EU tax law WEB komissio v. Espanja - C-154/08

5.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 171/17

—

On todettava, että Espanjan ei ole noudattanut kuudennen arvonlisäverodirektiivin (1) 2 artiklan ja 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se katsoo, että kiinteistörekisterin pitäjien (registradores de la propiedad) hypoteekkipalvelun maksutoimiston (oficina liquidadora de distrito hipotecario) veronkantajan ominaisuudessa autonomiselle alueelle tarjoamat palvelut eivät ole arvolisäveron alaisia

—

Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Kiinteistörekisterin pitäjät ovat Espanjan valtion nimittämiä ammatinharjoittajia, joiden tehtävänä on kiinteistörekisterien (Registros de la Propiedad) hoitaminen. Ne harjoittavat toimintaansa omaan lukuunsa, heillä on vapaus järjestää oma työnsä, he valitsevat itse henkilöstönsä ja kantavat palkkioita, joista heidän tulonsa muodostuvat. Useat autonomiset alueet ovat antaneet heidän hoidettavakseen tiettyjen verojen laskemiseen liittyviä tehtäviä. Vastikkeena tällaisista palveluista kiinteistörekisterien pitäjät saavat tietyn prosenttiosuuden kannetuista veroista.

2.

Espanjan hallinto oli perinteisesti katsonut arvonlisäveron osalta, että hoidettaessa näitä tehtäviä autonomisten alueitten lukuun, kiinteistörekisterin pitäjiä oli pidettävä työnantajina tai ammatinharjoittajina, jotka tarjosivat arvonlisäveron alaisia palveluita. Espanjan hallinnon tältä osin esittämät perustelut perustuivat ennen kaikkea yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-235/85, komissio vastaan Alankomaat, 26.3.1987 antamaan tuomioon (2) ja asiassa C-202/90, Ayuntamiento de Sevilla, 25.7.1991 antamaan tuomioon (3).

3.

Espanjan Tribunal Supremo katsoi 12.7.2003 antamassaan tuomiossa, että autonomisten alueiden niiden harjoittamaksi antaman erityisen toiminnan, joka muodostui tiettyjen verojen laskemisesta ja kantamisesta, harjoittamisen osalta kiinteistörekisterin pitäjät ovat pelkkiä virkamiehiä, ja he kuuluvat julkishallintoon. Tämän tuomion, joka on annettu periaatteellisista syistä tehdyn kassaatiovalituksen johdosta, perusteella Espanjan hallinto toteaa, että nämä palvelut eivät ole arvonlisäveron alaisia.

4.

Komissio katsoo päinvastoin, että palveluista, joita kiinteistörekisterien pitäjät tarjoavat autonomisille alueille, on kannettava arvonlisäveroa, kuudennen direktiivin 2 artiklassa säädetyn yleisen säännön mukaisesti. Tämä toteamus perustuu siihen, että rekisterin pitäjä — veronkantajat toimivat ammatinharjoittajina, jotka ovat järjestäneet itsenäisesti palvelun tarjoamista varten tarvittavan henkilöstön ja varat, kuten edellä mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa vaaditaan, ja ne eivät näin ollen ole alistus- ja riippuvuusasemassa, joka on keskeinen sen osalta, että kyseessä olevat palvelut voitaisiin katsoa, että virkamies on tarjonnut kyseiset palvelut hallinnolle, johon hän kuuluu, ja että nämä palvelut eivät näin ollen ole arvonlisäveron alaisia. Rekisterin pitäjä — veronkantaja ei ole autonomisen alueen hallinnollinen elin eikä siihen kuuluva tai sen sisäinen osa, vaan itsenäinen ja erillinen osapuoli, jonka kanssa autonominen alue tekee sopimuksen palvelun tarjoamisesta maksua vastaan.

5.

Vastaavasti komissio katsoo, että esillä olevassa asiassa täyttyvät oikeuskäytännössä asetetut edellytykset, jotka koskevat Espanjan kuningaskunnan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan sellaisen vastuun toteamista, joka johtuu sen tekemästä yhteisön oikeuden tulkinnasta, joka ei ole hengeltään eikä tarkoitukseltaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. Ensinnäkin on huomioitava Tribunal Supremon asema ylimpänä tuomioistuimena, lukuun ottamatta perustuslaillisia takeita koskevia säännöksiä. Toiseksi on otettava huomioon ratkaisun, joka on periaatteellisesti yhteisöjen tuomioistuimen vahvistaman tulkinnan vastainen ja joka, kun otetaan huomioon sen sitovuus, muuttaa täysin alempien tuomioistuinten ja Espanjan hallinnon tähänastisen käytännön, merkitys ja vaikutukset. Kolmanneksi on huomioitava haitallisten vaikutusten aiheuttaminen arvonlisäveron alalla, mikä voi vaikuttaa yhteisön omiin varoihin. Näin ollen Espanjan hallinto ei voi vedota Tribunal Supremon antamaan tuomioon perusteluna yhteisön oikeuden rikkomiselle.