19.3.2011 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 89/6 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (Chancery Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 14.12.2010 — Littlewoods Retail Ltd ym. v. Her Majesty's Commissioners of Revenue and Customs
(Asia C-591/10)
2011/C 89/12
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
High Court of Justice (Chancery Division)
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Littlewoods Retail Ltd ym.
Vastaaja: Her Majesty's Commissioners of Revenue and Customs
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Kun verovelvollinen on maksanut liikaa arvonlisäveroa, jota jäsenvaltio kantoi vastoin EU:n arvonlisäverolainsäädännön vaatimuksia, onko jäsenvaltion tarjoama oikeuskeino EU:n oikeuden mukainen, jos tämä oikeuskeino sisältää vain a) liikaa maksettujen pääomien palautuksen ja b) yksinkertaisen koron näille pääomille vuoden 1994 arvonlisäverolain (Value Added Tax Act 1994) 78 §:n kaltaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti? |
2) |
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, edellytetäänkö EU:n oikeudessa, että jäsenvaltion tarjoama oikeuskeino sisältää a) liikaa maksettujen pääomien palautuksen ja b) koronkoron maksamisen, mikä heijastaa sitä, kuinka suuri käyttöarvo liikaa maksetuilla rahamäärillä on ollut jäsenvaltiolle ja/tai kuinka suuri käyttöarvon menetys on aiheutunut verovelvolliselle? |
3) |
Jos sekä ensimmäiseen että toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, mitä oikeuskeinon, jonka jäsenvaltio on EU:n oikeuden mukaan velvollinen tarjoamaan, on sisällettävä liikaa maksettujen pääomien palautuksen lisäksi siltä osin kuin kyse on liikamaksun ja/tai koron käyttöarvosta? |
4) |
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, edellyttääkö EU:n oikeuden tehokkuusperiaate sitä, että jäsenvaltio jättää soveltamatta (vuoden 1994 arvonlisäverolain 78 ja 80 §:n kaltaisen) kansallisen oikeuden rajoituksia kaikkien sellaisten kansallisten vaatimusten tai oikeuskeinojen osalta, jotka muutoin olisivat verovelvollisen käytettävissä siihen EU:n oikeuteen perustuvaan oikeuteen vetoamiseksi, joka on vahvistettu unionin tuomioistuimen vastauksessa kolmeen ensimmäiseen kysymykseen, vai riittääkö, että kansallinen tuomioistuin jättää soveltamatta tällaisia rajoituksia vain yhden tällaisen kansallisen vaatimuksen tai oikeuskeinon osalta? |