Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JÁN MAZÁK

26 päivänä kesäkuuta 2012 (1)

Asia C-137/11

Partena ASBL

vastaan

Les Tartes de Chaumont-Gistoux SA

(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour du travail de Bruxelles (Belgia))

Sosiaaliturva – Asetus (ETY) N:o 1408/71 – 13 ja 14 c artikla – Jäsenvaltio, jossa toimintaa harjoitetaan – Syrjintäkielto – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus






I       Johdanto

1.        Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71,(2) sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1998 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1606/98,(3) 13 ja 14 c artiklan sekä SEUT 21 artiklan tulkintaa.

2.        Pyyntö esitettiin asiassa, jossa vastakkain ovat Partena ASBL (jäljempänä Partena), joka on itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalivakuutuskassa Belgiassa, ja Les Tartes de Chaumont-Gistoux SA (jäljempänä TCG) ja joka koskee TCG:n työntekijän Othon Romboutsin maksettavana olevia vakuutusmaksuja vuoden 1999 ensimmäiseltä vuosineljännekseltä vuoden 2007 neljännelle vuosineljännekselle asti.

3.        Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, voidaanko jäsenvaltiossa verovelvollisen yhtiön hallinnointia ulkomailta pitää toiminnan harjoittamisena mainitussa jäsenvaltiossa sosiaalivakuutusmaksujen kannalta arvioituna. Samainen tuomioistuin tiedustelee myös, onko lakiin perustuva kumoamaton olettama, jonka mukaan henkilö, joka hallinnoi ulkomailta jäsenvaltiossa verovelvollista yhtiötä, kuuluu tässä jäsenvaltiossa itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, SEUT 21 artiklan vastainen.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

4.        Mielestäni asiaan voidaan soveltaa SEUT 45 ja SEUT 49 artiklaa. Sovellettaviksi tulevat niin ikään asetuksen N:o 1408/71 II osastossa, jonka otsikkona on ”Sovellettava lainsäädäntö”, olevat 13 ja 14 c artikla.

B       Kansallinen oikeus

5.        Belgian oikeudessa kuulumista itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmään säännellään sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin 27.7.1967 tehdyllä kuninkaan päätöksellä nro 38,(4) jota on muutettu erityisesti itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvaan liittyvistä taloudellisista ja muista säännöksistä 18.11.1996 tehdyllä kuninkaan päätöksellä,(5) joka tehtiin sosiaaliturvajärjestelmän modernisoinnista ja lakisääteisten eläkejärjestelmien toimivuuden varmistamisesta 26.7.1996 annetun lain VI osaston ja Belgian Euroopan talous- ja rahaliittoon osallistumisen edellyttämien budjettivaatimusten toteuttamisesta 26.7.1996 annetun lain 3 §:n mukaisesti.

6.        Kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momentin mukaan ”itsenäisenä ammatinharjoittajana pidetään kaikkia luonnollisia henkilöitä, jotka harjoittavat Belgiassa ammattitoimintaa, jonka johdosta henkilö ei ole työsuhteessa tai julkisessa palvelussuhteessa”.

7.        Kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momenttiin lisättiin 18.11.1996 tehdyllä kuninkaan päätöksellä uusi 4 kohta, joka kuuluu seuraavasti:

”Henkilöiden, jotka on nimetty Belgiassa yhteisöverovelvollisen tai rajoitetusti verovelvollisen yhtiön tai yhteisön edustajiksi, katsotaan poikkeuksetta harjoittavan Belgiassa ammattitoimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana.”

8.        Cour constitutionnelle (perustuslakituomioistuin),(6) antoi 3.11.2004 tuomion 176/2004, jolla se totesi kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momentin 4 kohdan perustuslain vastaiseksi siltä osin kuin kyse oli sellaisten yhtiöiden, jotka ovat velvollisia maksamaan Belgiassa yhteisöveroa tai Belgiassa rajallisesti verovelvollisilta kannettavaa veroa, edustajista, jotka eivät hallinnoi kyseessä olevassa säännöksessä tarkoitettua yhtiötä ulkomailta. Perustuslakituomioistuin katsoi, että tällaisiin edustajiin sovellettava kumoamaton olettama oli suhteeton, koska sillä estettiin toimintansa lopettaneita edustajia näyttämästä toteen tätä lopettamista muulla tavoin kuin eroamalla ja päättämällä itsenäisen ammatinharjoittajan sosiaaliturvajärjestelmään kuulumiseen perustuvat velvoitteensa. Perustuslakituomioistuin ei kuitenkaan pitänyt mainittua säännöstä perustuslainvastaisena tällaisia yhtiöitä ulkomailta hallinnoivien edustajien osalta. Sen mukaan olettaman kumoamattomuus saattoi olla tarpeen sen varmistamiseksi, että tällaiset edustajat kuuluivat itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, koska kansallisella viranomaisella ei ollut tällaisten henkilöiden osalta niitä tietoja ja toimivaltuuksia, joita sillä oli yhtiöitä Belgiassa hallinnoivien edustajien osalta.

9.        Kuninkaan päätöksen nro 38 15 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan yhtiöt ovat yhteisvastuullisesti maksuvelvollisia edustajiensa kanssa näiden sosiaalivakuutusmaksuista.

III  Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymykset

10.      TCG perustettiin 17.4.1993. Se on Belgiassa verovelvollinen, koska sen rekisteröity kotipaikka on siellä. Sen 12.10.1995 pidetyssä yhtiökokouksessa todettiin, että Rombouts ja van Acker omistivat kumpikin puolet yhtiöpääomasta. TCG:n 7.6.2000 ja 7.6.2006 pidetyissä yhtiökokouksissa uudistettiin mainittujen henkilöiden asema hallituksen jäseninä.

11.      Rombouts on asunut vuoden 1999 lopusta lähtien Portugalissa. Hän on ollut Portugalissa palkkatyössä tai saanut sieltä työttömyysetuuksia 1.1.2001 lähtien aina heinäkuuhun 2005 asti. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Rombouts on toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana Portugalissa marraskuusta 2007 lähtien. TCG tosin väittää kansallisen tuomioistuimen mukaan, että itsenäisen ammatin harjoittaminen on alkanut jo marraskuussa 2005.

12.      Partena esitti 28.5.2008 maksuilmoituksen, jolla se vaati Romboutsia ja TCG:tä maksamaan 125 696,50 euroa, joka vastasi Romboutsin maksettavana olevia vakuutusmaksuja vuoden 1999 ensimmäisen vuosineljänneksen ja vuoden 2007 viimeisen vuosineljänneksen väliseltä ajalta.

13.      TCG vastusti maksuilmoitusta 5.8.2008 jättämällään vastineella Tribunal du travail de Nivellesissä (Nivellesin työoikeudellisia asioita käsittelevä tuomioistuin). Mainittu tuomioistuin totesi 14.12.2009 antamallaan tuomiolla muun muassa, että vastustus oli pätevä.

14.      Partena valitti Cour du travail de Bruxellesiin (Belgia) (Brysselin työoikeudellisia asioita käsittelevä tuomioistuin) 29.1.2010. Partena on menettelyn kuluessa myöntänyt, että kun otetaan huomioon Romboutsin asema palkattuna työntekijänä Portugalissa 1.1.2001 lähtien, hän voi tämän jälkeen kuulua Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmään ainoastaan täydentävästi. Näin ollen Partenan vaatima summa on määrältään 68 317,61 euroa lisättynä koroilla, kun se alun perin oli 125 696,50 euroa.

15.      TCG vaatii, että Tribunal du travail de Nivellesin antama tuomio vahvistetaan ja Partena velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. TCG kiistää sen, että Rombouts kuuluisi itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän piiriin Belgiassa. Toissijaisesti TCG vaatii, että unionin tuomioistuimelle esitetään ennakkoratkaisupyyntö muun muassa sen selvittämiseksi, onko kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momentin 4 kohta EY 18 artiklan (josta on tullut SEUT 21 artikla) mukainen.

16.      Cour du travail de Bruxelles päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)       Sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 13 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä erityisesti 14 c artiklaa, voiko jäsenvaltio sen toimivallan puitteissa, joka sille on myönnetty sen määrittämiseksi, mitkä ovat edellytykset kyseisen jäsenvaltion itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmään kuulumiseksi, rinnastaa ’kyseisessä jäsenvaltiossa verovelvollisen yhtiön hallinnoimisen ulkomailta’ toiminnan harjoittamiseen alueellaan?

2)      Onko itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmästä 27.7.1967 tehdyn kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momentin 4 kohta yhteensoveltuva Euroopan unionin oikeuden ja erityisesti SEUT 21 artiklassa taatun liikkumis- ja oleskeluvapauden kanssa, koska mainitun kohdan mukaan toisessa jäsenvaltiossa asuva henkilö, joka hallinnoi ulkomailta Belgiassa verovelvollista yhtiötä, ei voi kumota olettamaa kuulumisestaan itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmään, kun taas Belgiassa asuva yhtiön edustaja, joka ei hallinnoi tällaista yhtiötä ulkomailta, voi kumota mainitun olettaman ja esittää näytön siitä, ettei hän harjoita kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua itsenäistä ammattitoimintaa?”

IV     Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa

17.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet TCG, Belgian hallitus ja komissio, jotka kaikki myös esittivät suulliset huomautuksensa 22.3.2012 pidetyssä istunnossa.

V       Asian tarkastelu

A       Tutkittavaksi ottaminen

18.      Belgian hallitus on esittänyt kaksi oikeudenkäyntiväitettä.

19.      Belgian hallitus katsoo ensinnäkin, että molemmat esitetyt kysymykset on jätettävä tutkimatta, koska puheena olevaa kumoamatonta olettamaa ei sovelleta Romboutsiin. Tätä olettamaa sovelletaan ainoastaan edustajiin, jotka hallinnoivat ulkomailta yhtiöitä, joiden rekisteröity kotipaikka on Belgiassa, ja jotka eivät ilmoita Belgiassa edustajina mitään tuloja, koska he väittävät, ettei edustussuhteesta makseta korvausta. Belgian hallituksen mukaan tällä toiminnalla pyritään välttämään sosiaaliturvamaksujen maksaminen, koska itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi katsominen Belgiassa edellyttää muun muassa sitä, että henkilö harjoittaa ammattitoimintaa, ja tämä käsite puolestaan edellyttää toiminnan harjoittamista korvausta vastaan.

20.      Belgian hallitus väittää, että Rombouts oli kyseessä olevana aikana Belgiassa rajallisesti verovelvollinen TCG:n edustajana toimimisen vuoksi vuoden 1992 tuloverolain 2 §:n 1 momentin a kohdan, 227 §:n 1 momentin ja 228 §:n 1 momentin sekä Belgian ja Portugalin välisen kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehdyn sopimuksen 16 §:n nojalla.(7)

21.      Belgian hallituksen mukaan Rombouts ei lisäksi ole kiistänyt olleensa Belgiassa tuloverovelvollinen. Hänen sosiaaliturvamaksunsa laskettiin edustajana toimimisesta saatujen niiden tulojen perusteella, jotka verohallinto otti huomioon ja jotka ilmoitettiin Institut National d’Assurances Sociales pour Travailleurs Indépendantsille (jäljempänä Inasti). Näin ollen Rombouts ja TCG eivät voi väittää edustussuhteen olleen luonteeltaan korvauksetonta sillä perusteella, ettei ammattitoiminnan harjoittamista koskeva edellytys täyty.

22.      Toiseksi Belgian hallitus väittää, että esitetyt kysymykset on jätettävä tutkimatta, koska niillä pyritään selvittämään, onko kansallinen oikeus yhteensoveltuva unionin oikeuden kanssa.

23.      Mielestäni Belgian hallituksen esittämää ensimmäistä oikeudenkäyntiväitettä ei ole mitään syytä hyväksyä. Vaikka Belgian hallituksen esittämä tulkinta kansallisesta ja kansainvälisestä vero-oikeudesta saattaa olla oikea, ennakkoratkaisupäätöksestä ilmenee nähdäkseni selvästi, että kansallisen tuomioistuimen ratkaistavana oleva oikeudenkäynti koskee sitä, sovelletaanko Belgian sosiaaliturvalainsäädäntöä Romboutsiin. Tällainen arviointi on väistämättä tehtävä asetuksen N:o 1408/71 II osaston, joka koskee sovellettavaa lainsäädäntöä, sääntöjen perusteella. Kansallinen tuomioistuin pyytää lisäksi tulkinta-apua perustamissopimuksessa olevien vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten tulkinnasta.(8) Tässä tilanteessa ennakkoratkaisukysymykset on otettava tutkittavaksi.

24.      Toisesta oikeudenkäyntiväitteestä, jonka mukaan kysymyksiä ei voida ottaa tutkittavaksi siksi, että niillä pyritään selvittämään, onko kansallinen oikeus yhteensoveltuva unionin oikeuden kanssa, on riittävää todeta, että kysymysten sanamuodosta ilmenee selvästi, että niillä pyritään saamaan tulkinta unionin oikeudesta, esillä olevassa asiassa useista asetuksen N:o 1408/71 säännöksistä, ja vapaata liikkuvuutta koskevista säännöistä.

B       Asiakysymys

1.       Ensimmäinen kysymys

25.      Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, voiko jäsenvaltio asetuksen N:o 1408/71 13 ja 14 c artiklan mukaisesti säätää, että kyseisessä jäsenvaltiossa verovelvollisen yhtiön(9) edustaja harjoittaa toimintaa mainitussa jäsenvaltiossa, vaikka edustaja hallinnoi yhtiötä ulkomailta. Ensimmäisellä kysymyksellä pyritään täten saamaan selvennystä siihen, missä palkattu tai itsenäinen työskentely edellä mainittujen säännösten mukaisesti tapahtuu.

26.      Asetuksen N:o 1408/71 13 ja 14 c artikla ovat asetuksen II osastossa, jonka otsikkona on ”Sovellettava lainsäädäntö”. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että asetuksen N:o 1408/71 säännökset, jotka määrittävät sovellettavan lainsäädännön, muodostavat lainvalintasäännösten kokonaisen järjestelmän, jonka vaikutuksesta kansallisilla lainsäätäjillä ei ole enää toimivaltaa määrittää tätä koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamisalaa ja -edellytyksiä tämän kansallisen lainsäädännön alaisuuteen kuuluvien henkilöiden eikä sen alueen osalta, jolla kansalliset säännökset tuottavat oikeusvaikutuksia.(10)

27.      Asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännöksillä ei pyritä ainoastaan estämään sitä, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt jäisivät ilman sosiaaliturvaa siitä syystä, ettei heihin voida soveltaa mitään lainsäädäntöä, vaan myös estämään useampien kansallisten lainsäädäntöjen samanaikainen soveltaminen ja tästä mahdollisesti aiheutuvat vaikeudet.(11)

28.      Asetuksessa N:o 1408/71 olevat lainvalintasäännöt ovat jäsenvaltioihin nähden pakottavia, ja niiden soveltaminen riippuu vain kyseessä olevan työntekijän objektiivisesta tilanteesta.(12)

29.      Kun otetaan huomioon näiden sääntöjen pakottava luonne ja asetuksen N:o 1408/71 II osaston tarkoitus, jäsenvaltio ei mielestäni voi yksipuolisesti osoittaa itselleen toimivaltaa määrittää sitä, kuuluuko työntekijä tuon jäsenvaltion lainsäädännön alaisuuteen, säätämällä, että työntekijä on harjoittanut toimintaa tässä jäsenvaltiossa, kun tällainen määritelmä ei vastaa työntekijän objektiivista tilannetta eikä sovellettavan lainsäädännön määrittämisessä käytettäviä pakottavia sääntöjä.

30.      Kuten asiassa C-60/93, Aldewereld, annetussa tuomiossa(13) todetaan, sovellettava lainsäädäntö valitaan objektiivisesti asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännösten mukaisesti ottamalla huomioon seikat, jotka yhdistävät kunkin yksittäistapauksen jäsenvaltion lainsäädäntöön. Muunlaiseen ratkaisuun sisältyisi mielestäni vaara siitä, että asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännöiltä, joilla määritetään sovellettava lainsäädäntö, vietäisiin todellinen tarkoitus ja vaikutus erityisesti, jos useat jäsenvaltiot soveltaisivat tällaista lähestymistapaa.

31.      Esillä olevassa asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että TCG:n edustajana toimimisen lisäksi Rombouts toimi itsenäisenä ammatinharjoittajana Portugalissa marraskuusta 2007 lähtien (vaikka TCG väittääkin, että itsenäinen ammatinharjoittaminen alkoi jo marraskuussa 2005) ja oli Portugalissa palkkatyössä tai työttömänä 1.1.2001 ja heinäkuun 2005 välisen ajan.

32.      Vaikka se täsmällinen ajankohta, jolloin Rombouts aloitti itsenäisen ammatinharjoittamisen Portugalissa, on riidanalainen, on selvää, että ennen itsenäisen ammatinharjoittamisen aloittamista Portugalissa hän ei kuulunut Belgian sosiaaliturvalainsäädännön piiriin TCG:n edustajana toimimisen johdosta.(14) Kansallisessa tuomioistuimessa vireillä oleva asia koskee näin ennen kaikkea ajanjaksoja, jolloin Rombouts oli palkkatyössä ja työttömänä Portugalissa. Tämän suhteen katson, että kansallinen tuomioistuin pyytää selvennystä asetuksen N:o 1408/71 14 c artiklan b alakohdan(15) ja 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan(16) tulkinnasta Romboutsin toimintaan TCG:n edustajana.

33.      Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee – mistä varmistuminen on kuitenkin kansallisen tuomioistuimen tehtävänä –, että Romboutsin objektiivisen tilanteen valossa hän tosiasiallisesti tai konkreettisesti hoiti tehtäväänsä TCG:n edustajana Portugalin ”alueella”.(17) Vaikka edustussuhteen hoitamisella voi olla vaikutuksia Belgiassa, kuten Belgian hallitus väittää,(18) näillä vaikutuksilla ei kuitenkaan voida muuttaa Romboutsin objektiivista tilannetta. Tämä objektiivinen tilanne on tosiseikkoja koskeva kysymys, joka kansallisen tuomioistuimen on esillä olevan yksittäistapauksen osalta selvitettävä asetuksen N:o 1408/71 II osaston mukaisesti, eikä se ratkea kansallisessa lainsäädännössä etukäteen ja abstraktisti säädetyn kumoamattoman olettaman perusteella.

34.      Näin ollen katson, että kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 14 c artiklan b alakohdan – jotka ovat osa asetuksen II osastossa olevia sovellettavan lainsäädännön määrittämisessä käytettäviä pakottavia sääntöjä – tarkoitus ja selvä sanamuoto, näitä säännöksiä on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio kohtelee ”kyseisessä jäsenvaltiossa verovelvollisen yhtiön hallinnoimista ulkomailta” samalla tavoin kuin toiminnan harjoittamista alueellaan, jos tällainen kohtelu ei vastaa kyseisen työntekijän objektiivista tilannetta ja jos toimintaa tosiasiallisesti harjoitetaan toisen jäsenvaltion alueella.

2.       Toinen kysymys

35.      Toisella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko SEUT 21 artikla esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta kumoamattomasta olettamasta.

36.      Mielestäni pääasian tosiseikkoihin, sellaisina kuin kansallinen tuomioistuin on ne esittänyt ennakkoratkaisupäätöksessään,(19) tulevat SEUT 21 artiklan sijaan paremminkin sovellettaviksi työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeva SEUT 45 artikla ja sijoittautumisvapautta koskeva SEUT 49 artikla. SEUT 21 artiklasta, jossa määrätään yleisesti jokaisella unionin kansalaisella olevasta oikeudesta vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, on erityismääräys SEUT 45 ja SEUT 49 artiklassa.(20)

37.      Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että kaikilla henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevilla EUT-sopimuksen määräyksillä on tarkoitus helpottaa unionin kansalaisten kaikenlaista ansiotyön tekemistä unionin alueella, ja kyseisten määräysten vastaisia ovat kaikki toimenpiteet, joilla voi olla epäsuotuisa vaikutus näihin kansalaisiin, kun he haluavat harjoittaa taloudellista toimintaa toisen jäsenvaltion alueella. Näin ollen SEUT 45 ja SEUT 49 artikla ovat esteenä sellaisille toimenpiteille, jotka – vaikka niitä sovelletaan ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää – voivat haitata sitä, että unionin kansalaiset käyttävät perustamissopimuksessa taattuja perusvapauksia, tai jotka tekevät niiden käytöstä vähemmän houkuttelevaa.(21)

38.      Pääasiassa esillä olevassa tilanteessa kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistua siitä, että kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen olettaman soveltaminen ei johda erilaiseen kohteluun kyseessä olevien edustajien kansalaisuuden perusteella. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kansallisen lainsäädännön johdosta yhtiöiden edustajille, jotka ovat Romboutsin tilanteen kaltaisessa tilanteessa, aiheutuu siitä syystä, että he ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen unionin alueella, epäsuotuisa vaikutus verrattuna edustajiin, jotka eivät ole käyttäneet tällaista oikeutta.

39.      Ensinnäkin on todettava, että edustajaan, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen ja hallinnoi yhtiötä ulkomailta, sovelletaan kumoamatonta olettamaa siitä, että hän harjoittaa Belgiassa ammattitoimintaa, ja hän on näin velvollinen maksamaan siellä sosiaalivakuutusmaksuja kyseisestä toiminnasta, kun taas edustaja, joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen, voi Belgian perustuslakituomioistuimen 3.11.2004 antaman tuomion 176/2004 mukaisesti kumota tämän olettaman ja esittää näyttöä siitä, ettei hän toimi kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla itsenäisenä ammatinharjoittajana.

40.      Toiseksi tätäkin merkityksellisempää on se, että kyseessä olevan kumoamattoman olettaman soveltaminen merkitsee Belgiassa verovelvollisten yhtiöiden edustajille, jotka tosiasiallisesti ja konkreettisesti hoitavat edustajan tehtäviään toisesta jäsenvaltiosta, vaaraa siitä, että he joutuvat maksamaan sosiaalivakuutusmaksut samasta toiminnasta kahdessa jäsenvaltiossa.

41.      Asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännöksillä pyritään välttämään juuri tämä vaara.

42.      Belgian hallitus väittää, että kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön ja erityisesti kumoamattoman olettaman tarkoituksena on estää keinotekoisilla uudelleensijoittautumisilla toteutettavia sosiaaliturvaan liittyviä väärinkäytöksiä Belgiassa. Modernien tietoliikenneyhteyksien ansiosta yhtiöiden edustajat voivat hoitaa ulkomailta edustajan tehtäviään Belgiassa sijaitseville voittoa tavoitteleville yhtiöille. Belgian hallituksen mukaan jättämällä ilmoittamatta edustajan toiminnasta saamansa tulot Belgian veroviranomaisille ja ilmoittamalla, että edustajan tehtävästä ei suoriteta korvausta, edustajat voivat välttyä itsenäisten ammatinharjoittajien pakollisten sosiaaliturvamaksujen maksamiselta Belgiassa.

43.      Vaikka pyrkimys sosiaaliturvaan liittyvien väärinkäytösten ehkäisemiseen on suotava tavoite ja sen tavoittelua on syytä kannustaa erityisesti unionin oikeuden mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden yhteensovittamisella tai yhdenmukaistamisella, katson kuitenkin, että kyseessä oleva kumoamaton olettama, jolla pyritään ehkäisemään sosiaaliturvaan liittyviä väärinkäytöksiä Belgiassa, on täysin soveltumaton tällaisten väärinkäytösten ehkäisemiseen kyseisessä jäsenvaltiossa, kun yhtiöiden edustajat kuuluvat toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän piiriin objektiivisen tilanteensa ja asetuksen N:o 1408/71 II osaston pakottavien sääntöjen soveltamisen johdosta.

44.      Näin ollen vaikuttaa siltä – vaikka kansallisen tuomioistuimen tosin onkin varmistuttava pääasian tosiseikoista ja olosuhteista sekä erityisesti Romboutsin objektiivisesta tilanteesta –, että hänen toimintaansa TCG:n edustajana – mitä ilmeisestikin harjoitettiin Portugalin alueella – ei liity minkäänlaisia sosiaaliturvaan liittyviä väärinkäytöksiä Belgiassa.

45.      Näin ollen katson, että SEUT 45 ja SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio antaa kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momentin 4 kohdan kaltaista lainsäädäntöä, mikäli tässä lainsäädännössä ei sallita toisessa jäsenvaltiossa asuvan henkilön, joka tosiasiallisesti hallinnoi tästä toisesta jäsenvaltiosta käsin ensin mainitussa jäsenvaltiossa verovelvollista yhtiötä, esittävän näyttöä siitä, että hän tosiasiallisesti harjoittaa tätä toimintaa mainitun toisen jäsenvaltion alueella, ja täten kumoavan olettamaa, jonka mukaan hän kuuluu itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän piiriin ensin mainitussa jäsenvaltiossa.

VI     Ratkaisuehdotus

46.      Edellä esitetyn perusteella katson, että Cour du travail de Bruxellesin (Belgia) esittämiin kysymyksiin olisi vastattava seuraavasti:

–        Sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1998 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1606/98, 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 14 c artiklan b alakohtaa, jotka ovat osa asetuksen II osastossa olevia sovellettavan lainsäädännön määrittämisessä käytettäviä pakottavia sääntöjä, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio kohtelee ”kyseisessä jäsenvaltiossa verovelvollisen yhtiön hallinnoimista ulkomailta” samalla tavoin kuin toiminnan harjoittamista alueellaan, jos tällainen kohtelu ei vastaa kyseisen työntekijän objektiivista tilannetta ja jos toimintaa tosiasiallisesti harjoitetaan toisen jäsenvaltion alueella.

–        SEUT 45 ja SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio antaa 27.7.1967 tehdyn kuninkaan päätöksen nro 38 3 §:n 1 momentin 4 kohdan kaltaista lainsäädäntöä, mikäli tässä lainsäädännössä ei sallita toisessa jäsenvaltiossa asuvan henkilön, joka tosiasiallisesti hallinnoi tästä toisesta jäsenvaltiosta käsin ensin mainitussa jäsenvaltiossa verovelvollista yhtiötä, esittävän näyttöä siitä, että hän tosiasiallisesti harjoittaa tätä toimintaa mainitun toisen jäsenvaltion alueella, ja täten kumoavan olettamaa, jonka mukaan hän kuuluu itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän piiriin ensin mainitussa jäsenvaltiossa.

1 – Alkuperäinen kieli: englanti.

2 –      EYVL L 149, s. 2.

3 –      EYVL L 209, s. 1.

4 –      Moniteur belge 29.7.1967, s. 8071.

5 –      Moniteur belge 12.12.1996, s. 31.018 (jäljempänä kuninkaan päätös nro 38).

6 – Perustuslakituomioistuin tunnettiin tuolloin nimellä Cour d’arbitrage.

7 –      Moniteur belge 2.3.1971, s. 2613 ja 5.4.2001, s. 11473.

8 –      Ks. jäljempänä 36 kohta.

9 –      Ks. edellä 10 kohta.

10 –      Ks. tältä osin mm. asia C-302/84, Ten Holder, tuomio 12.6.1986 (Kok., s. 1821, 21 kohta) ja asia 60/85, Luiten, tuomio 10.7.1986 (Kok., s. 2365, 14 kohta).

11 –      Ks. analogisesti asia C-227/03, van Pommeren-Bourgondiën, tuomio 7.7.2005 (Kok., s. I-6101, 34 kohta).

12 –      Ks. asia C-345/09, van Delft ym., tuomio 14.10.2010 (Kok., s. I-9879, 52 kohta).

13 –      Tuomio 29.6.1994 (Kok., s. I-2991, 20 kohta). Kuten komissio mainitsee huomautuksissaan, on niin, että vaikka jäsenvaltio voi vapaasti määrittää asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitetut käsitteet ”palkattu työntekijä” ja ”itsenäinen ammatinharjoittaja”, se ei voi päättää, harjoittavatko nuo henkilöt toimintaansa sen alueella.

14 –      Tosin myös siinä tapauksessa, että hänen toimintaansa TCG:n edustajana pidettäisiin itsenäisen ammatin harjoittamisena Belgiassa ennen itsenäisen ammatinharjoittamisen aloittamista Portugalissa, Rombouts olisi kuulunut asetuksen N:o 1408/71 14 a artiklan 2 kohdan mukaisesti Portugalin sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Ks. asia C-340/94, de Jaeck, tuomio 30.1.1997 (Kok., s. I-461, 11 kohta).

15 –      Asetuksen N:o 1408/71 14 c artiklan b alakohdan mukaan asetuksen liitteessä VII mainituissa tapauksissa henkilö, joka on palkatussa työssä jäsenvaltion alueella ja toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana toisen jäsenvaltion alueella, on samanaikaisesti näiden kummankin jäsenvaltion lainsäädännön alainen. Hänen on täten maksettava sosiaalivakuutusmaksuja, joita kummankin jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään. Ks. asia C-493/04, Piatkowski, tuomio 9.3.2006 (Kok., s. I-2369, 22 kohta).

16 –      Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltion alueella itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva henkilö on tämän jäsenvaltion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella. Ks. asia C-314/08, Filipiak, tuomio 19.11.2009 (Kok., s. I-11049, 64 kohta).

17 –      Ks. asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 14 c artiklan b alakohdan ja 14 a artiklan 2 kohdan sanamuoto, joissa toistetaan tämä ilmaisu.

18 –      Belgian hallitus korostaa, että TCG:n edustajien toteuttamilla toimilla on oikeudellisia vaikutuksia Belgiassa. Näin ollen kyseessä olevaa ammattitoimintaa harjoitettiin asetuksen N:o 1408/71 14 c artiklan b alakohdan mukaisesti Belgiassa, vaikka toimet tehtiin toisesta jäsenvaltiosta (tässä tapauksessa Portugalista) käsin moderneilla tietoliikennevälineillä. Belgian hallitus lisää vielä, että Romboutsin toimet ovat TCG:n itsensä tekemiä toimia.

19 –      Ennakkoratkaisupäätöksestä ilmenee selvästi, että Rombouts lähti Belgiasta oleskellakseen Portugalissa ja että hän oli palkkatyössä, työttömänä ja itsenäisenä ammatinharjoittajana viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.

20 –      Ks. analogisesti asia C-3/08, Leyman, tuomio 1.10.2009 (Kok., s. I-9085, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21 –      Ks. asia C-212/06, Gouvernement de la Communauté française ja Gouvernement wallon, tuomio 1.4.2008 (Kok., s. I-1683, 44 ja 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).