin osasto vapautti Altun ym:t syytteistä 27.6.2014 antamallaan tuomiolla. Belgian hallituksen kirjallisista huomautuksista ilmenee, että asianosaisille annettu vapauttava tuomio perustui siihen, että ”E 101-/A1 -lomakkeet kattoivat täysin bulgarialaisten työntekijöiden työskentelyn ja ne oli siihen mennessä annettu aivan sääntöjenmukaisesti ja laillisesti”. Syyttäjä haki tuomioon muutosta.

14.      Hof van beroep te Antwerpen (Antwerpenin muutoksenhakutuomioistuin) antoi pääasian valittajille kielteisen tuomion 10.9.2015. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kertoman mukaan muutoksenhakutuomioistuin totesi, että ”E 101 -todistukset saatiin vilpillisin keinoin tosiseikkoja vääristämällä tarkoituksena kiertää yhteisön lainsäädännössä työvoiman lähettämiselle säädettyjä edellytyksiä ja saada siten etua, jota ei olisi saatu ilman tätä vilpillistä järjestelyä”.

15.      Valittajat tekivät tuomiosta kassaatiovalituksen Hof van Cassatieen, joka päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Voiko jokin muu tuomioistuin kuin lähettävän jäsenvaltion tuomioistuin mitätöidä tai jättää huomiotta E 101 -todistuksen, joka on annettu asetuksen N:o 574/72 11 artiklan 1 kohdan nojalla, sellaisena kuin sitä sovellettiin ennen kyseisen asetuksen kumoamista asetuksen N:o 987/2009 96 artiklan 1 kohdalla, jos tuomioistuimen arvioitavaksi esitettyjen seikkojen nojalla voidaan todeta, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin?”

16.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Altun ym., Belgian, Irlannin, Ranskan, Unkarin ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio. Samat asianosaiset ja muut osapuolet esittivät suulliset lausumansa 20.6.2017 pidetyssä istunnossa.

IV.    Tapauksen tarkastelu

A.      Ennakkoratkaisupyynnön kohde ja tulkittavat unionin oikeuden säännökset

17.      Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisukysymyksessä pyydetään tulkitsemaan asetuksen N:o 574/72 11 artiklan 1 kohtaa ”sellaisena kuin sitä sovellettiin ennen kyseisen asetuksen kumoamista asetuksella N:o 987/2009”.

18.      Belgian hallitus kuitenkin väittää, että ennakkoratkaisukysymystä olisi laajennettava koskemaan asetuksen N:o 987/2009 5 artiklan 1 kohdan ja 19 artiklan 2 kohdan tulkintaa. Sen mukaan näitä säännöksiä sovelletaan ajallisesti pääasiaan, koska tosiseikat, joista pääasian valittajia syytettiin, tapahtuivat osittain 1.5.2010 jälkeen eli sen päivämäärän jälkeen, jolloin asetus N:o 574/72 kumottiin ja korvattiin edellä mainitulla asetuksella.(11)

19.      Tästä on kuitenkin todettava, ettei kansallinen tuomioistuin ennakkoratkaisupyynnössään määrittele täsmällisesti, minkä ajanjakson aikana pääasian tosiseikat ovat tapahtuneet. Näin ollen katson, ettei unionin tuomioistuimella ole käytettävissään riittävästi tietoja, jotta se voisi laajentaa vastaustaan muihin kuin ennakkoratkaisupyynnössä mainittuihin säännöksiin.(12) Ratkaisuehdotuksessani rajoitun siten tulkitsemaan ainoastaan asetusten N:o 1408/71 ja N:o 574/72 säännöksiä.

20.      Huomautan kuitenkin, että asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja asetuksen N:o 574/72 11 artiklan 1 kohdasta ehdottamani tulkinta on mielestäni täysin sovellettavissa asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohtaan ja asetuksen N:o 987/2009 5 artiklan 1 kohtaan ja 19 artiklan 2 kohtaan. Ensinnäkin on todettava, että uusien asetusten tultua voimaan asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohta korvattiin olennaisin osin asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdalla ja asetuksen N:o 574/72 11 artiklan 1 kohta olennaisin osin asetuksen N:o 987/2009 19 artiklan 2 kohdalla.(13) Toiseksi on niin, kuten unionin tuomioistuin on todennut, että nykyisin voimassa olevassa asetuksessa N:o 987/2009 on lisäksi kodifioitu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö vahvistamalla E 101 -todistuksen sitovuus ja todistuksen antaneen laitoksen yksinomainen toimivalta kyseisen todistuksen pätevyyden arvioinnissa.(14) Asetuksen N:o 987/2009 5 artiklan, jonka otsikko on ”Toisessa jäsenvaltiossa annettujen asiakirjojen ja todisteiden oikeudellinen pätevyys”, 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion laitoksen antamat asiakirjat, joissa osoitetaan henkilön tilanne asetusten N:o 883/2004 ja N:o 987/2009 soveltamista varten, ja todisteet, joiden perusteella nämä asiakirjat on annettu, on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden laitoksissa niin kauan kuin jäsenvaltio, jossa nämä asiakirjat tai todisteet on annettu, ei peruuta niitä tai julista niitä mitättömiksi.

21.      Lisäksi on mielestäni paikallaan kiinnittää unionin tuomioistuimen huomio siihen, että käynnissä on lainsäädäntömenettely asetusten N:o 883/2004 ja N:o 987/2009 muuttamiseksi komission 13.12.2016 esittämän ehdotuksen(15) pohjalta. Siinä komissio muun muassa ehdottaa, että asetuksen N:o 987/2009 1 artiklaan lisättäisiin ”petoksen” määritelmä(16) ja että 5 artiklan 1 ja 2 kohtaan sisällytettäisiin täsmälliset määräajat, joihin mennessä E 101 -todistuksen antaneen laitoksen on tarkasteltava uudelleen sitä, oliko todistuksen antaminen perusteltua, ja tarvittaessa oikaistava tai peruutettava todistus, jos toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen sitä pyytää.(17) Vaikka nämä lainvalmistelutyöt eivät suoranaisesti vaikutakaan käsiteltävässä asiassa suoritettavaan arviointiin, joka koskee ainoastaan jo kumottujen asetusten N:o 1408/71 ja N:o 574/72 säännösten tulkintaa, mielestäni ne kuitenkin liittyvät siihen oikeudelliseen asiayhteyteen, johon nyt käsiteltävä asia kuuluu.

22.      Lisäksi katson aiheelliseksi esittää joitakin huomautuksia ”vaihtoehtoisesta ratkaisusta”, jota komissio ehdotti nyt käsiteltävässä asiassa esiin nousseisiin ongelmiin istunnossa. Komissio nimittäin katsoo, ettei kansallisen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisukysymys ole niinkään merkityksellinen vaan unionin tuomioistuimen olisi pikemminkin määritettävä, osoittavatko käsiteltävän asian olosuhteet, että henkilö on ”tosiasiallisesti lähetetty työhön” asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja onko Bulgarian toimivaltainen viranomainen siten perustellusti antanut kyseiset E 101 -todistukset.(18) Tässä yhteydessä komissio toteaa, että jos unionin tuomioistuin vastaisi näihin kysymyksiin kieltävästi, Belgian toimivaltaiset laitokset voisivat unionin tuomioistuimen antaman ratkaisun perusteella vaatia Bulgarian toimivaltaista laitosta peruuttamaan E 101 -todistukset tai toteamaan ne pätemättömiksi ja että jälkimmäinen olisi tarvittaessa velvollinen toimimaan näin. Jos sitä vastoin unionin tuomioistuin vahvistaisi mainittujen todistusten sääntöjenmukaisuuden, pääasia raukeaisi.

23.      En pidä komission ehdottamaa ratkaisua vakuuttavana seuraavista syistä.

24.      Tällainen ratkaisu ei ensinnäkään olisi SEUT 267 artiklan mukainen. Muistutettakoon, että kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen selkeään tehtävänjakoon perustuvan SEUT 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan ainoastaan unionin säädöksen tulkinnasta tai pätevyydestä niiden tosiseikkojen perusteella, jotka kansallinen tuomioistuin sille ilmoittaa, ja että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä sitä vastoin on soveltaa yksittäistapaukseen unionin oikeussääntöjä. Unionin tuomioistuin ei täten ole toimivaltainen määrittämään pääasian tosiseikastoa tai soveltamaan kansallisiin toimiin tai tilanteisiin unionin säännöksiä, joita se tulkitsee, koska nämä kysymykset kuuluvat kansallisen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.(19) Nähdäkseni komission ehdottama lähestymistapa kuitenkin edellyttäisi unionin tuomioistuimelta käsiteltävän asian tosiseikkojen oikeudellista luonnehdintaa, mikä ei kuulu sen toimivaltaan.(20)

25.      Toiseksi katson, että komission ehdottamalla ratkaisulla tultaisiin todellisuudessa muuttaneeksi käsiteltävän asian kohdetta ja luonnetta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset nimittäin koskevat sitä, onko vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimilla toimivalta jättää soveltamatta E 101 -todistusta, jos kyseessä on petos, kun taas komissio ehdottaa unionin tuomioistuimelle, että tämä vastaisi aivan eri kysymykseen eli siihen, oliko kyseisten E 101 -todistusten antaminen sääntöjenmukaista. Tämä on kuitenkin kysymys, joka kuuluisi käsitellä pikemminkin SEUT 258 tai SEUT 259 artiklan mukaisesti vireille pantavassa jäsenyysvelvoitteiden rikkomista koskevassa menettelyssä.

26.       Kolmanneksi on niin, että vaikka unionin tuomioistuin toteaisikin, että asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut työhön lähettämisen ehdot eivät käsiteltävässä asiassa ole täyttyneet, ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella olisi edelleen velvollisuus, kuten komissio myöntää, ottaa E 101 -todistukset huomioon ennen kuin Bulgarian toimivaltainen laitos kumoaa tai peruuttaa ne. Komission ehdottamalla ratkaisulla ei siten tuoda vastausta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevaan tilanteeseen.

27.      Näin ollen katson, ettei ennakkoratkaisukysymystä ole tarpeen muotoilla uudelleen.

B.      Ennakkoratkaisukysymys

28.      Kansallinen tuomioistuin haluaa ennakkoratkaisukysymyksellään selvittää, voiko vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin peruuttaa tai jättää huomiotta asetuksen N:o 574/72 11 artiklan 1 kohdan nojalla annetun E 101 -todistuksen, jos sen arvioitavaksi esitetyistä seikoista voidaan todeta, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin. Kansallinen tuomioistuin siis lähinnä pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään, velvoittaako unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä E 101 -todistukselle normaalisti annettu sitova vaikutus vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuinta silloin, kun tämä tuomioistuin toteaa, että kyseessä on petos.(21)

29.      Belgian ja Ranskan hallitukset katsovat, että vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimelle on petostapauksessa annettava mahdollisuus jättää soveltamatta E 101 -todistusta. Altun ym., Irlannin, Unkarin ja Puolan hallitukset sekä komissio sitä vastoin väittävät, että toisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen antama E 101 -todistus sitoo vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuinta silloinkin, kun se toteaa, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin.

30.      Ennen kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelua on mielestäni paikallaan kerrata lyhyesti E 101 -todistuksen sitovuutta koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja sen taustalla olevat periaatteet (ensimmäinen osa).

31.      Tämän jälkeen tutkin kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen. Selitän aluksi, mistä syistä katson, ettei E 101 -todistuksen sitovuutta koskevaa oikeuskäytäntöä voida soveltaa, jos vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että E 101 -todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin, ja että tällaisessa tapauksessa kyseinen tuomioistuin voi jättää soveltamatta todistusta (toinen osa). Sen jälkeen esitän muutamia huomioita petoksen toteamisesta vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimessa (kolmas osa). Lopuksi tarkastelen käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle esittämääni ratkaisuehdotusta vastaan esitettyjä väitteitä (neljäs osa).

1.      E 101 -todistuksen sitovuutta koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

32.      Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että E 101 -todistus on sitova. Unionin tuomioistuin on muun muassa todennut, että niin kauan kuin E 101 -todistusta ei ole peruutettu tai mitätöity, kyseisellä todistuksella on sitova vaikutus sen jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä, jonne palkattu työntekijä menee työskentelemään, ja se sitoo näin ollen tämän jäsenvaltion laitoksia.(22) Tästä seuraa yhtäältä, että sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jossa työntekijä työskentelee, on siten otettava huomioon, että häneen sovelletaan jo sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmää, johon hänen työnantajanaan oleva yritys on sijoittautunut, eikä laitos siten voi soveltaa kyseiseen työntekijään omaa sosiaaliturvajärjestelmäänsä. Toisaalta tästä seuraa, että vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole oikeutta tutkia E 101 -todistuksen pätevyyttä tämän todistuksen myöntämisen perustana olevien seikkojen osalta.(23)

33.      Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että SEU 4 artiklan 3 kohdassa ilmaistu vilpittömän yhteistyön periaate velvoittaa toimivaltaisen laitoksen arvioimaan oikein asiaankuuluvia seikkoja sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskevien sääntöjen soveltamiseksi sosiaaliturva-alalla ja näin ollen takaamaan E 101 -todistuksessa olevien mainintojen paikkansapitävyyden. Tässä yhteydessä E 101 -todistuksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen on kuitenkin tarkasteltava uudelleen sitä, oliko todistuksen antaminen perusteltua, ja tarpeen vaatiessa peruutettava todistus, jos sen jäsenvaltion, jossa työntekijä työskentelee, toimivaltainen laitos esittää epäilyksiä todistuksen perustana olevien seikkojen paikkansapitävyydestä ja siten siinä olevista maininnoista erityisesti sen vuoksi, että ne eivät vastaa asetuksen N:o 1408/71 vaatimuksia.(24)

34.      Siinä tapauksessa, että kyseessä olevat laitokset eivät pääse yksimielisyyteen erityiselle tilanteelle ominaisten tosiseikkojen arvioinnista, ne voivat jättää asian hallintotoimikunnan käsiteltäväksi. Jos hallintotoimikunta ei onnistu yhteensovittamaan toimivaltaisten laitosten näkökantoja asiassa sovellettavasta lainsäädännöstä, se jäsenvaltio, jonka alueella asianomainen työntekijä työskentelee, voi ilman, että se vaikuttaisi todistuksen antaneen laitoksen jäsenvaltiossa käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin, aloittaa SEUT 259 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn.(25)

35.      Kuten ratkaisuehdotuksessani A-Rosa Flussschiff totesin, E 101 -todistuksen tarkoituksena on varmistaa asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohdassa ilmaistun yhden lainsäädännön soveltamisen periaatteen kunnioittaminen estämällä yksittäisiin tapauksiin liittyvät toimivaltaristiriidat, jotka johtuvat arviointieroista sen suhteen, mikä on sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö.(26) Tässä mielessä E 101 -todistus auttaa varmistamaan unionin alueella liikkuvien työntekijöiden oikeusvarmuuden ja edistää sitä kautta työntekijöiden vapaata liikkuvuutta sekä palvelujen tarjoamisen vapautta, mikä on asetuksen N:o 1408/71 tavoite.

36.      Mielestäni E 101 -todistuksen sitovuutta koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että asetuksen N:o 1408/71 sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskevissa II osaston säännöksissä vahvistetaan sekä lainvalintasääntöjen järjestelmä että muodostetaan jäsenvaltioiden välistä toimivaltajakoa koskeva järjestelmä, joiden mukaan yksinomaan E 101 -todistuksen myöntänyt laitos on toimivaltainen arvioimaan todistuksen pätevyyden sekä määrittämään joko omasta aloitteestaan tai vastauksena toisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen pyyntöön, onko kyseinen todistus työntekijän tosiasiallisesta tilanteesta saatujen tietojen perusteella syytä peruuttaa tai mitätöidä, mistä seuraisi, ettei todistus enää velvoita muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisia laitoksia ja tuomioistuimia.(27) Päinvastainen ratkaisu aiheuttaisi riskin siitä, että yksittäistapauksissa annetut päätökset sovellettavasta lainsäädännöstä ovat keskenään ristiriidassa, ja näin ollen myös riskin kahteen eri sosiaaliturvajärjestelmään kuulumisesta, millä olisi erilaisia seurauksia, kuten kaksien sosiaaliturvamaksujen periminen työntekijältä.(28)

37.      E 101 -todistuksen sitovuus perustuu myös SEU 4 artiklan 3 kohdassa ilmaistuun vilpittömän yhteistyön periaatteeseen. Unionin tuomioistuin on nimittäin todennut, että tästä määräyksestä johtuvia yhteistyövelvoitteita ei noudatettaisi, jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen laitos katsoisi, etteivät E 101 -todistuksen maininnat sido sitä.(29)

38.      Asiassa A-Rosa Flussschiff(30) Cour de cassation (Ranska) pyysi unionin tuomioistuinta lähinnä täsmentämään, onko sen E 101 -todistuksen sitovuutta koskevaa oikeuskäytäntöä sovellettava tilanteisiin, joissa todetaan, etteivät kyseisten työntekijöiden työskentelyä koskevat olosuhteet selvästikään kuulu sen säännöksen aineelliseen soveltamisalaan, jonka perusteella E 101 -todistus on annettu. Unionin tuomioistuin vastasi tähän kysymykseen myöntävästi. Tältä osin se totesi, että se, etteivät asianomaiset työntekijät selvästikään kuuluneet asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan soveltamisalaan, ei muuttanut millään tavoin E 101 -todistuksen sitovuutta koskevan oikeuskäytännön taustalla vaikuttavia näkökohtia.(31)

39.      On kuitenkin huomautettava, että käsiteltävästä asiasta poiketen asiassa A-Rosa Flussschiff(32) Cour de cassation ei toimittanut ennakkoratkaisupyynnössään mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella olisi voitu olettaa, että kyseessä oli petos. Tämä oli keskeinen seikka kyseisessä asiassa esittämässäni arvioinnissa. Lähdin ratkaisuehdotuksessani siitä oletuksesta, ettei ennakkoratkaisukysymyksen tarkoituksena ollut saada lisätietoa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön sovellettavuudesta E 101 -todistuksen sitovaan vaikutukseen petoksia koskevissa tapauksissa.(33) Kyseisessä asiassa antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin ei käsitellyt ollenkaan tätä kysymystä vaan lausui vain tilanteesta, jossa asianomaisen työntekijän työskentelyä koskevat olosuhteet eivät selvästikään kuulu sen asetuksen N:o 1408/71 säännöksen soveltamisalaan, jonka perusteella E 101 -todistus annettiin.

40.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa esittämä kysymys on siten aivan uusi. Unionin tuomioistuinta pyydetään tässä yhteydessä määrittämään, pätevätkö E 101 -todistuksen sitovuutta koskevan oikeuskäytännön taustalla vaikuttavat näkökohdat myös silloin, kun vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että kyseessä on petos.

41.      Totean jo tässä vaiheessa, että tähän kysymykseen on nähdäkseni vastattava kieltävästi. Katson nimittäin jäljempänä esittämistäni syistä, ettei E 101 -todistuksen sitovuutta koskevaa unionin tuomioistuimen nykyistä oikeuskäytäntöä voida laajentaa kattamaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaista tilannetta, jossa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että mainittu todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin, ja että kyseiselle tuomioistuimelle on tällaisessa tilanteessa annettava mahdollisuus jättää soveltamatta E 101 -todistusta.

2.      Velvollisuus torjua petoksia

42.      Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, etteivät oikeussubjektit saa vedota unionin oikeusnormeihin vilpillisesti tai käyttää niitä väärin ja että kansalliset tuomioistuimet voivat tapauskohtaisesti objektiivisten seikkojen perusteella ottaa huomioon sen, että asianomainen henkilö on käyttänyt oikeuttaan väärin tai menetellyt vilpillisesti, evätäkseen mahdollisesti häneltä unionin oikeuden säännöksiin tai määräyksiin, joihin hän on vedonnut, perustuvan edun. Tätä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon kyseisillä unionin säännöksillä ja määräyksillä tavoitellut päämäärät.(34) Tämä on mielestäni unionin oikeuden yleinen periaate,(35) jota on noudatettava riippumatta siitä, onko se pantu täytäntöön unionin tai kansallisilla oikeussäännöillä.(36) Mielestäni tästä periaatteesta seuraa, että kansallisella tuomioistuimella on silloin, kun unionin oikeuden säännöksiin vedotaan petostarkoituksessa, paitsi oikeus myös velvollisuus torjua petos epäämällä asianomaisilta henkilöiltä mainittuihin säännöksiin perustuva etu.(37)

43.      Mielestäni vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimen on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa se toteaa, että E 101 -todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin, evättävä asianomaisilta henkilöitä mainittuun todistukseen ja siten siihen unionin oikeussääntöön, jonka perusteella todistus on annettu, eli tässä tapauksessa asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohtaan perustuva etu. Tämä tarkoittaa, etteivät asianomaiset henkilöt tällaisessa tilanteessa voi vedota kyseisessä säännöksessä säädettyyn poikkeukseen ja että heihin on sovellettava mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettua pääsääntöä, jonka mukaan työntekijä on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän työskentelee (lex loci laboris).(38)

44.      Päinvastainen ratkaisu johtaisi mielestäni lopputulokseen, jota ei voida hyväksyä. E 101 -todistuksen pitäminen sitovana siinäkin tapauksessa, että vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa sen taustalla olevan petos, tarkoittaisi yhtäältä sitä, että tekijät voisivat hyötyä vilpillisestä menettelystään, ja toisaalta sitä, että kyseinen tuomioistuin joutuisi tietyissä tapauksissa sallimaan petoksen tai jopa takaamaan sen.

45.      Muistutan tässä yhteydessä julkisasiamies Jacobsin todenneen asiassa FTS, että jos vastaanottava jäsenvaltio ”voi näyttää, että todistus saatiin petoksella, todistuksen antaneella viranomaisella tuskin on vaikeuksia peruuttaa se”.(39) Tästä on todettava, että niin kauan kuin todistuksen antanut laitos suostuu mitätöimään tai peruuttamaan E 101 -todistuksen vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten esitettyä sille todisteita, jotka osoittavat, että kyseessä on petos, kanteen nostaminen vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimessa on tosiasiallisesti tarpeetonta. Kuten käsiteltävästä asiasta ilmenee, eteen voi kuitenkin tulla tilanteita, joissa E 101 -todistuksen antanut laitos ei syystä tai toisesta mitätöi tai peruuta todistusta, vaikka vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvaviranomaiset ovat esittäneet sille tietoja, jotka osoittavat, että kyseessä on petos.(40) Tällaisissa olosuhteissa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimen velvoittaminen ottamaan E 101 -todistus huomioon, vaikka se on todennut, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin, tarkoittaisi oikeastaan tämän tuomioistuimen velvoittamista sulkemaan silmänsä petokselta. Katson joka tapauksessa, ettei se mahdollisuus, että todistuksen antanut laitos mitätöi tai peruuttaa E 101 -todistuksen, voi vaikuttaa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaan jättää soveltamatta E 101 -todistusta, jos sillä on käytettävissään riittävästi tietoja voidakseen todeta, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin.(41)

46.      Myös sosiaalis-taloudelliset syyt puoltavat sitä, että petosten torjunta asetetaan tällaisessa tilanteessa etusijalle. Asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännöksillä käyttöön otetussa lainvalintajärjestelmässä E 101 -todistusten antamiseen liittyvät petokset nimittäin vaarantavat jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhtenäisyyden.(42) Tältä osin katson, että jäsenvaltioilla on oikeutettu intressi ryhtyä asianmukaisiin toimiin taloudellisten etujensa suojaamiseksi ja sosiaaliturvajärjestelmiensä taloudellisen vakauden turvaamiseksi.(43) Mielestäni sellaisten E 101 -todistusten käyttäminen, jotka on hankittu tai joihin vedotaan vilpillisin keinoin, on lisäksi vilpillistä kilpailua ja saattaa kyseenalaiseksi työehtojen tasapuolisuuden kansallisilla työmarkkinoilla.

47.      On kuitenkin korostettava, että vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin voi evätä E 101 -todistukseen ja siten siihen säännökseen, jonka perusteella kyseinen todistus on annettu, perustuvan edun vain, jos petos on asianmukaisesti näytetty toteen. On nimittäin välttämättä estettävä se, että tässä ehdottamani ratkaisua käytetään väärin niin, että koko asetuksen N:o 1408/71 II osastossa säädetty lainvalintajärjestelmä vaarantuu. Velvollisuudella torjua petoksia ei siis mielestäni voida kyseenalaistaa toisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen asetuksen N:o 574/72 11 artiklan 1 kohdan nojalla antaman E 101 -todistuksen sitovuutta muutoin kuin tarkoin määrätyissä olosuhteissa, jotka esitän jäljempänä.

3.      Petoksen toteaminen

48.      On todettava, ettei asetuksiin N:o 1408/71 ja N:o 574/72 sisälly niitä sovellettaessa käytettävää ”petoksen” määritelmää.(44) Tällaisen määritelmän puuttuessa unionin tuomioistuimen asiana on määrittää, minkälaisissa petostapauksissa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin voi jättää soveltamatta toisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen antamaa E 101 -todistusta.

49.      Mielestäni petoksen toteamisen edellytyksenä on sekä objektiivisen että subjektiivisen osatekijän olemassaolo. Objektiivisella osatekijällä tarkoitetaan sitä, että edun saamiseksi asetetut edellytykset, tässä tapauksessa asetuksen N:o 1408/71 II osaston niissä säännöksissä, joiden nojalla E 101 -todistus annettiin, säädetyt edellytykset, eivät todellisuudessa täyty.(45)

50.      Tämä ei kuitenkaan ole yksinään riittävä peruste todeta, että kyseessä on petos, jonka perusteella vastaanottava jäsenvaltio voi jättää soveltamatta E 101 -todistusta. Unionin tuomioistuinhan totesi tuomiossa A-Rosa Flussschiff, että E 101 -todistus sitoo sekä sen jäsenvaltion sosiaaliturvalaitoksia, jossa työskentely tapahtuu, että saman jäsenvaltion tuomioistuimia silloinkin, kun ne toteavat, etteivät asianomaisen työntekijän työskentelyä koskevat olosuhteet selvästikään kuulu asetuksen N:o 1408/71 sen säännöksen asialliseen soveltamisalaan, jonka nojalla E 101 -todistus on annettu.(46) Tällainen tilanne voi nimittäin aiheutua (pelkästä) E 101 -todistusta annettaessa tapahtuneesta tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevasta virheestä tai työntekijän tilanteen muuttumisesta.(47)

51.      Petoksen toteaminen edellyttää mielestäni myös sen toteen näyttämistä, että asianomaisilla henkilöillä on ollut tarkoitus peitellä sitä, etteivät E 101 -todistuksen antamiselle asetetut edellytykset todellisuudessa täyttyneet, jotta he saisivat todistuksesta johtuvan edun.(48) Tämä vilpillinen tarkoitus on mielestäni sellainen subjektiivinen osatekijä, joka erottaa varsinaisen petoksen pelkästä toteamuksesta, jonka mukaan asetuksen N:o 1408/71 II osaston niissä säännöksissä, joiden nojalla E 101 -todistus annettiin, asetetut edellytykset eivät ole täyttyneet. Todisteena tällaisesta vilpillisestä tarkoituksesta voi olla tahallinen teko, erityisesti virheellisen kuvan antaminen työhön lähetetyn työntekijän todellisesta tilanteesta tai hänet lähettäneestä yrityksestä, tai tahallinen laiminlyönti, kuten jonkin asiaankuuluvan tiedon ilmoittamatta jättäminen.

52.      Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että belgialainen tarkastusvirasto on käsiteltävässä asiassa näyttänyt toteen, ettei kyseisillä bulgarialaisilla yrityksillä, jotka lähettivät työntekijöitä työhön Belgiaan, ollut käytännössä lainkaan toimintaa Bulgariassa.(49) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan yritys, joka harjoittaa tavanomaisesti merkittävää toimintaa sen jäsenvaltion alueella, jonne se on sijoittautunut, voi hyötyä asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetystä poikkeuksesta.(50) Jollei kansallisen tuomioistuimen suorittamasta tarkastelusta muuta johdu, vaikuttaa siis siltä, että yksi asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, jonka nojalla kyseiset E 101 -todistukset annettiin, asetetuista edellytyksistä ei ole täyttynyt.(51)

53.      Lisäksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee muutoksenhakutuomioistuimen todenneen, että ”E 101 -todistukset saatiin vilpillisin keinoin tosiseikkoja vääristämällä tarkoituksena kiertää yhteisön lainsäädännössä työvoiman lähettämiselle säädettyjä edellytyksiä ja saada siten etua, jota ei olisi saatu ilman tätä vilpillistä järjestelyä”.(52) Belgian hallitus täsmensi istunnossa, että käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva petos tehtiin perustamalla Bulgariaan ”pöytälaatikkoyhtiöitä”, joilla ei ollut lainkaan tai juurikaan toimintaa, jotta voitaisiin ensin hakea E 101 -todistukset ja sen jälkeen lähettää työntekijöitä työhön Belgiaan, vaikka sosiaaliturvamaksut maksettiin edelleen Bulgariassa.

54.      Kansallisen tuomioistuimen asiana on tarkistaa, voidaanko käsiteltävässä asiassa osoittaa objektiivinen osatekijä ja subjektiivinen osatekijä, joiden olemassaolo on petoksen toteamisen edellytyksenä. Tämä edellyttää kaikkien käsiteltävän asian olosuhteiden huomioon ottamista, E 101 -todistuksen antaneen laitoksen mahdollisesti toimittamat tiedot mukaan luettuina.(53)

55.      Haluan täsmentää, että petos on näytettävä toteen kontradiktorisessa menettelyssä, jossa asianomaisille henkilöille tarjotaan asianmukaiset oikeudelliset takeet ja jossa kunnioitetaan heidän perusoikeuksiaan, erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Tässä yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten on esitettävä näyttöä petoksesta eli osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla, että niissä asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännöksissä, joiden nojalla E 101 -todistus annettiin, asetetut edellytykset eivät ensinnäkään ole täyttyneet (objektiivinen osatekijä) ja että asianomaiset henkilöt ovat toiseksi tahallisesti peitelleet sitä, etteivät nämä edellytykset ole täyttyneet (subjektiivinen osatekijä). Ainoastaan näissä erityisolosuhteissa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin voi todeta, että kyseessä on petos, ja sen perusteella jättää soveltamatta E 101 -todistusta.

56.      Lisäksi haluan täsmentää, mitä oikeudellisia seurauksia aiheutuu siitä, että vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa kyseessä olevan petos. Koska ensinnäkin E 101 -todistus on toisen jäsenvaltion laitoksen antama asiakirja, mielestäni vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimella ei voida edes petostapauksessa katsoa olevan toimivaltaa mitätöidä tätä todistusta tai todeta sitä pätemättömäksi. Sillä on ainoastaan toimivalta jättää se huomiotta. Toiseksi vaikuttaa ilmeiseltä, ettei petoksen toteamisella vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimessa voi olla oikeusvaikutuksia muihin tämän saman jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin nähden.

 Välipäätelmä

57.      Edellä esitetyn perusteella katson, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 1408/71 11 artiklan 1 kohdan nojalla annettu E 101 -todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin, tämä tuomioistuin voi jättää soveltamatta mainittua todistusta. Voidakseen todeta petoksen, mikä oikeuttaisi jättämään E 101 -todistuksen huomiotta, sen on osoitettava, että asetuksen N:o 1408/71 II osaston niissä säännöksissä, joiden nojalla E 101 -todistus on annettu, asetetut edellytykset eivät ensinnäkään ole täyttyneet (objektiivinen osatekijä) ja että toiseksi asianomaiset henkilöt ovat tahallisesti peitelleet sitä, etteivät nämä edellytykset ole täyttyneet (subjektiivinen osatekijä).

58.      Tätä päätelmää ei mielestäni voida kyseenalaistaa vastakkaisilla lausumilla, joihin asianosaiset ja muut unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneet osapuolet ovat vedonneet. Tarkastelen näitä lausumia jäljempänä.

4.      Käsiteltävässä asiassa esitetyt vastakkaiset lausumat

59.      Käsiteltävässä asiassa on esitetty joitakin unionin tuomioistuimelle ehdottamani ratkaisun vastaisia lausumia.

60.      Ensinnäkin Irlannin, Unkarin ja Puolan viranomaiset vetoavat siihen, että E 101 -todistuksen sitovuutta koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on kodifioitu asetuksen N:o 987/2009 5 artiklassa,(54) ja väittävät lähinnä, että tämä seikka estäisi unionin tuomioistuinta poikkeamasta mainitusta oikeuskäytännöstä.

61.      Tällainen väite ei voi menestyä.

62.      Aluksi on todettava, ettei unionin lainsäätäjä käsitellyt eikä varsinkaan ratkaissut petoskysymystä asetuksen N:o 987/2009 hyväksymisen yhteydessä.(55) Koska asetuksen tekstissä ei ole mitään viitteitä päinvastaisesta, voidaan mielestäni olettaa, että unionin lainsäätäjä on yksinkertaisesti halunnut kodifioida E 101 -todistuksen sitovuutta koskevan unionin tuomioistuimen nykyisen oikeuskäytännön.(56) Kuten jo edellä esitin, unionin tuomioistuimella ei kuitenkaan ole tähän mennessä ollut tilaisuutta lausua E 101 -todistuksen sitovuudesta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin.(57) Ehdottamastani ratkaisusta ei siten aiheudu minkäänlaisia muutoksia unionin tuomioistuimen aiempaan oikeuskäytäntöön, sellaisena kuin se on kodifioitu asetuksessa N:o 987/2009, vaan sillä ainoastaan täsmennetään tämän oikeuskäytännön ulottuvuutta ja erityisesti sen sovellettavuutta uudenlaisessa tilanteessa eli silloin, kun vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että kyseessä on petos. Tämä tarkoittaa, ettei E 101 -todistuksen sitovuutta koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kodifiointi asetuksessa N:o 987/2009 estä unionin tuomioistuinta toteamasta, että vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimella on mahdollisuus jättää soveltamatta E 101 -todistusta, jos se toteaa, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin.

63.      Toiseksi Irlannin, Unkarin ja Puolan hallitukset sekä komissio vetoavat asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun yhden sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista koskevaan periaatteeseen ja tässä yhteydessä oikeusvarmuuden periaatteeseen.(58)

64.      Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohdassa vahvistetusta yhden sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista koskevasta periaatteesta on ensinnäkin todettava, että tässä ehdottamaani ratkaisuun sisältyy lähtökohtaisesti mahdollisuus soveltaa – ainakin väliaikaisesti – useaa kansallista lainsäädäntöä samanaikaisesti. Jos nimittäin vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaisi tämän ratkaisuehdotuksen 48–56 kohdassa mainittujen periaatteiden mukaisesti, että kyseessä on petos, ja jättäisi soveltamatta E 101 -todistusta ilman, että todistuksen antanut laitos samanaikaisesti mitätöisi tai peruuttaisi todistuksen, kyseinen työntekijä ja hänen työnantajansa voisivat joutua tilanteeseen, jossa kumpikin kuuluisi kahteen eri sosiaaliturvajärjestelmään.(59) Katson kuitenkin, että petoksen toteamiseen sisältyy luonnostaan tällainen riski. Toisin sanoen tällaisessa tapauksessa velvollisuus varmistaa, etteivät asianomaiset henkilöt saa mitään etua vilpillisestä menettelystään, on mielestäni väistämättä asetettava etusijalle yhden sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista koskevaan periaatteeseen nähden.(60)

65.      Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEU 4 artiklan 3 kohdassa ilmaistu vilpittömän yhteistyön periaate velvoittaa E 101 -todistuksen antaneen toimivaltaisen laitoksen tarkastelemaan uudelleen sitä, oliko todistuksen antaminen perusteltua, ja tarpeen vaatiessa peruuttamaan todistuksen, jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen laitos esittää epäilyksiä todistuksen perustana olevien seikkojen paikkansapitävyydestä ja siten siinä olevista maininnoista erityisesti sen vuoksi, että ne eivät vastaa siinä asetuksen N:o 1408/71 säännöksessä, jonka perusteella todistus on annettu, säädettyjä vaatimuksia.(61) Mielestäni näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että E 101 -todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin.(62) Jos kuitenkin E 101 -todistuksen antanut laitos mitätöi tai peruuttaa todistuksen, voidaan (jälleen) taata se, että kyseisessä tilanteessa sovelletaan yhtä ainoaa sosiaaliturvalainsäädäntöä.

66.      Oikeusvarmuuden periaatteesta on toiseksi todettava, että jos vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että E 101 -todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin, petoksen tekijät ja/tai siitä hyötyvät eivät voisi vedota oikeusvarmuuden periaatteeseen vastustaakseen kyseisestä todistuksesta ja asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohdasta saatavan edun epäämistä.(63) Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan etuuden epääminen ei merkitse velvollisuuden asettamista kyseiselle oikeussubjektille vaan se on ainoastaan seuraus toteamuksesta, jonka mukaan tämän etuuden saamiselle asetettuja objektiivisia edellytyksiä ei ole tosiasiassa täytetty.(64)

67.      Kolmanneksi Altun ym., Irlannin, Unkarin ja Puolan hallitukset sekä komissio vetoavat SEU 4 artiklan 3 kohdassa ilmaistuun vilpittömän yhteistyön periaatteeseen ja erityisen menettelyn olemassaoloon toimivaltariitojen ratkaisemiseksi sellaisissa yksittäistapauksissa, jotka koskevat sovellettavan lainsäädännön määrittämistä asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännösten nojalla,(65) ja lähinnä väittävät, ettei vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimen mahdollisuus jättää soveltamatta E 101 -todistusta petostapauksessa ole yhteensovitettavissa mainitun periaatteen ja mainitun menettelyn kanssa.

68.      Tämä perustelu ei mielestäni ole vakuuttava.

69.      Kuten jo edellä esitin, silloin, kun vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa petoksen, tällä tuomioistuimella on mielestäni unionin tuomioistuimena velvollisuus evätä E 101 -todistuksesta saatavat etuudet.(66) Sen mahdollisuus noudattaa tätä velvollisuutta ei voi riippua siitä, suostuuko todistuksen antanut laitos mitätöimään tai peruuttamaan kyseisen todistuksen, eikä minkään erityisen menettelyn järjestämisestä, kun kyseinen menettely sitä paitsi näyttäisi olevan tarkoitettu aivan toisenlaisten tilanteiden käsittelyyn.(67) Tämä nimittäin johtaisi seurauksiin, joita ei voitaisi hyväksyä.(68)

70.      Muistutan tässä yhteydessä, ettei unionin tuomioistuimella ole toistaiseksi ollut tilaisuutta lausua siitä, sovelletaanko E 101 -todistuksen sitovuutta koskevaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä tai menettelyä, jota on noudatettava ratkaistaessa toimivaltariitoja, jotka koskevat sovellettavan lainsäädännön määrittämistä asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännösten nojalla, silloin, kun vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, että kyseessä on petos.(69) Tältä osin on mielestäni otettava huomioon, ettei vilpittömän yhteistyön periaate ole luonteeltaan ehdoton ja että tätä periaatetta voidaan rajoittaa poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten erityisesti silloin, kun todetaan petos.(70) On nimittäin välttämättä estettävä se, että jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaate muuttuu sokeaksi luottamukseksi, joka mahdollistaisi kaikenlaiset vilpilliset menettelyt.

71.      Katson kuitenkin, että SEU 4 artiklan 3 kohdassa ilmaistu vilpittömän yhteistyön periaate velvoittaa vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvaviranomaiset silloin, kun niillä on tiedossaan petokseen viittaavia seikkoja, lähettämään ensin tiedustelun E 101 -todistuksen antaneelle laitokselle, jolloin asianomainen laitos voi tarkastella uudelleen sitä, oliko E 101 -todistuksen antaminen perusteltua, ja arvioida, onko se näiden seikkojen perusteella peruutettava tai mitätöitävä. Tällaisella tiedustelulla voitaisiin käytännössä poistaa mahdolliset kyseessä olevan tapauksen tosiasiallisia olosuhteita koskevat epäilykset.(71) Jos todistuksen antanut laitos tämän tiedustelun johdosta mitätöi tai peruuttaa E 101 -todistuksen, kanteen nostaminen vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimessa olisi tosiasiallisesti tarpeetonta.(72) Todistuksen antaneelle laitokselle lähetettävällä tiedustelulla voitaisiin siten varmistaa prosessiekonomia. On kuitenkin korostettava, ettei tämä tiedustelu voi vaikuttaa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimella olevaan toimivaltaan jättää soveltamatta E 101 -todistusta, jos sillä on käytettävissään riittävästi tietoja, jotta se voi todeta, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin.(73)

V.      Ratkaisuehdotus

72.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Hof van Cassatien esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna 8.12.1981 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3795/81, 11 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuin voi jättää soveltamatta E 101 -todistusta, jonka toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä laitos on antanut asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna 12.5.1981 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1390/81, 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, jos tämä tuomioistuin toteaa, että todistus on hankittu tai siihen vedotaan vilpillisin keinoin.

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

2      Planiol, M., Traité élémentaire de droit civil, osa 2, 9. painos, Librairie générale de droit & de jurisprudence, Paris, 1923, s. 287.

3      E 101 -todistus, jonka otsikko on ”Todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä”, vastaa siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan (jäljempänä hallintotoimikunta) laatimaa mallilomaketta. Ks. neuvoston asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 soveltamiseksi tarvittavista mallilomakkeista (E 001, E 101, E 102, E 103, E 104, E 106, E 107, E 108, E 109, E 112, E 115, E 116, E 117, E 118, E 120, E 121, E 123, E 124, E 125, E 126 ja E 127) 17.3.2005 tehty hallintotoimikunnan päätös N:o 202 (2006/203/EY) (EUVL 2006, L 77, s. 1). E 101 -lomake muutettiin esitettäväksi asiakirjaksi A1 1.5.2010 alkaen, kun uudet asetukset, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1) ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009 (EUVL 2009, L 284, s. 1), tulivat voimaan.

4      Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (EYVL 1971, L 149, s. 2), sellaisena kuin se on muutettuna 12.5.1981 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1390/81 (EYVL 1981, L 143, s. 1) ja 29.6.1988 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1606/98 (EYVL 1998, L 209, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1408/71).

5      Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annettu asetus (EYVL 1972, L 74, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 8.12.1981 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3795/81 (EYVL 1981, L 378, s. 1; jäljempänä asetus N:o 574/72).

6      Ks. viimeksi tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 48 ja 49 kohta). E 101 -todistuksen sitovuutta koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 32–39 kohta.

7      Myös unionin tuomioistuimessa vireillä oleva asia CRPNPAC(C-370/17) koskee tätä kysymystä.

8      Petoksen toteamisesta ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 48–56 kohta.

9      Ks. asetuksen N:o 883/2004 90 ja 91 artikla. Ks. jäljempänä tämän ratkaisehdotuksen 17–21 kohta, joissa tarkastellaan käsiteltävässä asiassa tulkittavia säännöksiä.

10      Ks. asetuksen N:o 987/2009 96 ja 97 kohta. Ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 17–21 kohta, joissa tarkastellaan käsiteltävässä asiassa tulkittavia säännöksiä.

11      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 9 kohta.

12      Muistutettakoon, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan ainoastaan unionin oikeudellisen toimen tulkinnasta niiden tosiseikkojen perusteella, jotka kansallinen tuomioistuin sille ilmoittaa. Ks. määräys 4.5.2017, Svobodová (C-653/16, ei julkaistu, EU:C:2017:371, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

13      Asetuksen N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiossa tavallisesti toimintaansa harjoittavalle työnantajalle tässä jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon tekemään siellä työtä kyseisen työnantajan lukuun, on edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen, että tämän työskentelyn arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että kyseistä henkilöä ei lähetetä korvaamaan toista lähetettyä työntekijää. Asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohta on esitetty edellä tämän ratkaisuehdotuksen 6 kohdassa. Asetuksen N:o 987/2009 19 artiklan 2 kohdan mukaan sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka soveltamaa lainsäädäntöä sovelletaan perusasetuksen (eli asetuksen N:o 883/2004) II osaston säännösten nojalla, on annettava asianomaisen henkilön tai työnantajan pyynnöstä todistus kyseisen lainsäädännön soveltamisesta ja ilmoitettava tarvittaessa, mihin päivämäärään asti ja millä edellytyksillä sitä sovelletaan. Asetuksen N:o 574/72 11 artiklan 1 kohdan a alakohta on esitetty edellä tämä ratkaisuehdotuksen 8 kohdassa.

14      Ks. tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 59 kohta).

15      Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (COM(2016) 815 final).

16      Komission asetukseen N:o 987/2009 ehdottaman määritelmän mukaan ”petoksella” tarkoitettaisiin ”tahallista tekoa tai laiminlyöntiä, jonka tarkoituksena on saada sosiaaliturvaetuus tai välttää sosiaaliturvamaksujen maksaminen jäsenvaltion lainsäädännön vastaisesti”. Ks. edellä alaviitteessä 15 mainittu 13.12.2016 hyväksytty komission ehdotus, 2 artiklan 4 kohta ja perustelujen 5 kohta.

17      Ks. edellä alaviitteessä 15 mainittu 13.12.2016 hyväksytty komission ehdotus, 2 artiklan 7 kohta ja perustelujen 5 kohta. Komissio ehdottaa, että jos todistuksen antanut laitos havaitsee kiistattomasti, että asiakirjan hakija on tehnyt petoksen, asiakirjan antaneen laitoksen on peruutettava tai oikaistava asiakirja välittömästi ja taannehtivasti. Todistuksen antaneen laitoksen suorittamasta uudelleentarkastelusta ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohta.

18      Asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovelletaan sillä edellytyksellä, että yrityksen, joka lähettää työntekijänsä komennukselle toiseen jäsenvaltioon, ja työntekijän välillä säilyy kiinteä yhteys koko komennuksen ajan ja että tämä yritys harjoittaa tavanomaisesti merkittävää toimintaa sen jäsenvaltion alueella, jonne se on sijoittautunut. Ks. tuomio 10.2.2000, FTS (C-202/97, EU:C:2000:75, 24 ja 40–45 kohta); tuomio 9.11.2000, Plum (C-404/98, EU:C:2000:607, 21 ja 22 kohta) ja tuomio 26.1.2006, Herbosch Kiere (C-2/05, EU:C:2006:69, 19 kohta). Ks. myös hallintotoimikunnan joulukuussa 2013 julkaisema käytännön opas Euroopan unionissa, Euroopan talousalueella ja Sveitsissä sovellettavasta sosiaalilainsäädännöstä, I osan 2–4 kohta. Ks. lisäksi jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 52 kohta.

19      Tuomio 11.9.2008, CEPSA (C-279/06, EU:C:2008:485, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20      Tältä osin käsiteltävä asia mielestäni poikkeaa asiasta, jossa 9.9.2015 annettiin tuomio X ja van Dijk (C-72/14 ja C-197/14, EU:C:2015:564). Muistutettakoon, että kyseisen tuomion 43–51 kohdassa unionin tuomioistuin totesi, että Reinin laivureille, jotka eivät kuulu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, annettuja todistuksia ei voida pitää E 101 -todistuksina eikä niillä siten voi olla E 101 -todistuksille ominaisia vaikutuksia, joihin kuuluu sitova vaikutus suhteessa muiden kuin sen jäsenvaltion laitoksiin, jonka piiriin tällaisen todistuksen antanut laitos kuuluu. Mainitussa asiassa ei siten ollut tarkoitus määrittää, voidaanko kyseisessä tapauksessa soveltaa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä, vaan täsmentää todistuksen oikeusvaikutukset henkilöihin, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Unionin tuomioistuin täsmensikin tuomionsa 36 kohdassa, ettei siinä esitetä mitään arviointia siitä, voidaanko pääasian valittajat luonnehtia Reinin laivureiksi, eikä siitä, mitä kansallista lainsäädäntöä heihin on sovellettava.

21      E 101 -todistuksen sitovuutta koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 32–39 kohta.

22      Ks. viimeksi tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23      Ks. viimeksi tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 43 ja 49 kohta). Tästä on todettava, että se, onko vireille pantu menettely luonteeltaan siviili- vai rikosoikeudellinen, ei vaikuta mitenkään E 101 -todistuksen sitovuuteen, vaan todistus sitoo kaikkia kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimia. Ks. määräys 24.10.2017, Belu Dienstleistung ja Nikless (C-474/16, ei julkaistu, EU:C:2017:812, 17 kohta).

24      Ks. vastaavasti tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 39 ja 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. lisäksi asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan, 14 a artiklan 1 kohdan, 14 b artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinnasta 13.12.2000 tehdyn hallintotoimikunnan päätöksen N:o 181 (2001/891/EY) (EYVL 2001, L 329, s. 73; jäljempänä hallintotoimikunnan päätös N:o 181) 7 kohdan a ja c alakohta. Ks. myös asetuksen N:o 987/2009 5 artiklan 2 ja 3 kohta. Muistutettakoon, että viimeksi mainittua artiklaa ei sovelleta ajallisesti nyt käsiteltävään asiaan.

25      Ks. vastaavasti tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 45 ja 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös asetuksen N:o 1408/71 84 a artiklan 3 kohta, joka lisättiin asetusten N:o 1408/71 ja N:o 574/72 muuttamisesta oikeuksien yhdenmukaistamisen ja menettelyiden yksinkertaistamisen osalta 31.3.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 631/2004 (EUVL 2004, L 100, s. 1). Ks. em. hallintotoimikunnan päätös N:o 181, 9 kohta. Ks. myös asetuksen N:o 987/2009 5 artiklan 4 kohta. Hallintotoimikunnan kokoonpanosta, toiminnasta ja tehtävistä ks. asetuksen N:o 1408/71 IV osaston säännökset.

26      Ratkaisuehdotukseni A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:12, 47 kohta). Ks. vastaavasti tuomio 26.10.2016, Hoogstad (C-269/15, EU:C:2016:802, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohta on esitetty edellä tämän ratkaisuehdotuksen 5 kohdassa.

27      Ks. ratkaisuehdotukseni A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:12, 49 kohta) ja vastaavasti tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 59 kohta).

28      Ks. ratkaisuehdotukseni A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:12, 50 kohta) ja vastaavasti tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29      Ks. viimeksi tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30      Tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309).

31      Ks. tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 52 kohta).

32      Tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309).

33      Ks. ratkaisuehdotukseni A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:12, 36 kohta).

34      Ks. tuomio 21.2.2006, Halifax ym. (C-255/02, EU:C:2006:121, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 21.7.2011, Oguz (C-186/10, EU:C:2011:509, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Ks. vastaavasti tuomio 5.7.2007, Kofoed (C-321/05, EU:C:2007:408, 38 kohta) ja tuomio 18.12.2014, Schoenimport ”Italmoda” Mariano Previti ym. (C-131/13, C-163/13 ja C-164/13, EU:C:2014:2455, 43 ja 46 kohta). Ks. lisäksi julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotus Centros (C-212/97, EU:C:1998:380, 20 kohta) ja julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus Halifax ym. (C-255/02, EU:C:2005:200, 64 kohta).

36      Ks. vastaavasti tuomio 18.12.2014, Schoenimport ”Italmoda” Mariano Previti ym. (C-131/13, C-163/13 ja C-164/13, EU:C:2014:2455, 59 kohta).

37      Ks. vastaavasti tuomio 3.3.2005, Fini H (C-32/03, EU:C:2005:128, 34 kohta) ja tuomio 18.12.2014, Schoenimport ”Italmoda” Mariano Previti ym. (C-131/13, C-163/13 ja C-164/13, EU:C:2014:2455, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), joista ilmenee, että kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten tehtävänä on evätä kuudennessa direktiivissä säädetty arvonlisäveron vähennysoikeus, jos asiassa voidaan objektiivisten seikkojen perusteella osoittaa, että vähennysoikeuteen vedotaan vilpillisesti tai sitä käytetään väärin.

38      Ks. vastaavasti julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotus Calle Grenzshop Andresen (C-425/93, EU:C:1995:12, 63 kohta), jossa todetaan, että jos E 101 -todistus on hankittu vilpillisin keinoin, sen ei voida katsoa olevan etusijalla asetuksen N:o 1408/71 säännöksiin nähden. Ks. vastaavasti julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus van de Bijl (130/88, ei julkaistu, EU:C:1989:157, 17 kohta); julkisasiamies Mischon ratkaisuehdotus Paletta (C-45/90, ei julkaistu, EU:C:1991:234, 34 kohta) ja julkisasiamies Cosmasin ratkaisuehdotus Paletta (C-206/94, EU:C:1996:20, 51 kohta), jotka koskevat muuntyyppisiä todistuksia. Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 14 artiklan 1 kohdan a alakohta on esitetty edellä tämän ratkaisuehdotuksen 5 ja 6 kohdassa.

39      Julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus FTS (C-202/97, EU:C:1999:33, 58 kohta).

40      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 11 kohta. Todistuksen antaneen laitoksen velvollisuudesta tarkastella uudelleen sitä, oliko E 101 -todistuksen antaminen perusteltua, ja tarpeen vaatiessa peruuttaa todistus ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohta. Bulgarian hallitus ei ole käsiteltävässä asiassa esittänyt suullisia tai kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle.

41      Ks. myös jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 69 kohta.

42      Ranskan hallitus mainitsee kirjallisissa huomautuksissaan, että Ranskan Cour des comptes (tilintarkastustuomioistuin) on arvioinut, että lähetettyjen työntekijöiden ilmoittamatta jättämistä koskevien petosten takia Ranskan sosiaaliturvajärjestelmältä jää saamatta 380 miljoonan euron arvosta sosiaaliturvamaksuja. Esitettävistä A1-asiakirjoista, jotka on hankittu vilpillisin keinoin, ks. Jorens, Y. ja Lhernould, J.-S., Procedures related to the granting of Portable Document A1: an overview of country pratices, 3.3.3 kohta, komission aloitteesta laadittu raportti, toukokuu 2014.

43      Ks. analogisesti arvonlisäverojen alalta tuomio 29.6.2017, komissio v. Portugali (C-126/15, EU:C:2017:504, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Muistutan myös, että unionin tuomioistuin on perussopimuksessa taattujen perusvapauksien yhteydessä todennut, että yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin, jotka voivat oikeuttaa palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamisen, kuuluvat muun muassa petosten ja erityisesti sosiaalialan petosten torjunta sekä väärinkäytösten estäminen ja erityisesti pimeän työn torjuminen siltä osin kuin tämä tavoite voi liittyä muun muassa sosiaaliturvajärjestelmien taloudellisen tasapainon suojaamisen tavoitteeseen. Ks. tuomio 3.12.2014, De Clercq ym. (C-315/13, EU:C:2014:2408, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös vastaavasti tuomio 19.12.2012, komissio v. Belgia (C-577/10, EU:C:2012:814, 45 kohta).

44      Sama koskee asetuksia N:o 883/2004 ja N:o 987/2009, joilla asetukset N:o 1408/71 ja N:o 574/72 korvattiin. Sitä vastoin 13.12.2016 hyväksytyssä komission lainsäädäntöehdotuksessa esitetään, että asetukseen N:o 987/2009 lisättäisiin ”petoksen” määritelmä. Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 16 kohta ja alaviite 16.

45      Tässä yhteydessä tehdään ero petoksen ja oikeuden väärinkäytön välillä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan väärinkäytön luonteisen käytännön osoittaminen edellyttää yhtäältä sellaista objektiivisten olosuhteiden kokonaisuutta, josta ilmenee, että vaikka unionin säännöstössä vahvistettuja edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, säännöstöllä tavoiteltua päämäärää ei ole saavutettu, ja toisaalta sellaista subjektiivista osatekijää, joka koskee tahtoa saada unionin säännöstöstä johtuva etuus toteuttamalla keinotekoisesti edellytykset tämän etuuden saamiseksi. Ks. tuomio 16.10.2012, Unkari v. Slovakia (C-364/10, EU:C:2012:630, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. petoksen ja oikeuden väärinkäytön erottelusta Bouveresse, A., ”La fraude dans l’abus de droit”, La fraude et le droit de l’Union européenne, Bruylant, Bruxelles, 2017, s. 18.

46      Tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309). Ks. myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 38 kohta.

47      Ks. tässä yhteydessä julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotus Calle Grenzshop Andresen (C-425/93, EU:C:1995:12, 51 kohta). Kuten unionin tuomioistuin on todennut, koska E 101 -todistus annetaan yleensä ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkua tai sen alussa, sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittämistä koskevien sääntöjen soveltamisen kannalta merkityksellisiä seikkoja arvioidaan useimmiten kyseisenä hetkenä kyseessä olevan työntekijän ennakoidun työtilanteen perusteella. Ks. tuomio 4.10.2012, Format Urządzenia i Montaże Przemysłowe (C-115/11, EU:C:2012:606, 43 kohta).

48      Tälle oletukselle saadaan vahvistus unionin lainsäädännöstä. Ks. mm. yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä 26.7.1995 annettuun neuvoston säädökseen (EYVL 1995, C 316, s. 48) perustuvan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohta (”tahallinen teko tai laiminlyönti”). Ks. lisäksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5.7.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 (EUVL 2017, L 198, s. 29) 3 artikla. Ks. myös edellä alaviitteessä 15 mainitussa 13.12.2016 hyväksytyssä komission lainsäädäntöehdotuksessa esitetty ”petoksen” määritelmä.

49      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 10 kohta.

50      Ks. tuomio 10.2.2000, FTS (C-202/97, EU:C:2000:75, 40 kohta) ja tuomio 9.11.2000, Plum (C-404/98, EU:C:2000:607, 21 ja 22 kohta). Ks. edellä alaviite 18.

51      Muistutettakoon, että asetuksen N:o 574/72 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan E 101 -todistus annetaan työntekijän tai hänen työnantajansa pyynnöstä ”[asetuksen N:o 1408/71] 14 artiklan 1 kohdassa – – tarkoitetuissa tapauksissa”. Asetuksen N:o 574/72 11 kohdan 1 kohdan a alakohta on esitetty edellä tämän ratkaisuehdotuksen 8 kohdassa.

52      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 14 kohta.

53      Velvollisuudesta ilmoittaa petoksen toteamisesta todistuksen antaneelle laitokselle ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 71 kohta.

54      Ks. tästä kodifioinnista edellä tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta.

55      Sitä vastoin petoskysymystä käsitellään parhaillaan käynnissä olevassa lainsäädäntömenettelyssä, jossa nykyistä lainsäädäntökehystä on tarkoitus muuttaa 13.12.2016 hyväksytyn komission ehdotuksen perusteella (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta).

56      Ks. tältä osin asetuksen N:o 987/2009 johdanto-osan 12 perustelukappale, jossa viitataan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Ks. lisäksi tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 59 kohta).

57      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 39 ja 40 kohta.

58      Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohta on esitetty edellä tämän ratkaisuehdotuksen 5 kohdassa.

59      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 36 kohta.

60      Petosten torjuntaa koskevasta yleisestä periaatteesta ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 42 kohta.

61      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohta.

62      Todistuksen antaneen laitoksen velvollisuudesta ilmoittaa petoksen toteamisesta ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 71 kohta.

63      Ks. vastaavasti arvonlisäveron vähennys-, vapautus- ja palautusoikeuksista tuomio 18.12.2014, Schoenimport ”Italmoda” Mariano Previti ym. (C-131/13, C-163/13 ja C-164/13, EU:C:2014:2455, 60 kohta), josta ilmenee, että verovelvollinen, joka on luonut oikeuden saamiseen liittyvät edellytykset ainoastaan ottamalla osaa petoksen luonteisiin liiketoimiin, ei kyseisen oikeuden epäämistä vastustaakseen selvästikään voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen tai oikeusvarmuuden periaatteeseen.

64      Ks. vastaavasti arvonlisäveron alalla tuomio 18.12.2014, Schoenimport ”Italmoda” Mariano Previti ym. (C-131/13, C-163/13 ja C-164/13, EU:C:2014:2455, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65      Ks. tästä menettelystä asetuksen N:o 1408/71 84 a artiklan 3 kohta ja tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 44–46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. lisäksi edellä alaviitteessä 3 mainittu hallintotoimikunnan päätös N:o 181, 7 ja 9 kohta. Kyseistä menettelyä on asetusten N:o 883/2004 ja N:o 987/2009 voimassaoloaikana kehitetty edelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 mukaista asiakirjojen oikeellisuutta, sovellettavan lainsäädännön määrittämistä ja etuuksien myöntämistä koskevan vuoropuhelu- ja sovittelumenettelyn perustamisesta 12.6.2009 tehdyssä hallintotoimikunnan päätöksessä A1 (EUVL 2010, C 106, s. 1). Ks. myös asetuksen N:o 883/2004 76 artiklan 6 kohta ja asetuksen N:o 987/2009 5 artiklan 2–4 kohta, joita ei tosin ajallisesti sovelleta nyt käsiteltävään asiaan. Ks. lisäksi ratkaisuehdotukseni A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:12, 59–66 kohta).

66      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 42 ja 43 kohta. Petoksen toteamisesta ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 48–56 kohta.

67      Mielestäni mainittu menettely on tarkoitettu erityisesti kahdentyyppisiin tilanteisiin: ensinnäkin tilanteisiin, joissa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on epäilyksiä E 101 -todistuksen tai niiden asiakirjojen tai tosiseikkojen paikkansapitävyydestä, joiden perusteella todistus on annettu, ja toiseksi tilanteisiin, joissa kyseiset jäsenvaltiot ovat erimielisiä siitä, mitä lainsäädäntöä kyseisessä yksittäistapauksessa olisi asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännösten mukaan sovellettava. Ks. tästä asetuksen N:o 1408/71 84 a artiklan 3 kohta; hallintotoimikunnan päätös N:o 181, 7 kohdan c alakohta ja 9 kohta ja tuomio 27.4.2017, A-Rosa Flussschiff (C-620/15, EU:C:2017:309, 44–46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. lisäksi asetuksen N:o 883/2004 76 artiklan 6 kohta ja asetuksen N:o 987/2009 5 artiklan 2–4 kohta sekä em. hallintotoimikunnan päätös A1, 1 kohta. Muistutettakoon, ettei asetuksia N:o 883/2004 ja N:o 987/2009 ja päätöstä A1 sovelleta ajallisesti nyt käsiteltävään asiaan.

68      Ks. tältä osin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohta.

69      Ks. tältä osin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 39 ja 40 kohta.

70      Ks. vastaavasti jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatteesta tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru (C-404/15 ja C-659/15 PPU, EU:C:2016:198, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), josta ilmenee, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ja jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatetta voidaan rajoittaa ”poikkeuksellisissa olosuhteissa”. Ks. lisäksi Lenaerts, K., ”La vie après l’avis: Exploring the principle of mutual (yet not blind) trust”, Common Market Law Review,nide 54, nro 3, kesäkuu 2017, s. 805–840.

71      E 101 -todistuksen antamiseen liittyvän petoksen toteaminen näyttäisi usein edellyttävän siinä jäsenvaltiossa, jossa todistus on annettu, tapahtuneiden tosiseikkojen arviointia. On kuitenkin todettava, että E 101 -todistuksen antaneella laitoksella on yleensä parhaat edellytykset arvioida tällaisia seikkoja.

72      Ks. myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohta. En katso, että unionin tuomioistuimen on käsiteltävässä asiassa tarpeen tarkastella, mitä oikeudellisia seuraamuksia tai mahdollisia taloudellisia seurauksia asianosaisille aiheutuisi, jos E 101 -todistuksen antanut laitos mitätöisi tai peruuttaisi todistuksen petostapauksessa. Pääasiassa ei nimittäin ole tuotu esiin näitä kysymyksiä. Ks. kuitenkin edellä alaviitteessä 18 mainittu hallintotoimikunnan käytännön opas, I osan 7 kohta, josta ilmenee, että esitettävä A1-asiakirja (E 101 -todistuksen seuraaja) voidaan petostapauksessa peruuttaa myös taannehtivasti.

73      Petoksen toteamisesta ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 48–56 kohta.