Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

22.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 329/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 9.7.2014 – Wolfgang und Dr. Wilfried Rey Grundstücksgemeinschaft GbR v. Finanzamt Krefeld

(Asia C-332/14)

2014/C 329/05

Oikeudenkäyntikieli:saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof (Saksa)

Pääasian asianosaiset

Kantaja, valittaja ja valituksen vastapuoli: Wolfgang und Dr. Wilfried Rey Grundstücksgemeinschaft GbR

Vastaaja, valituksen vastapuoli ja valittaja: Finanzamt Krefeld

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 17 artiklan 5 kohdan kolmatta alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot saavat sen nojalla säätää, että sekakäytössä olevan rakennuksen rakentamisen kaltaiseen tiettyyn liiketoimeen liittyviin ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennyksen suhdeluvun laskemista varten jakoperusteena on käytettävä ensisijaisesti muuta jakoperustetta kuin jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 19 artiklan 1 kohdassa olevaa liikevaihtoon perustuvaa jakoperustetta edellyttäen, että valitulla menetelmällä taataan, että edellä mainittu vähennyksen suhdeluku määritetään tarkemmin (asia C-511/10, BLC Baumarkt, tuomio 8.11.2012 [EU:C:2012:689]).

a)

Onko sekakäytössä olevan rakennuksen hankkimisen tai rakentamisen yhteydessä kertaluonteiset palvelujen hankinnat, joista suoritettavan veron määräytymisperuste kuuluu hankinta- tai valmistusmenoihin, luettava ostoihin sisältyvien vähennyskelpoisten verojen tarkemmaksi määrittämiseksi aluksi rakennuksen (verolliseen tai verottomaan) suunniteltuun käyttöön perustuviin liiketoimiin ja jaettava ainoastaan sen jälkeen jäljellä oleva ostoihin sisältyvä vero vähennykseen oikeuttaviin ja vähennykseen oikeuttamattomiin osiin pinta-alaan tai liikevaihtoon perustuvan jakoperusteen mukaan?

b)

Pätevätkö Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-511/10, BLC Baumarkt, 8.11.2012 antamassaan tuomiossa [EU:C:2012:689] vahvistamat periaatteet ja vastaus edelliseen kysymykseen myös silloin, kun kyseessä on sekakäytössä olevan rakennuksen käyttöä, huoltoa ja ylläpitoa koskevien kertaluonteisten palvelujen hankintoihin sisältyvä vero?

2)

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 20 artiklaa tulkittava siten, että tämän säädöksen mukaista alun perin tehdyn vähennyksen oikaisua sovelletaan myös tilanteeseen, jossa verovelvollinen on jakanut sekakäytössä olevan rakennuksen rakentamiseen liittyvän ostoihin sisältyvän veron vähennykseen oikeuttaviin ja vähennykseen oikeuttamattomiin osiin jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 19 artiklan 1 kohdassa säädetyn ja kansallisen lainsäädännön mukaan sallitun liikevaihtoon perustuvan menetelmän mukaisesti ja jäsenvaltio on jälkikäteen oikaisulle varatun määräajan kuluessa säätänyt jonkin toisen jakoperusteen ensisijaiseksi?

3)

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä: Estävätkö oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 20 artiklan soveltamisen, jos jäsenvaltio ei määrää edellä kuvatun kaltaisissa tapauksissa nimenomaisesti vähennyksen oikaisemisesta eikä anna siirtymäsäännöstä ja jos Bundesfinanzhof on tunnustanut, että verovelvollisen soveltama ostoihin sisältyvän veron jakaminen vähennykseen oikeuttaviin ja vähennykseen oikeuttamattomiin osiin liikevaihtoon perustuvan menetelmän mukaisesti on yleisesti asianmukainen?

(1)  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annettu neuvoston kuudes direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).