Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA

17 päivänä tammikuuta 2018 (1)

Asia C-650/16

A/S Bevola ja

Jens W. Trock ApS

vastaan

Skatteministeriet

(Ennakkoratkaisupyyntö – Østre Landsret (Itä-Tanskan ylioikeus, Tanska))

Ennakkoratkaisumenettely – Yhteisövero – Sijoittautumisvapaus – Konsolidoidut konsernit – Verolainsäädäntö, jonka nojalla kotimainen yhtiö voi vähentää veron perusteestaan kotimaiselle kiinteälle toimipaikalle syntyneet tappiot mutta ei ulkomaiselle kiinteälle toimipaikalle syntyneitä tappioita, jos yhtiö ei ole valinnut kansainvälistä yhteisverotusjärjestelmää






1.        Kaksitoista vuotta sitten annetun tuomion Marks & Spencer(2) jälkeen unionin tuomioistuin on uudelleen saanut ratkaistavakseen yhteisöverotuksen alaan kuuluvan oikeusriidan. Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee siltä, onko SEUT 49 artikla esteenä kansalliselle säännökselle, jonka nojalla tanskalaisyhtiö ei voi vähentää toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tappioita ”vastaavissa olosuhteissa kuin” edellä mainitussa tuomiossa, jos yhtiö ei valitse kansainvälistä yhteisverotusjärjestelmää.

2.        Tässä muodossa esitetty ennakkoratkaisupyyntö herättää mielestäni kolme kysymystä, jotka unionin tuomioistuimen on ratkaistava: a) pitääkö se voimassa niin kutsutun Marks & Spencer -poikkeuksen, b) jos pitää, katsooko se, että sitä sovelletaan tytäryhtiöiden tappioiden lisäksi kiinteiden toimipaikkojen tappioihin, ja c) onko Tanskan lainsäädännön mukainen käytäntö, jonka nojalla kotimainen yhtiö voi vähentää ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojensa tappiot (eli kansainvälinen yhteisverotus), yhteensopiva unionin oikeuden kanssa silloin, kun nämä tappiot ovat lopullisia?

I.      Tanskan oikeussäännöt: yhteisöverolaki

3.        Lain 8 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Verotettavassa tulossa ei oteta huomioon tuloja ja menoja, jotka koskevat muussa valtiossa, Färsaarilla tai Grönlannissa sijaitsevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää omaisuutta, jollei 31 A §:n säännöksistä muuta johdu – –”

4.        Lain 31 §:ssä (konserniyhtiöiden Tanskassa tapahtuvaa toimintaa sekä ulkomaisten yhtiöiden Tanskassa sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja ja kiinteää omaisuutta koskeva ”kotimainen yhteisverotus”) säädetään seuraavaa:

”1.      Konserniin kuuluvia yhtiöitä, yhdistyksiä ym. – – on verotettava yhteisesti (kotimainen yhteisverotus). Konserniin kuuluvilla yhtiöillä, yhdistyksillä ym. tarkoitetaan yhtiöitä, yhdistyksiä ym., jotka jossakin vaiheessa verovuotta kuuluvat samaan konserniin, ks. 31 C §. Kiinteä omaisuus rinnastetaan kiinteisiin toimipaikkoihin 2–7 momenttia sovellettaessa. Viimesijaisella emoyhtiöllä tarkoitetaan yhtiötä, joka on emoyhtiö muttei tytäryhtiö, ks. 31 C §.

2.      Yhteisesti verotettavien yhtiöiden verotettava tulo lasketaan yhteisesti, ja tämä yhteisesti verotettava tulo on verolainsäädännön yleisten säännösten mukaan määräytyvä kaikkien yhteisverotuksen piiriin kuuluvien yksittäisten yhtiöiden verotettavan tulon summa, jota laskettaessa otetaan huomioon yhteisesti verotettavia yhtiöitä koskevat poikkeukset. Kiinteän toimipaikan tappio saadaan vähentää toisen yhtiön tulosta ainoastaan, jos tappiota ei yhtiön kotipaikkana olevan toisen valtion, Färsaarten tai Grönlannin säännösten nojalla saada ottaa huomioon yhtiön verotettavan tulon laskennassa kyseisessä valtiossa, Färsaarilla tai Grönlannissa tai jos on valittu 31 A §:n mukainen kansainvälinen yhteisverotus. Kunkin yhtiön aiempien verovuosien siirtokelpoiset tappiot vähennetään kulloisessakin yhtiössä ennen yhteisesti verotettavan tulon määrittämistä. Jos yhteisesti verotettava tulo on positiivinen, voitto jaetaan suhteellisesti voitollisten yhtiöiden kesken. Jos verovuoden yhteisesti verotettava tulo on negatiivinen, tappio jaetaan suhteellisesti tappiollisten yhtiöiden kesken ja siirretään vähennettäväksi kyseisen yhtiön myöhemmän verovuoden verotuksessa. Ennen yhteisverotusta syntynyt yhtiön tappio voidaan vähentää ainoastaan saman yhtiön voitosta. Tappioiden siirtämisen yhteydessä vanhin tappio vähennetään ensin. Yhtiön aiempina verovuosina syntyneet tappiot voidaan vähentää toisen yhtiön voitosta ainoastaan, jos tappio on syntynyt verovuonna, jona kyseisiä yhtiöitä on verotettu yhteisesti ja yhteisverotusta on sen jälkeen sovellettu keskeytyksettä.

– –

4.      Kotimaisessa yhteisverotuksessa ylin yhteisverotukseen osallistuva emoyhtiö nimetään yhteisverotuksen hallinnoijayhtiöksi. Jos Tanskassa verovelvollista ylintä emoyhtiötä ei ole, vaan sellaisen sijaan on useita keskenään samalla tasolla olevia Tanskassa verovelvollisia sisaryhtiöitä, jokin yhteisverotukseen osallistuvista sisaryhtiöistä nimetään hallinnoijayhtiöksi. – – Hallinnoijayhtiö vastaa koko yhteisen tuloveron maksusta. – –

5.      Kaikkien yhteisesti verotettavien yhtiöiden on ilmoitettava verotettava tulonsa samalta ajanjaksolta kuin hallinnoijayhtiö niiden yhtiöoikeudellisten säännösten mukaisesta tilikaudesta riippumatta, ks. 10 §:n 5 momentti.

– –

7.      Verotettavaa tuloa laskettaessa yhteisverotettava yhtiö voi päättää, ettei aiemmilta vuosilta siirrettyjä tai muita tappioita oteta huomioon. Huomioon voidaan jättää ottamatta tappiot, joiden suuruus vastaa yhteisverotuksen piirissä olevan, Tanskassa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tai tytäryhtiön verotettavaa tuloa, jos kiinteän toimipaikan tai tytäryhtiön tulot sisällytetään toisessa valtiossa verotettavaan tuloon. Edellytyksenä on, että kyseinen valtio myöntää Tanskan verotuksen perusteella huojennuksen, joka vastaa verotuslain (ligningsloven) 33 §:ssä säädettyä huojennusmenetelmää. Huomioon ottamatta jätettävä summa siirretään seuraaville verovuosille verotuslain 15 §:n säännösten mukaisesti. Jos huomioon ottamatta jätetään tappioiden kokonaismäärää pienempi summa, summa jaetaan suhteellisesti yksittäisten tappiollisten yksiköiden kesken.”

5.        Lain 31 A §:n 1 momentin 1–3 kohdassa (konserniin kuuluvien tanskalaisten tai ulkomaisten yhtiöiden tai niiden kiinteiden toimipaikkojen ulkomailla harjoittamaa toimintaa koskeva ”kansainvälinen yhteisverotus”) säädetään seuraavaa:

”Viimesijainen emoyhtiö voi päättää, että konserniin kuuluvia yhtiöitä, yhdistyksiä ym. koskevaa 31 §:n mukaista yhteisverotusta sovelletaan myös kaikkiin konserniin kuuluviin ulkomaisiin yhtiöihin, yhdistyksiin ym., joissa yhdelläkään osakkaalla ei ole henkilökohtaista vastuuta yhtiön velvoitteista ja jotka jakavat voiton suhteessa osakkaiden merkittyyn pääomaan (kansainvälinen yhteisverotus). Päätös koskee myös kaikkia ulkomailla sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja ja kiinteää omaisuutta, jotka kuuluvat yhteisesti verotettaville tanskalaisille ja ulkomaisille yhtiöille, yhdistyksille ym. Kotimaista yhteisverotusta koskevia 31 §:n säännöksiä sovelletaan vastaavasti kansainväliseen yhteisverotukseen 2–14 momentin mukaisin lisäyksin ja poikkeuksin. – –”

6.        Lain 31 A §:n 3 momentin 3 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Päätös kansainvälisestä yhteisverotuksesta sitoo emoyhtiötä kymmenen vuoden ajan, vrt. 6 ja 7 kohta. – – Viimesijainen emoyhtiö voi halutessaan perua päätöksensä ennen sitovan ajanjakson umpeutumista, jolloin seurauksena on täysimääräinen uudelleenverotus, ks. 11 kohta.”

II.    Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys

7.        A/S Bevola on Tanskassa asuva yhtiö, joka valmistaa kuorma-autojen, perävaunujen ja peräkärryjen valmistuksessa käytettäviä tuotealustoja. Se on myös Tanskassa asuvan emoyhtiön Jens W. Trock Aps:n määräysvallassa olevien muiden tanskalaisyhtiöiden tytäryhtiö ja tytäryhtiön tytäryhtiö.

8.        Verovuonna 2009 A/S Bevolalla oli tytäryhtiöitä ja kiinteitä toimipaikkoja useissa unionin jäsenvaltioissa. Sillä oli kiinteä toimipaikka muun muassa Suomessa.

9.        Suomen kiinteä toimipaikka lopetti toimintansa vuonna 2009, eikä sen 2,8 miljoonan Tanskan kruunun (DKK) tappioita voitu vähentää Suomessa. Tässä tilanteessa A/S Bevola vaati niiden vähentämistä yhteisöveron perusteesta Tanskassa.

10.      Tanskan verohallinto totesi 20.1.2014 Landskatterettenin (kansallinen verotuksen oikaisulautakunta) tekemällä lopullisella päätöksellä, ettei A/S Bevolalla ollut oikeutta vähennykseen, koska yhteisöverolain (sellaisena kuin se on muutettuna 6.6.2005 annetulla lailla nro 426) 8 §:n 2 momentin mukaan veron perusteessa ei voida ottaa huomioon ulkomaisen kiinteän toimipaikan tuloja ja menoja, jos yhtiö ei ole valinnut saman lain 31 A §:ssä säädettyä kansainvälistä yhteisverotusjärjestelmää.

11.      A/S Bevola ja Jens W. Trock ApS (jäljempänä yhdessä Bevola) nostivat tästä päätöksestä kanteen Østre Landsretissa (Itä-Tanskan ylioikeus, Tanska), jossa ne väittivät, että vähentäminen olisi ollut mahdollista, jos kyseessä olisivat olleet tanskalaisen kiinteän toimipaikan tappiot, ja että erilainen kohtelu oli SEUT 49 artiklassa taatun sijoittautumisvapauden rajoitus.

12.      Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko SEUT 49 artikla esteenä nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verotusjärjestelmälle, jonka perusteella kotimaisten sivuliikkeiden tappioiden vähentäminen on mahdollista mutta muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien sivuliikkeiden tappioiden vähentäminen ei ole edes vastaavissa olosuhteissa kuin 13.12.2005 annetussa tuomiossa Marks & Spencer (C-446/03, ECLI:EU:C:2005:763, 55 ja 56 kohta) mahdollista, jos konserni ei ole valinnut kansainvälistä yhteisverotusta pääasiassa kuvatuin ehdoin?”

III. Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten huomautuksista

13.      Bevolan mielestä kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan veron perustetta laskettaessa siihen ei voida sisällyttää toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tappioita, voi saada kotimaisen yhtiön luopumaan toimipaikan perustamisesta, mikä tarkoittaa sijoittautumisvapauden rajoitusta, koska kotimainen ja ulkomainen kiinteä toimipaikka ovat objektiivisesti toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa.

14.      Bevola lisää, että vaikka sijoittautumisvapauden rajoitusta voidaan oikeuskäytännön mukaan perustella verotusjärjestelmän johdonmukaisuuden säilyttämisellä, se edellyttää, että verotuksellinen etu on suorassa yhteydessä sen kompensoimiseen tietyllä maksulla. Tällaista yhteyttä ei ole, kun tuomiossa Marks & Spencer asetetut edellytykset täyttyvät, kuten käsiteltävässä asiassa tapahtuu.

15.      Bevolan tulkinnan mukaan myöskään verotusvallan tasapainoisen jaon säilyttämistä ei voida käyttää perusteena. Ei riitä, että kansallisessa oikeudessa annetaan verovelvolliselle mahdollisuus soveltaa kansainvälistä yhteisverotusjärjestelmää konsernin kaikkiin yhtiöihin ja kiinteisiin toimipaikkoihin kymmenen vuoden ajan, koska kyseisessä järjestelmässä asetetut edellytykset rajoittavat suhteettomasti vähennysoikeuden saamista.(3) Se väittää lisäksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan järjestelmä, jolla rajoitetaan sijoittautumisvapautta, on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, vaikka sen soveltaminen olisi vapaavalintaista.(4)

16.      Vaikka Tanskan hallitus myöntää, että sen yhteisverotusta koskeva lainsäädäntö rajoittaa sijoittautumisvapautta, se kuitenkin väittää, että rajoitus koskee tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa, ja että se voidaan lisäksi perustella yleisen edun mukaisilla pakottavilla syillä.

17.      Kyseinen hallitus huomauttaa, että koska tanskalaisen yhtiön toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen kiinteän toimipaikan tuottamat voitot eivät kuulu Tanskan verotusvallan piiriin, tanskalaisen yhtiön Tanskaan sijoittautunut kiinteä toimipaikka ei ole ensiksi mainittuun toimipaikkaan rinnastettavassa tilanteessa.

18.      Se lisää, että kansallista sääntelyä voidaan perustella sekä tarpeella varmistaa verotusvallan tasapainoinen jako jäsenvaltioiden kesken että Tanskan verotusjärjestelmän johdonmukaisuudella. Symmetrisen logiikan mukaan tanskalaisten yhtiöiden oikeus vähentää kiinteiden toimipaikkojensa tappiot Tanskassa on erottamaton seuraus näiden samojen kiinteiden toimipaikkojen tuottamien voittojen kuulumisesta Tanskan verotusvallan alaan, toisin kuin niiden toimipaikkojen tapauksessa, jotka sijaitsevat toisessa jäsenvaltiossa.

19.      Rajoitus ei myöskään ylitä asetettuja tavoitteita. Siltä osin kuin järjestelmässä annetaan yhtiöille mahdollisuus soveltaa kansainvälistä yhteisverotusjärjestelmää, se eroaa merkittävästi tuomiossa Marks & Spencer tarkastellusta järjestelmästä. Pitää paikkansa, että tämän valinnanmahdollisuuden käyttäminen koskee kymmenen vuoden ajan kaikkia konserniin kuuluvia ulkomailla asuvia yhtiöitä, yhdistyksiä ja muita yksiköitä sekä kaikkia ulkomailla sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja ja kiinteää omaisuutta, jotka kuuluvat yhteisesti verotettaville tanskalaisille ja ulkomaisille yhtiöille. Tämän säädöksen tarkoituksena on välttää se, että emoyhtiö ”poimii rusinat pullasta” valitsemalla yhteisverotuksen piiriin kuuluvat yhtiöt tai kiinteät toimipaikat, mikä johtaisi väistämättä siihen, että se valitsisi tappiota tuottavat yksiköt voittoa tuottavien sijasta. Muuten voittojen verotusoikeuden ja tappioiden vähentämismahdollisuuden välinen symmetria vaarantuu Tanskan hallituksen mukaan huomattavasti. Mikään vähemmän pakottava vaihtoehtoinen ratkaisu, joka olisi omiaan säilyttämään Tanskan ja muiden jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisen jaon, ei tule kysymykseen. Samoista syistä riittävän pitkä pakollinen soveltamiskausi on välttämätön.

20.      Tanskan hallituksen mukaan kansainvälinen yhteisverotus ei ole pelkkä teoreettinen mahdollisuus: syynä sille, että vain harvat rajatylittävät konsernit ovat valinneet yhteisverotuksen, voi olla se, ettei yhteisverotus niiden mielestä ole verotuksellisesti kaikkein edullisin järjestelmä.

21.      Itävallan hallituksen mukaan silloin, kun valitaan kotimainen yhteisverotus, Tanskassa vahvistettavassa veron perusteessa ei oteta huomioon ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen voittoja eikä tappioita, mikä tarkoittaa, että Suomeen sijoittautuneen kiinteän toimipaikan tilanne ei ole objektiivisesti rinnastettavissa Tanskaan sijoittautuneen kiinteän toimipaikan tilanteeseen, koska jälkimmäisen toimipaikan voitot on kokonaisuudessaan saatettu veronalaisiksi Tanskassa.(5) Sen sijaan kansainvälisessä yhteisverotuksessa kaikkia sekä koti- että ulkomaisia tytäryhtiöitä ja kiinteitä toimipaikkoja kohdellaan samalla tavalla. Näin ollen kummassakaan tapauksessa ei ole kyse objektiivisesti toisiinsa rinnastettavien tilanteiden erilaisesta kohtelusta.

22.      Vaikka katsottaisiin, että tilanteet ovat toisiinsa rinnastettavissa, erilainen kohtelu voidaan oikeuttaa tarpeella taata verotusjärjestelmän johdonmukaisuus. Tanskan lainsäädännön tarkoituksena on säilyttää symmetria voittojen verottamisen ja tappioiden vähentämisen välillä sen välttämiseksi, että verovelvollinen voisi vapaasti valita jäsenvaltion, jossa se ilmoittaa voittonsa tai tappionsa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan(6) tämä sääntely on siis johdonmukaista, sillä jos Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan voittoja ei voida ottaa huomioon Tanskassa, on loogista, ettei myöskään sen tappioita oteta huomioon.

23.      Itävallan hallitus huomauttaa, että Tanskan oikeuden mukaan konserni, johon Bevola kuuluu, saattoi ottaa tappiot huomioon veron perustetta laskettaessa valitsemalla kansainvälisen yhteisverotuksen. Näin ollen Marks & Spencer -poikkeuksessa tarkoitettuja lopullisia tappioita ei synny, joten Tanskan lainsäädäntö on sen mukaan oikeasuhteista.

24.      Italian hallitus väittää Marks & Spencer -poikkeuksen osalta, että sitä sovelletaan ainoastaan silloin, kun kaikki mahdollisuudet tappioiden vähentämiseksi on käytetty loppuun, mitä ei ole tapahtunut käsiteltävässä asiassa. Bevola voi vähentää Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikkansa tappiot sisällyttämällä ne konsernin emoyhtiön veron perusteeseen kansainvälisessä yhteisverotuksessa. Tästä syystä Italian hallitus katsoo, ettei kyseessä oleva lainsäädäntö rajoita sijoittautumisvapautta. Bevolan vaatimus kansainvälisen yhteisverotusjärjestelmän osittaisesta soveltamisesta vain tappioihin, vaikka se ei ole valinnut tätä järjestelmää, ylittää Italian hallituksen mukaan sijoittautumisvapauden suojan rajat ja vaarantaa kansainvälisten konsernien verotuksen johdonmukaisuuden.

25.      Saksan hallitus kannatti suullisessa käsittelyssä näkemystä, jonka mukaan koti- ja ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen tilanteet eivät olleet rinnastettavissa toisiinsa, ja vetosi sen tueksi tuomioihin Nordea Bank Danmark(7) ja Timac Agro Deutschland.(8)

26.      Komissio korostaa, että – kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut –(9) jäsenvaltiossa asuvan yhtiön, jolla on kiinteä toimipaikka toisessa jäsenvaltiossa, ja tämän saman yhtiön, jolla on kiinteä toimipaikka asuinjäsenvaltiossaan, tilanteet ovat rinnastettavissa toisiinsa. Unionin tuomioistuin on kuitenkin hiljattain valinnut toisen lähestymistavan tuomiossa Nordea Bank Danmark(10) ja tuomiossa Timac Agro Deutschland(11) tukeutuessaan erilaiseen kohteluun.

27.      Komission mukaan erilaisen kohtelun tarkastelu on kuitenkin merkityksellistä tutkittaessa, onko rajoitus oikeutettua. Muuten päädytään siihen tulokseen, että kahta tilannetta on pidättävä erilaisina, koska jäsenvaltio on päättänyt kohdella niitä eri tavalla. Molemmissa tässä asiassa arvioiduissa tilanteissa yhtiöt pyrkivät hyötymään kiinteiden toimipaikkojensa tappioiden vähentämisestä, ja siksi tilanteet ovat toisiinsa rinnastettavissa.

28.      Jos erilaista kohtelua pidetään oikeutettuna yleistä etua koskevista pakottavista syistä, komission mukaan on vielä tarkistettava, ylittääkö kohtelu sen, mikä on tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Jo tuomiossa Marks & Spencer todettiin, että vähennysoikeuden epääminen sellaiselta ulkomaiselta tytäryhtiöltä, joka on käyttänyt loppuun vähentämistä koskevat mahdollisuudet asuinvaltiossaan, on suhteetonta, ja tämä oikeuskäytäntö voidaan laajentaa koskemaan kotimaisten yhtiöiden ulkomaisia kiinteitä toimipaikkoja tuomion Lidl Belgium nojalla.(12) Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, ovatko Bevolan suomalaisen kiinteän toimipaikan tappiot tosiasiallisesti lopullisia, ja jos ovat, Tanskan veroviranomaisen on sallittava niiden vähentäminen.

29.      Kansainvälisen yhteisverotusjärjestelmän olemassaolo ei komission mukaan vähennä tämän velvoitteen merkitystä, kun otetaan huomioon se, että Tanskan lainsäätäjä on itse todennut tällaisen vaihtoehdon (jossa koko konsernin kokonaistuloista kannetaan vero Tanskassa) epärealistiseksi kansainvälisten konsernien osalta.

IV.    Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

30.      Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 19.12.2016.

31.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Bevola, Itävallan, Italian ja Tanskan hallitukset sekä Euroopan komissio, jotka osallistuivat 25.10.2017 pidettyyn istuntoon, johon myös Saksan hallitus osallistui.

V.      Arviointi

32.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sen arvioitaviksi saatetuissa tosiseikoissa on samankaltaisuuksia tuomion Marks & Spencer kanssa ja että mainittua tuomiota voidaan soveltaa näihin tosiseikkoihin. Sen epäilyt koskevat pikemminkin kansallisten säännösten yhdenmukaisuutta tämän oikeuskäytännön kanssa.

33.      Tämä toteamus on keskeinen käytettäessä lähtökohtana suullisessa käsittelyssä tarkasteltua olettamaa. Tanskan hallituksen mukaan ei ole selvää, että Bevolan Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tappioita voidaan pitää tuomion Marks & Spencer 55 kohdassa tarkoitettuina lopullisina tappioina.(13) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on joka tapauksessa ratkaistava tämä kysymys, koska vain sillä on tiedossaan arviointiin vaikuttavat merkitykselliset seikat sen määrittämiseksi, ”onko – – [esitetty näyttöä] kyseisten tappioiden lopullisuudesta”.(14) Jos tappiot eivät kuitenkaan osoittaudu lopullisiksi, ennakkoratkaisukysymys on puhtaasti hypoteettinen, ja se on siksi jätettävä tutkimatta.

34.      Silläkin uhalla, että toistan yhteisövero-oikeuden asiantuntijoiden hyvin tuntemia käsitteitä, muistutan, että tuomiossa Marks & Spencer arvioitiin sellaisen säännöstön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, jonka nojalla Yhdistyneeseen kuningaskunnassa asuva emoyhtiö ei voinut vähentää Belgiaan, Ranskaan ja Saksaan sijoittautuneiden tytäryhtiöidensä (lopullisia) tappioita. Se sai kuitenkin vähentää Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvan tytäryhtiön tappiot yhteisverotuksessa.

35.      Unionin tuomioistuin vahvisti tuolloin sekä pääsäännön että poikkeuksen. Pääsäännön mukaan tämän kaltaisella lainsäädännöllä(15) ”pyritään perustamissopimuksen mukaisiin, sallittuihin tavoitteisiin ja sen oikeuttamiseksi on olemassa yleistä etua koskevia pakottavia syitä ja – – sillä toisaalta voidaan taata mainittujen tavoitteiden saavuttaminen”.(16) Suhteellisuusperiaatteesta johtuva poikkeus on lyhyesti sanoen se, että emoyhtiö saa vähentää nämä tappiot, kun ne ovat lopullisia, toisin sanoen kun yhtiö on käyttänyt loppuun kaikki (tytäryhtiön asuinvaltion) kansallisen oikeuden mukaiset tappioiden vähentämismahdollisuudet.(17)

36.      Niin kutsuttu Marks & Spencer -poikkeus on antanut lähes loputtomasti aihetta näkemyseroihin,(18) ja sitä on tutkittu useissa yhteyksissä. Vaikka unionin tuomioistuin on myöhemmissä ratkaisuissaan rajoittanut sen soveltamisalaa,(19) se on kaikesta huolimatta pitänyt sen voimassa, kuten 3.2.2015 annetussa (suuren jaoston) tuomiossa vahvistetaan.(20)

37.      Unionin tuomioistuin on noudattanut näin toimiessaan mielestäni paitsi ennakkotapausoppia myös verotuksen oikeudenmukaisuutta koskevaa vakiintunutta periaatetta, jonka mukaan verojen kantaminen on sidoksissa veronmaksukykyyn.(21) Jos oikeushenkilön voitoista kannetaan veroa tietyn verovuoden aikana, on johdonmukaista, että voittoja laskettaessa ei voida jättää huomiotta sille aiheutuneita tappioita, koska verovelvollisen taloudellinen kapasiteetti (käytännössä sen veronmaksukyky) on heikentynyt samassa suhteessa.

38.      Kun rajatylittävissä tilanteissa on käytetty loppuun kaikki mahdollisuudet ottaa huomioon nämä tappiot tytäryhtiön sijaintivaltiossa, emoyhtiön taloudellinen kapasiteetti ei tämän vuoksi säily ennallaan vaan epäilemättä heikkenee. Tästä johtuen tuomion Marks & Spencer taustalla olevalla periaatteella (lopulliset tappiot on voitava ottaa huomioon jossakin paikassa) varmistetaan, että verorasitus vastaa tappiota kärsineen verovelvollisen todellista taloudellista kapasiteettia.

39.      Mielestäni siis ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen omaksuma lähestymistapa, jonka mukaan Marks & Spencer -poikkeuksen voimassaolo on itsestään selvää ja poikkeus on lähtökohta arvioitaessa kansallisen oikeuden yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, on oikea.

40.      Käsiteltävällä asialla on kuitenkin kaksi erityispiirrettä, joita ei tarkasteltu tuomiossa Marks & Spencer. Yhtäältä tappiot, joiden vähentämistä Tanskassa vaaditaan, eivät ole tytäryhtiön vaan ulkomaisen kiinteän toimipaikan tappioita. Toisaalta Tanskan verotusjärjestelmässä ei ehdottomasti suljeta pois mahdollisuutta näiden tappioiden vähentämiseen vaan sallitaan vähentäminen, jos Tanskassa asuva yhtiö valitsee kansainvälisen yhteisverotuksen. Kumpaakin näistä kysymyksistä on tarkasteltava erikseen.

A.      Ulkomaisen tytäryhtiön ja ulkomaisen kiinteän toimipaikan sekä kotimaisen ja ulkomaisen kiinteän toimipaikan rinnastaminen toisiinsa sovellettaessa Marks & Spencer -poikkeusta

41.      Tytäryhtiön ja kiinteän toimipaikan välinen olennainen ero on se, että edellinen on oikeushenkilö, jälkimmäinen taas ei. Kiinteät toimipaikat ovat ainoastaan perustajayhtiönsä rakenteeseen kuuluvia välineitä, joita se käyttää toiminnassaan eri muodoissa (muun muassa agentuurit ja sivuliikkeet). Yhtiö voi avata kiinteän toimipaikan asuinvaltiossaan tai toisessa jäsenvaltiossa, eikä sen valinnanvapautta voida lähtökohtaisesti rajoittaa myöskään verotuksellisilla toimenpiteillä (SEUT 49 artikla).

42.      Se, että kiinteällä toimipaikalla ja sen perustajayhtiöllä on sama kotipaikkavaltio, poistaa kaikki verotukseen liittyvät ongelmat, jotka koskevat tämän (ainoan) valtion verotusvallan ulottuvuutta kiinteän toimipaikan voittoihin. Puhtaasti kansallisesta näkökulmasta kiinteä toimipaikka on sen oikeushenkilön omaisuutta, joka käyttää sitä toimintansa harjoittamiseen. Verotuksellisesti sen tappiot ja voitot otetaan yleensä suoraan ja välittömästi huomioon omistajayhtiön tuloksessa, aina sen asuinvaltiossa.

43.      Näin ei sitä vastoin ole silloin, kun kiinteä toimipaikka sijaitsee eri valtiossa kuin sen perustanut yhtiö. Tässä tilanteessa kiinteää toimipaikkaa voidaan kohdella itsenäisenä verotuksellisena yksikkönä kansainvälisen oikeuskäytännön mukaisesti, sellaisena kuin se ilmenee Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimasta malliverosopimuksesta, etenkin sen 5 ja 7 artiklasta.(22)

44.      Tämän lähestymistavan mukaan kiinteän toimipaikan saamat voitot kuuluvat tavallisesti sen valtion verotusvallan piiriin, jossa ne syntyvät, eikä niitä siirretä lähtövaltiossa asuvalle perustajayhtiölle, ellei tästä voida poiketa olemassa olevan sääntelyn tai sopimusjärjestelyn nojalla. Edellä esitetty toteamus pätee käsiteltävässä asiassa, sillä kuten jäljempänä selitän, Tanskan lainsäätäjällä ei ole mitään ongelmaa kantaa veroa tanskalaisyhtiöiden Suomessa sijaitsevilta kiinteiltä toimipaikoilta (yhteisverotuskäytännön mukaisesti).

45.      Tuomiossa Marks & Spencer esitetyt perusteet vahvistettiin viittaamalla emoyhtiön ja tytäryhtiöiden väliseen kahtiajakoon. Niitä sovellettiin kuitenkin myöhemmin tuomiossa Lidl Belgium(23) ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen tappioihin, jotka kyseessä oleva yhtiö saattoi vähentää tuomion Marks & Spencer 55 kohdan mukaisesti.

46.      Tytäryhtiöiden ja kiinteiden toimipaikkojen toisiinsa rinnastamista tässä tarkoituksessa, kuten tehtiin (implisiittisesti mutta tarkoituksellisesti) vuonna 2008 annetussa tuomiossa Lidl Belgium,(24) täsmennettiin vuonna 2010 annetussa tuomiossa X Holding.(25) Kyseisten tuomioiden välinen ristiriita saattaa johtua verotuksellisten tilanteiden rinnastettavuuden arviointiin liittyvästä seikasta,(26) koska kyseinen arviointi on kiistanalainen vaihe menettelyssä, jolla pyritään selvittämään, onko sijoittautumisvapautta rajoittava verotoimenpide unionin oikeuden mukainen.

47.      Tuomiossa X Holding unionin tuomioistuin totesi, että ”toisessa jäsenvaltiossa olevat kiinteät toimipaikat ja ulkomaiset tytäryhtiöt eivät – – ole toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kappaleen ja 23 artiklan 2 kappaleen mukaisen verotusvallan jaon kaltaisen verotusvallan jaon suhteen”.(27) Se ei siis korostanut tilanteiden rinnastettavuutta in abstracto vaan suhteessa siihen verolainsäädäntöön (kansalliseen säännökseen tai sopimusmääräykseen), jossa ne otetaan huomioon.

48.      Sama näkökulma voidaan laajentaa koskemaan kotimaisten ja ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen välistä kahtiajakoa. Tämä käy ilmi 17.7.2014 annetusta tuomiosta Nordea Bank Danmark,(28) jossa tarkasteltiin kotimaisten yhtiöiden voitoista (ennen käsiteltävässä asiassa tarkasteltavaa lainsäädäntöä) annetun Tanskan lainsäädännön mukaista järjestelmää, jossa ulkomaisen kiinteän toimipaikan aiemmin vähennetyt tappiot lisättiin yhtiön verotettavaan tuloon.

49.      Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin totesi ”tilanteiden rinnastettavuudesta”, etteivät toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevat kiinteät toimipaikat ”lähtökohtaisesti” ole rinnastettavissa kotimaisiin kiinteisiin toimipaikkoihin ”niiden toimenpiteiden kannalta, joista jäsenvaltio on säätänyt kotimaisten yhtiöiden voittojen kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi”. Seuraavaksi se totesi kuitenkin, että ”saattaessaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen voitot veron alaisiksi Tanskassa, Tanskan kuningaskunta on kuitenkin rinnastanut nämä toimipaikat kotimaisiin toimipaikkoihin tappioiden vähentämisen kannalta arvioituna (ks. analogisesti tuomio Denkavit Internationaal ja Denkavit France, C-170/05, EU:C:2006:783, 34 ja 35 kohta)”.(29)

50.      Myöhemmin annetussa tuomiossa Timac Agro Deutschland(30) unionin tuomioistuin lainasi tuomion Nordea Bank Danmark(31) 24 kohtaa ja totesi kyseisen tuomion kanssa samansuuntaisesti, etteivät kotimaiset ja ulkomaiset kiinteät toimipaikat lähtökohtaisesti ole rinnastettavissa toisiinsa. Se lisäsi kuitenkin heti, että koska tuolloin sovelletussa Saksan lainsäädännössä rinnastettiin toisiinsa edellä mainitut kiinteiden toimipaikkojen ryhmät, ”näin ollen sellaisen Saksassa asuvan yhtiön tilanne, jolla on Itävallassa sijaitseva kiinteä toimipaikka, on siis rinnastettavissa sellaisen Saksassa asuvan yhtiön tilanteeseen, jolla on Saksassa sijaitseva kiinteä toimipaikka”.(32)

51.      Edellä esitetyissä oikeustapauksissa korostetaan, että on vaikea määrittää, onko tosiasiallisesti olemassa varmoja perusteita sen täsmentämiseksi, milloin emo- ja tytäryhtiöt sekä kiinteät toimipaikat ovat objektiivisesti toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa sen mukaan, onko niiden asuinpaikka jossakin jäsenvaltiossa vai ei. Koska tätä alaa koskevia sääntöjä (lukuun ottamatta SEUT 49 artiklaa) ei ole annettu, unionin tuomioistuin on väistämättä joutunut tekemään kasuistisia ratkaisuja, mikä voi tuntua kiusalliselta ja jopa aiheuttaa epävarmuutta(33) ratkaisujen ennakoitavuuteen pyrkivässä lainoppineessa. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä peruste luopua tilanteiden objektiivisen rinnastettavuuden arvioinnista, johon unionin tuomioistuin turvautuu yhä edelleen.

52.      Edellä esitetyn perusteella voidaan tehdä kahdenlaisia päätelmiä. Ensimmäinen niistä on se, että yleensä ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen verokohtelu rinnastetaan ulkomaisten tytäryhtiöiden verokohteluun siltä osin kuin se koskee niiden lopullisten tappioiden vähentämistä, joita ei voida ottaa huomioon kiinteän toimipaikan asuinvaltiossa, kuten tuomiossa Lidl Belgium todettiin.(34)

53.      Tämä peruste vastaa mielestäni parhaiten direktiivin 2011/96/EU(35) taustalla olevaa periaatetta; direktiivin johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan, että ”voitonjaon maksamista emoyhtiön kiinteälle toimipaikalle ja sitä, että kiinteä toimipaikka saa tällaisia maksuja, olisi kohdeltava samalla tavoin kuin jos se tapahtuisi tytäryhtiön ja emoyhtiön välillä”. Voitonjaon osalta näin säädettyä yhdenvertaista kohtelua voidaan ymmärtääkseni soveltaa kiinteän toimipaikan tuottamiin tappioihin siten, että kiinteät toimipaikat rinnastetaan tytäryhtiöihin tässä nimenomaisessa tarkoituksessa.

54.      Ellen erehdy, veron kiertämisen torjumisesta sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä (EU) 2016/1164(36) säädetyssä ratkaisussa vahvistetaan tämä sama peruste. Vaikka tätä direktiiviä ei sovelleta ajallisesti tähän ennakkoratkaisupyyntöön, se selkeyttää asiaa jonkin verran, kun sen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa ja etenkin sen 7 artiklassa kehotetaan soveltamaan samoja verosääntöjä ”yhteisöverovelvollisten kiinteisiin toimipaikkoihin, jotka voivat sijaita muissa jäsenvaltioissa”.

55.      Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Tanskassa lisäksi tosiasiallisesti kohdellaan samalla tavalla ulkomaisia kiinteitä toimipaikkoja ja ulkomaisia tytäryhtiöitä: yhteisöverolain 31 A §:ssä esitetty viittaus kansainväliseen yhteisverotukseen koskee samalla tavalla ”konserniin kuuluvia ulkomaisia yhtiöitä” ja ”kaikkia ulkomailla sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja ja kiinteää omaisuutta, jotka kuuluvat yhteisesti verotettaville yhtiöille”.

56.      Toinen päätelmä koskee koti- ja ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen objektiivista rinnastettavuutta. Sekä kirjallisessa että erityisesti suullisessa vaiheessa käyty keskustelu on koskenut suureksi osaksi tätä seikkaa. Huolimatta komission epäilyistä,(37) jotka koskevat unionin tuomioistuimen tuomiossa Nordea Bank Danmark(38) ja tuomiossa Timac Agro Deutschland(39) antamaa ratkaisua, suurin osa tähän ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneista hallituksista kannattaa sen automaattista soveltamista, minkä seurauksena Bevolan Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tilannetta ei voida rinnastaa Tanskassa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tilanteeseen.

57.      En kuitenkaan usko, että näiden kahden tuomion soveltaminen käsiteltävään asiaan johtaisi välttämättä riidanalaisen objektiivisen rinnastettavuuden hylkäämiseen. Kyseisissä tuomioissa tarkastellut tappiot olivat yhtäältä niin sanottuja toistuvia tappioita, toisin sanoen niitä syntyi vuodesta toiseen, mikä kannusti valitsemaan edullisemmat ajanjaksot ”rusinat pullasta” -tapaan; Bevolan kiinteä toimipaikka sitä vastoin tuotti tappiota nimenomaisesti viimeisenä toimintavuotenaan, jolloin se suljettiin. Tällä näennäisen merkityksettömällä tekijällä kuitenkin on merkitystä, kuten jäljempänä selitän. Jos rinnastettavuuden arviointia on toisaalta tarkasteltava asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön sisällön ja tarkoituksen kannalta, on otettava huomioon ennakkoratkaisupyynnössä esitetty selvitys kansallisesta sääntelystä.

58.      Kun kiinteä toimipaikka tuottaa tappiota ja sen toiminta päätetään lopettaa sulkemalla se, sen varat on myytävä, vastaavat muutettava rahaksi ja velat maksettava, jolloin saadaan tulokseksi saldo (jäännös likvidoinnista). Kotimaisen kiinteän toimipaikan sulkemisesta aiheutuvat tappiot, jotka näkyvät likvidoinnin lopputuloksesta, siirretään suoraan toimipaikan omistavalle yhtiölle. Sitä vastoin silloin, kun kyseessä ovat ulkomaisen kiinteän toimipaikan lopulliset tappiot,(40) niitä ei voida siirtää millekään yksikölle siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsi. Jos siis tappioita ei voida ottaa huomioon perustajayhtiön verotettavassa tulossa, ne jäävät tyhjiöön.

59.      Tätä tilannetta tarkasteltiin Marks & Spencer -poikkeuksessa, jonka soveltaminen on erityisen perusteltua silloin, kun ulkomaisen kiinteän toimipaikan lopulliset tappiot tarkoittavat toimipaikan omistavan yhtiön varallisuuden vähenemistä eli vastaavasti sen taloudellisen kapasiteetin ja siten sen veronmaksukyvyn heikkenemistä. Kun siis kiinteän toimipaikan toiminnan lopettamisesta aiheutuu lopullisia tappioita, tätä tekijää ei voida jättää huomiotta tilanteiden objektiivisen rinnastettavuuden arvioinnissa. Kun sekä kotimainen että ulkomainen kiinteä toimipaikka aiheuttavat lopullisia tappioita, niiden tilanteet ovat nimenomaisesti tästä syystä rinnastettavissa toisiinsa emoyhtiön veronmaksukykyisyyden periaatteen noudattamisen kannalta tarkasteltuna.

60.      Nähdäkseni tämä lähestymistapa ei ole ristiriidassa tuomioiden Nordea Bank Danmark(41) ja Timac Agro Deutschland kanssa.(42) Molemmissa tuomioissa perusteltiin kotimaisten ja ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen rinnastettavuutta vetoamalla sellaisen lainsäädännön olemassaoloon, jonka nojalla ulkomaisella kiinteällä toimipaikalla oli yhteys sen omistavan yhtiön kotivaltion verotusvaltaan. Tämä yhteys on seurausta lopullisista tappioista, jotka on siirrettävä niiden takia taloudellisia menetyksiä kärsineelle yhtiölle, jotta sen verotus vastaisi sen tosiasiallista veronmaksukykyä.

61.      Siltä osin kuin Tanskan laki koskee kansainvälistä yhteisverotusjärjestelmää, sen tarkoituksena ei näytä olevan ”kotimaisten yhtiöiden voittojen kaksinkertaisen verotuksen ehkäiseminen tai lieventäminen”, toisin kuin tuomioissa Nordea Bank Danmark(43) ja Timac Agro Deutschland.(44) Lisäksi tämä järjestelmä saattaa synnyttää kaksinkertaiseen verotukseen liittyviä ilmiöitä, koska yhteisöverolain 31 A §:ssä annetaan Tanskan veroviranomaisille toimivaltaa verottaa ”kaikkien” ulkomaisten tytäryhtiöiden ja ”kaikkien” ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen tuottoja silloin, kun tytäryhtiöt ja toimipaikat kuuluvat Tanskassa asuville emoyhtiöille.

62.      Tämä viimeksi mainittu seikka vaikuttaa mielestäni siihen, että rinnastettavuuden arviointi on käsiteltävässä asiassa suoritettava rinnastamalla toisiinsa kotimaiset ja ulkomaiset kiinteät toimipaikat. Kun kummankin kaltaisten toimipaikkojen tulot kuuluvat Tanskan lainsäädännön mukaan toisiinsa rinnastettavina Tanskan verotusvallan piiriin kansainvälisessä yhteisverotuksessa (yhteisöverolain 31 A §), samalla tavoin ”[saattamalla] Suomessa – – sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen voitot veron alaisiksi Tanskassa” siinä ”[rinnastetaan] nämä toimipaikat kotimaisiin toimipaikkoihin [Tanskassa]”. Tämä oli nimenomaisesti se tilanteiden objektiivista rinnastettavuutta koskeva tekijä, johon unionin tuomioistuin tukeutui tuomiossa Nordea Bank Danmark.(45)

63.      On siis varmaa, että tämän oikeusriidan lainsäädännöllisessä asiayhteydessä Tanskan ulkopuolella asuvalle kiinteälle toimipaikalle sen sulkemisvuonna aiheutuneet lopulliset tappiot, joita ei voitu vähentää Suomessa, on rinnastettava Tanskassa asuvan kiinteän toimipaikan tappioihin, kun molemmat toimipaikat omistava yhtiö asuu Tanskassa.

B.      Tanskan kansainvälisen yhteisverotusjärjestelmän vaikutus Marks & Spencer -poikkeuksen soveltamiseen

64.      Kotimaisten ja ulkomaisten tytäryhtiöiden ja kiinteiden toimipaikkojen erilainen verokohtelu emoyhtiön kotipaikkavaltiossa voi muodostaa viimeksi mainitulle yhtiölle sijoittautumisvapauden esteen, koska verokohtelu tekee emoyhtiölle vähemmän houkuttelevaksi tytäryhtiöiden tai kiinteiden toimipaikkojen perustamisen muihin jäsenvaltioihin. Sovellettava EUT-sopimuksen määräys on näin ollen sen 49 artikla, ja kotimaisten ja ulkomaisten tytäryhtiöiden ja toimipaikkojen erilainen kohtelu merkitsee lähtökohtaisesti siinä vahvistetun vapauden rajoitusta.

65.      Unionin tuomioistuin on käsitellyt ongelmia, joita aiheutuu tiettyjen sellaisten jäsenvaltioiden lainsäädännöstä, jotka antavat konserniin kuuluville kotimaisille yhtiöille mahdollisuuden soveltaa keskitetyn verotuksen järjestelmää mutta epäävät tämän mahdollisuuden ulkomaisilta yhtiöiltä, jotka eivät kuulu jäsenvaltion verotusvallan piiriin. Tässä yhteydessä konserniin kuuluva ulkomainen tytäryhtiö ei voi siirtää tappioitaan kotimaiselle emoyhtiölle, koska juuri kansallinen verolainsäädäntö estää sen ottamisen konsolidoituun konserniin.(46) Tämän ennakkoratkaisupyynnön kohteena olevassa asiassa on kyse samasta ilmiöstä, joskin se koskee kiinteitä toimipaikkoja.

66.      Tuomion Marks & Spencer nojalla kysymys voidaan ratkaista suuremmitta vaikeuksitta, kun ulkomaiset tytäryhtiöt ja ulkomaiset kiinteät toimipaikat on rinnastettu toisiinsa. Kuten jo korostin viitatessani ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamuksiin, on oletettavaa, että käsiteltävän asian tilanne on rinnastettavissa edellä mainitussa tuomiossa tarkasteltuun tilanteeseen, toisin sanoen kyse on Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, jonka (lopullisia) tappioita, joita ei voida saada takaisin kyseisessä maassa, ei voida vähentää tanskalaisen emoyhtiön tuloksesta sovellettaessa kansallista yhteisverotusjärjestelmää.

67.      Erottava tekijä on se, että Tanskan lainsäädännössä

–        säännellään yhtäältä kansallista yhteisverotusjärjestelmää, jonka nojalla koko konsernin yhteisövero (jossa otetaan huomioon kotimaisten yhtiöiden, kiinteiden toimipaikkojen ja tanskalaisyhtiöiden Tanskassa sijaitsevan kiinteän omaisuuden tuotto) maksetaan verotuksellisen konsolidoinnin järjestelmässä

–        annetaan toisaalta mahdollisuus valita kansainvälinen yhteisverotusjärjestelmä, jota sovelletaan konserniin kuuluvien sekä tanskalaisten että ulkomaisten yhtiöiden sekä kaikkien siihen kuuluvien ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen tuottoihin vähintään kymmenen vuoden ajan.

68.      Tanskan veroviranomaisten (ja Tanskaa ennakkoratkaisumenettelyssä tukevien jäsenvaltioiden) näkemyksen mukaan viimeksi mainittu järjestelmä antaa mahdollisuuden vähentää ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen lopulliset tappiot kokonaan. Tanskan verotusjärjestelmä ei siis niiden mukaan muodosta tuomiossa Marks & Spencer tarkoitettua sijoittautumisvapauden estettä, sillä tanskalaisyhtiöt voivat joka tapauksessa valita kansainvälisen yhteisverotuksen.

69.      Tuomion Marks & Spencer perusteluissa painotettiin, ettei sellainen kansallinen lainsäädäntö, joka viime kädessä vaikutti niin, ettei ulkomaisen tytäryhtiön tappioita voitu lainkaan saada takaisin, ollut oikeasuhteista. Tätä perustetta soveltaessaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on – kuten jo edempänä toistin – varmistuttava erityisesti niistä seikoista, joita liittyi Bevolan Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tappioiden väitettyyn vähennyskelvottomuuteen Suomessa.

70.      Jos kyseinen peruste vahvistetaan, on sovellettava Marks & Spencer -poikkeusta, ja kyseessä on todennäköisimmin sijoittautumisvapauden perusteeton rajoitus, koska suomalaisen kiinteän toimipaikan lopullisia tappioita ei ole mahdollista vähentää.

71.      Onko tämän vähennyksen kompensoimiseksi riittävää, että Tanskan laissa annetaan kotimaisille yhtiöille mahdollisuus soveltaa kansainvälistä yhteisverotusjärjestelmää, jolloin ne voivat tämän järjestelmän mukaisesti vähentää ulkomaisten tytäryhtiöiden ja ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen lopulliset tappiot?

72.      Ratkaisu määräytyy luonnollisesti sen perusteella, miten kyseistä järjestelmää säännellään. Lähtökohtaisesti se voi sekä olla asianmukainen että muodostaa sijoittautumisvapauden kielletyn rajoituksen. Sitä on ymmärtääkseni arvioitava kahdesta näkökulmasta: a) kansainvälisen yhteisverotuksen subjektiivisen ulottuvuuden (käytännössä sitä on tarkoitus soveltaa kaikkiin konserniin kuuluviin yhtiöihin ja kiinteisiin toimipaikkoihin) ja b) tämän verotusjärjestelmän soveltamisen ajallisen ulottuvuuden kannalta.

73.      Ensiksi mainitusta näkökulmasta tarkasteltuna vaikuttaa siltä, että Tanskan lainsäädännössä on otettu huomioon unionin tuomioistuimen tästä asiasta tuntema huoli. Esimerkiksi tuomiossa X Holding(47) se huomautti, että se, että ”yhtiöille annetaan mahdollisuus valita, otetaanko niiden tappiot huomioon siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet, vai jossakin toisessa jäsenvaltiossa, vaarantaisi huomattavasti verotusvallan tasapainoisen jakaantumisen eri jäsenvaltioiden välillä, koska veron määräytymisperuste kasvaisi ensimmäisessä valtiossa ja pienenisi jälkimmäisessä valtiossa siirrettyjen tappioiden määrää vastaavasti (ks. em. asia Marks & Spencer, tuomion 46 kohta; em. asia Oy AA, tuomion 55 kohta ja em. asia Lidl Belgium, tuomion 32 kohta)”.

74.      Edellä mainitussa asiassa kansallisen verotusjärjestelmän soveltaminen ulkomaisiin tytäryhtiöihin antoi emoyhtiöille vapaan valinnanmahdollisuuden (”cherry picking”), joka on ristiriidassa jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisen jaon turvaamisen kanssa.(48) Tätä seurausta pyritään todettavasti välttämään yhteisöveron muuttamisesta Tanskassa annetussa lakiesityksessä, jota lainataan (osittain) ennakkoratkaisupyynnössä: ”muuten yhtiöt voisivat välttää verotuksen Tanskassa antamalla ulkomaisten sivuliikkeiden harjoittaa tappiollista toimintaa ulkomailla mutta siirtämällä voitollisen toiminnan yhtiöihin, joita ei veroteta Tanskassa”.(49)

75.      Verotusjärjestelmä, jossa hyväksytään näiden ehtojen mukainen konsolidointi mutta ei anneta mahdollisuutta rajata järjestelmään sisällytettävien yksiköiden piiriä, koska siinä määrätään ottamaan siihen kaikki konserniin kuuluvat yhtiöt ja kaikki siihen kuuluvat kiinteät toimipaikat, estää varmasti emoyhtiötä valitsemasta vapaasti, mitkä ulkomaisten yksiköiden tulokset sen kannattaa konsolidoida, ja vaarantaa veron perusteen koskemattomuuden. Tästä näkökulmasta se lisäksi rinnastaa toisiinsa kansainväliset ja kansalliset konsernit soveltamalla niihin samaa säännöstä ja edistää verotusjärjestelmän johdonmukaisuuden säilyttämistä sekä turvaa voittojen verottamisen ja tappioiden vähentämisen välisen symmetrian.

76.      Vaara siitä, että nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa voitaisiin ”poimia rusinat pullasta”, on kuitenkin häviävän pieni. Muistutan, että kyseessä oli Bevolan Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan viimeinen toimintavuosi, toisin sanoen vuosi, jolloin se suljettiin. Tätä tapausta ei siis voida automaattisesti rinnastaa muihin sellaisiin tapauksiin, joissa emoyhtiö, jolla on ulkomailla tytäryhtiöitä tai kiinteitä toimipaikkoja, joiden toiminnan jatkumisesta ei ole epäilystä, voi vapaasti päättää niistä aiheutuvien tappioiden vähentämisestä.

77.      Katson näin ollen, että Tanskan lainsäätäjän valitsema ratkaisu Marks & Spencer -poikkeuksen tasapainottamiseksi rasittaa suhteettomasti niitä yrityksiä, jotka SEUT 49 artiklassa määrätyn suojan perusteella haluavat käyttää sijoittautumisvapauttaan muissa jäsenvaltioissa. Vaikka järjestelmän soveltaminen on vapaavalintaista, se on silti liian rajoittava ja mahdollisesti ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.(50)

78.      Kyseessä oleva järjestelmä on mielestäni nimittäin ensi arviolta epärealistinen ainakin kansainvälisesti toimivien tanskalaisten konsernien (tai ainakin niiden, joilla on tytäryhtiöitä ja kiinteitä toimipaikkoja useissa maissa) osalta. Kansallinen lainsäätäjä myönsi tämän kiitettävän avoimesti lakiesitykseen liitetyissä huomautuksissa.(51) On selvää, ettei mikään periaate velvoita jäsenvaltiota mukauttamaan lainsäädäntöään konsernien etuihin. SEUT 49 artiklan (tässä tapauksessa sen seurausten, jotka koskevat tuomiossa Marks & Spencer esitetyn määritelmän mukaisten lopullisten tappioiden vähentämistä) soveltaminen on kuitenkin turvattava sellaisilla normatiivisilla ratkaisuilla, jotka – vaikka niillä pyritäänkin torjumaan veron kiertämistä keinotekoisilla järjestelyillä – eivät kuitenkaan käytännössä tee mahdottomaksi kyseisten tappioiden vähentämistä konsernin taloudellisesta koosta riippumatta silloin, kun lopullisten tappioiden vähentämiseen on olemassa perusteltuja syitä. Muussa tapauksessa ei noudateta veronmaksukyvyn ja tosiasiallisen verotuksen vastaavuuden periaatetta.

79.      Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna kansainvälisen yhteisverotusjärjestelmän soveltamiselle asetettu kymmenen vuoden vähimmäisaikaväli on niin ikään suhteeton ja muodostaa merkittävän ja perusteettoman esteen valinnanmahdollisuuden käytölle. Kun otetaan huomioon konsernin kokoonpanoon mahdollisesti vaikuttavat epävarmuustekijät (siihen kuuluvien yksiköiden eriasteiset siirrot tai muutokset), Tanskan hallituksen perustelut, joihin se vetoaa osoittaakseen näin pitkän määräajan tarpeellisuuden, jotta vältetään rusinoiden poimiminen pullasta, eivät vakuuta minua. Epätoivottu menettely (niiden kausien valitseminen, jolloin konsernille aiheutuu kokonaistappioita, ja niiden verovuosien huomiotta jättäminen, jolloin se tuottaa voittoa), joka pyritään torjumaan, voidaan välttää esimerkiksi vaatimalla, että kansainvälisen yhteisverotuksen valitsemisesta ilmoitetaan hyvissä ajoin ennen sitä verovuotta, jolloin sitä aiotaan soveltaa, edellyttämättä sen soveltamisen jatkamista näin pitkällä aikavälillä, joka on epärealistinen yhtiöiden elinkaareen nähden.

80.      Oikeuskäytännössä on toki täsmennetty, että ”jäsenvaltioilla on edelleen mahdollisuus antaa tai pitää voimassa säännöksiä, joiden erityisenä tavoitteena on sulkea veroedun ulkopuolelle sellaiset puhtaasti keinotekoiset järjestelyt, joilla pyritään kiertämään kansallinen verolainsäädäntö tai välttämään sen vaikutukset”, mutta siinä on myös todettu, että ”välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta jäsenvaltioiden on käytettävä tätä toimivaltaansa yhteisön oikeutta noudattaen”,(52) mikä koskee suhteellisuusperiaatteen vaatimusten noudattamista sovellettaessa mainittuja kansallisia säännöksiä.

81.      Yhteenvetona totean, että Tanskan lainsäädännössä valittu kansainvälinen yhteisverotusjärjestelmä ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska se on esteenä sille, että tanskalaisyhtiö voi käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa vähentää tuomion Marks & Spencer 55 kohdassa tarkoitetut lopulliset tappiot, joita sen Suomessa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle oli aiheutunut.

VI.    Ratkaisuehdotus

82.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Østre Landsretin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan kyseisessä valtiossa asuva yhtiö voi vähentää yhteisöveron perusteesta kotimaisen kiinteän toimipaikan tappiot mutta ei toisessa jäsenvaltiossa – jossa näitä tappioita ei voida lopullisesti ottaa huomioon – sijaitsevan kiinteän toimipaikan tappioita, ei ole yhteensopiva SEUT 49 artiklan kanssa 13.12.2005 annetun tuomion Marks & Spencer olosuhteita vastaavissa olosuhteissa.

Tämän yhteensopimattomuuden oikeuttamiseen ei riitä, että emoyhtiö voi valita pääasiassa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetun kansainvälisen yhteisverotusjärjestelmän, jonka piiriin on kyseisen lainsäädännön nojalla otettava kaikki Tanskan ulkopuolella sijaitsevat tytäryhtiöt ja kiinteät toimipaikat kymmenen vuoden ajaksi.

1      Alkuperäinen kieli: espanja.

2      Tuomio 13.12.2005 (C-446/03, EU:C:2005:763): jäljempänä tuomio Marks & Spencer.

3      Se vetoaa väitteensä tueksi kansallisen lain valmisteluasiakirjoihin, joissa myönnetään, etteivät tietynlaajuiset konsernit pidä tätä järjestelmää houkuttelevana.

4      Se lainaa 18.3.2010 annettua tuomiota Gielen (C-440/08, EU:C:2010:148, 53 kohta).

5      Se vetoaa 17.7.2014 annettuun tuomioon Nordea Bank Danmark (C-48/13, EU:C:2014:2087, 24 kohta).

6      Se vetoaa tältä osin 7.11.2013 annettuun tuomioon K (C-322/11, EU:C:2013:716, 51 kohta).

7      Tuomio 17.7.2014 (C-48/13, EU:C:2014:2087).

8      Tuomio 17.12.2015 (C-388/14, EU:C:2015:829).

9      Tuomio 6.9.2012, Philips Electronics UK (C-18/11, EU:C:2012:532, 19 kohta); tuomio 21.2.2013, A (C-123/11, EU:C:2013:84, 35 kohta) ja tuomio 1.4.2014, Felixstowe Dock and Railway Company ym. (C-80/12, EU:C:2014:200, 26 kohta).

10      Tuomio 17.7.2014 (C-48/13, EU:C:2014:2087).

11      Tuomio 17.12.2015 (C-388/14, EU:C:2015:829).

12      Tuomio 15.5.2008 (C-414/06, EU:C:2008:278, 51 kohta).

13      Ilmeisesti on edelleen hieman epävarmaa, voidaanko tappiot Suomen lainsäädännön mukaan saada uudelleen vähennettäviksi tulevina verovuosina, jos Bevolan kiinteä toimipaikka Suomessa avataan uudelleen. Bevola ei kuitenkaan pidä tätä mahdollisena.

14      Tuomio 17.12.2015, Timac Agro Deutschland (C-388/14, EU:C:2015:829).

15      Tuomio Marks & Spencer, 27 kohta: ”jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan kyseisessä jäsenvaltiossa verotuksellisesti asuvalla emoyhtiöllä ei ole mahdollisuutta vähentää verotettavasta voitostaan johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle tytäryhtiölle tässä toisessa jäsenvaltiossa syntyneitä tappioita, vaikka kyseinen jäsenvaltio myöntää tällaisen mahdollisuuden alueellaan verotuksellisesti asuvalle tytäryhtiölle syntyneiden tappioiden osalta”.

16      Ibidem, tuomion 51 kohta.

17      Ibidem, tuomion 55 kohta: ”rajoittavalla toimenpiteellä ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisen toimenpiteen tavoitteiden saavuttamiseksi olennaisilta osiltaan, tilanteessa, jossa – verotuksellisesti toisessa jäsenvaltiossa asuva tytäryhtiö on käyttänyt loppuun kaikki sen asuinpaikkavaltiossa olemassa olevat tappioiden huomioon ottamista koskevat mahdollisuudet tappiontasausta koskevassa hakemuksessa tarkoitetun verovuoden ja aikaisempien verovuosien osalta tarvittaessa siirtämällä kyseiset tappiot kolmannelle tai vähentämällä mainitut tappiot tytäryhtiölle aikaisempien verovuosien aikana toteutuneista voitoista, ja – ei ole olemassa mahdollisuutta siihen, että joko ulkomainen tytäryhtiö itse tai kolmas etenkin siinä tapauksessa, että tytäryhtiö on myyty sille, voi ottaa kyseisen tytäryhtiön tappiot huomioon sen asuinpaikkavaltiossa tulevien verovuosien aikana”.

18      Julkisasiamies Kokott huomautti 3.2.2015 antamassaan ratkaisuehdotuksessa komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C-172/13, EU:C:2014:2321), että siihen mennessä oli ”[luetteloitu] 142 tieteellistä julkaisua, jotka käsittelevät suoraan kyseisiä tuomioita”.

19      Ks. mm. Danish, M., ”What remains of the Marks & Spencer exception for final losses? – Examining the impact of Commission v. United Kingdom (Case C-172/13)”, European taxation, Amsterdam, nide 55 (2015), nro 9, s. 417–422; Cerioni, L., ”The never-ending issue of cross-border loss compensation within the EU: reconciling balanced allocation of taxing rights and cross-border ability-to-pay”, EC tax review, Alphen aan den Rijn, nide 24 (2015), nro 5, s. 268–280; Lang, M., ”Has the case law of the ECJ on final losses reached the end of the line?”, European taxation, Amsterdam, nide 54 (2014), nro 12, s. 530–540; Pinetz, E. ja Spies, K., ”’Final losses’ after the decision in Commission v. UK (’Marks & Spencer II’)”, EC tax review, Alphen aan den Rijn, nide 24 (2015), nro 6, s. 309–329.

20      Tuomio 3.2.2015, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C-172/13, EU:C:2015:50).

21      Komissio painotti tätä seikkaa istunnossa mielestäni aiheellisesti.

22      Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on jo ollut tilaisuus todeta, että verotusvallan jakamiseksi on järkevää, että jäsenvaltiot seuraavat kansainvälistä käytäntöä ja varsinkin OECD:n laatimia mallisopimuksia. Ks. tuomio 12.5.1998, Gilly (C-336/96, EU:C:1998:221, 31 kohta) ja tuomio 23.2.2006, van Hilten-van der Heijden (C-513/03, EU:C:2006:131, 48 kohta).

23      Tuomio 15.5.2008 (C-414/06, EU:C:2008:278). Ennakkoratkaisukysymyksen taustalla oli halu selvittää, ”ovatko EY 43 ja EY 56 artikla esteenä kansalliselle verojärjestelmälle, jonka mukaan maassa asuva yhtiö ei voi voittonsa määrittämisessä ja veronalaisen tulonsa laskemisessa ottaa huomioon toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan ja sille kuuluvan kiinteän toimipaikan tappioita, vaikka samaisessa verojärjestelmässä myönnetään tällainen mahdollisuus maassa asuvan kiinteän toimipaikan tappioiden osalta”.

24      Tuomio 15.5.2008 (C-414/06, EU:C:2008:278).

25      Tuomio 25.2.2010 (C-337/08, EU:C:2010:89).

26      Muistutan, että julkisasiamies Kokott ehdotti ratkaisuehdotuksessaan Nordea Bank Danmark (C-48/13, EU:EU:C:2014:153) luopumista ”perinteisestä” arviointimenetelmästä, jonka mukaisesti on ”tutkittava, onko kotimaisen sivuliikkeen omaavien yhtiöiden tilanne objektiivisesti rinnastettavissa niiden yhtiöiden tilanteeseen, joilla on sivuliike toisessa jäsenvaltiossa, – – siten, että huomioon otetaan kyseisillä kansallisilla säännöksillä tavoiteltu päämäärä”. Unionin tuomioistuin hylkäsi tämän ehdotuksen 17.7.2014 antamassaan tuomiossa (EU:C:2014:2087) ja on sittemmin edelleen tarkastellut (kotimaisten ja rajatylittävien) verotuksellisten tilanteiden rinnastettavuutta käyttäen arviointiperusteena sen kansallisen lainsäädännön, jolla sijoittautumisvapauden rajoitus otettiin käyttöön, tarkoitusta.

27      Tuomio 25.2.2010 (C-337/08, EU:C:2010:89, 38 kohta). Kursivointi tässä.

28      C-48/13, EU:C:2014:2087.

29      Ibidem, tuomion 24 kohta.

30      Tuomio 17.12.2015 (C-388/14, EU:C:2015:829, 27 kohta).

31      C-48/13, EU:C:2014:2087.

32      Tuomio 17.12.2015, Timac Agro Deutschland (C-388/14, EU:C:2015:829, 28 kohta).

33      Kenties tästä syystä ennakkoratkaisupyynnössä lainataan Folketingstidende (Tanskan parlamentin lehti) 2004/2005:ssä julkaistun lakiesityksen nro 121 toteamuksia, joiden mukaan ”ehdotettujen säännösten yhteensopivuutta unionin oikeussäännösten kanssa on erittäin vaikea arvioida”.

34      Tuomio 15.5.2008 (C-414/06, EU:C:2008:278).

35      Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 30.11.2011 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2011, L 345, s. 8).

36      Sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 12.7.2016 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2016, L 193, s. 1).

37      Suullisessa käsittelyssä komissio täsmensi näitä epäilyjä ja vakuutti, että tosiasiallisesti ne rajoittuvat 17.7.2014 annetun tuomion Nordea Bank Danmark (C-48/13, EU:C:2014:2087) 24 kohtaan, joka toistetaan 17.12.2015 annetun tuomion Timac Agro Deutschland (C-388/14, EU:C:2015:829) 65 kohdassa. Komissio haluaa välttää sellaisen näiden kohtien tulkintaan perustuvan päätelmän, että koti- ja ulkomaisten kiinteiden toimipaikkojen tilanteiden objektiivisen rinnastettavuuden kiistämiseksi riittäisi, ettei valtio kohtele niitä samalla tavalla olosuhteista riippumatta.

38      Tuomio 17.7.2014 (C-48/13, EU:C:2014:2087).

39      Tuomio 17.12.2015 (C-388/14, EU:C:2015:829).

40      Niihin viitataan tuomion Marks & Spencer 55 kohdassa.

41      Tuomio 17.7.2014 (C-48/13, EU:C:2014:2087).

42      Tuomio 17.12.2015 (C-388/14, EU:C:2015:829).

43      Tuomio 17.7.2014 (C-48/13, EU:C:2014:2087).

44      Tuomio 17.12.2015 (C-388/14, EU:C:2015:829).

45      Tuomio 17.7.2014 (C-48/13, EU:C:2014:2087, 24 kohta).

46      Tuomio Marks & Spencer, 22 ja 24 kohta; tuomio 25.2.2010, X Holding (C-337/08, EU:C:2010:89, 18 ja 19 kohta); tuomio 2.9.2015, Groupe Steria (C-386/14, EU:C:2015:524, 18 ja 19 kohta) ja tuomio 6.10.2015, Finanzamt Linz (C-66/14, EU:C:2015:661, 27 ja 28 kohta).

47      Tuomio 25.2.2010 (C-337/08, EU:C:2010:89, 29 kohta).

48      Saman tuomion 32 kohdassa todetaan lisäksi, että ”koska verotuksellisen yksikön piiri on tällä tavoin muutettavissa, sen hyväksyminen, että ulkomainen tytäryhtiö voidaan sisällyttää tällaiseen yksikköön, johtaisi siihen, että emoyhtiö voi vapaasti valita jäsenvaltion, jossa se käyttää tällaisen tytäryhtiön tappiot (ks. vastaavasti em. asia Oy AA, tuomion 56 kohta ja em. asia Lidl Belgium, tuomion 34 kohta)”.

49      Lakiesitys nro 121, Folketingstidende (Tanskan parlamentin lehti) 2004/2005, liite A, sarake 4946, 10 kohta.

50      Tuomio 18.3.2010, Gielen (C-440/08, EU:C:2010:148): ”kansallinen järjestelmä, jolla rajoitetaan sijoittautumisvapautta, on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, vaikka sen soveltaminen olisi vapaavalintaista” (53 kohta). Vaikka edellä mainitun tuomion asiayhteys oli erilainen kuin nyt käsiteltävässä asiassa, kyseisessä tuomiossa vahvistettua periaatetta voidaan soveltaa laajemmin kuin vain tuolloin ratkaistun oikeusriidan olosuhteissa.

51      ”Käytännössä suuret kansainväliset konsernit tuskin pitävät taloudellisesti ja hallinnollisesti kannattavana saattaa konsernin kaikkia tuloja Tanskan verotuksen piiriin”. Ennakkoratkaisupyyntöön liitetyistä tilastotiedoista ilmenee, että järjestelmä on käytännössä ollut varsin epäedullinen tanskalaiskonserneille.

52      Tuomio Marks & Spencer, 57 ja 29 kohta tässä järjestyksessä.