EU tax law WEB komissio v. Espanja - C-678/11

10.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 73/20

—

on todettava, ettei Espanjan kuningaskunta ole noudattanut SEUT 56 artiklan (aiempi EY 49 artikla) ja ETA-sopimuksen 36 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa säännökset, jotka sisältyvät eläkejärjestelmien ja -rahastojen sääntelystä annetun kodifioidun lain 46 §:n c momenttiin, yksityisen vakuutustoiminnan järjestämisestä ja valvonnasta annetun lain muutosten hyväksymisestä 29.10.2004 annetun kuninkaan asetuksen nro 6/2004 86 §:ään, muihin kuin maassa asuviin sovellettavan tuloverolain muutosten hyväksymisestä annetun kuninkaan asetuksen nro 5/2004 10 §:ään ja 17.12.2003 annetun yleisen verolain nro 58/2003 47 §:ään ja joiden mukaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet ulkomaiset eläkerahastot, jotka tarjoavat työeläkkeitä Espanjassa, ja eläkeyhtiöt, jotka toimivat Espanjassa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, ovat velvollisia muun muassa nimeämään Espanjassa asuvan verotuksellisen edustajan

—

Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Espanjan verolainsäädännön kyseisissä säännöksissä asetetaan muille kuin maassa asuville verovelvollisille velvollisuus nimetä Espanjassa asuva verotuksellinen edustaja. Käytännössä tämä velvollisuus kohdistuu muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin ulkomaisiin eläkerahastoihin, jotka tarjoavat työeläkkeitä Espanjassa, ja vakuutusyhtiöihin, jotka toimivat Espanjassa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

2)

Komissio katsoo, että velvollisuus nimetä edellä mainituissa tapauksissa Espanjassa asuva verotuksellinen edustaja merkitsee palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvaa rajoitusta, koska se merkitsee asianomaisiin yhteisöihin ja luonnollisiin henkilöihin — joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua edustajan palveluihin — kohdistuvaa ylimääräistä velvoitetta. Kyseessä on myös palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuva rajoitus sellaisten henkilöiden ja yritysten kannalta, jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin ja jotka haluavat tarjota verotukselliseen edustamiseen liittyviä palveluja Espanjassa toimiville yhteisöille tai luonnollisille henkilöille.

3)

Kyseinen lainsäädäntö on SEUT 56 artiklan (aiemmin EY 49 artikla) ja ETA-sopimuksen 36 artiklan vastaista.