Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

2 päivänä heinäkuuta 2009 1(1)

Asia C-169/08

Presidente del Consiglio dei Ministri

vastaan

Regione autonoma della Sardegna

(Corte costituzionalen (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Palvelujen tarjoamisen vapaus (EY 49 artikla) – Valtiontuki (EY 87 artikla) – Verolainsäädäntö – Regione Autonome della Sardegna – Matkailutarkoituksessa tapahtuvia ilma-alusten laskeutumisia ja huvialusten kiinnittymisiä koskeva alueellinen vero – Veron kantaminen vain henkilöiltä, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian alueen ulkopuolella – Ympäristönsuojelu – Kansanterveyden suojelu – Verojärjestelmän johdonmukaisuus – Saaristoalueet





I       Johdanto

1.        Italian perustuslakituomioistuin Corte Costituzionale(2) hakee nyt esillä olevassa asiassa ensimmäistä kertaa yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua EY 234 artiklan nojalla.

2.        Perustuslainmukaisuutta koskevan pääasian kohteena on Sardinian alueen(3) alueellinen vero, jota kannettiin Sardinian alueella vuodesta 2006 vuoteen 2008 1.6.–30.9. välisenä aikana tiettyjen yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä. Verovelvollisia olivat kuitenkin ainoastaan henkilöt, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian alueen ulkopuolella; veroa ei myöskään kannettu sellaisten alusten kiinnittymisistä, jotka sijaitsivat koko vuoden Sardinian satamissa.

3.        Corte Costituzionale epäilee, onko tämä Sardinian alueen verolainsäädäntö yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa ja tarkemmin sanottuna palvelujen tarjoamisen vapauden (EY 49 artikla) ja valtiontukia koskevan kiellon (EY 87 artikla) kanssa. Veron mahdollisesti yhteisön oikeuden vastainen luonne on merkityksellinen myös Corte Costituzionalessa vireillä olevassa lakien perustuslainmukaisuutta koskevassa menettelyssä, koska Italian perustuslain mukaan arvioinnissa otetaan huomioon yhteisön oikeus.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Yhteisön lainsäädäntö

4.        Nyt esillä olevassa asiassa sovellettavan yhteisön oikeuden sääntöjä ovat ne EY:n perustamissopimukseen sisältyvät määräykset, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen vapautta ja valtiontukea.

5.        Palvelujen tarjoamisen vapaus perustuu EY 49 artiklan ensimmäiseen kohtaan, jossa määrätään seuraavaa:

”Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä.”

6.        Lisäksi EY 50 artiklan ensimmäisessä kohdassa palvelujen käsite määritellään seuraavasti:

”Tässä sopimuksessa palveluilla tarkoitetaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus ja joita määräykset tavaroiden, pääomien tai henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske.”

7.        Valtiontukea käsittelevä EY:n perustamissopimuksen osa alkaa EY 87 artiklan 1 kohdasta. Siinä määrätään seuraavaa:

”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

8.        Lisäksi on syytä mainita EY 88 artiklan 3 kohta, jossa määrätään seuraavaa:

”Komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma ei 87 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille, se aloittaa 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.”

B       Kansallinen lainsäädäntö

9.        Nyt esillä olevassa asiassa merkityksellinen kansallinen lainsäädäntö käsittää asiaa koskevien Italian perustuslain säännösten lisäksi tietyt Italian valtion ja Sardinian alueen antamat säännökset.

1.       Italian perustuslaki

10.      Italian perustuslain 117 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Valtio ja alueet käyttävät lainsäädäntövaltaa perustuslakia sekä yhteisön oikeudesta ja kansainvälisistä velvoitteista johtuvia sitoumuksia noudattaen.”

2.       Italian valtion lainsäädäntö

11.      Italian meri- ja lentoliikenteestä annetun lain(4) 743 §:n 1 momentissa määritellään ilma-aluksen käsite seuraavasti:

”Ilma-aluksella tarkoitetaan kaikkia matkustajien tai tavaran ilmakuljetukseen tarkoitettuja koneita.”

12.      Huviveneilystä annetun Italian lain,(5) joka on pantu täytäntöön 18.7.2005 annetulla asetuksella(6) nro 171, 1 §:n 2 momentissa määritellään huviveneilyn käsite seuraavasti:

”Tässä laissa huviveneilyllä tarkoitetaan urheilu- ja virkistystarkoituksessa merialueella ja sisävesillä harjoitettavaa veneilyä, jolla ei tavoitella voittoa.”

13.      Huviveneilystä annetun lain 2 §:n 1 momentissa käsitellään huvialusten kaupallista käyttöä, joka määritellään seuraavasti:

”1.       Huvialusta käytetään kaupallisessa tarkoituksessa, kun

a)       siitä on tehty vuokrasopimus;

b)       sitä käytetään ammattimaiseen huviveneilyn opettamiseen;

c)       sukellus- ja sukelluskoulutuskeskus käyttää sitä urheilu- ja virkistystarkoituksessa sukellusta harjoittavien tukialuksena.

– –”

3.       Sardinian alueen alueellinen lainsäädäntö

14.      11.5.2006 annetun Sardinian alueen lain nro 4(7) (jäljempänä myös alueellinen laki nro 4/2006), sellaisena kuin se on korvattuna vuonna 2007 annetulla lailla,(8) 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(Matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettava alueellinen vero)

1.      Matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannetaan vuodesta 2006 lähtien alueellinen vero.

2.      Vero kannetaan seuraavissa tapauksissa:

a)      meri- ja lentoliikenteestä annetun lain 743 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitettujen yleisilmailun ilma-alusten, joita käytetään yksityiseen matkustajaliikenteeseen, laskeutumisista alueen lentokentille 1.6.–30.9. välisenä aikana;

b)      huviveneilystä 18.7.2005 annetussa asetuksessa (decreto legislativo) nro 171 tarkoitettujen huvialusten tai muiden huviveneilyyn käytettävien, tämän asetuksen 3 §:n b kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen EN/ISO/DIS 8666 -sääntöjen mukaisesti mitattujen, yli 14 metriä pitkien alusten kiinnittymisistä alueella sijaitseviin satamiin, maihinnousupaikkoihin ja kiinnityspaikkoihin sekä Sardinian rannikon aluevesillä sijaitseviin, laitteistoilla varustettuihin kiinnityspaikkoihin 1.6.–30.9. välisenä aikana.

3.      Verovelvollinen on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka verotuksellinen kotipaikka on alueen ulkopuolella ja joka harjoittaa toimintaa ilma-aluksella – – tarkoitetuin tavoin tai joka harjoittaa toimintaa huvialuksella – – tarkoitetuin tavoin.

4.      Tämän pykälän 2 momentin a kohdan mukainen alueellinen vero maksetaan jokaisesta laskeutumisesta ja 2 momentin b kohdassa tarkoitettu vero maksetaan vuosittain.

5.       Vero kannetaan seuraavasti:

a)       150 euroa ilma-aluksista, jotka on tarkoitettu enintään neljän matkustajan kuljetukseen,

b)       400 euroa ilma-aluksista, jotka on tarkoitettu 5–12 matkustajan kuljetukseen,

c)       1 000 euroa ilma-aluksista, jotka on tarkoitettu yli 12 matkustajan kuljetukseen,

d)       1 000 euroa aluksista, joiden pituus on 14–15,99 metriä,

e)       2 000 euroa aluksista, joiden pituus on 16–19,99 metriä,

f)       3 000 euroa aluksista, joiden pituus on 20–23,99 metriä,

g)       5 000 euroa aluksista, joiden pituus on 24–29,99 metriä,

h)       10 000 euroa aluksista, joiden pituus on 30–60 metriä,

i)       15 000 aluksista, joiden pituus on yli 60 metriä.

Purjeveneistä, joissa on apumoottori, ja moottoripurjeveneistä kannetaan 50 prosenttia pienempi vero.

6.       Verosta vapaita ovat

a)       alukset, jotka kiinnittyvät osallistuakseen urheilutapahtumiin, perinne- ja luokkaveneiden kokoontumisiin ja – myös muussa kuin kilpailutarkoituksessa järjestettäviin – purjehdustapahtumiin, joista järjestäjät ovat etukäteen ilmoittaneet merenkulkuviranomaiselle;– –

b)       huvialukset, jotka pysyvät koko vuoden alueen satamissa;

c)       huoltopysähdykset huollon edellyttämän ajan osalta.

– –

7.       Vero maksetaan

a)       2 momentin a kohdassa tarkoitettujen ilma-alusten osalta laskeutumisen yhteydessä;

b)       24 tunnin kuluessa huvialuksen saapumisesta Sardinian rannikon satamaan, maihinnousupaikkaan, kiinnittymispaikkaan tai –alueelle;

– – määräyksessä määrättävällä tavalla.

– –”

15.      Lisäksi on pantava merkille, että edellä mainitun alueellisen lainsäädännön vuonna 2008 tapahtuneen korvaamisen jälkeen verovelvollisia ovat olleet myös henkilöt, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardiniassa; riidanalainen lainsäädäntö kumottiin kokonaisuudessaan vuonna 2009.(9) Nyt esillä olevassa asiassa tarkastelun kohteena on kuitenkin alueellinen vero sellaisena kuin se oli vuonna 2007.

III  Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

16.      Italian Corte Costituzionalessa on vireillä lakien yleistä perustuslainmukaisuutta koskeva menettely, jossa kantajana on Presidente del Consiglio dei Ministri (pääministeri) ja joka koskee useita Sardinian alueen antamia säännöksiä(10) ja jossa on tarkoitus tutkia näiden säännösten yhteensopivuutta Italian perustuslain kanssa. Näihin säännöksiin kuuluu myös alueellisen lain nro 4/2006 4 §, sellaisena kuin se on korvattuna vuonna 2007 annetulla lailla.

17.      Pääasiassa on esitetty, että viimeksi mainittu säännös on niiden yhteisön oikeudesta johtuvien sitoumusten vastainen, joita Italian perustuslain 117 §:n 1 momentin nojalla sovelletaan lainsäätämiseen Italiassa. Kantaja väittää, että kyseisellä säännöksellä rikotaan ensinnäkin EY 49 artiklaa, toiseksi EY 81 artiklaa luettuna yhdessä EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan ja EY 10 artiklan kanssa ja kolmanneksi EY 87 artiklaa.

18.      Corte Costituzionale rajoittuu menettelyn tässä vaiheessa tutkimaan väitteitä, jotka koskevat EY 49 artiklan ja EY 87 artiklan rikkomista. Corte Costituzionalen mukaan ratkaisu, joka koskee väitettyä EY 81 artiklan, luettuna yhdessä EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan ja EY 10 artiklan kanssa, rikkomista, riippuu menettelyn tulevasta kulusta. Tämän vuoksi se ei toistaiseksi ole nimenomaisesti ottanut viimeksi mainittuja määräyksiä ennakkoratkaisupyyntönsä kohteeksi nyt esillä olevassa menettelyssä.

IV     Ennakkoratkaisupyyntö ja menettely yhteisöjen tuomioistuimessa

19.      Corte Costituzionale päätti keskeyttää siinä vireillä olleen lakien perustuslainmukaisuutta koskevan menettelyn 13.2.2008 tekemällään päätöksellä nro 103/2008,(11) joka saapui yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 21.4.2008, ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat neljä ennakkoratkaisukysymystä:

”a)      Onko EY 49 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä senkaltaisen säännöksen soveltamiselle, josta säädetään – – 11.5.2006 annetussa Sardinian alueen lain nro 4 4 §:ssä, sellaisena kuin se on korvattuna – –29.5.2007 annetun Sardinian alueen lain nro 2 3 §:n 3 momentilla, ja jonka mukaan matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista kannettava alueellinen vero koskee vain yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian alueen ulkopuolella ja jotka yleisilmailuun kuuluvaa liikelentotoimintaa harjoittaessaan käyttävät omassa käytössään olevaa ilma-alusta henkilöiden kuljettamiseen?

b)      Merkitseekö se, että kyseisen Sardinian alueen lain nro 4/2006 4 §:n mukaan, sellaisena kuin se on korvattuna Sardinian alueen lain nro 2/2007 3 §:n 3 momentilla, matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista kannettava alueellinen vero koskee vain yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian alueen ulkopuolella ja jotka ’yleisilmailuun kuuluvaa liikelentotoimintaa’ harjoittaessaan käyttävät omassa käytössään olevaa ilma-alusta henkilöiden kuljettamiseen, [EY] 87 artiklassa tarkoitettua valtiontukea samaa toimintaa harjoittaville yrityksille, joilla on verotuksellinen kotipaikka Sardinian alueella?

c)      Onko [EY] 49 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä senkaltaisen säännöksen soveltamiselle, josta säädetään kyseisessä Sardinian alueen lain nro 4/2006 4 §:ssä, sellaisena kuin se on korvattuna Sardinian alueen lain nro 2/2007 3 §:n 3 momentilla, ja jonka mukaan matkailutarkoituksessa tapahtuvista huvialusten kiinnittymisistä kannettava alueellinen vero koskee vain sellaisia huvialusta käyttäviä yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian alueen ulkopuolella ja joiden yritystoiminta muodostuu tällaisen aluksen antamisesta kolmansien käyttöön?

d)      Merkitseekö se, että kyseisen Sardinian alueen lain nro 4/2006 4 § mukaan, sellaisena kuin se on korvattuna Sardinian alueen lain nro 2/2007 3 §:n 3 momentilla, matkailutarkoituksessa tapahtuvista huvialusten kiinnittymisistä kannettava alueellinen vero koskee vain sellaisia huvialusta käyttäviä yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian alueen ulkopuolella ja joiden yritystoiminta muodostuu tällaisen aluksen antamisesta kolmansien käyttöön, [EY] 87 artiklassa tarkoitettua valtiontukea samaa toimintaa harjoittaville yrityksille, joilla on verotuksellinen kotipaikka Sardinian alueella?”

20.      Yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Sardinian alue, Alankomaiden hallitus ja Euroopan yhteisöjen komissio. Yhteisöjen tuomioistuin ei järjestänyt suullista käsittelyä, koska Sardinian alue oli vastoin alkuperäistä vaatimustaan peruuttanut osallistumisensa eivätkä myöskään muut osapuolet vaatineet tulla kuulluiksi suullisesti.

V       Asian arviointi

A       Alustavat huomautukset

21.      Nyt esillä oleva ennakkoratkaisupyyntö merkitsee käännekohtaa Corte Costituzionalen oikeuskäytännössä. Corte Costituzionale ei aiemmin ole katsonut olevansa EY 234 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin,(12) mutta nyt se liittyy niiden kansallisten perustuslakituomioistuinten joukkoon, jotka tekevät aktiivista yhteistyötä yhteisöjen tuomioistuimen kanssa.(13)

22.      Nyt esillä oleva asia osoittaa erityisen selkeästi, että myös kansallisissa perustuslakituomioistuimissa vireillä olevissa asioissa voi tulla esiin yhteisön oikeutta koskevia kysymyksiä, jotka ovat ratkaisevia kyseessä olevan asian ratkaisun kannalta. Italian perustuslain 117 §:n 1 momentissa säädetään nimenomaisesti, että lainsäädäntövallan käyttäjän on noudatettava yhteisön oikeudesta johtuvia sitoumuksia. Kuten Corte Costituzionale toteaa,(14) yhteisön oikeus voidaan täten ottaa lakien yleistä perustuslainmukaisuutta koskevassa menettelyssä huomioon ”perustuslainmukaisuuden arvioinnin osatekijänä”, ja se ”konkretisoi” perustuslaissa säädettyjä lainsäätäjän velvollisuuksia.

23.      Yhteisön oikeus voi olla merkityksellinen perustuslainmukaisuutta koskevissa riita-asioissa myös ilman tällaista kansalliseen perustuslakiin sisältyvää nimenomaista viittausta, esimerkiksi jos perustuslainmukaisuutta koskevassa menettelyssä on kyse siitä, millaisia vaikutuksia yhteisön toimella on tai millaisen perustuslakituomioistuimen valvonnassa käytettävän harkintavallan se antaa kansalliselle lainsäätäjälle.

24.      Viime kädessä tämä kansallisen lainsäätäjän harkintavalta on keskeisessä asemassa myös nyt esillä olevassa asiassa: Corte Costituzionalen on tutkittava, onko Sardinian alue ylittänyt sillä yhteisön oikeuden perusteella olevan harkintavallan säätäessään riidanalaisesta alueellisesta verosta. On ratkaistava, onko Sardinian alueen sääntely, jonka mukaan tietyistä ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettava vero koskee vain yrityksiä, joiden kotipaikka on alueen ulkopuolella, yhteensopiva palvelujen tarjoamisen vapauden ja valtiontukia koskevan yhteisön oikeuden kanssa.

25.      Nämä kysymykset eivät ole väistämättä menettäneet merkitystään, vaikka riidanalainen alueellinen vero on kokonaisuudessaan kumottu vuonna 2009. Menneen ajanjakson osalta voi nimittäin yhä olla merkityksellistä selvittää, oliko oikeudellinen tilanne kyseisenä ajanjaksona yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa. Sillä saattaa olla merkitystä erityisesti verovelvollisten ja Sardinian alueen verohallinnon välillä vireillä olevien oikeusriitojen ratkaisun kannalta.

B       Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat kysymykset (ensimmäinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys)

26.      Corte Costituzionale tiedustelee ensimmäisellä ja kolmannella kysymyksellään lähinnä sitä, onko palvelujen tarjoamisen vapaus (EY 49 artikla) esteenä itsenäisen alueen alueelliselle lainsäädännölle, jonka mukaan matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettava vero koskee vain yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on tämän alueen ulkopuolella, eikä yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on tällä alueella.

1.       Merkityksellisten palvelujen määrittäminen

27.      Sardinian alueen verolainsäädäntöä on arvioitava palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien yhteisön oikeuden säännösten valossa ainoastaan siltä osin kuin tämä verolainsäädäntö koskee EY:n perustamissopimuksessa tarkoitettuja palveluja.

28.      Palvelujen käsite määritellään EY 50 artiklan ensimmäisessä kohdassa.(15) Määritelmän mukaan palveluilla tarkoitetaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus(16) ja joita määräykset tavaroiden, pääomien tai henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske.

29.      Selvitettäessä, koskeeko nyt esillä oleva asia tällaisia palveluja, ja jos koskee, niin missä määrin, on tehtävä ero alueellisen veron kohteena olevien ilma-alusten laskeutumisten ja huvialusten kiinnittymisten välillä.

a)       Ilma-alusten laskeutumiset ja niiden yhteys palvelujen tarjoamisen vapauteen

30.      Ilmaliikenteen alalla Sardinian alueellista veroa kannetaan ainoastaan yksityiseen matkustajaliikenteeseen käytettävien yleisilmailun ilma-alusten laskeutumisista (alueellisen lain nro 4/2006 4 §:n 2 momentin a kohta).

31.      Tästä veron rajaamisesta yleisilmailuun ja yksityiseen matkustajaliikenteeseen käy kansallisen tuomioistuimen esittämien tietojen(17) mukaan ilmi, että Sardinian alueen verolainsäädäntö koskee erityisesti liikelentotoimintaa, joka on vastikkeetonta kuljettamista ja jota käytetään yrityksen oman liiketoiminnan tarkoituksessa. Veroa kannetaan lisäksi ainoastaan lennoista, jotka eivät ole yleisesti suuren yleisön ulottuvilla.(18)

32.      Yleisesti muotoiltuna Sardinian alueen alueellinen vero koskee näin ollen ainoastaan yksityisten ilma-alusten (yksityiskoneet ja yritysten omistamat lentokoneet) laskeutumisia. Tällaisilla ilma-aluksilla suoritettavia kuljetuspalveluja ei voida tavanomaisesti pitää yhteisön oikeudessa tarkoitettuina palveluina, koska käyttäjä ei maksa niistä vastiketta ilma-alustoiminnan harjoittajalle. Ilma-alusten käyttäjä ja toiminnan harjoittaja ovat useimmiten jopa sama henkilö.

33.      Alueellista veroa ei ilmeisesti kanneta ilmailuyhtiöiden ja matkanjärjestäjien harjoittamasta perinteisestä toiminnasta, jossa henkilöitä kuljetetaan kaupallisessa tarkoituksessa ja vastiketta vastaan Sardiniaan ja sieltä pois ja jossa näin ollen tarjotaan palveluja; tähän tulkintaan viittaa veron rajaaminen koskemaan yksityistä – eli ei julkista käyttöä varten olevaa – liikennettä.

34.      Pelkästään sen perusteella, ettei nyt esillä olevassa asiassa kyseessä oleva varsinainen ilmakuljetus ole yhteisön oikeudessa tarkoitettu palvelu, ei kuitenkaan voida päätellä, ettei Sardinian alueen verolainsäädännöllä ole mitään yhteyttä palvelujen tarjoamisen vapauteen.

35.      Ensinnäkin on nimittäin muistutettava, että EY 49 ja EY 50 artiklassa ei taata ainoastaan aktiivista palvelujen tarjoamisen vapautta; vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että palvelujen tarjoamisen vapaus sisältää myös palvelujen vastaanottajien vapauden mennä toiseen jäsenvaltioon, jossa palvelujen tarjoaja on, hankkiakseen nämä palvelut.(19) Kyse on tämänkaltaisesta passiivisesta palvelujen tarjoamisen vapaudesta säännönmukaisesti silloin, kun ulkomaille sijoittautunut ilma-alustoiminnan harjoittaja lentää ilma-aluksellaan Sardinian lentokentille. Ilma-alustoiminnan harjoittaja käyttää nimittäin tällaisessa tapauksessa lentokentällä useita palveluja: nousu- ja laskuradan lisäksi muun muassa luotsauspalvelua, tankkauspalvelua, ilma-aluksen hoitopalvelua ja mahdollisia huoltopalveluja.

36.      Lisäksi tavanomaisesti myös ne henkilöt, jotka on kuljetettu yksityiskoneella tai yrityksen omistamalla lentokoneella ulkomailta Sardiniaan, joko tarjoavat Sardiniassa palveluja tai käyttävät sellaisia. Tämä ei päde ainoastaan liikematkustajiin vaan myös matkailijoihin.(20) Verolainsäädännön virallisen otsikon (”Matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista – – kannettava alueellinen vero”) tarkastelu osoittaa, että sen kohteena ovat myös yksityiset ilma-alukset, jotka kuljettavat matkailijoita Sardiniaan.

37.      Vaikka näin ollen henkilöiden kuljettaminen alueellisen veron soveltamisalaan kuuluvilla ulkomaisen toiminnanharjoittajan ilma-aluksilla ei sinänsä ole EY 49 ja EY 50 artiklassa tarkoitettu palvelu, näiden ilma-alusten laskeutuminen on välttämätön edellytys sille, että sekä ilma-alustoiminnan harjoittaja että sillä kuljetetut henkilöt voivat tarjota tai käyttää palveluja paikan päällä. Tältä osin Sardinian alueen verolainsäädännöllä on siten tuntuva yhteys palvelujen tarjoamisen vapauteen.(21)

b)       Huvialusten kiinnittymiset ja niiden yhteys palvelujen tarjoamisen vapauteen

38.      Meriliikenteen alalla Sardinian alueen alueellista veroa kannetaan huvialusten ja huviveneilyyn käytettävien yli 14 metriä pitkien alusten kiinnittymisistä (alueellisen lain nro 4/2006 4 §:n 2 momentin b kohta). Kuten kansallinen tuomioistuin toteaa, veroa sovelletaan myös yrityksiin ja erityisesti yrityksiin, joiden yritystoiminta muodostuu huvialusten tai virkistyskäyttöön tarkoitettujen alusten antamisesta kolmansien käyttöön.

39.      Näin ollen esimerkiksi venevuokraamo voi vuokrata huvialuksia kolmansien käyttöön, ja moottorivenekoulu tai sukelluskoulu voi pitää käyttämillään aluksilla kursseja vastiketta vastaan.(22) Ilman tarkempaa arviointia on selvää, että tällaisessa toiminnassa on kyse EY 49 artiklassa ja EY 50 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuista palveluista.(23)

40.      Palvelujen tarjoamisen vapautta sovelletaan kuitenkin vain silloin, kun ulkomaille sijoittautunut yritys harjoittaa tällaista toimintaa Sardiniassa. Periaatteen soveltaminen edellyttää näin ollen rajat ylittävää yhteyttä.(24) Palvelujen tarjoamisen vapautta ei sovelleta yksinomaan valtion sisäisiin tilanteisiin.(25)

41.      Nyt esillä olevassa asiassa riidanalaista veroa kannetaan alueellisen lain nro 4/2006 4 §:n 3 momentin nojalla ainoastaan niiltä alustoiminnan harjoittajilta, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian alueen ulkopuolella. Vaikka tämä sääntely koskisikin ensisijaisesti alustoiminnan harjoittajia, joiden kotipaikka on muilla Italian alueilla, koskee se myös alustoiminnan harjoittajia, joiden kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa, kuten lähellä sijaitsevalla Korsikan saarella Ranskassa.(26)

42.      Jos esimerkiksi Korsikaan sijoittautunut yritys vuokraa huvialuksia yksityishenkilöille, jotka haluavat poiketa tai kiinnittyä aluksilla Sardinian rannikon satamiin tai ankkuroitua Sardinian aluevesillä, palvelu tapahtuu ainakin osittain Korsikan sijasta Sardiniassa, minkä vuoksi sillä on rajat ylittävä yhteys.(27)

43.      Rajat ylittävä yhteys on vieläkin selkeämpi silloin, kun Korsikaan sijoittautunut matkanjärjestäjä järjestää aluksillaan Korsikalta retkiä Sardiniaan tai kun Korsikaan sijoittautunut sukellus- tai moottorivenekoulu tarjoaa aluksillaan kursseja, joiden aikana alukset kiinnittyvät Sardinian satamiin tai ankkuroituvat Sardinian rannikkovesille.(28)

44.      Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, mistä jäsenvaltiosta yrityksen asiakkaat ovat peräisin. EY 49 artiklaa sovelletaan nimittäin aina, jos palvelun tarjoaja tarjoaa palveluja toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, riippumatta palvelujen vastaanottajan toimipaikan sijainnista.(29)

45.      Pelkästään täydentävästi on syytä mainita, että kun alueen ulkopuolelle sijoittautuneiden toiminnanharjoittajien alukset kiinnittyvät Sardiniaan, ne myös käyttävät niissä olevia laitteita,(30) ja että näillä aluksilla kuljetetut henkilöt voivat hyödyntää Sardiniaan poikkeamisen matkailutarkoitukseen. Kuten edellä on jo todettu, ratkaisevaa tässä yhteydessä on palvelujen käyttö.(31)

46.      Nämä kaikki esimerkit osoittavat, että Sardinian alueen verolainsäädännön kaltaisella lainsäädännöllä on yhteys palvelujen tarjoamisen vapauteen myös siltä osin kuin sitä sovelletaan huvialusten ja virkistyskäyttöön tarkoitettujen alusten kiinnittymisiin Sardiniaan.(32)

2.       Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen

47.      Se, että Sardinian alueen verolainsäädäntöä sovelletaan eri tavoin verovelvollisen verotuksellisen kotipaikan perusteella, saattaa ensi näkemältä johtaa siihen, että lainsäädännön yhteensopivuutta palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa tutkitaan kansalaisuuteen perustuvan välillisen syrjinnän näkökulmasta. Tällainen syrjintä tosin edellyttää, että verolainsäädännön vaikutukset kohdistuvat voimakkaammin ulkomailla asuviin kuin kotimaassa asuviin.(33) Nyt esillä olevassa asiassa ei ole tältä osin lainkaan selvää, että verovelvolliset koostuvat pääasiassa muiden jäsenvaltioiden kansalaisista. On nimittäin mahdollista, että niiden alueen ulkopuolelle sijoittautuneiden joukossa, jotka laskeutuvat ilma-aluksillaan tai kiinnittyvät aluksillaan Sardiniaan, on myös useita luonnollisia ja oikeudellisia henkilöitä, joiden verotuksellinen kotipaikka on Italian muilla alueilla; kyse on tällöin useimmiten Italian kansalaisista. Tätä taustaa vasten kansalaisuuteen perustuvan välillisen syrjinnän olemassaolo nyt esillä olevassa asiassa vaikuttaa epätodennäköiseltä.(34)

48.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan palvelujen tarjoamisen vapauden periaate käsittää syrjintäkiellon lisäksi rajoittamiskiellon. EY 49 artiklassa ei näin ollen ainoastaan kielletä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen palvelujen tarjoajan syrjintää kansalaisuuden perusteella, vaan siinä edellytetään myös kaikkien rajoitusten poistamista, vaikka niitä sovellettaisiin erotuksetta sekä kotimaisiin että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palvelujen tarjoajiin, jos näillä rajoituksilla estetään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen, siellä vastaavanlaisia palveluja lainmukaisesti tarjoavan henkilön toiminta, haitataan tätä toimintaa tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi.(35)

49.      Myös kansallinen verosäädös, joka muodostaa esteen palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämiselle, saattaa olla EY 49 artiklan nojalla kielletty, ja tämän yhteydessä on yhdentekevää, antaako sen valtio vai paikallishallinto.(36)

50.      Veroja ja maksuja ei kuitenkaan pidä pitää palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksina pelkästään siksi, että ne yleisesti tekevät palvelusta kalliimman.(37) Yhteisöjen tuomioistuin on tältä osin selventänyt, että EY 49 artiklassa ei kielletä toimia, joiden ainoana vaikutuksena on aiheuttaa lisäkustannuksia kyseessä olevalle palvelujen tarjoamiselle ja jotka vaikuttavat samalla tavalla palvelujen tarjoamiseen jäsenvaltioiden välillä ja niiden tarjoamiseen jäsenvaltion sisällä.(38)

51.      Näin ei kuitenkaan ole nyt esillä olevassa asiassa.

52.      Sardinian alueen alueellinen vero, jota kannetaan ainoastaan alueen ulkopuolelle sijoittautuneilta, aiheuttaa yksityisille ilma-alus- ja huvialustoiminnan harjoittajille, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian ulkopuolella, ylimääräisiä kustannuksia, joita ei puolestaan aiheudu heidän kilpailijoilleen, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardiniassa. Alueen ulkopuolelle sijoittautuneet joutuvat näin ollen maksamaan enemmän yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä Sardiniaan kuin alueelle sijoittautuneet. Samasta syystä huvialusten antaminen kolmansien käyttöön on kalliimpaa ja siten myös vaikeampaa alueen ulkopuolelle sijoittautuneille alustoiminnan harjoittajille kuin alueelle sijoittautuneille alustoiminnan harjoittajille. Myös matkailijoille on tämän vuoksi vähemmän houkuttelevaa ankkuroitua Sardinian rannikkovesille tai kiinnittyä siellä sijaitseviin satamiin Sardinian ulkopuolelta vuokratulla aluksella.

53.      Sardinian alueen verolainsäädännön vaikutukset ovat näin ollen erilaiset tällaisten lentojen ja veneretkien yhteydessä tarjottaviin tai käytettäviin palveluihin sen perusteella, onko ilma-alus- tai huvialustoiminnan harjoittajan verotuksellinen kotipaikka Sardinian alueella Italiassa vai Sardinian alueen ulkopuolella.(39)

54.      Yhteisön oikeuden näkökulmasta tällainen sääntely on yhteensopiva siltä osin kuin se koskee ainoastaan valtion sisäistä palvelujen tarjoamista Sardinian ja Italian muiden alueiden välillä, sillä kuten on todettu, yhteisön oikeutta ei sovelleta tällaisiin yksinomaan valtioiden sisäisiin tilanteisiin.(40)

55.      Siltä osin kuin Sardinian alueen verolainsäädäntö kuitenkin vaikuttaa rajat ylittävään palvelujen tarjoamiseen – esimerkiksi palvelujen tarjoamiseen Sardinian ja ranskalaisen Korsikan saaren välillä – se vaikeuttaa palvelujen tarjoamista jäsenvaltioiden välillä verrattuna palvelujen tarjoamiseen jäsenvaltion sisällä tai jollakin sen alueella eli nyt esillä olevassa asiassa Sardinian alueella Italiassa.(41)

56.      Vaikka tällainen eriävä verotuskohtelu ei johtaisi kansalaisuuteen perustuvaan syrjintään,(42) se rajoittaa EY 49 artiklassa taattua palvelujen tarjoamisen vapautta,(43) ja sitä on näin ollen pidettävä palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksena.

3.       Sardinian alueen verolainsäädännön kaltaisen lainsäädännön perusteltavuus

57.      Vielä on tutkittava, ovatko todetut palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset perusteltuja, kuten Sardinian alue ponnekkaasti väittää.

58.      Palvelujen tarjoamisen vapautta voidaan yhdenmukaistavien yhteisön säännösten puuttuessa rajoittaa kansallisilla säännöksillä, jotka ovat perusteltuja niistä syistä, jotka on mainittu EY 46 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä EY 55 artiklan kanssa, tai yleistä etua koskevista paikottavista syistä.(44)

59.      Sardinian alue vetoaa nyt esillä olevassa asiassa lähinnä kahteen perusteeseen: ympäristönsuojeluun ja kansanterveyden suojeluun.

60.      Sen tutkiminen, onko riidanalaisen lainsäädännön antamisella tavoiteltu näitä tavoitteita eikä muita tavoitteita,(45) kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle eikä yhteisöjen tuomioistuimelle. Lähden jäljempänä siitä, että alueellisen lainsäätäjän keskeisinä motiiveina todella olivat ympäristönsuojelu ja kansanterveyden suojeleminen.

a)       Ympäristönsuojelu

61.      Näin ollen on niin, että aivan kuten yhteisöllä on velvollisuus sisällyttää ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset yhteisön politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen (vrt. erityisesti EY 2 artikla ja EY 6 artikla(46)), yhteisö antaa myös jäsenvaltioiden suojella ympäristöpoliittisia tavoitteitaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ympäristönsuojelu on yleistä etua koskeva pakottava syy, jolla jäsenvaltiot voivat perustella sitä, että ne rajoittavat EY:n perustamissopimuksessa taattuja peruslupauksia.(47)

i)       Verolainsäädännön ympäristöpoliittiset tavoitteet

62.      Sardinian alue väittää, että riidanalaisella verolainsäädännöllä on ympäristöpoliittiset tavoitteet ja että sitä on tarkasteltava tämän aluehallinnon ympäristön ja maiseman suojelun sekä kulttuuriesineiden suojelun yleisten pyrkimysten yhteydessä.

63.      Sardiniaan vuosittain matkailutarkoituksessa kiinnittyvät lukuisat huvialukset ja sinne laskeutuvat lukuisat ilma-alukset aiheuttavat Sardinian alueen mukaan merkittävän ympäristöhaitan. Tämä haitta kohdistuu erityisesti Sardinian rannikkoon, johon suurin osa alueen ulkomaisesta matkailusta keskittyy.

64.      Yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettava riidanalainen vero palvelee alueen antamien tietojen mukaan sellaisten tulojen hankkimista, joiden avulla alue voi lisätä matkailun vahingoittamia ympäristöresursseja koskevia suojelutoimenpiteitä ja ennallistamistoimenpiteitä etenkin erityisen kuormitetuilla rannikkoalueilla.

65.      Kuten Sardinian alue lisäksi toteaa, veron on tarkoitus olla luonteeltaan ohjaava. Ensinnäkin sen avulla on tarkoitus kaiken kaikkiaan vähentää rannikkoalueiden kuormitusta. Toiseksi sen avulla on tarkoitus jakaa matkailijavirtoja paremmin koko vuodelle, minkä vuoksi veroa kannetaan ainoastaan 1.6.–30.9. välisenä aikana, jolloin alueen ulkopuolelta peräisin oleva liikenne Sardiniaan on vilkkainta, eikä vuodenaikoina, joina matkailu on vähäisempää. Tulot käytetään ulkomailta alueelle tulevan liikenteen kestävään kehittämiseen.

66.      Sardinian alue korostaa lisäksi, että riidanalaisessa lainsäädännössä noudatetaan saastuttaja maksaa -periaatetta.

67.      Mikäli verolainsäädäntö perustuu tällaisille toteamuksille, sillä on eittämättä perusteltu ympäristöpoliittinen tavoite.

ii)     Verolainsäädännön konkreettisen muotoilun tutkiminen

68.      Se, onko Sardinian alueen verolainsäädäntö yhteensopiva palvelujen tarjoamisen vapauden vaatimusten (EY 49 artikla) kanssa, riippuu viime kädessä sen konkreettisesta muotoilusta. Yleistä etua koskevien pakottavien syiden mukaisen legitiimin tavoitteen olemassaolosta riippumatta EY:n perustamissopimuksessa taattujen perusvapauksien rajoitusten hyväksyminen nimittäin edellyttää, että kyseisillä toimenpiteillä voidaan taata tämän tavoitteen saavuttaminen ja ettei niillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen niillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.(48)

69.      Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kansallinen lainsäädäntö on omiaan takaamaan tavoitteen toteutumisen vain, jos se tosiasiallisesti vastaa tavoitteeseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla.(49)

70.      Sardinian alueen lainsäädännön kannalta ongelmallista on, että sitä sovelletaan eri tavoin verotuksellisen kotipaikan perusteella ja että alueellista veroa kannetaan ainoastaan alueen ulkopuolelle sijoittautuneilta mutta ei alueelle sijoittautuneilta.

71.      Sardinian alue katsoo lainsäädäntönsä olevan saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen. Ilman lainsäädäntöä alueen ulkopuolelle sijoittautuneet voisivat käyttää alueen ympäristöresursseja osallistumatta taloudellisesti niiden suojeluun tai ennallistamiseen ja olisivat näin ikään kuin ”vapaamatkustajia”.

72.      Tämän väitteen osalta pitää paikkansa, että EY 174 artiklan 2 kohtaan perustuvan saastuttaja maksaa -periaatteen mukaan saastuttajan on vastattava pilaantumisen poistamisesta.(50) Näin ollen myös sen, joka vastaa ympäristöresurssien käytöstä, olisi maksettava niiden suojelusta ja ennallistamisesta. Saastuttaja maksaa -periaatteen näkökulmasta ei näin ollen ole moitittavaa, että Sardinian alueen lainsäädännön nojalla yksityisiltä ilma-alus- ja huvialustoiminnan harjoittajilta kannetaan ympäristöpoliittisilla syillä perusteltu vero kaikista laskeutumisista ja kiinnittymisistä alueelle.

73.      Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisessa lainsäädännössä ei kuitenkaan voida kantaa veroa ainoastaan yksityisiltä ilma-alus- ja huvialustoiminnan harjoittajilta, joiden kotipaikka ei ole kyseessä olevalla alueella, ja vapauttaa samalla verosta ne, joiden kotipaikka on tällä alueella. Mikäli nimittäin ympäristöön kohdistuva kuormitus on peräisin Sardiniaan laskeutuvista yksityisistä ilma-aluksista ja Sardiniaan kiinnittyvistä huvialuksista, ympäristö kuormittuu näiden ilma-alusten ja alusten alkuperästä riippumatta, eikä se ole millään tavoin riippuvaista alustoiminnan harjoittajien verotuksellisesta kotipaikasta. Alueen ulkopuolelle sijoittautuneiden toiminnanharjoittajien ilma-alukset ja alukset rasittavat ympäristöresursseja samalla tavalla kuin alueelle sijoittautuneiden.

74.      Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaista on näin ollen periä kaikilta ilma-alus- tai alustoiminnan harjoittajilta ympäristövahinkojen poistamista koskeva maksu, joka vastaa niiden aiheuttaman vahingon osuutta ja jonka yhteydessä ei oteta huomioon käyttäjän verotuksellista kotipaikkaa tai muuta verokuormitusta.(51) Riidanalaisen Sardinian alueen lainsäädännön nojalla alueelle sijoittautuneista ilma-aluksista ja aluksista aiheutuvien ympäristöhaittojen kulut kohdennetaan sen sijaan suurelle yleisölle, mikä on vastoin saastuttaja maksaa -periaatetta.(52)

75.      Saastuttaja maksaa -periaatteen vaatimusten – joihin Sardinian alue vetoaa – ja riidanalaisen alueellisen lain tosiasiallisen muotoilun välinen ristiriita käy erityisen selväksi, kun tarkastellaan niiden huvialusten verotuskohtelua, jotka sijaitsevat alueen satamissa koko vuoden. Nämä alukset on vapautettu alueellisesta verosta,(53) vaikka niiden osuuden ympäristöhaitoista on oltava tavanomaisesti huomattavasti suurempi kuin vastaavien alusten, jotka ovat sijoittautuneet Sardinian ulkopuolelle ja jotka poikkeavat alueen rannikkovesille ja satamiin ainoastaan satunnaisesti.

76.      Kokonaisuutena tarkasteltuna Sardinian alueen lainsäädännöllä velvoitetaan mielivaltaisesti osa ympäristöhaittojen aiheuttajista – alueen ulkopuolelle sijoittautuneet toiminnanharjoittajat – rahoittamaan ympäristöresurssien suojelua ja ennallistamista koskevia toimenpiteitä, kun taas osaa vaarantumisen aiheuttajista – alueelle sijoittautuneita toiminnanharjoittajia – ei tähän velvoiteta. Sardinian alueen esiin tuomaa ympäristöpoliittista tavoitetta ei näin ollen panna johdonmukaisesti eikä järjestelmällisesti täytäntöön.

77.      Näiden seikkojen perusteella voidaan katsoa, ettei Sardinian alueen verolainsäädännön kaltainen lainsäädäntö ole omiaan takaamaan ympäristöpoliittisen tavoitteen saavuttamista. Pelkästään tämän perusteella kyseinen lainsäädäntö on ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapauden vaatimusten kanssa.

78.      Sardinian alueen väite, jonka mukaan alueelle sijoittautuneet ja alueen ulkopuolelle sijoittautuneet ovat erilaisessa tilanteessa, minkä vuoksi myös näiden erilainen kohtelu alueellisessa verotuksessa on objektiivisesti perusteltua, ei ole tältä osin vakuuttava.

79.      Yhteisöjen tuomioistuin on tosin moneen otteeseen myöntänyt, että ulkomailla asuvien ja tietyssä jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden erilainen verokohtelu välittömien verojen alalla voi olla perusteltua.(54) Tätä ei kuitenkaan pidä yleistää siten, että alueelle sijoittautuneet ja alueen ulkopuolelle sijoittautuneet olisivat aina erilaisissa tilanteissa. Pikemminkin näiden kahden henkilöryhmän erilainen kohtelu on perusteltua ainoastaan silloin, kun tämä vastaa objektiivisia eroavaisuuksia.(55) Tilanteissa, jotka eivät eroa tällä tavoin objektiivisesti toisistaan, jäsenvaltion verolainsäädännössä ei saa kohdella eri tavoin jäsenvaltiossa asuvia ja ulkomailla asuvia henkilöitä.(56)

80.      Kaikissa tilanteissa on näin ollen konkreettisesti tutkittava, eroaako alueen ulkopuolelle sijoittautuneiden ja alueelle sijoittautuneiden tilanne objektiivisesti toisistaan. Tätä on arvioitava kyseessä olevan verolainsäädännön kohteen ja päämäärän valossa.(57)

81.      Kuten yhteisöjen tuomioistuimelle on esitetty, Sardinian alueen verolainsäädännöllä on ympäristöpoliittinen tavoite, joka on suojella ja ennallistaa matkailusta kärsineitä ympäristöresursseja alueella ja erityisesti sen rannikolla. Tämän nimenomaisen tavoitteen suhteen alueelle sijoittautuneet ja alueen ulkopuolelle sijoittautuneet yksityiset ilma-alus- ja huvialustoiminnan harjoittajat ovat samanlaisessa tilanteessa. Kuten edellä on jo todettu, Sardiniaan laskeutuvat yksityiset ilma-alukset ja Sardiniaan kiinnittyvät huvialukset haittaavat ympäristöä riippumatta niiden alkuperästä tai niillä toimintaa harjoittavien verotuksellisesta kotipaikasta.(58)

82.      Koska nyt esillä olevassa asiassa alueelle sijoittautuneet ja alueen ulkopuolelle sijoittautuneet ovat näin ollen ympäristöpoliittisen tavoitteen suhteen samanlaisessa tilanteessa, niiden ilma-alusten laskeutumisia ja alusten kiinnittymisiä Sardiniaan on myös verotettava samalla tavoin.(59)

83.      Sardinian alue väittää, että henkilöt, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardiniassa, osallistuvat jo tämän alueen yleisten verotulojen kertymiseen erityisesti maksamiensa tuloverojen ja paikan päällä tapahtuvasta kuluttamisesta maksamansa arvonlisäveron kautta.(60) Sardinian alue väittää, että alueelle sijoittautuneet osallistuvat tällä tavoin ympäristöresurssien suojelua ja ennallistamista koskevien toimenpiteiden rahoittamiseen. Se huomauttaa, etteivät alueen ulkopuolelle sijoittautuneet puolestaan maksa tällaisia veroja alueen talousarvioon.

84.      Myöskään tämä väite ei ole vakuuttava.

85.      Riidanalaisen alueellisen veron kaltaisen veron aiheuttama kuormitus, joka kohdistuu ainoastaan alueen ulkopuolelle sijoittautuneisiin henkilöihin, ei tasoita sitä oletettavaa etua, jota saattaa aiheutua alueen ulkopuolelle sijoittautuneille henkilöille muista verolajeista. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä nimittäin todetaan, että vaikka verojärjestelmä tarjoaisi verotuksellisia etuja, perusvapauksien vastaista epäedullista verokohtelua ei voida perustella tällaisilla eduilla.(61)

86.      Tilanne voisi mahdollisesti olla toinen ainoastaan, jos kävisi ilmi, että alueelle sijoittautuneiden on maksettava yksityisistä ilma-aluksistaan ja huvialuksistaan vastaavia veroja tai maksuja, joilla on erityinen ympäristöpoliittinen tavoite, esimerkiksi Sardinian satamissa sijaitsevien alustensa satamamaksujen yhteydessä. Tällaisia tietoja ei ole kuitenkaan nyt esillä olevassa asiassa esitetty yhteisöjen tuomioistuimelle. Pikemminkin riidanalaista alueellista veroa on verrattu ainoastaan Sardinian asukkaiden yleiseen verotaakkaan.

87.      Lisäksi on pantava merkille, että yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettavalla riidanalaisella alueellisella verolla ei ole samoja tavoitteita kuin muilla Sardinian verovelvollisten maksamilla veroilla, kuten tuloverolla ja arvonlisäverolla. Ensiksi mainitulla verolla on Sardinian alueen antamien tietojen mukaan erityinen ympäristöpoliittinen tavoite, ja sen on tarkoitus olla myös luonteeltaan ohjaava, kun taas viimeksi mainituilla veroilla rahoitetaan yleisesti julkista talousarviota eikä niillä ole vastaavaa ohjausvaikutusta.

88.      Tämän lisäksi alueelle sijoittautuneet voivat käyttää alueensa infrastruktuuria ja hyödyntää alueensa palveluja huomattavasti laajemmin kuin alueen ulkopuolelle sijoittautuneet. On näin ollen perusteltua, että alueelle sijoittautuneet osallistuvat laajemmin tämän alueen yleisten verotulojen kokoamiseen kuin alueen ulkopuolelle sijoittautuneet.(62) Nimittäin ensisijaisesti ne, jotka ovat sijoittautuneet alueelle, käyttävät tietyssä jäsenvaltiossa tai tietyllä alueella tarjottavia yleisiä terveys- ja koulutuspalveluja, kun taas alueen ulkopuolelle sijoittautuneet käyttävät näitä palveluja ainoastaan poikkeustapauksissa.

89.      Tämän perusteella alueelle sijoittautuneiden ja alueen ulkopuolelle sijoittautuneiden erilaista verokohtelua yksityisten ilma-alusten laskeutumisten ja huvialusten kiinnittymisten osalta ei voida suoralta kädeltä perustella viittaamalla maksuihin, joita alueelle sijoittautuneet suorittavat alueen yleisten verotulojen kartuttamiseksi.

90.      Kaiken kaikkiaan Sardinian alueen verolainsäädäntöön perustuvia palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia ei siis voida perustella ympäristönsuojelulla.

b)       Kansanterveyden suojelu

91.      Sardinian alue perustelee riidanalaista lainsäädäntöään ympäristönsuojelun ohella myös kansanterveyden suojelulla.

92.      Kansanterveyden suojelu kuuluu yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin, joilla voidaan EY 46 artiklan 1 kohdan nojalla, tarkasteltuna yhdessä EY 55 artiklan kanssa, oikeuttaa rajoituksia palvelujen tarjoamisen vapauteen.(63)

93.      Sardinian alueen lainsäädännöllä on kuitenkin Sardinian alueen antamien tietojen mukaan ensisijaisesti ympäristöpoliittinen tavoite. Sardinian alue katsoo, että sillä voidaan myös välillisesti ehkäistä kansanterveyteen kohdistuvia vaaroja, jotka liittyvät ympäristön tilan heikentymiseen. Tästä huolimatta kansanterveyden suojelua koskevalla perusteella ei ole nyt esillä olevassa asiassa itsenäistä merkitystä siten, että se menisi ympäristönsuojelua koskevaa tavoitetta pidemmälle. Vastaavasti nyt esillä olevassa asiassa kansanterveyden suojelun perusteeseen vetoaminen ei voi johtaa erilaiseen tulokseen kuin ympäristönsuojeluun vetoaminen,(64) jota olen tutkinut jo edellä.(65)

94.      Vetoamalla kansanterveyden suojeluun ei voida perustella etenkään sitä, että riidanalaista veroa yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisestä kannetaan ainoastaan alueen ulkopuolelle sijoittautuneilta, kun taas alueelle sijoittautuneilta sitä ei kanneta.

95.      EY 46 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä EY 55 artiklan kanssa, nojalla kansanterveyden – toisin kuin ympäristönsuojelun – alalla voidaan nimenomaisesti soveltaa myös toimenpiteitä, jotka on kohdistettu erityisesti ulkomaalaisiin. Tämä kuitenkin edellyttää, että nimenomaan ulkomaalaiset uhkaavat kansanterveyttä.(66) Nyt esillä olevassa asiassa väitetty ympäristöhaitta ja sen aiheuttama uhka kansanterveydelle ovat sen sijaan riippumattomia yksityisten ilma-alusten tai huvialusten alkuperästä ja niillä toimintaa harjoittavien verotuksellisesta kotipaikasta; niiden aiheuttajina ovat yhtä lailla alueen ulkopuolelle kuin alueellekin sijoittautuneiden toiminnanharjoittajien ilma-alukset ja alukset. Vetoamalla kansanterveyden suojeluun ei näin ollen voida perustella toimenpiteitä, jotka on suunnattu nimenomaisesti sellaisille ilma-alus- ja alustoiminnan harjoittajille, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian ulkopuolella. Tämä pätee sitäkin suuremmalla syyllä siksi, että EY 46 artiklan 1 kohta on poikkeusmääräys, jota on tulkittava suppeasti.(67)

96.      Sardinian alueen verolainsäädäntöön perustuvia palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia ei voida näin ollen perustella myöskään kansanterveyteen liittyvistä syistä.

c)       Muita näkökohtia

97.      Täydellisyyden vuoksi tarkastelen vielä muutamia seikkoja, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa Sardinian alueen verolainsäädännön perusteltavuutta.

i)       Verojärjestelmän johdonmukaisuus

98.      Sardinian alue perustelee riidanalaista verolainsäädäntöään useaan otteeseen tämän lainsäädännön käsittävän verojärjestelmän johdonmukaisuudella. Sitä, ettei alueelle sijoittautuneilta kanneta veroa yksityisten ilma-alusten laskeutumisista tai huvialusten kiinnittymisistä, perustellaan ensisijaisesti sillä, että alueelle sijoittautuneet maksavat jo muita veroja – erityisesti tuloveroa ja arvonlisäveroa – ja osallistuvat siten alueen talousarvion rahoittamiseen.

99.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY:n perustamissopimuksessa taattujen perusvapauksien rajoittaminen on oikeutettavissa tarpeella taata verojärjestelmän johdonmukaisuus.(68) Tämä pätee kuitenkin ainoastaan silloin, kun kyseinen verotuksellinen etu on suorassa yhteydessä siihen, että tämä etu kompensoidaan kantamalla tietty vero,(69) mitä on arvioitava kyseisen verolainsäädännön tavoitteen perusteella.(70)

100. Nyt esillä olevassa asiassa riidanalaisella alueellisella verolla, jota kannetaan yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä, ei ole, kuten edellä on osoitettu,(71) samat tavoitteet kuin alueelle sijoittautuneilta kannettavilla yleisillä veroilla. Pelkästään tämän vuoksi eri verolainsäädännöstä verovelvollisille koituvat edut ja haitat eivät voi olla saman kolikon kaksi puolta. Etu, jonka alueelle sijoittautuneet saavat siitä, ettei niiden tarvitse maksaa alueellista veroa yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä, ei vastaa kattavuudeltaan sitä rasitusta, joka kohdistuu niille muiden verolajien, kuten tuloveron ja arvonlisäveron, kautta.

101. Pitää paikkansa, että kaikilla veroilla hankitaan viime kädessä tuloja julkiseen talousarvioon. Tämä yhteys on kuitenkin liian yleinen ja välillinen, ja sen vuoksi sillä ei voida perustella sitä, että alueelle sijoittautuneiden nyt esillä olevassa asiassa riidanalaisesta verosta saama verotuksellinen hyöty tasattaisiin sillä rasituksella, joka alueelle sijoittautuneisiin kohdistuu muista verolajeista.(72)

102. Sardinian alueen lainsäädäntöä ei näin ollen voida perustella vetoamalla verojärjestelmän johdonmukaisuuteen.

ii)     Sardinian saaristoluonne

103. Kuten ennakkoratkaisupyyntöpäätöksestä käy ilmi, Sardinian alue on vedonnut Corte Costituzionalessa myös siihen, että Sardinia on saari. Sardinian alueen mukaan niitä suurempia kustannuksia, joita alueen saaristoasemaan liittyvät maantieteelliset ja taloudelliset erityispiirteet aiheuttavat yrityksille, joiden kotipaikka on Sardiniassa, on tarpeen tasata verottamalla yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka ei ole Sardiniassa.

104. Yhteisössä tunnustettiin Amsterdamin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa saaristoalueista, ”että saaristoalueet kärsivät saaristoasemaansa liittyvistä rakenteellisista puitteista, joiden pysyvyys vaikeuttaa näiden alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä”, minkä jälkeen nämä puutteet on viimeistään täytynyt ottaa huomioon yhteisön oikeudessa.(73)

105. Nämä puutteet voidaan ottaa huomioon monissa yhteisön politiikoissa, esimerkiksi aluepolitiikassa, rakennepolitiikassa, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevassa politiikassa (vrt. tästä myös EY 158 artiklan toinen kohta) tai liikennepolitiikassa. Saaristoalueiden puutteita voidaan näin ollen korjata positiivisten edistämistoimenpiteiden avulla. Saaristoalueilla saattaa myös olla tarpeen toteuttaa erityistoimenpiteitä niiden ekologisen tasapainon puolustamiseksi uusia kasvi- ja eläinlajeja(74) vastaan.

106. Sitä, että jokin jäsenvaltio tai alue on saari, ei sen sijaan pidä käyttää verukkeena sisämarkkinaperiaatteen vastaisten kaupparajoitusten tai protektionististen toimenpiteiden käyttöönottamiselle (uudelleen). Myös saaristoalueista annettu julistus on sisämarkkinaperiaatteen mukainen, sillä siinä asetetaan tavoitteeksi yhdentää saaristoalueet paremmin sisämarkkinoihin.

107. Saaristoalueiden yhdentämisen sisämarkkinoihin on julistuksen mukaan tapahduttava ”oikeudenmukaisin edellytyksin”. Toimenpiteitä, joilla tasataan puutteita tai ratkaistaan ongelmia, jotka liittyvät välittömästi siihen, että alue tai jäsenvaltio on saari, voidaan siis hyväksyä. Tällaiset toimenpiteet ovat kuitenkin oikeudenmukaisia ainoastaan silloin, kun ne ovat omiaan korjaamaan kyseessä olevan puutteen tai ongelman eikä niillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisten toimenpiteiden ei pidä myöskään johtaa siihen, että sisämarkkinaperiaatteen tai avoimen markkinatalouden periaatteen(75) olemukseen puututaan.

108. Nyt esillä olevassa asiassa ei ole havaittavissa, että Sardiniaan sijoittautuneet yksityiset ilma-alus- ja huvialustoiminnan harjoittajat olisivat kärsineet erityisistä puutteista tai ongelmista, jotka liittyvät välittömästi siihen, että alue on saari. Yhteisöjen tuomioistuimelle ei ainakaan ole esitetty mitään tällaiseen viittaavia seikkoja. Puhtaasti taloudellisilla syillä, jotka eivät liity välittömästi alueen saaristoasemaan, ei voida perustella EY:n perustamissopimuksessa taatun perusvapauden rajoittamista.(76)

109. Kaiken kaikkiaan Sardinian saaristoasemalla ei voida perustella riidanalaisesta verolainsäädännöstä aiheutuvia palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia.

iii)  Sosiaalipoliittinen arviointi

110. Täydentävästi huomautettakoon, ettei esiin ole tullut myöskään sosiaalipoliittisia syitä, joilla Sardinian alueen lainsäädäntöä voitaisiin perustella.

111. Alueen ulkopuolelle ja alueelle sijoittautuneiden erilainen kohtelu voi olla perusteltua, jos jäsenvaltiot tai paikallishallinnot myöntävät sosiaalisia etuuksia. On nimittäin lähtökohtaisesti oikeutettua myöntää tällaisia etuuksia – siltä osin kuin niistä ei ole säädetty yhdenmukaistamista tai koordinointia koskevassa yhteisön lainsäädännössä – ainoastaan sellaisille henkilöille, jotka ovat osoittaneet integroituneensa kyseisen jäsenvaltion tai hallintoalueen yhteiskuntaan jossain määrin, minkä osalta asuinpaikka voi olla tärkeä peruste.(77)

112. On kuitenkin vaikea kuvitella, että olisi sosiaalipoliittisesti perusteltua vapauttaa Sardiniaan sijoittautuneet yksityiset ilma-alustoiminnan harjoittajat ja yli 14 metriä pitkillä huvialuksilla – eli suurilla luksusveneillä – toimintaa harjoittavat nyt kyseessä olevasta riidanalaisesta alueellisesta verosta.

4.       Yhteenveto ensimmäisestä ja kolmannesta ennakkoratkaisukysymyksestä

113. Yhteenvetona on todettava, ettei riidanalaisesta verolainsäädännöstä aiheutuvia palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia ole voitu perustella.

114. Tästä ei kuitenkaan pidä päätellä hätiköidysti, että yhteisön oikeus estää yleisesti kaiken lainsäädännön, joka rasittaa erityisesti matkailijoita tai ulkomaanmatkailun alalla toimivia yrityksiä, kuten loma- ja vapaa-ajan asuntoja koskevat toimenpiteet,(78) vierailijaverot tai ulkomaanliikenteen maksut. Pikemminkin ratkaisevaa on kulloisenkin toimenpiteen, veron tai maksun konkreettinen muotoilu. Alueelle sijoittautuneiden ja alueen ulkopuolelle sijoittautuneiden erilainen kohtelu voi olla perusteltua, jos ja siltä osin kuin se on asianmukaista perustellun tavoitteen valossa ja tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

115. Nyt esillä olevan asian osalta on kuitenkin todettava seuraavaa:

EY 49 artikla on esteenä pääasiassa ympäristöpoliittisilla syillä perustellulle itsenäisen alueen lainsäädännölle, jonka mukaan matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettava vero koskee vain yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on tämän alueen ulkopuolella, mutta ei yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on tällä alueella.

C       Valtiontuen käsitettä koskevat kysymykset (toinen ja neljäs ennakkoratkaisukysymys)

116. Toisella ja neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellään Corte Costituzionale pyytää yhteisöjen tuomioistuinta tulkitsemaan EY 87 artiklan 1 kohtaan sisältyvää valtiontuen käsitettä. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä sitä, merkitseekö se, että itsenäisen alueen alueellisen lainsäädännön mukaan matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettava vero koskee vain yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on tämän alueen ulkopuolella, valtiontukea samaa toimintaa harjoittaville yrityksille, joilla on verotuksellinen kotipaikka Sardinian alueella.

117. Meri- ja lentoliikenteen alalla sovelletaan EY:n perustamissopimuksen yleisiä sääntöjä, myös kilpailuoikeutta.(79) Sardinian alueen verolainsäädäntöä, joka koskee nimenomaan sellaisten toiminnanharjoittajien, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian ulkopuolella, ilma-alusten laskeutumisia ja huvialusten kiinnittymisiä, on näin ollen arvioitava EY 87 artiklan perusteella.

1.       Alustavat huomautukset komission ja kansallisten tuomioistuinten toimivallan rajaamisesta valtiontukia koskevissa asioissa

118. Ennen EY 87 artiklan tulkinnasta esitettäviä sisällöllisiä toteamuksia on selvitettävä, miten toimivalta on tämän määräyksen osalta jaettu komission ja kansallisten tuomioistuinten välillä.

119. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen arvioiminen, soveltuvatko tukitoimenpiteet yhteismarkkinoille, kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, jonka käyttämistä yhteisöjen tuomioistuimet valvovat.(80) Kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan kuitenkin valtiontukien osalta saattaa asioita, joissa ne joutuvat tulkitsemaan ja soveltamaan EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käsitettä.(81)

120. Tällaisia riita-asioita panevat vireille tavanomaisesti henkilöt, jotka vetoavat kieltoon toteuttaa valtiontukitoimenpiteitä ennen komission hyväksyntää (EY 88 artiklan 3 kohdan kolmas virke). Tästä ei voida kuitenkaan johtaa, että kansallisten tuomioistuinten toimivalta tulkita ja soveltaa EY 87 artiklan 1 kohtaa rajoittuisi pelkästään yksilön oikeussuojan turvaavaan menettelyyn.(82)

121. EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukitoimenpidettä, joka on toteutettu EY 88 artiklan 3 kohtaan perustuvien velvollisuuksien vastaisesti, on nimittäin pidettävä yleisesti lainvastaisena.(83) Kaikkien kansallisten tuomioistuinten, myös perustuslakituomioistuinten, on siten EY 10 artiklan nojalla toteutettava toimivaltansa rajoissa kaikki toimenpiteet, jotka ovat aiheellisia EY 87 artiklan 1 kohtaan sisältyvän valtiontukia koskevan kiellon ja EY 88 artiklan 3 kohtaan sisältyvän ilmoitusvelvollisuuden ja toimenpiteiden toteuttamista koskevan kiellon tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi; kansallisten tuomioistuinten on myös pidätyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan EY:n perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamisen.

122. Kaikkien kansallisten tuomioistuinten on näin ollen taattava, että toimenpiteiden toteuttamista koskevan kiellon rikkomisesta (EY 88 artiklan 3 kohdan kolmas virke) tehdään kaikki päätelmät niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti, myös tukitoimenpiteiden toteuttamista koskevien toimien pätevyyden osalta.(84) Myös yleistä lakien perustuslainmukaisuutta koskevassa menettelyssä voidaan tehdä tällaiset päätelmät erityisesti silloin, kun sääntöjenvastaiset tukitoimenpiteet on otettu käyttöön lainsäädännöllä.

2.       Valtiontuen käsite

123. Toimenpiteen luokitteleminen EY:n perustamissopimuksessa tarkoitetuksi tueksi edellyttää, että kaikki EY 87 artiklan 1 kohdan perustana olevat neljä kumulatiivista edellytystä täyttyy.(85) Jotta siis kyse olisi valtiontuesta, kyse on ensiksikin oltava valtion toimenpiteestä tai valtion varoilla toteutetusta toimenpiteestä, kyseisen toimenpiteen on toiseksi oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kolmanneksi toimenpiteellä on annettava etua sille, joka on toimenpiteen kohteena, ja neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua.(86)

124. Myös verolainsäädäntö on valtiontukea, jos se täyttää nämä neljä edellytystä.(87) Jäljempänä tutkitaan, onko Sardinian alueen verolainsäädäntöä pidettävä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

a)       Etua koskeva edellytys, mukaan lukien valikoivuus

125. Nyt esillä olevassa asiassa korostuu erityisesti kolmas edellytys. On tutkittava, annetaanko sillä, että riidanalaista alueellista veroa kannetaan ainoastaan alueen ulkopuolelle sijoittautuneiden laskeutumisista ja kiinnittymisistä, etua alueelle sijoittautuneille yrityksille.

126. Tältä osin tuen käsite voi kattaa paitsi positiiviset suoritukset, kuten avustukset, lainat tai osuudet yritysten pääomasta, myös toimenpiteet, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia.(88)

127. Tästä seuraa, että toimenpidettä, jolla valtion viranomaiset myöntävät tietyille yrityksille vapautuksen maksuista ja jolla ei siirretä valtion varoja mutta asetetaan edunsaaja taloudellisesti edullisempaan asemaan kuin muut maksuvelvolliset, voidaan pitää EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.(89)

128. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, mitä sääntelytekniikkaa on käytetty.(90) Verotuksellinen etu voi perustua näin ollen siihen, että lainsäätäjä myöntää yksittäiselle taloudelliselle toimijalle nimenomaisen vapautuksen kyseisestä verosta, jota tältä muutoin kannettaisiin.(91) Verotuksellinen etu voi kuitenkin johtua myös siitä, että verolainsäädäntö on sen tunnusmerkkien eli soveltamisalan osalta jo muotoiltu epäsymmetrisesti,(92) jolloin jotkin yritykset ovat verovelvollisia toiset taas eivät. Nyt esillä olevassa asiassa on kyse viimeksi mainitusta tilanteesta: Sardinian alueen lainsäädäntö on laadittu siten, että yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannetaan veroa alueen ulkopuolelle sijoittautuneilta mutta ei alueelle sijoittautuneilta yrityksiltä.

129. Koska alueelle sijoittautuneilta yrityksiltä ei kanneta riidanalaista alueellista veroa, ne saavat tästä kustannusetua Sardinian ulkopuolelle sijoittautuneisiin kilpailijoihinsa nähden. Myös Corte Costituzionale mainitsee tämän asian.

130. Tällainen etu kuuluu EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuitenkin vain silloin, kun sillä ”suositaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa”. Kyseessä on oltava näin ollen valikoiva etu.(93)

131. Edun valikoivuus voi olla luonteeltaan myös alueellista.

132. Sitä, että kyse on alueellisesta valikoivuudesta, ei kuitenkaan voida olettaa pelkästään sen perusteella, että aluehallinto, kuten Sardinian alue, on antanut kyseisen toimenpiteen, minkä vuoksi sitä sovelletaan ainoastaan jäsenvaltion tietyllä alueella. Mikäli tällä alueyhteisöllä nimittäin on riittävän itsenäinen asema siihen jäsenvaltioon nähden, jonka osa se on, tuen mahdollisen valikoivuuden arvioimisen merkityksellisen kehyksen muodostaa se alue, jolla tämä alueyhteisö on toimivaltainen.(94) Yhtä lailla on mahdotonta olettaa vastakkaispäätelmänä, että alueyhteisön tietyille yrityksille toimivaltansa mukaisesti myöntämä etu ei alun alkaen olisi valikoiva tai luonteeltaan tukea.(95)

133. Toimenpiteen valikoivuuden arvioimiseksi on pikemminkin aina tutkittava konkreettisesti, suositaanko sillä tiettyjä yrityksiä sellaisiin yrityksiin nähden, jotka ovat lainsäädännön tavoitteen suhteen keskenään rinnastettavissa olevissa tosiasiallisissa ja oikeudellisissa tilanteissa.(96) Yritysten erilaista kohtelua vero- tai maksujärjestelmässä voidaan myös perustella tämän järjestelmän luonteella tai rakenteella.(97)

134. Näin ollen valtiontukia koskevan oikeuden osalta esiin nousevat samat kysymykset kuin perusvapauksienkin osalta, eikä mikään viittaa siihen, että niihin olisi syytä vastata valtiontukia koskevan oikeuden osalta eri tavalla kuin perusvapauksien yhteydessä. Pikemminkin perusoikeuksia ja valtiontukia koskevan oikeuden arviointiristiriitojen välttämiseksi molemmissa tapauksissa arviointi on tehtävä samoin perustein.

135. Tämän vuoksi pidän jäljempänä tiukasti ohjenuorana palvelujen tarjoamisen vapaudesta ensimmäisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä esittämiäni toteamuksia.

136. Kuten on jo todettu, riidanalaisella lainsäädännöllä on Sardinian alueen antamien tietojen mukaan ympäristöpoliittinen tavoite: tarkoituksena on suojella ja ennallistaa matkailusta kärsineitä ympäristöresursseja Sardiniassa ja erityisesti sen rannikolla.(98)

137. Tämän erityistavoitteen osalta alueelle sijoittautuneet ja alueen ulkopuolelle sijoittautuneet yksityisten ilma-alus- ja huvialustoiminnan harjoittajat ovat samanlaisessa tilanteessa; Sardiniaan laskeutuvat yksityiset ilma-alukset ja sinne kiinnittyvät huvialukset rasittavat ympäristöä riippumatta niiden alkuperästä tai niillä toimintaansa harjoittavien verotuksellisesta kotipaikasta.(99)

138. Sardinian alueen lainsäätäjän säätämää alueelle sijoittautuneiden ja alueen ulkopuolelle sijoittautuneiden yritysten erilaista kohtelua yksityisten ilma-alusten laskeutumisten ja huvialusten kiinnittymisen verottamisessa ei näin ollen voida perustella ympäristöpoliittisilla syillä.(100) Kuten on jo todettu, niitä ei voida perustella myöskään verojärjestelmän luonteella tai rakenteella.(101)

139. Tämän vuoksi Sardinian alueen verolainsäädäntö täyttää EY 87 artiklan 1 kohdan mukaisen edun – valikoivuuden – edellytyksen.

140. Vaikka verolainsäädännöllä on ympäristö- tai aluepoliittiset tavoitteet, se ei estä sen luokittelemista EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi eikä alun alkaen sulje sitä EY:n perustamissopimuksen mukaisen valtiontukien valvonnan ulkopuolelle.(102) EY 87 artiklan 1 kohdassa ei nimittäin tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan niiden vaikutusten perusteella.(103)

141. Ympäristö- tai aluepoliittiset seikat voidaan joka tapauksessa ottaa huomioon silloin, kun arvioidaan verolainsäädännön soveltuvuutta yhteismarkkinoille EY 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla,(104) missä yhteydessä on tutkittava myös johdonmukaisuus muiden oikeudenalojen ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen perusperiaatteiden, kuten palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan periaatteen, kanssa.(105) Tähän arviointiin on kuitenkin toimivalta yksin komissiolla, jota yhteisöjen tuomioistuimet valvovat.(106)

b)       EY 87 artiklan 1 kohtaan sisältyvät muut valtiontukea koskevat edellytykset

142. Jäljempänä tarkastelen vielä lyhyesti muita EY 87 artiklan 1 kohtaan sisältyviä valtiontukea koskevia edellytyksiä.

i)       Jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista myönnetty tuki

143. Jäsenvaltion myöntämän taikka valtion varoista myönnetyn tuen ei tarvitse olla kyseisen jäsenvaltion keskushallinnon myöntämää; tällaista tukea voivat myöntää yhtä hyvin kansallisvaltion tason alapuolella toimivat viranomaiset. Myös aluehallinnon toimenpiteet voivat vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muodostaa EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen.(107)

144. Kuten edellä on jo todettu, toimenpiteen edunsaajien – nyt esillä olevassa asiassa yrittäjien, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardiniassa – ei tarvitse välttämättä saada rahasuoritusta valtion tai aluehallinnon varoista.(108) Jo sen perusteella, että toimenpiteestä aiheutuu lisäkustannuksia valtiolle tai aluehallinnolle, joka on sen hyväksynyt, voidaan katsoa, että kyse on valtion myöntämästä taikka valtion varoista myönnetystä tuesta.(109)

145. Sardinian alue luopuu välillisesti osasta tuloistaan sen myötä, että se kantaa riidanalaista veroa ainoastaan alueen ulkopuolelle sijoittautuneilta mutta ei alueelle sijoittautuneilta. Sardinian alue saisi nimittäin väistämättä suuremmat tulot kyseisestä verosta, jos se kantaisi veroa kaikista yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä. Verotuloista luopuminen, jonka yhteydessä verovelvollisina pidetään ainoastaan alueen ulkopuolelle sijoittautuneita henkilöitä, on riittävä peruste olettaa, että kyse on EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtion myöntämästä taikka valtion varoista myönnetystä tuesta.(110)

ii)     Mahdollinen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

146. Toimenpide kuuluu EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ainoastaan, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen osoittaa, että tuki todellisuudessa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan on ainoastaan tutkittava, saattaako tämä tuki vaikuttaa tuohon kauppaan.(111) Tuen suhteellisen vähäinen merkitys ja tukea saavan yrityksen suhteellisen vaatimaton koko ei sulje pois sitä, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.(112)

147. Verolainsäädännön on katsottava voivan vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan jo siinä tapauksessa, että verolainsäädännön edunsaajat harjoittavat taloudellista toimintaa, joka on rajat ylittävän kaupan kohteena, tai siinä tapauksessa, että ei voida sulkea pois sitä, että ne kilpailevat toisissa jäsenvaltioissa sijaitsevien toimijoiden kanssa.(113)

148. Olen jo ensimmäisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelun yhteydessä osoittanut, että Sardinian alueen verolainsäädäntö rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta (EY 49 artikla) erityisesti niiden yritysten osalta, jotka ovat sijoittautuneet lähellä sijaitsevalle Korsikan saarelle Ranskaan.(114) Näin ollen tämä lainsäädäntö on omiaan vaikuttamaan EY 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

iii)  Kilpailun vääristymisen vaara

149. Toimenpide kuuluu EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan lisäksi ainoastaan, jos se vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen osoittaa, että tuki todellisuudessa vääristää kilpailua, vaan on ainoastaan tutkittava, saattaako se vääristää kilpailua.(115)

150. Tuilla, joilla pyritään vapauttamaan yritys kustannuksista, joista sen olisi muuten vastattava liikkeenjohdossaan tai tavanomaisessa toiminnassaan, vääristetään lähtökohtaisesti kilpailuolosuhteita.(116) Tässä yhteydessä ei ole tarpeen tehdä taloudellista analyysiä kyseisten markkinoiden todellisesta tilanteesta tai riidanalaisen toimenpiteen vaikutuksesta hintoihin.(117)

151. Sardinian alueen verolainsäädännössä alueelle sijoittautuneet yritykset vapautetaan yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettavasta verosta. Sardiniaan sijoittautuneiden yritysten ei näin ollen tarvitse vastata tavanomaisen liiketoimintansa lisäksi ylimääräisistä kustannuksista, joita aiheutuu kaikkien niiden muiden yritysten, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian ulkopuolella, yksityisten ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä.

152. Kun otetaan huomioon alueellisen veron suuruus – vero voi olla enintään 1 000 euroa ilma-aluksien laskeutumisista ja 15 000 euroa vuodessa alusten kiinnittymisistä(118) –, alueelle sijoittautuneiden kustannusetu alueen ulkopuolelle sijoittautuneisiin nähden ei vaikuta mitenkään merkityksettömältä. Alueen ulkopuolelle sijoittautuneiden on vastaavasti alueelle sijoittautuneita vaikeampi käyttää yksityisiä ilma- ja huvialuksiaan tarjotakseen tai käyttääkseen palveluja Sardiniassa.(119)

153. Kuten ensimmäisen ja kolmannen kysymyksen yhteydessä on jo todettu, tätä alueelle sijoittautuneiden yritysten kustannusetua ei voida pitää vähäisenä myöskään verrattaessa sitä näiden yritysten yleiseen verotaakkaan.(120)

154. Edellä esitetyn perusteella Sardinian alueen verolainsäädäntö on siten omiaan vääristämään kilpailua EY 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.       Yhteenveto toisesta ja neljännestä ennakkoratkaisukysymyksestä

155. Yhteenvetona todettakoon näin ollen seuraavaa:

Se, että Sardinian autonomisen alueen alueellisen lainsäädännön mukaan matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettava vero koskee vain yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on tämän alueen ulkopuolella, merkitsee EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea samaa toimintaa harjoittaville yrityksille, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian alueella.

VI     Ratkaisuehdotus

156. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Italian Corte Costituzionalen esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1)      EY 49 artikla on esteenä keskeisiltä osin ympäristöpoliittisilla syillä perustellulle autonomisen alueen lainsäädännölle, jonka mukaan matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettava vero koskee vain yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on tämän alueen ulkopuolella, mutta ei yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on tällä alueella.

2)      Se, että Sardinian autonomisen alueen alueellisen lainsäädännön mukaan matkailutarkoituksessa tapahtuvista ilma-alusten laskeutumisista ja huvialusten kiinnittymisistä kannettava vero koskee vain yrityksiä, joiden verotuksellinen kotipaikka on tämän alueen ulkopuolella, merkitsee EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea samaa toimintaa harjoittaville yrityksille, joiden verotuksellinen kotipaikka on Sardinian alueella.

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

2 – Jäljempänä myös kansallinen tuomioistuin.

3 – Regione autonoma della Sardegna.

4 – Codice della navigazione.

5 – Codice della nautica da diporto.

6 – Decreto legislativo.

7 – Disposizioni varie in materia di entrate, riqualificazione della spesa, politiche sociali e di sviluppo (eräistä tuloja, menojen uudelleenluokittelua sekä sosiaali- ja kehityspolitiikkaa koskevista säännöksistä annettu laki).

8 – Laki korvattiin alueen yksi- ja monivuotisen talousarvion laatimista koskevista säännöistä 29.5.2007 annetun Sardinian alueen lain nro 2 (Disposizioni per la formazione del bilancio annuale e pluriennale della Regione – Legge finanziaria 2007, talousarviolaki) 3 §:n 3 momentilla. Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksen mukaan tämä tapahtui ”31.5.2007 lukien” (viimeksi mainitun lain 37 §).

9 – Laki korvattiin alueen yksi- ja monivuotisen talousarvion laatimista koskevista säännöistä 5.3.2008 annetun Sardinian alueen lain nro 3 (Disposizioni per la formazione del bilancio annuale e pluriennale della Regione – Legge finanziaria 2008, jäljempänä vuoden 2008 talousarviolaki) 2 §:n 15 momentilla. Laki kumottiin kokonaisuudessaan alueen yksi- ja monivuotisen talousarvion laatimista koskevista säännöistä 14.5.2009 annetun Sardinian lain nro 1 (Disposizioni per la formazione del bilancio annuale e pluriennale della Regione – Legge finanziaria 2009) 2 §:n 15 momentilla.

10 – Menettely perustuu lakien perustuslainmukaisuuden arviointia koskeviin hakemuksiin nro 91/2006 ja nro 36/2007, jotka Corte Costituzionale on päättänyt käsitellä yhdessä. Corte Costituzionale on sittemmin antanut 13.4.2008 asiassa 102/2008 tuomion, jossa ratkaistiin hakemus nro 91/2006 kokonaan ja hakemus nro 36/2007 osittain. Kyseisessä tuomiossa päätettiin, että nyt esillä olevassa asiassa merkityksellinen hakemuksen nro 36/2007 osa erotettiin jälleen muun asian käsittelystä.

11 – Tämä päätös on luettavissa kokonaisuudessaan italian kielellä Corte Costituzionalen internetsivuilla www.cortecostituzionale.it (viimeksi käyty 28.4.2009).

12 – Vrt. Corte Costituzionale (Italia), päätös nro 536, 15./29.12.1995 (julkaistu teoksessa Foro italiano 1996, I, s. 783). Tätä Corte Costituzionalen käytäntöä on arvosteltu; vrt. tästä erityisesti Tizzano, A., ”Ancora sui rapporti tra Corti europee: principi comuniatri e c.d. controlimiti costituzionali”, Il Diritto dell’Unione Europea 3/2007, s. 734 (s. 742 ja sitä seuraavat sivut) ja sama ”Corte e Corte di guistizia”, Il Foro Italiano 2006, s. 348 (s. 352).

13 – Monet kansalliset perustuslakituomioistuimet ovat jo esittäneet yhteisöjen tuomioistuimelle useissa asioissa yhteisön oikeutta koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä: Itävallan Verfassungsgerichtshofin ennakkoratkaisupyyntöön perustuvat asia C-143/99, Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer & Peggauer Zementwerke, tuomio 8.11.2001 (”Ardia-Wien Pipeline”, Kok., s. I-8365); asia C-171/01, Wählergruppe Gemeinsam, tuomio 8.5.2003 (Kok., s. I-4301) ja yhdistetyt asiat C-465/00, C-138/01 ja C-139/01, Österreichischer Rundfunk ym., tuomio 20.5.2003 (Kok., s. I-4989). Belgian perustuslakituomioistuimen (entinen välitystuomioistuin) ennakkoratkaisupyyntöön perustuvat asia C-93/97, Fédération belge des chambres syndicales de médecins, tuomio 16.7.1998 (Kok., s. I-4837); asia C-480/03, Clerens, määräys 1.10.2004 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa); asia C-305/05, Ordre des barreaux francophones et germanophone ym., tuomio 26.6.2007 (Kok., s. I-5305) ja asia C-212/06, Gouvernement de la Communauté française ja Gouvernement wallon, tuomio 1.4.2008 (Kok., s. I-1683) sekä vielä vireillä olevat asia C-73/08, Bressol ym. ja asia C-389/08, Base ym. Liettuan perustuslakituomioistuimen (Lietuvos Respublikos Konstitucinis Teismas) ennakkoratkaisupyynnön perusteella yhteisöjen tuomioistuin antoi äskettäin tuomion asiassa C-239/07, Sabatauskas ym., tuomio 9.10.2008 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

14 – Corte Costituzionale viittaa tässä yhteydessä oikeuskäytäntöönsä, joka perustuu sen antamiin tuomioihin nro 7/2004, nro 166/2004, nro 406/2005, nro 129/2006 ja nro 348/2007.

15 – Yhteisöjen tuomioistuin voi ottaa huomioon myös yhteisön oikeuden säännöksiä, joita ei ole mainittu ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessä, jotta se voi antaa ennakkoratkaisupyyntöön kansallista tuomioistuinta hyödyttävän vastauksen (asia C-241/89, SARPP, tuomio 12.12.1990, Kok., s. I-4695, 8 kohta ja asia C-275/06, Promusicae, tuomio 29.1.2008, Kok., s. I-271, 42 kohta). Vain siinä tapauksessa, että oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että kansallinen tuomioistuin on tietoisesti jättänyt esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle kysymyksen tietyn yhteisön oikeuden säännöksen tulkinnasta, myöskään yhteisöjen tuomioistuin ei voi käsitellä tätä säännöstä (asia 247/86, Alsatel, tuomio 5.10.1988, Kok., s. 5987, 7 ja 8 kohta). Nyt esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole viitteitä siitä, että Corte Costituzionale olisi jättänyt EY 50 artiklan tietoisesti ennakkoratkaisupyynnön kohteen ulkopuolelle. Pikemminkin kansallinen tuomioistuin – kuten myös perustuslainmukaisuutta koskevan menettelyn hakija – pyrkii tutkimaan Sardinian alueen verolainsäädäntöä kattavasti palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen valossa. Tämä edellyttää paitsi EY 49 artiklan myös EY 50 artiklan huomioon ottamista, sillä jälkimmäisellä täydennetään ja selvennetään ensiksi mainittua määräystä.

16 – Vrt. myös asia C-355/06, Freskot, tuomio 22.5.2003 (Kok., s. I-5263, 54 kohta) ja asia C-281/06, Jundt, tuomio 18.12.2007 (Kok., s. I-12231, 28 kohta).

17 – On pantava merkille, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on ottaa huomioon ennakkoratkaisupyynnössä esitetyt, siihen liittyvät tosiasiat ja oikeudelliset seikat sellaisina kuin kansallinen tuomioistuin on ne määritellyt. Yhteisöjen tuomioistuimen asiana sen käsitellessä ennakkoratkaisupyyntöä ei ole ottaa kantaa kansallisten säännösten tulkintaan ja ratkaista, onko kansallisen tuomioistuimen esittämä tulkinta oikea (vakiintunut oikeuskäytäntö, vrt. yhdistetyt asiat C-482/01 ja C-493/01, Orfanopoulos ja Oliveri, tuomio 29.4.2004, Kok., s. I-5257, 42 kohta ja asia C-244/06, Dynamic Medien, tuomio 14.2.2008, Kok., s. I-505, 19 kohta).

18 – Kansallinen tuomioistuin korostaa tätä seikkaa viittaamalla yhteisön oikeuden mukaiseen lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä 18.1.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 (EYVL L 14, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 793/2004 (EUVL L 138, s. 50), 2 artiklan 1 kohtaan sisältyvään ”liikelentotoiminnan” käsitteen määritelmään. Määritelmän mukaan liikelentotoiminnalla tarkoitetaan ”sitä yleisilmailun alaa, joka koskee yritysten harjoittamaa ilma-alusten käyttöä matkustajien tai tavaran kuljettamiseen oman liiketoimintansa tukemiseksi; ilma-aluksia liikennöidään tällöin tarkoituksissa, joiden ei yleensä katsota olevan julkista käyttöä varten – –” (kursivointi tässä).

19 – Yhdistetyt asiat 286/82 ja 26/83, Luisi ja Carbone, tuomio 31.1.1984 (Kok., s. 377, Kok. Ep. VII, s. 455, 10 ja 16 kohta); asia C-262/02, komissio v. Ranska, tuomio 13.7.2004 (Kok., s. I-6569, 22 kohta); asia C-429/02, Bacardi France, tuomio 13.7.2004 (Kok., s. I-6613, 31 kohta) ja asia C-76/05, Schwarz ja Gootjes-Schwarz, tuomio 11.9.2007 (Kok., s. I-6849, 36 kohta).

20 – Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan matkailijat kuuluvat (passiivisen) palvelujen tarjoamisen vapauden soveltamisalaan; vrt. edellä alaviitteessä 19 mainitut yhdistetyt asiat Luisi ja Carbone, tuomion 16 kohta; asia 186/87, Cowan, tuomio 2.2.1989 (Kok., s. 195, Kok. Ep. X, s. 11, 15 kohta); asia C-274/96, Bickel ja Franz, tuomio 24.11.1998 (Kok., s. I-7637, 15 kohta luettuna yhdessä 4 kohdan kanssa) ja asia C-388/01, komissio v. Italia, tuomio 16.1.2003 (Kok., s. I-721, 12 kohta).

21 – Koska kyseiset palvelut eivät ole liikennepalveluja, EY 51 artiklan 1 kohta ei estä EY 49 ja EY 50 artiklan soveltamista. Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta sovelletaan myös ilmailuliikenteessä (asia C-70/99, komissio v. Portugali, tuomio 26.6.2001, Kok., s. I-4845, 21 ja 22 kohta ja asia C-92/01, Stylianakis, tuomio 6.2.2003, Kok., s. I-1291, 23–25 kohta sekä niihin sisältyvät viittaukset yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille 23.7.1992 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2408/92 (EYVL L 240, s. 8)).

22 – Vrt. tarkemmin huviveneilystä annetun lain 2 §:n 1 momentissa mainitut huvialusten kaupallisen käytön esimerkit (esitetty edellä 13 kohdassa).

23 – Leasing-toiminnan luokittelemisesta palveluksi vrt. asia C-294/97, Eurowings Luftverkehr, tuomio 26.10.1999 (Kok., s. I-7477, 33 kohta); kuljetusvälineen leasingin luokittelemisesta palveluksi vrt. asia C-451/99, Cura Anlagen, tuomio 21.3.2002 (Kok., s. I-3193, 18 kohta); urheilukäytössä olevan purjeveneen luokittelemisesta kuljetusvälineeksi vrt. asia 51/88, Hamann, tuomio 15.3.1989 (Kok., s. 767, 16 ja 17 kohta).

24 – Asia 352/85, Bond van Adverteerders ym., tuomio 26.4.1988 (Kok., s. 2085, Kok. Ep. IX, s. 455, 13 ja 15 kohta); asia C-208/02, ITC, tuomio 11.1.2007 (Kok., s. I-181, 56 kohta) ja asia C-380/05, Centro Europa 7, tuomio 31.1.2008 (Kok., s. I-349, 65 kohta).

25 – Asia 52/79, Debauve ym., tuomio 18.3.1980 (Kok., s. 833, Kok. Ep. V, s. 76, 9 kohta) ja asia C-41/90, Höfner ja Elser, tuomio 23.4.1991 (Kok., s. I-1979, Kok. Ep. XI, s. 147, 37 kohta); vastaavasti henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta edellä alaviitteessä 13 mainittu asia Gouvernement de la Communauté française ja Gouvernement wallon, erityisesti tuomion 33 kohta.

26 – Edellä alaviitteessä 13 mainitussa asiassa Gouvernement de la Communauté française ja Gouvernement wallon oli kyse vastaavasta tilanteesta (vrt. erityisesti tuomion 41 ja 42 kohta), jossa Belgian aluehallinto kohteli hoitovakuutusta koskevassa lainsäädännössään eri tavoin alueelle sijoittautuneita ja sen ulkopuolelle sijoittautuneita henkilöitä.

27 – Samantapainen tilanne oli edellä alaviitteessä 24 mainitussa asiassa ITC (tuomion 56 kohta ja sitä seuraavat kohdat), jossa saksalaiset yritykset välittivät ulkomaisia työpaikkoja saksalaisille asiakkaille.

28 – Vrt. tästä myös asia C-381/93, komissio v. Ranska, tuomio 5.10.1994 (Kok., s. I-5145, Kok. Ep. XVI, s. I-225, 15 kohta): ”Jäsenvaltioiden välisille merikuljetuspalveluille on kuitenkin luonteenomaista paitsi se, että niitä usein tarjotaan muuhun kuin palvelujen tarjoajan jäsenvaltioon sijoittautuneille vastaanottajille, myös se, että niitä jo määritelmänsä mukaan tarjotaan ainakin osittain muun kuin sen jäsenvaltion alueella, johon palvelujen tarjoaja on sijoittautunut.”

29 – Asia C-398/95, SETTG, tuomio 5.6.1997 (Kok., s. I-3091, 8 kohta).

30 – Sama pätee alueellisen lain nro 4/2006 4 §:n 2 momentin b kohdassa mainittuihin maihinnousu- ja kiinnityspaikkoihin sekä poijualueisiin.

31 – Vrt. edellä 35 ja 36 kohdan toteamukset ilma-aluksista.

32 – Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta sovelletaan myös siltä osin kuin kyseiset palvelut ovat meriliikenteen alalla tarjottavia liikennepalveluja (vrt. EY 51 artiklan 1 kohta ja EY 80 artiklan 2 kohta luettuna yhdessä palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22.12.1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4055/86 (EYVL L 378, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan kanssa; ks. myös edellä alaviitteessä 28 mainittu asia komissio v. Ranska, tuomion 13 kohta; yhdistetyt asiat C-430/99 ja C-431/99, Sea-Land Service ym., tuomio 13.6.2002, Kok., s. I-5235, 30–32 kohta; asia C-435/00, Geha Naftiliaki ym., tuomio 14.11.2002, Kok., s. I-10615, 20 kohta ja asia C-269/05, komissio v. Kreikka, tuomio 11.1.2007 (19–21 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa)).

33 – Vastaavasti esim. asia C-234/01, Gerritse, tuomio 12.6.2003 (Kok., s. I-5933, 28 kohta); vrt. myös asia C-279/93, Schumacker, tuomio 14.2.1995 (Kok., s. I-225, 28 ja 29 kohta); asia C-29/95, Pastoors ja Trans-Cap, tuomio 23.1.1997 (Kok., s. I-285, 17 ja 18 kohta); asia C-224/97, Ciola, tuomio 29.4.1999 (Kok., s. I-2517, 14 kohta) ja asia C-332/05, Celozzi, tuomio 18.1.2007 (Kok., s. I-563, 26 kohta).

34 – Vastaavasti edellä alaviitteessä 21 mainittu asia komissio v. Portugali, tuomion 26 ja 27 kohta. Myös edellä alaviitteessä 13 mainitussa asiassa Gouvernement de la Communauté française ja Gouvernement wallon (tuomion 45–54 kohta) Belgian aluehallinnon lainsäädäntöä, jossa eriävä kohtelu perustui asuinpaikkaan, ei pidetty kansalaisuuteen perustuvana välillisenä syrjintänä, vaan sitä tutkittiin erilaisten perusvapauksien rajoittamisen näkökulmasta.

35 – Asia C-244/04, komissio v. Saksa, tuomio 19.1.2006 (Kok., s. I-885, 31 kohta); asia C-490/04, komissio v. Saksa, tuomio 18.7.2007 (Kok., s. I-6095, 63 kohta) ja asia C-518/06, komissio v. Italia, tuomio 28.4.2009 (62 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); vrt. lisäksi asia C-76/90, Säger, tuomio 25.7.1991 (Kok., s. I-4221, 12 kohta) sekä edellä alaviitteessä 19 mainitut asia komissio v. Ranska, tuomion 22 kohta ja asia Bacardi France, tuomion 31 kohta.

36 – Asia C-17/00, De Coster, tuomio 29.11.2001 (Kok., s. I-9445, 26 ja 27 kohta) ja asia C-134/03, Viacom Outdoor, tuomio 17.2.2005 (Kok., s. I-1167, 36 kohta); vastaavasti asia C-290/04, FKP Scorpio Konzertproduktionen, tuomio 3.10.2006 (Kok., s. I-9461, 46 ja 47 kohta).

37 – Tilanne voi olla toinen, jos verolla tai maksulla on suuruutensa vuoksi estovaikutus, jolloin se vastaa tosiasiassa toiminnan kieltämistä; vrt. tästä 28.10.2004 esittämäni ratkaisuehdotus edellä alaviitteessä 36 mainitussa asiassa Viacom Outdoor, ratkaisuehdotuksen 63 kohta.

38 – Yhdistetyt asiat C-544/03 ja C-545/03, Mobistar ja Belgacom Mobile, tuomio 8.9.2005 (”Mobistar”, Kok., s. I-7723, 31 kohta). Vrt. täydentävästi myös edellä alaviitteessä 36 mainitussa asiassa Viacom Outdoor esittämäni ratkaisuehdotuksen 58–67 kohta.

39 – Nyt esillä oleva asia eroaa tämän rajat ylittävän ja kotimaisen tilanteen erilaisen kohtelun perusteella esim. edellä alaviitteessä 36 mainitusta asiasta Viacom Outdoor (erityisesti tuomion 37 kohta) ja edellä alaviitteessä 38 mainituista yhdistetyistä asioista Mobistar (erityisesti tuomion 32 ja 33 kohta).

40 – Vrt. edellä 40 kohta ja edellä alaviitteessä 24 ja 25 mainittu oikeuskäytäntö.

41 – Vastaavista perusvapauksia koskevista tilanteista vrt. edellä alaviitteessä 13 mainittu asia Gouvernement de la Communauté française ja Gouvernement wallon, erityisesti tuomion 41 ja 42 kohta ja asia C-72/03, Carbonati Apuani, tuomio 9.9.2004 (Kok., s. I-8027, erityisesti tuomion 26 kohta); yhteisöjen tuomioistuin on arvioinut näissä asioissa sisämarkkinoiden perusvapauksien valossa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, jota sovellettiin ainoastaan jollakin jäsenvaltion alueella.

42 – Vrt. edellä 47 kohta.

43 – Edellä alaviitteessä 38 mainitut yhdistetyt asiat Mobistar, tuomion 30 kohta ja edellä alaviitteessä 19 mainittu asia Schwarz ja Gootjes-Schwarz, tuomion 67 kohta; vastaavasti edellä alaviitteessä 28 mainittu asia komissio v. Ranska, tuomion 17 kohta; asia C-158/96, Kohll, tuomio 28.4.1998 (Kok., s. I-1931, 33 kohta); edellä alaviitteessä 36 mainittu asia De Coster, tuomion 30 kohta; asia C-372/04, Watts, tuomio 16.5.2006 (Kok., s. I-4325, 94 kohta); edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Centro Europa 7, tuomion 65 kohta ja asia C-155/08, X, tuomio 11.6.2009 (32 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

44 – Edellä alaviitteessä 19 mainitut asiat komissio v. Ranska, tuomion 23 kohta ja Bacardi France, tuomion 32 kohta; perusteltavuudesta yleistä etua koskevista pakottavista syistä vrt. lisäksi edellä alaviitteessä 35 mainittu asia Säger, tuomion 15 kohta; edellä alaviitteessä 29 mainittu asia SETTG, tuomion 21 kohta ja asia C-341/05, Laval un Partneri, tuomio 18.12.2007 (Kok., s. I-11767, 114 kohta); vastaavasti jo asia 33/74, van Binsbergen, tuomio 3.12.1974 (Kok., s. 1299, Kok. Ep. II, s. 385, 12 kohta).

45 – Lain sanamuotoon on kuitenkin sisältynyt nimenomainen viittaus ympäristöön vasta sen jälkeen, kun se korvattiin vuonna 2008 uudella lailla – joka ei kuitenkaan ole nyt esillä olevan asian kohteena; alueellisen lain nro 4/2006 4 §:n virallinen otsikko korvattiin tuolloin seuraavasti: ”Alueellinen ympäristön suojelua ja kestävää kehittämistä koskeva maksu” (Tassa regionale per la tutela e la sostenibilità ambientale; vrt. tästä Sardinian alueen lain nro 3/2008 2 §:n 15 momentin a kohta. Sen sijaan tiedotusvälineissä riidanalaiseen verolainsäädäntöön liitettiin ”luksusveron” käsite (vrt. esim. Corriere della Sera -lehdessä 2.6.2006 julkaistu A. von Pinnan artikkeli, jonka otsikkona oli ”Sardegna, tassa del lusso. Gates non prenota”).

46 – Vastaava muotoilu sisältyy myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklaan.

47 – Vrt. esim. asia 302/86, komissio v. Tanska, tuomio 20.9.1988 (Kok., s. 4607, Kok. Ep. IX, s. 761, 9 kohta); asia C-2/90, komissio v. Belgia, tuomio 9.7.1992 (Kok., s. I-4431, Kok. Ep. XIII, s. I-31, 32–36 kohta); asia C-463/01, komissio v. Saksa, tuomio 14.12.2004 (Kok., s. I-11705, 75 kohta) ja asia C-309/02, Radlberger Getränkegesellschaft ym., tuomio 14.12.2004 (Kok., s. I-11763, 75 kohta) sekä asia C-320/03, komissio v. Itävalta, tuomio 15.11.2005 (Kok., s. I-9871, 70 kohta) ja asia C-524/07, komissio v. Itävalta, tuomio 11.12.2008 (57 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

48 – Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, vrt. asia C-150/04, komissio v. Tanska, tuomio 30.1.2007 (Kok., s. I-1163, 46 kohta); edellä alaviitteessä 13 mainittu asia Gouvernement de la Communauté française ja Gouvernement wallon, tuomion 55 kohta ja asia C-222/07, UTECA, tuomio 5.3.2009 (25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); erityisesti palvelujen tarjoamisen vapaudesta vrt. myös edellä alaviitteessä 35 mainittu asia Säger, tuomion 15 kohta; edellä alaviitteessä 19 mainitut asia komissio v. Ranska, tuomion 24 kohta ja asia Bacardi France, tuomion 33 kohta sekä edellä alaviitteessä 44 mainittu asia Laval un Partneri, tuomion 101 kohta.

49 – Asia C-500/06, Corporación Dermoestética, tuomio 17.7.2008 (39 ja 40 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C-169/07, Hartlauer, tuomio 10.3.2009 (55 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) sekä asia C-531/06, komissio v. Italia, tuomio 19.5.2009 (66 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja yhdistetyt asiat C-171/07 ja C-172/07, Apothekerkammer des Saarlandes ym., tuomio 19.5.2009 (42 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

50 – Vrt. tästä 23.4.2009 esittämäni ratkaisuehdotus asiassa C-254/08, Futura Immobiliare ym. (ratkaisuehdotuksen 30 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

51 – Vastaavasti edellä alaviitteessä 50 mainitussa asiassa Futura Immobiliare ym. esittämäni ratkaisuehdotuksen 66 kohta, jossa totesin, että olisi saastuttaja maksaa -periaatteen vastaista vapauttaa tietyt ryhmät niiden suuremman avuntarpeen tai pienemmän suorituskyvyn vuoksi välittömästi kustannuksista, jotka liittyvät niiden aiheuttamaan ympäristön vaarantumiseen.

52 – Vrt. tästä edellä alaviitteessä 50 mainitussa asiassa Futura Immobiliare ym. esittämäni ratkaisuehdotuksen 32 kohta ja julkisasiamies Jacobsin 30.4.2002 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-126/01, GEMO, tuomio 30.11.2003 (Kok., s. I-13769, ratkaisuehdotuksen 66 kohta).

53 – Alueellisen lain nro 4/2006 4 §:n 6 momentin b kohta.

54 – Edellä alaviitteessä 33 mainitut asia Schumacker, tuomion 30–34 kohta ja asia Gerritse, tuomion 43 ja 44 kohta; asia C-169/03, Wallentin, tuomio 1.7.2004 (Kok., s. I-6443, 15 ja 16 kohta); asia C-346/04, Conijn, tuomio 6.7.2006 (Kok., s. I-6137, 16 kohta); asia C-170/05, Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomio 14.12.2006 (Kok., s. I-11949, 23 ja 24 kohta); asia C-182/06, Lakebrink ja Peters-Lakebrink, tuomio 18.7.2007 (Kok., s. I-6705, 28 ja 29 kohta) ja asia C-282/07, Truck Center, tuomio 22.12.2008 (38 ja 39 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

55 – Yhteisöjen tuomioistuin on maininnut tällaiset eriävät tilanteet esim. edellä alaviitteessä 33 mainitussa asiassa Schumacker, tuomion 32 ja 33 kohta ja edellä alaviitteessä 54 mainitussa asiassa Truck Center, tuomion 40–50 kohta; vrt. lisäksi asia C-265/04, Bouanich, tuomio 19.1.2006 (Kok., s. I-923, 39 kohta).

56 – Edellä alaviitteessä 33 mainittu asia Gerritse, tuomion 27 ja 53 kohta; edellä alaviitteessä 54 mainittu asia Wallentin, tuomion 17–20 kohta; edellä alaviitteessä 55 mainittu asia Bouanich, tuomion 40 ja 41 kohta; edellä alaviitteessä 54 mainitut asia Conjin, tuomion 20 ja 24 kohta, asia Denkavit Internationaal ja Denkavit France, tuomion 25 kohta ja asia Lakebrink ja Peters-Lakebrink, tuomion 30–35 kohta.

57 – Vastaavasti asia 6/71, Rheinmühlen Düsseldorf, tuomio 27.10.1971 (Kok., s. 823, 14 kohta) ja asia C-127/07, Arcelor Atlantique ja Lorraine ym., tuomio 16.12.2008 (26 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

58 – Vrt. edellä 73 kohta.

59 – Nyt esillä oleva asia eroaa tältä osin esim. edellä alaviitteessä 47 mainitusta asiasta komissio v. Belgia (tuomion 34–36 kohta), jossa kotimaiset ja ulkomaiset tuotteet erosivat objektiivisesti tiettyjen, myös yhteisössä tunnustettujen ympäristöpoliittisten tavoitteiden osalta.

60 – Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että suuri osa Sardiniassa kannettavista tulo- ja arvonlisäveroista on alueen käytettävissä. Sardinian alueen erityisasemasta (Statuto speciale della Regione Sardegna) säädetään 26.2.1948 annetun perustuslain nro 3, sellaisena kuin se on muutettuna 27.12.2006 annetulla lailla, 8 §:ssä, että mm. seitsemän kymmenesosaa Sardinian verovelvollisten maksamista tuloveroista ja yhdeksän kymmenesosaa arvonlisäveroista, jotka perustuvat kuluttamiseen alueella, osoitetaan Sardinian alueen talousarvioon.

61 – Asia 270/83, komissio v. Ranska, tuomio 28.1.1986 (Kok., s. 273, Kok. Ep. VIII, s. 407, 21 kohta); asia C-385/00, de Groot, tuomio 12.12.2002 (Kok., s. I-11819, 97 kohta) ja edellä alaviitteessä 54 mainittu asia Lakebrink ja Peters-Lakebrink, tuomion 24 kohta; vastaava arviointi esitettiin myös edellä alaviitteessä 41 mainitussa asiassa Carbonati Apuani, tuomion 34 kohta.

62 – Myös alueen ulkopuolelle sijoittautuneet osallistuvat kuitenkin jossain määrin Sardinian alueen yleisten verotulojen kokoamiseen maksamalla arvonlisäveroa kulutuksestaan alueella; Sardinian alue on myöntänyt tämän yhteisöjen tuomioistuimen menettelyssä.

63 – Edellä alaviitteessä 49 mainittu asia Corporación Dermoestética, tuomion 37 kohta; vrt. myös edellä alaviitteessä 49 mainittu asia Hartlauer, tuomion 46 kohta.

64 – Vrt. edellä alaviitteessä 47 mainittu asia C-524/07, komissio v. Itävalta, tuomion 56 kohta.

65 – Vrt. edellä 61–90 kohta.

66 – Tällaista vaaraa on arvioitava samanlaisin perustein kuin yleiseen turvallisuuteen tai järjestykseen kohdistuvaa vaaraa (vrt. tästä yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, joka perustuu mm. edellä alaviitteessä 17 mainittuihin yhdistettyihin asioihin Orfanopoulos ja Oliveri, tuomion 66 kohta).

67 – Edellä alaviitteessä 35 mainittu asia C-490/04, komissio v. Saksa, tuomion 86 kohta ja edellä alaviitteessä 44 mainittu asia Laval un Partneri, tuomion 117 kohta.

68 – Vakiintunut oikeuskäytäntö, joka perustuu alun perin asiaan C-300/90, komissio v. Belgia, tuomio 28.1.1992 (Kok., s. I-305, 14–21 kohta) ja asiaan C-204/90, Bachmann, tuomio 28.1.1992 (Kok., s. I-249, Kok. Ep. XII, s. I-1, 21–28 kohta); vrt. myöhäisemmältä ajalta asia C-524/04, Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomio 13.3.2007 (Kok., s. I-2107, 68 kohta); edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Jundt, tuomion 67 kohta; asia C-157/07, Krankenheim Ruhesitz am Wannsee-Seniorenheimstatt, tuomio 23.10.2008 (43 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C-418/07, Papillon, tuomio 27.11.2008 (43 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

69 – Asia C-55/98, Vestergaard, tuomio 28.10.1999 (Kok., s. I-7641, 24 kohta); edellä alaviitteessä 20 mainittu asia komissio v. Italia, tuomion 23 ja 24 kohta; asia C-319/02, Manninen, tuomio 7.9.2004 (Kok., s. I-7477, 42 kohta); edellä alaviitteessä 48 mainittu asia komissio v. Tanska, tuomion 70 kohta; edellä alaviitteessä 68 mainittu asia Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation, tuomion 68 kohta ja edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Jundt, tuomion 68 kohta.

70 – Edellä alaviitteessä 69 mainittu asia Manninen, tuomion 43 kohta ja asia C-303/07, Aberdeen Property Fininvest Alpha, tuomio 18.6.2009 (72 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); vastaavasti jo asia C-9/02, de Lasteyrie du Saillant, tuomio 11.3.2004 (Kok., s. I-2409, 67 kohta).

71 – Vrt. edellä 88 kohta.

72 – Yleistä ja välillistä yhteyttä koskevasta perusteesta vrt. edellä alaviitteessä 16 mainittu asia Jundt, tuomion 70 kohta ja edellä alaviitteessä 23 mainittu asia Eurowings Luftverkehr, tuomion 42 kohta; vastaavasti myös edellä alaviitteessä 20 mainittu asia komissio v. Italia, tuomion 24 kohta.

73 – Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjan 30. julistus (EYVL 1997, C 340, s. 136).

74 – Ihmiset päästävät tarkoituksella tai tahattomasti uusia kasvi- ja eläinlajeja alueille, joilla niitä ei luontaisesti esiinny.

75 – EY 4 artiklan 1 kohdan ja EY 98 artiklan nojalla jäsenvaltioiden ja yhteisön on harjoitettava talouspolitiikkaansa avoimen markkinatalouden periaatteen mukaisesti; vrt. tästä myös asia C-198/01, CIF, tuomio 9.9.2003 (Kok., s. I-8055, 47 kohta).

76 – Vrt. asia C-35/98, Verkooijen, tuomio 6.6.2000 (Kok., s. I-4071, 48 kohta) ja edellä alaviitteessä 20 mainittu asia komissio v. Italia, tuomion 22 kohta sekä erityisesti palvelujen tarjoamisen vapaudesta edellä alaviitteessä 29 mainittu asia SETTG, tuomion 23 kohta ja edellä alaviitteessä 43 mainittu asia Kohll, tuomion 41 kohta.

77 – Vrt. tästä esim. asia C-209/03, Bidar, tuomio 15.3.2005 (Kok., s. I-2119, 56 ja 57 kohta sekä 59 ja 60 kohta); asia C-213/05, Geven, tuomio 18.7.2007 (Kok., s. I-6347, 29 ja 30 kohta); yhdistetyt asiat C-11/06 ja C-12/06, Morgan ja Bucher, tuomio 23.10.2007 (Kok., s. I-9161, 43 kohta) ja asia C-499/06, Nerkowska, tuomio 22.5.2008 (Kok., s. I-3993, 37–39 kohta); vrt. lisäksi 30.3.2006 esittämäni ratkaisuehdotus asiassa C-192/05, Tas-Hagen ja Tas, tuomio 26.10.2006 (Kok., s. I-10451, ratkaisuehdotuksen 60–63 kohta) ja julkisasiamies Mazákin 30.4.2009 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-103/08, Gottwald (58–72 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

78 – Vapaa-ajan asunnon perustamista koskevista rajoituksista vrt. asia C-213/04, Burtscher, tuomio 1.12.2005 (Kok., s. I-10309, erityisesti 46 kohta).

79 – Asia 167/73, komissio v. Ranska, tuomio 4.4.1974 (Kok., s. 359, Kok. Ep. II, s. 259, 24–32 kohta) ja yhdistetyt asiat 209/84–213/84, Asjes ym., tuomio 30.4.1986 (Kok., s. 1425, Kok. Ep. VIII, s. 571, 44 ja 45 kohta).

80 – Asia 78/76, Steinike & Weinlig, tuomio 22.3.1977 (Kok., s. 595, Kok. Ep. III, s. 34, 9 kohta); asia C-354/90, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ja Syndicat national des négociants et transformateurs de saumon, tuomio 21.11.1991 (”Saumon”, Kok., s. I-5505, 14 kohta); asia C-368/04, Transalpine Ölleitung in Österreich, tuomio 5.10.2006 (Kok., s. I-9957, 38 kohta); asia C-119/05, Lucchini, tuomio 18.7.2007 (Kok., s. I-6199, 51, 52 ja 62 kohta) ja asia C-333/07, Régie Networks, tuomio 22.12.2008 (94 kohdan viimeinen lause ja 125 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

81 – Vrt. tästä edellä alaviitteessä 80 mainitut asia Steinike & Weinlig, tuomion 14 kohta, asia Saumon, tuomion 10 kohta ja asia Lucchini, tuomion 50 kohta.

82 – Yhteisöjen tuomioistuin kuvaa vastaavasti avoimella tavalla kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa ja käyttää tässä yhteydessä esim. edellä alaviitteessä 80 mainitussa asiassa Lucchini (tuomion saksankielisen toisinnon 50 kohdan ensimmäinen virke) sanaa ”insbesondere”.

83 – Edellä alaviitteessä 80 mainittu asia Saumon, tuomion 17 kohta; yhdistetyt asiat C-266/04–C-270/04, C-276/04 ja C-321/04–C-325/04, Distribution Casino France ym., tuomio 27.10.2005 (Kok., s. I-9481, 30 kohta); asia C-526/04, Laboratoires Boiron, tuomio 7.9.2006 (Kok., s. I-7529, 29 kohta) ja edellä alaviitteessä 80 mainittu asia Transalpine Ölleitung in Österreich, tuomion 40 kohta; vrt. myös sääntöjenvastaisen tuen määritelmä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 1 artiklan f kohdassa.

84 – Asia C-199/06, Centre d’exportation du livre français, tuomio 12.2.2008 (Kok., s. I-469, 40 ja 41 kohta).

85 – Asia C-280/00, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, tuomio 24.7.2003 (”Altmark Trans”, Kok., s. I-7747, 74 kohta); asia C-237/04, Enirisorse, tuomio 23.3.2006 (Kok., s. I-2843, 38 kohta); edellä alaviitteessä 48 mainittu asia UTECA, tuomion 42 kohta ja asia C-431/07 P, Bouygues ym. v. komissio, tuomio 2.4.2009 (101 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); vastaavasti jo asia C-142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990 (”Tubemeuse”, Kok., s. I-959, Kok. Ep. X, s. 387, 25 kohta).

86 – Edellä alaviitteessä 85 mainittu asia Altmark Trans, tuomion 75 kohta; edellä alaviitteessä 85 mainittu asia Enisorse, tuomion 39 kohta; edellä alaviitteessä 48 mainittu asia UTECA, tuomion 42 kohta ja edellä alaviitteessä 85 mainittu asia Bouygues ym. v. Ranska, tuomion 102 kohta; vastaavasti, joskin hieman eri tavoin muotoiltuna, yhdistetyt asiat C-393/04 ja C-41/05, Air Liquide Industries Belgium, tuomio 15.6.2006 (Kok., s. I-5293, 28 kohta).

87 – Jo asiassa 173/73, Italia v. komissio, 2.7.1974 annetussa tuomiossa (Kok., s. 709, Kok. Ep. II, s. 323, 28 kohta) selvitetään, ettei toimenpiteen mahdollinen veroluonteisuus ole riittävä syy siihen, ettei EY 87 artiklan (tuolloin ETY:n perustamissopimuksen 92 artikla) sääntöjä sovellettaisi; vrt. lisäksi esim. asia C-156/98, Saksa v. komissio, tuomio 19.9.2000 (Kok., s. I-6847, 26 kohta); asia C-172/03, Heiser, tuomio 3.3.2005 (Kok., s. I-1627, 27–58 kohta); yhdistetyt asiat C-182/03 ja C-217/03, Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomio 22.6.2006 (Kok., s. I-5479, 86 kohta) ja asia C-487/06 P, British Aggregates v. komissio, tuomio 22.12.2008 (erityisesti 92 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

88 – Edellä alaviitteessä 87 mainittu asia Saksa v. komissio, tuomion 25 kohta; edellä alaviitteessä 87 mainitut yhdistetyt asiat Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomion 86 kohta ja edellä alaviitteessä 83 mainittu asia Laboratoires Boiron, tuomion 33–35 kohta; vastaavasti jo asia C-387/92, Banco Exterior de España, tuomio 15.3.1994 (Kok., s. I-877, 13 kohta).

89 – Edellä alaviitteessä 88 mainittu asia Banco Exterior de España, tuomion 14 kohta ja edellä alaviitteessä 87 mainitut yhdistetyt asiat Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomion 87 kohta; vastaavasti edellä alaviitteessä 87 mainittu asia Saksa v. komissio, tuomion 26 kohta.

90 – Edellä alaviitteessä 87 mainittu asia British Aggregates v. komissio, tuomion 89 kohdan viimeinen virke.

91 – Edellä alaviitteessä 88 mainittu asia Banco Exterior de España, tuomion 14 kohta; asia C-6/97, Italia v. komissio, tuomio 19.5.1999 (Kok., s. I-2981, 16 kohta); asia C-75/97, Belgia v. komissio, tuomio 17.6.1999 (”Maribel”, Kok., s. I-3671, 23 ja 24 kohta) ja edellä alaviitteessä 87 mainitut yhdistetyt asiat Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomion 87 kohta.

92 – Asia C-53/00, Ferring, tuomio 22.11.2001 (Kok., s. I-9067, 20 kohta); edellä alaviitteessä 83 mainittu asia Laboratoires Boiron, tuomion 34 kohta ja edellä alaviitteessä 87 mainittu asia British Aggregates v. komissio, tuomion 89 kohta.

93 – Asia C-66/02, Italia v. komissio, tuomio 15.12.2005 (Kok., s. I-10901, 94 kohta); asia C-88/03, Portugali v. komissio, tuomio 6.9.2006 (Kok., s. I-7115, 52 kohta) ja edellä alaviitteessä 87 mainittu asia British Aggregates v. komissio, tuomion 82 kohta.

94 – Edellä alaviitteessä 93 mainittu asia Portugali v. komissio, tuomion 57 ja 58 kohta sekä 60 ja 61 kohta ja yhdistetyt asiat C-428/06–C-434/06, UGT-Rioja ym., tuomio 11.9.2008 (erityisesti 47 ja 48 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

95 – Edellä alaviitteessä 93 mainittu asia Portugali v. komissio, tuomion 55, 60 ja 62 kohta; vastaavasti jo asia 248/84, Saksa v. komissio, tuomio 14.10.1987 (Kok., s. 4013, 17 kohta).

96 – Edellä alaviitteessä 13 mainittu asia Adria-Wien Pipeline, tuomion 41 kohta; edellä alaviitteessä 93 mainittu asia Portugali v. komissio, tuomion 54 kohta; edellä alaviitteessä 94 mainitut yhdistetyt asiat UGT-Rioja ym., tuomion 46 kohta ja edellä alaviitteessä 87 mainittu asia British Aggregates v. komissio, tuomion 82 kohta.

97 – Edellä alaviitteessä 93 mainittu asia Portugali v. komissio, tuomion 52 kohta; vastaavasti yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö alkaen edellä alaviitteessä 87 mainitusta asiasta Italia v. komissio, tuomion 33 kohta, esim. edellä alaviitteessä 13 mainittu asia Adria-Wien Pipeline, tuomion 42 kohta; edellä alaviitteessä 92 mainittu asia Ferring, tuomion 17 kohta; yhdistetyt asiat C-128/03 ja C-129/03, AEM ja AEM Torino, tuomio 14.4.2005 (Kok., s. I-2861, 39 kohta); asia C-148/04, Unicredito Italiano, tuomio 15.12.2005 (Kok., s. I-11137, 51 kohta) ja asia C-222/04, Cassa di Risparmio di Firenze ym., tuomio 10.1.2006 (Kok., s. I-289, 137 ja 138 kohta).

98 – Vrt. edellä 62–67 kohta.

99 – Vrt. edellä 73 ja 81 kohta.

100 – Vrt. edellä 71–77 kohta; vastaavasti edellä alaviitteessä 13 mainittu asia Adria-Wien Pipeline, tuomion 52 kohta.

101 – Vrt. tästä erityisesti edellä 78–90 kohta ja 98–102 kohta.

102 – Edellä alaviitteessä 87 mainittu asia British Aggregates v. komissio, tuomion 84 ja 86 kohta; vastaavasti sosiaalipoliittisesti perustelluista toimenpiteistä asia C-241/94, Ranska v. komissio, tuomio 26.9.1996 (Kok., s. I-4551, 21 kohta); asia C-342/96, Espanja v. komissio, tuomio 29.4.1999 (Kok., s. I-2459, 23 kohta) ja edellä alaviitteessä 91 mainittu asia Maribel, tuomion 25 kohta.

103 – Asia C-56/93, Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996 (Kok., s. I-723, 79 kohta); edellä alaviitteessä 102 mainittu asia Ranska v. komissio, tuomion 20 kohta; edellä alaviitteessä 91 mainittu asia Maribel, tuomion 25 kohta ja edellä alaviitteessä 87 mainittu asia British Aggregates v. komissio, tuomion 85, 87 ja 89 kohta.

104 – Edellä alaviitteessä 87 mainittu asia British Aggregates v. komissio, tuomion 92 kohta.

105 – Vrt. tästä 26.6.2008 esittämäni ratkaisuehdotus edellä alaviitteessä 80 mainitussa asiassa Régie Networks, ratkaisuehdotuksen 97 ja 117 kohta.

106 – Vrt. tästä edellä alaviitteessä 80 mainittu oikeuskäytäntö.

107 – Edellä alaviitteessä 95 mainittu asia Saksa v. komissio, tuomion 17 kohta ja edellä alaviitteessä 93 mainittu asia Portugali v. komissio, tuomion 55 kohta.

108 – Vrt. tästä edellä 126 kohta ja edellä alaviitteessä 88 mainittu oikeuskäytäntö.

109 – Vastaavasti yhdistetyt asiat C-72/91 ja C-73/91, Sloman Neptun, tuomio 17.3.1993 (Kok., s. I-887, Kok. Ep. XIV, s. I-47, 21 kohta); asia C-200/97, Ecotrade, tuomio 1.12.1998 (Kok., s. I-7907, 35 kohta); asia C-295/97, Piaggio, tuomio 17.6.1999 (Kok., s. I-3735, 35 kohta) ja asia C-345/02, Pearle ym., tuomio 15.7.2004 (Kok., s. I-7139, 36 kohta).

110 – Verotuloista luopuminen valtion varoista rahoittamisena vrt. edellä alaviitteessä 87 mainittu asia Saksa v. komissio, tuomion 26 ja 28 kohta; vastaavasti edellä alaviitteessä 88 mainittu asia Banco Exterior de España, tuomion 14 kohta; edellä alaviitteessä 91 mainittu asia Italia v. komissio, tuomion 16 kohta ja edellä alaviitteessä 87 mainitut yhdistetyt asiat Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomion 87 kohta.

111 – Edellä alaviitteessä 93 mainittu asia Italia v. komissio, tuomion 111 kohta; edellä alaviitteessä 97 mainittu asia Cassa di Risparmio di Firenze, tuomion 140 kohta ja asia C-494/06 P, komissio v. Italia ja WAM, tuomio 30.4.2009 (50 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

112 – Edellä alaviitteessä 85 mainittu asia Tubemeuse, tuomion 43 kohta; edellä alaviitteessä 85 mainittu asia Altmark Trans, tuomion 81 kohta; edellä alaviitteessä 87 mainittu asia Heiser, tuomion 32 ja 33 kohta ja edellä alaviitteessä 86 mainitut yhdistetyt asiat Air Liquide Industries Belgium, tuomion 36 kohta.

113 – Edellä alaviitteessä 111 mainittu asia komissio v. Italia ja WAM, tuomion 51 kohta; vastaavasti edellä alaviitteessä 87 mainittu asia Heiser, tuomion 35 kohta ja edellä alaviitteessä 93 mainittu asia Portugali v. komissio, tuomion 91 kohta.

114 – Vrt. edellä 48–53 kohta ja – erityisesti rajat ylittävästä yhteydestä – 40–45 kohta.

115 – Vrt. tästä edellä alaviitteessä 111 mainittu oikeuskäytäntö.

116 – Edellä alaviitteessä 87 mainitut asia Saksa v. komissio, tuomion 30 kohta ja asia Heiser, tuomion 55 kohta sekä edellä alaviitteessä 111 mainittu asia komissio v. Italia ja WAM, tuomion 54 kohta.

117 – Edellä alaviitteessä 111 mainittu asia komissio v. Italia ja WAM, tuomion 58 kohta.

118 – Vrt. tästä yksityiskohtaisemmin edellä 14 kohdassa esitetty alueellisen lain nro 4/2006 4 §:n 5 momentti luettuna yhdessä 4 momentin kanssa.

119 – Vrt. täydentävästi edellä 52 ja 53 kohta.

120 – Vrt. edellä 83–89 kohta ja 98–102 kohta.