EU tax law WEB Delphi Hungary - C-654/13

22.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 85/10

1)

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) säännöksiä ja erityisesti sen 183 artiklaa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä sellaista kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöä, joka ei salli viivästyskoron maksamista sellaisesta arvonlisäveron määrästä, jota ei ole sellaisten lainsäädännön mukaisten vaatimusten vuoksi voitu vaatia palautettavaksi, joiden unionin oikeuden vastaisuus on todettu unionin tuomioistuimen tuomiossa, vaikka onkin niin, että jäsenvaltion lainsäädännössä on säädetty siitä, että korkoa on maksettava palautuskelpoisen arvonlisäveron palautuksen viivästymisen vuoksi?

2)

Ovatko tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteet esteenä jäsenvaltion tuomioistuinten menettelylle, jossa hallinnollista tietä esitetty vaatimus hylätään — ja rajataan tällä tavalla vahinkoa kärsineen oikeussubjektin oikeussuojakeinot vahingonkorvausvaatimuksen esittämiseen, vaikka jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä tällaisen vaatimuksen menestyminen on käytännössä mahdotonta — pelkästään siksi, ettei ole olemassa tällaiseen tosiseikastoon sovellettavaa oikeussääntöä, vaikka samankaltaisten korkovaatimusten käsittely ja maksaminen kuuluu veroviranomaisen toimivaltaan?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko jäsenvaltion tuomioistuimilla velvollisuus tulkita ja soveltaa kansallisen oikeuden säännöksiä, jotka eivät vastaa asian tosiseikastoa, unionin oikeussääntöjen mukaisesti, jotta kyettäisiin tarjoamaan vastaava ja tehokas oikeussuojakeino?

4)

Onko ensimmäisessä kysymyksessä mainittuja unionin oikeussääntöjä tulkittava siten, että unionin oikeuden vastaisesti kannettuun, pidätettyyn tai palauttamatta jätettyyn veroon perustuva oikeus korkoon on suoraan unionin oikeuteen perustuva subjektiivinen oikeus, joka voidaan toteuttaa vetoamalla unionin oikeuteen jäsenvaltion tuomioistuimissa tai viranomaisissa myös silloin, kun jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säädetty koronmaksusta tällaisen yksittäistapauksen varalta, jolloin korkovaatimuksen perusteeksi riittää sen osoittaminen, että kyse on unionin oikeuden rikkomisesta ja että vero on kannettu, pidätetty ja jätetty palauttamatta?