BG
ES
CS
DA
DE
ET
EL
EN
FR
HR
IT
LV
LT
HU
MT
NL
PL
PT
RO
SK
SL
FI
SVInfo
- Referral date: 14-11-2008
- Show case reference
- Opinion date: 11-02-2010
- Ruling date: 17-06-2010
- AG: Jääskinen
References in this case
References to this case
- C-141/00 - Kügler
- C-144/00 - Hoffmann
- C-174/07 - komissio v. Italia
- C-216/97 - Gregg
- C-3/09 - Erotic Center
- C-415/04 - Kinderopvang Enschede
- C-498/03 - Kingscrest Associates ja Montecello
- C-83/99 - komissio v. Espanja
- C-145/18 - Regards Photographiques
- C-174/11 - Zimmermann
- C-41/09 - komissio v. Alankomaat
- C-424/19 - Cabinet de avocat UR
- C-432/15 - Baštová
- C-543/14 - Ordre des barreaux francophones ja germanophone ym.
- C-573/15 - Oxycure Belgium
- C-846/19 - Administration de l'Enregistrement, des Domaines ja de la TVA
Highlight in text
Go|
24.1.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 19/17 |
Kanne 14.11.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta
(Asia C-492/08)
(2009/C 19/30)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: M. Afonso)
Vastaaja: Ranskan tasavalta
Vaatimukset
|
— |
on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut arvonlisäverodirektiivin (1) 96 artiklan ja 98 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltanut alempaa arvonlisäverokantaa asianajajien, Conseil d'État'ssa toimivien asianajajien, Cour de cassationissa toimivien asianajajien ja asianajopalveluja tarjoavien lakimiesten suorittamiin palveluihin, joista nämä saavat täyden tai osittaisen korvauksen valtiolta oikeusapuna |
|
— |
Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio riitauttaa sen, että vastaaja soveltaa asianajajien, Conseil d'État'ssa toimivien asianajajien, Cour de cassationissa toimivien asianajajien ja asianajopalveluja tarjoavien lakimiesten suorittamiin palveluihin alempaa arvonlisäverokantaa, vaikka tällaiset palvelut eivät kuulu mihinkään direktiivin 2006/112/EY liitteessä III tarkoitettuun ryhmään.
Vastaajan esittämien kolmen pääargumentin kumoamiseksi komissio arvioi ensin, että oikeussuojakeinojen käyttömahdollisuuden takaaminen ei voi olla asianmukainen syy yleisestä arvonlisäverokannasta poikkeamiselle asianajajien palvelujen osalta, koska tällä takaamisella on läheisempi yhteys valtion myöntämän avun ulottuvuuteen kuin yhteisön tasolla yhdenmukaisesti asetettuun arvonlisäverokantaan.
Toiseksi kantaja toteaa, että kyseisellä toiminnalla ei ole riittävää sosiaalista luonnetta, jotta se voitaisiin sisällyttää muihin direktiivin liitteessä III tarkoitettuihin palvelujen luokkiin, joihin on sallittua soveltaa tavanomaista arvonlisäverokantaa alempaa verokantaa. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisten palvelujen luonteen suppea tulkinta olisi välttämätön tämän liitteen rajoittavan luonteen säilyttämiseksi.
Lopuksi komissio huomauttaa, että arvonlisäverodirektiivin 96 artiklan ja 98 artiklan 2 kohdan sekä sen liitteen III päämäärä ei ole estää kilpailun vääristymistä samanlaisia tavaroita ja palveluja tarjoavien talouden toimijoiden välillä vaan yksinkertaisemmin jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen asteittaisen yhdenmukaistamisen suosiminen lähentämällä sovellettavia arvonlisäverokantoja ja rajoittamalla sellaisia liiketoimia, joihin voidaan soveltaa alempaa verokantaa.
(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).