JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JEAN MISCHO
3 päivänä lokakuuta 2002 (1)
Asia C-8/01 Taksatorringen
vastaanSkatteministeriet
(Østre Landsretin (Tanska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Kuudes arvonlisäverodirektiivi – 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohta ja 13 artiklan B kohdan a alakohta – Sellaisten riippumattomien yhteenliittymien suorittamien palvelujen vapautus arvonlisäverosta, joka ei ole omiaan johtamaan
kilpailun vääristymiseen – Vakuutustoiminnan ja vakuutustoimintaan liittyvien vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen vapautus – Moottoriajoneuvoille aiheutuneiden vahinkojen arviointi, jonka suorittaa yhdistys jäseninään olevien vakuutusyhtiöiden puolesta
1. Yhteisön arvonlisäverojärjestelmää (jäljempänä ALV) käyttöön otettaessa on onnistuttu saavuttamaan harvinaisen laaja yksimielisyys
verojärjestelmän osalta.
2. Tämä johtuu epäilemättä suureksi osaksi huutavista puutteista, jotka olivat ominaisia useimmille vanhanaikaisille verojärjestelmille,
joiden tilalle se tuli.
3. Mutta pääasiallisesti yksimielisyyden syy löytyy arvonlisäveron omista vaikutuksista ja erityisesti sille ominaisesta neutraalisuudesta.
ALV-järjestelmä pyrkii nimittäin siihen, että verotaakka on lopullisella kuluttajalla ja että se on sama riippumatta tavaran
tai palvelun kiertokulun moninaisuudesta ennen kuin kuluttaja hankkii sen.
4. Tämä tulos saavutetaan verottamalla järjestelmällisesti kaikkia liiketoimia mutta soveltamalla samanaikaisesti vähennysjärjestelmää,
joka antaa verovelvolliselle oikeuden maksaa valtionkassaan ainoastaan hankkijoilleen itse suorittamansa veron määrän ja hänen
asiakkaansa maksettavan veron määrän, jonka hän on kantanut periessään laskuttamansa myynnin hinnan, välisen erotuksen.
5. Tämä erinomainen harmonia ei ole kuitenkaan enää taattu, jos verotuksen yleisen soveltamisen periaatetta rikotaan riippumatta
siitä, tapahtuuko se verovelvollisten toimijoiden vai verotettavien toimien tasolla.
6. Vääristymien esiintymisen riski on nimittäin suuri, jos lopulliseen kuluttajaan saakka ulottuva verotuksen ja vähennyskelpoisuuden
yhdistävä ketju katkeaa, ja tämä riippumatta siitä, millä tavalla tämä katkeaminen tapahtuu.
7. Itse asiassa toimija, joka ei ole verovelvollinen tai joka toteuttaa verosta vapautetun toimen, ei voi veroa myöskään vähentää,
koska hän ei peri arvonlisäveroa. Tästä on kuitenkin poikkeus, toisin sanoen paitsi, jos hän toimii sektorilla, joka on asetettu
kokonaan sekä ostojen että myyntien osalta ALV-järjestelmän ulkopuolelle, hän on voidakseen harjoittaa toimintaansa toteuttanut
sellaisia tavaroiden ja palvelujen ostoja kolmansilta tahoilta, joiden johdosta hänen on pitänyt maksaa arvonlisäveroa, joka
jää lopullisesti hänen vastuulleen.
8. Näiden haittojen korostaminen ei tietenkään merkitse verotuksen yleiseen soveltamiseen tehtyjen poikkeusten tuomitsemista
purismin nimissä, joka ei voi tulla valtiollisten viranomaisten vastuun tilalle verojärjestelmän järjestämisessä.
9. Vapautukset, aivan kuten verottomuus, voivat olla vastaus täysin ymmärrettäviin huoliin, jotka johtuvat erityisesti siitä,
että kuluttajan on maksettava lopulliset kustannukset, kun on kysymys esimerkiksi lääketieteellisistä ja sairaalapalveluista.
10. Vaikka yhteisön lainsäätäjän jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta ─ yhteinen arvonlisäverojärjestelmä:
yhdenmukainen määräytymisperuste ─ 17 päivänä toukokuuta 1977 antamassa kuudennessa neuvoston direktiivissä 77/388/ETY
(2)
(jäljempänä kuudes direktiivi) säädetyt vapautukset voivatkin olla ymmärrettäviä ja oikeutettuja, ne aiheuttavat kuitenkin,
mikä ei ole hämmästyttävää, vastaväitteitä ainakin niiden soveltamisen tasolla, sikäli kuin niiden vaikutukset eivät ole samoja
kaikkien toimijoiden osalta siten, että jotkut hyötyvät täysimääräisesti samalla kun toiset eivät voi eri syistä hyötyä samassa
määrin.
11. Tällainen tilanne on kyseessä asiassa, joka koskee kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohdassa ja
B kohdan a alakohdassa säädettyjä vapautuksia ja joka on saatettu Østre Landsretin (Tanska) käsiteltäväksi ja jossa Skatteministerietin
eli veroministeriön vastapuolena on Assurandør-Societetet, joka edustaa Taksatorringenia (jäljempänä Taksatorringen).
12. Taksatorringen on yhdistys, jonka ovat perustaneet pienet ja keskisuuret vakuutusyhtiöt, joilla on lupa myöntää moottoriajoneuvovakuutuksia
Tanskassa. Yhdistyksessä on noin 35 jäsentä.
13. Taksatorringenin tarkoituksena on arvioida jäsentensä puolesta moottoriajoneuvoille Tanskassa aiheutuneet vahingot. Jäsenten
on annettava kaikkialla Tanskassa tapahtuneet ajoneuvovahingot Taksatorringenin tarkastettaviksi.
14. Taksatorringenin toimintaan liittyvät menot jaetaan jäsenten kesken siten, että kunkin jäsenen yhdistyksen palveluista suorittamat
maksut vastaavat tarkalleen tämän jäsenen osuutta yhteisistä menoista.
15. Jäsenet voivat erota Taksatorringenista kuuden kuukauden irtisanomisajalla.
16. Kun vakuutuksenottajalle kuuluva ajoneuvo on vahingoittunut ja se täytyy korjata jäsenyhtiön kustannuksella, vakuutuksenottaja
tekee vahinkoilmoituksen, joka toimitetaan vahingoittuneen ajoneuvon kanssa autokorjaamoon, jonka vakuutuksenottaja on valinnut.
Korjaamo tutkii vahingoittuneen ajoneuvon ja pyytää sen jälkeen Taksatorringenin paikallisesta vahinkotarkastuskeskuksesta
asiantuntijaa (jäljempänä vahinkotarkastaja) tarkastamaan ajoneuvon.
17. Vahinkotarkastaja arvioi moottoriajoneuvolle aiheutuneen vahingon keskusteltuaan korjaamon kanssa. Vahinkotarkastaja laatii
yksityiskohtaisen tarkastuskertomuksen, jossa on suoritettavan työn kuvaus ja tiedot varaosista, työpalkasta ja maalauksesta
sekä vahingon korjaamisesta aiheutuvista kokonaiskustannuksista. Korjaamisen on tapahduttava tarkastuskertomuksen mukaisesti.
Jos korjaamo huomaa korjaustöiden aikana, että kertomuksessa esitetyt tiedot eivät vastaa todellisia vahinkoja, sen on otettava
yhteyttä vahinkotarkastajaan selkeän yksimielisyyden löytämiseksi arvioinnin mahdollisesta muuttamisesta.
18. Jos vahingoittuneen ajoneuvon korjauskustannukset ovat alle 20 000 Tanskan kruunua (DKK), vakuutusyhtiö maksaa tarkastuskertomuksessa
esitetyn rahamäärän suoraan korjaamolle välittömästi töiden päättymisajankohdan jälkeen. Tarkastuskertomus vastaa laskua kyseisistä
töistä. Jos korjauskustannukset ovat yli 20 000 DKK, korjaamo laatii laskun, joka vahinkotarkastajan on hyväksyttävä ennen
kuin vakuutusyhtiö maksaa laskun korjaamolle.
19. Jos kyse on lunastukseen johtavasta vahingosta eli vahingosta, jonka korjauskustannukset ylittävät 75 prosenttia ajoneuvon
käyvästä arvosta, vahinkotarkastaja sopii vakuutuksenottajan kanssa korvaussummasta, joka vastaa vastaavan uuden ajoneuvon
hankintahintaa. Vahinkotarkastaja laatii siis korvauslaskelman, jonka perusteella vakuutusyhtiö maksaa korvauksen vakuutuksenottajalle.
Sen jälkeen kun vahinkotarkastaja on pyytänyt tarjouksia vahingoittuneesta ajoneuvosta, huolehtinut ajoneuvon myymisestä ja
toimittanut myyntihinnan vakuutusyhtiöön, asia on Taksatorringenin osalta loppuun käsitelty.
20. Taksatorringenin palveluksessa olevat vahinkotarkastajat käyttävät onnettomuusajoneuvoille aiheutuneiden vahinkojen arvioinnissa
atk-pohjaista järjestelmää, johon turvautuvat yhteisymmärryksessä autojen korjaamisen ammattilaisten kanssa kaikki vakuutusyhtiöt,
jotka markkinoivat Tanskassa autovakuutuksia.
21. Oikeus käyttää kyseistä järjestelmää, joka on mukautettu sveitsiläisen lisenssejä myöntävän yhtiön omistuksessa olevaan kansainväliseen
järjestelmään, kuuluu Tanskassa Forsikring & Pensionille, joka on toimialayhdistys, johon kuuluu vahinkovakuutusyhtiöitä,
ja on täsmennetty, ettei mikään estä sitä, että viimeksi mainitun jäsenvakuutusyhtiö antaa alihankkijalle, joka suorittaa
vahinkotarkastuksia sen lukuun, oikeuden käyttää järjestelmää mahdollista maksua vastaan.
22. Taksatorringen sai aluksi vuonna 1992 veroviranomaisilta luvan harjoittaa toimintaansa ilman arvonlisäveron maksuvelvollisuutta.
Tämä lupa peruutettiin vuonna 1993.
23. Se on hakenut tämän vuoksi päätökseen muutosta luvan uudelleen saamiseksi nojautuen kansallisen lain, jolla kuudes direktiivi
on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, 13 artiklan 1 kohdan 20 alakohtaan, jonka mukaan arvonlisäverosta ovat vapautettuja:sellaisten riippumattomien yhteenliittymien, joiden toiminta on vapautettu arvonlisäverosta tai joiden toiminta ei kuulu arvonlisäveron
soveltamisalaan, jäsenilleen suorittamat palvelut, jotka ovat välittömästi tarpeellisia näiden toiminnalle, jos nämä yhteenliittymät
vaativat jäseniltään korvaukseksi ainoastaan kunkin osuuden yhteisistä kustannuksista, edellyttäen, että tällainen vapautus
ei ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen.
24. Koska kyseiset muutoksenhaut eivät johtaneet tulokseen, Taksatorringen kääntyi Østre Landsretin puoleen. Tämä katsoi, että
oikeudenkäyntiasian lopputulos riippui kuudennelle direktiiville annettavasta tulkinnasta ja käytti EY 234 artiklassa määrättyä
menettelyä esittääkseen yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
1) Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta ─ yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen
määräytymisperuste ─ 17 päivänä toukokuuta 1977 annettua kuudetta neuvoston direktiiviä 77/388/ETY ja erityisesti sen 13 artiklan
B kohdan a alakohtaa tulkittava niin, että vahinkotarkastuspalveluja, jotka yritys suorittaa jäsenilleen, on pidettävä tässä
säännöksessä tarkoitettuna vakuutustoimintana tai siinä tarkoitettuina vakuutustoimintaan liittyvinä vakuutuksenvälittäjän
ja vakuutusasiamiehen palveluina?
2) Onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohtaa tulkittava niin, että arvonlisäverovapautus
on myönnettävä sellaisille palveluille, jotka yritys ─ joka muilta osin täyttää tässä säännöksessä asetetut vapautuksen edellytykset
─ suorittaa omille jäsenilleen, jos ei voida osoittaa, että vapautus on jo johtanut tai konkreettisesti uhkaa johtaa kilpailun
vääristymiseen, vaan on ainoastaan mahdollista, että kilpailu vääristyy?
3) Onko toiseen kysymykseen vastattaessa merkitystä sillä, miten vähäisenä kilpailun vääristymisen mahdollisuutta on pidettävä,
eli esimerkiksi sillä, että mahdollisuus ei ole realistinen?
4) Onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohdan kanssa ristiriidassa se, että kansallisen
oikeuden mukaan on mahdollista antaa tässä direktiivin säännöksessä tarkoitettu arvonlisäverovapautus ajallisesti rajoitettuna,
jos on epäselvää, missä määrin vapautus voi myöhemmin johtaa kilpailun vääristymiseen?
5) Onko tältä osin merkitystä sillä, että suurimpien vakuutusyhtiöiden osalta vahinkotarkastuspalveluista huolehtivat näiden
vakuutusyhtiöiden palveluksessa olevat omat vahinkotarkastajat ja että nämä palvelut ovat näin ollen vapautettuja arvonlisäverosta?
25. Ennakkoratkaisupyyntö on kirjattu yhteisöjen tuomioistuimessa 10.1.2001 numerolla
C-8/01 ja kirjallisia huomautuksia ovat
esittäneet molempien pääasian asianosaisten lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio.
26. Ennen näiden kysymysten käsittelyä on palautettava mieliin niiden kuudennen direktiivin säännösten sisältö, joiden johdosta
kansallinen tuomioistuin esittää kysymyksensä yhteisöjen tuomioistuimelle.
27. Direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohdassa säädetään seuraavaa:
1. Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäljempänä luetellut liiketoimet edellytyksillä, joita ne asettavat vapautusten oikeaksi
ja selkeäksi soveltamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi, edellä sanotun kuitenkaan
rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista:─ ─
f) sellaisten riippumattomien yhteenliittymien, joiden toiminta on vapautettu arvonlisäverosta tai joiden toiminta ei kuulu arvonlisäveron
soveltamisalaan, jäsenilleen suorittamat palvelut, jotka ovat välittömästi tarpeellisia näiden toiminnalle, jos nämä yhteenliittymät
vaativat jäseniltään korvaukseksi ainoastaan kunkin osuuden yhteisistä kustannuksista, edellyttäen, että tällainen vapautus
ei ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen.
28. Direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa: Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäljempänä luetellut liiketoimet edellytyksillä, joita ne asettavat vapautusten oikeaksi
ja selkeäksi soveltamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi, edellä sanotun kuitenkaan
rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista:
a) vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat, mukaan lukien näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen
palvelujen suoritukset.
Ensimmäisestä kysymyksestä
29. Kansallinen tuomioistuin esittää ensimmäisessä kysymyksessään yhteisöjen tuomioistuimelle tosiasiassa kaksi kysymystä, koska
se pyytää yhteisöjen tuomioistuinta vertailemaan Taksatorringenin toimintoja kahden käsitteen osalta, jotka sisältyvät kuudennen
direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohtaan, eli käsitettä
vakuutustoiminnat ja käsitettä
näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset.
30. Aloitetaan siis yrittämällä kartoittaa vakuutustoiminnan käsite ja todetaan välittömästi, että kuudennessa direktiivissä ei
täsmennetä millään tavalla sen sisältöä, kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut Taksatorringenin esille ottamassa asiassa
C-349/96, CPP annetussa tuomiossa,
(3)
joka myös liittyy vakuutustoimintojen saamaan vapautukseen arvonlisäverosta.
31. Yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa CPP annetussa tuomiossa todennut, että
vakuutustoiminnalle on kuitenkin yleisesti hyväksytyn mukaisesti ominaista, että vakuutuksenantaja sitoutuu ennakolta maksettua
vakuutusmaksua vastaan sopimusta tehtäessä sovittuun suoritukseen vakuutetulle vakuutustapahtuman sattuessa (17 kohta).
32. Taksatorringen päättelee siitä, että vakuutustoiminta ei rajoitu riskin kattamiseen vakuutussuojalla, vaan ulottuu korvauksen
maksamiseen vakuutetulle vakuutustapahtuman toteutuessa, ja väittää, että vakuutuksenottajalle aiheutuneen vahingon arviointia,
joka on välttämätön korvauksen maksamista edeltävä vaihe, ei voida erottaa vakuutustoiminnan harjoittamisesta ja että sen
olisi sisällyttävä vakuutustoiminnan käsitteeseen.
33. Taksatorringenin toimintaa olisi pidettävä ainakin lisäsuorituksena, joka liittyy riskin kattamiseen vakuutussuojalla, ja
noudatettava sellaisena verojärjestelmää, jonka alaisuuteen riskin kattaminen kuuluu, kuten yhteisöjen tuomioistuin on katsonut
edellä mainitussa asiassa CPP annetun tuomion 30 kohdassa, mikä on vahvistettu tältä osin asiassa
C-76/99, komissio vastaan
Ranska annetussa tuomiossa,
(4)
toisin sanoen toimintaa koskisi kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa säädetty vapautus.
34. Taksatorringen huomauttaa edelleen väitteensä tueksi, että sen palvelujen vapautus sisältyy johdonmukaisesti vakuutustoimintojen
arvonlisäverovapautukseen, jonka olemassaolon oikeutus on, kuten edellä mainitussa asiassa CPP annetussa tuomiossa on huomautettu,
olla rankaisematta lopullista kuluttajaa, jonka on jo maksettava vakuutuksista erityisvero, joka jäsenvaltioilla on oikeus
asettaa.
35. Jos Taksatorringenin suorittamat palvelut olisivat arvonlisäveron alaisia, siitä seuraisi kustannus, joka tavalla tai toisella
nostaisi vakuutusten hintaa.
36. Taksatorringen vetoaa vielä toisella perusteella edellä mainitussa asiassa CPP annettuun tuomioon. Se näkee siinä nimittäin
todisteen siitä, että se seikka, että Taksatorringen itse ei ole vakuutusyhtiö, ei voi estää sen suoritusten vapauttamista
arvonlisäverosta, koska yhteisöjen tuomioistuin on mainitussa tuomiossa hyväksynyt sen, että
verovelvollinen, joka ei ole vakuutuksenantaja, harjoittaa [kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdan] mukaisesti
vakuutustoimintaa, kun se ryhmävakuutuksen avulla hankkii vakuutettuina oleville asiakkailleen vakuutusturvan riskin vastattavakseen
ottaneelta vakuutuksenantajalta (25 kohta).
37. Samanlainen ratkaisu on lisäksi tehty asiassa
C-2/95, SDC annetussa tuomiossa
(5)
kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 ja 5 alakohdassa säädettyjen vapautusten osalta, toisin sanoen sellaisten
liiketoimien osalta, mukaan lukien välitys, jotka koskevat talletus- ja käyttötilejä, maksuja, tilisiirtoja, saamisia, shekkejä
ja muita siirrettäviä asiakirjoja ja osakkeita.
38. Yhteisöjen tuomioistuin on tässä tuomiossa todennut, että kyseisissä säännöksissä säädetyn vapautuksen
edellytyksenä ei ole se, että toimet tekee tietyntyyppinen yritys tai tietyntyyppinen oikeushenkilö taikka että ne tehdään
kokonaan tai osittain tietyllä, sähköisellä tai manuaalisella, tavalla (38 kohta) ja että
vapautuksen edellytyksenä ei ole se, että palvelun tarjoaa yritys, joka on oikeussuhteessa pankin lopulliseen asiakkaaseen.
Vapautuksen soveltamista kyseisissä säännöksissä tarkoitettuun toimeen ei estä se, että toimen tekee kolmas taho ja että pankin
lopullisella asiakkaalla on sellainen käsitys, että palvelu on pankin tekemä (59 kohta).
39. Taksatorringen ei toisaalta pyri kätkemään sitä tosiasiaa, että yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin asiassa
C-240/99, Skandia
antamassa tuomiossa,
(6)
jossa lähdetään edellä mainitussa asiassa CPP esiin tulleesta vakuutustoiminnan käsitteestä, täsmennetään viimeksi mainittua
käsitettä merkityksessä, joka ei tue Taksatorringenin vaatimuksia.
40. Yhteisöjen tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa itse asiassa, että
palvelun vastaanottajalla on merkitystä määriteltäessä kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa tarkoitettua
palvelun laatua, ja vakuutustoiminta edellyttää luonteensa vuoksi vakuutuspalvelun tarjoajan ja henkilön, jonka riskit vakuutuksella
katetaan eli vakuutetun, välistä sopimussuhdetta (41 kohta), mikä johti sen toteamaan, että
vakuutusyhtiön sitoumus harjoittaa käypää korvausta vastaan sellaisen toisen vakuutusyhtiön toimintaa, joka on sen kokonaan
omistama tytäryhtiö ja joka jatkaa vakuutussopimusten tekemistä omissa nimissään, ei ole kuudennen direktiivin 13 artiklan
B kohdan a alakohdassa tarkoitettua vakuutustoimintaa (44 kohta).
41. Taksatorringen kuitenkin katsoo, että kyseisessä tuomiossa hyväksytty ratkaisu ei voi soveltua sen tapaukseen, sillä Taksatorringen
ei peri suorituksistaan käypää korvausta, vaan siirtää ainoastaan toimintakustannuksensa yhdistyksen jäsenyhtiöille siten,
että kultakin yhtiöltä vaaditaan niin monta kertaa palvelun keskimääräinen yksikköhinta kuin yhtiö on käyttänyt yhdistyksen
palveluja.
42. Muissa yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyissä huomautuksissa kiistetään tämä oikeuskäytännön analyysi.
43. Huomautuksissa korostetaan yksimielisesti, että koska kyseessä on poikkeus palvelusuoritusten verotusta koskevasta periaatteesta,
13 artiklan B kohdan a alakohtaa ei voida tulkita laajentavasti, ja komissio huomauttaa tässä yhteydessä, että yhteisöjen
tuomioistuin on katsonut asiassa
C-384/98, D. vastaan W. antamassaan tuomiossa,
(7)
että vapautusta, jonka kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan c alakohdan nojalla saavat hoitopalvelut, jotka
on suoritettu lääketieteellisten ammattien tai avustavan hoitohenkilöstön ammattien harjoittamisen yhteydessä, ei voida soveltaa
lääketieteellisiin palveluihin, joissa ei ole kyse hoidon antamisesta vaan biologisten analyysien avulla tehtävästä yksilöiden
välisen sukulaisuussuhteen selvittämisestä, koska tämänkaltaisessa tapauksessa puuttuvat henkilöön kohdistuvalle hoitotoiminnalle
ominaiset sairauksien ennalta ehkäisy, diagnosointi ja hoito.
44. Niissä kaikissa painotetaan sitä seikkaa, että sekä edellä mainitussa asiassa CPP annetussa tuomiossa että edellä mainitussa
asiassa Skandia annetussa tuomiossa annetaan ratkaiseva merkitys palvelun vastaanottajalle ja sille, että vakuutuspalvelun
suorittajan ja sen vastaanottajan, tässä tapauksessa vakuutuksenottajan, välillä on oikeudellinen suhde, ja korostetaan, että
Taksatorringen ei huolehdi yhdenkään vakuutuksenottajan vakuutussuojasta eikä sillä ole oikeudellista suhdetta näiden kanssa.
45. Taksatorringen ei ole kuin palvelujen tarjoaja, jolle vakuutusyhtiöt antavat alihankintana korvattavien vahinkojen arviointitehtävän,
joka tosin on suojan antamisen kannalta välttämätön toimenpide mutta joka kuitenkin on erotettavissa tästä.
46. Vaikka Taksatorringenin palveluja olisi pidettävä vakuutustoimintaan liittyvinä suorituksina, on lisäksi selvitettävä se,
onko Taksatorringenilla itsellään oltava vakuutuksenvälittäjän tai vakuutusasiamiehen asema, jotta sen tuottamat palvelut
voitaisiin vapauttaa verosta, seikka, joka näissä huomautuksissa myöskin kiistetään, kuten jäljempänä nähdään.
47. Komissio huomauttaa lisäksi, että Taksatorringenin toimintaa on analysoitava kuudennen direktiivin mukaisesti irtaimen aineellisen
omaisuuden arvioinnin toteuttamisena, jota tarkoitetaan nimenomaan kuudennen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan c alakohdassa
palvelujen suorituspaikan osalta, mikä osoittaa, ettei sitä voida sekoittaa 13 artiklan B kohdan a alakohdassa tarkoitettuun
vakuutustoimintaan.
48. Tämä yhteisön lainsäätäjän halu erottaa toisistaan vahinkotarkastus ja vakuutustoiminnat ilmenee Yhdistyneen kuningaskunnan
mukaan myös kuudennen direktiivin 28 artiklan 3 kohdan b alakohdasta.
49. Kyseisessä artiklassa säädettiin itse asiassa väliaikainen vapautus, joka poistettiin jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön
yhdenmukaistamisesta ─ Tiettyjen kuudennen direktiivin 77/388/ETY 28 artiklan 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten kumoaminen
─ 18 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa kahdeksannessatoista neuvoston direktiivissä
(8)
vakuutuskorvausten arviointiin liittyvien asiantuntijapalveluiden eduksi.
50. Jos kyseiset toiminnat kuuluisivat 13 artiklan B kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin vakuutustoimintoihin, niitä ei olisi
ollut tarpeen vapauttaa erityissäännöksen nojalla.
51. Ratkaisun tekemiseksi ristiriitaisten väitteiden välillä ei mielestäni voida antaa ratkaisevaa merkitystä argumentille, jonka
mukaan kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohtaa on tulkittava suppeasti, koska se merkitsee poikkeamista yleisestä
soveltamissäännöstä, jonka mukaan arvonlisäveroa on maksettava maksua vastaan suoritetuista palveluista (katso edellä mainittu
asiassa Skandia annettu tuomio, 32 kohta).
52. Itse asiassa, kuten julkisasiamies Fennely on korostanut edellä mainitussa asiassa CPP antamassaan ratkaisuehdotuksessa (24 kohta),
tämä tulkintasääntö ei merkitse sitä, että yksiselitteisesti säädettyä vapautusta olisi tulkittava erityisen suppeasti.
53. Mielestäni ratkaisevilta vaikuttavat sen sijaan edellä mainitut asioissa CPP ja Skandia annetut tuomiot, jotka noudattavat
samaa logiikkaa ja muodostavat täysin johdonmukaisen kokonaisuuden, vaikka ne ovat johtaneet vastakkaisiin johtopäätöksiin
sellaisen vapautusta arvonlisäverosta koskevan oikeuden konkreettisen olemassaolon osalta, jota kantaja vaatii kansallisessa
tuomioistuimessa.
54. Molemmissa tuomioissa vakuutustoiminnan käsitteelle on annettu sama sisältö ja kriteeriksi on hyväksytty se, että nimenomaan
vakuutustoimintasitoumuksen olemassaolo edellyttää vapautusta vakuutuksenottajaan nähden.
55. Yhteisöjen tuomioistuin korostaa edellä mainitussa asiassa CPP annetussa tuomiossa, että
CPP on ryhmävakuutuksen ottaja sen asiakkaiden ollessa vakuutettuja. CPP hankkii asiakkailleen maksua vastaan vakuutuksenantajalta
omissa nimissään ja omaan lukuunsa ─ ─ vakuutuksen (21 kohta).
56. Yhteisöjen tuomioistuin korostaa edellä mainitussa asiassa Skandia annetussa tuomiossa sitä vastoin, että
Skandiallahan ei olisi sopimussuhdetta Livbolagetin vakuutettuihin, eikä se vastaisi kyseisen vakuutustoiminnan riskeistä,
vaan kaikki riskit kohdistuisivat yksinomaan Livbolagetiin, joka jatkaisi toimintaansa ─ ─ vakuutuksenantajana (40 kohta).
57. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan näitä kahta oikeudellisesti täysin erilaista tilannetta, joista toisessa palvelun suorittajan
ja vakuutuksenottajan välillä on sopimus ja toisessa ainoastaan palvelun suorittajan ja vakuutusyhtiön välillä, on käsiteltävä
eri tavalla, koska kysymys on vakuutustoiminnoille varatun vapautuksen soveltamisalan määrittämisestä.
58. Ensimmäisen tilanteen on katsottava vastaavan vakuutustoimintaa, koska palvelun suorittaja antaa vakuutuksen kuluttajalle,
jonka tarkoituksena on suojautua tietyiltä riskeiltä, toinen tilanne ei voi vastata sitä, koska kyseessä on palvelun suorittaja,
joka suorittaa vakuutuksen antajalle tämän toiminnan harjoittamista helpottavan palvelun mutta joka jää täysin ulkopuoliseksi
varsinaisessa vakuutussopimuksessa.
59. Jos tätä kahtiajakoa sovelletaan Taksatorringeniin, näyttää selkeästi siltä, että sen toiminta ei ole mitenkään verrattavissa
CPP:n toimintaan, mutta on hyvin samankaltaista kuin Skandian toiminta.
60. Taksatorringenilla ei itse asiassa ole mitään oikeussuhdetta niiden yhtiöiden vakuutettuihin, joille se suorittaa palveluja,
jotta yhtiöt voisivat täyttää tehokkaasti sitoumuksensa, joihin ainoastaan ne ovat sitoutuneet niiden asiakaskunnan muodostaviin
vakuutettuihin nähden.
61. Taksatorringen on pelkästään sen jäseninä olevien vakuutusyhtiöiden alihankkija, eikä tämä alihankinta koske sitä, mikä on
vakuutustoiminnan ydin eli riskiä koskevan suojan antaminen maksua vastaan.
62. Tässä Taksatorringen yrittää turhaan vedota siihen tosiseikkaan, että se ei laskuta palveluistaan käypää hintaa, toisin kuin
Skandia.
63. Tämä täsmennys sisältyy tosin edellä mainitussa asiassa Skandia annetun tuomion tuomiolauselmaan, mutta se johtuu ainoastaan
siitä, että yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneen käytännön mukaisesti pyrkinyt tulkitsemaan yhteisön oikeutta juuri siinä
tosiasiallisessa ja oikeudellisessa yhteydessä, johon kansallinen tuomioistuin on sijoittanut ennakkoratkaisukysymyksensä.
64. Tämän seikan mukaan ottaminen ei suinkaan merkitse, että Skandian suorituksen erityisellä korvaustavalla olisi ollut vaikutusta
yhteisöjen tuomioistuimen hyväksymään ratkaisuun ja asiassa Skandia annetun tuomion tekstistä ei itse asiassa missään vaiheessa
käy ilmi, että näin olisi asianlaita.
65. On sitä paitsi vaikea nähdä, miltä osin kyseisellä tekijällä olisi voinut olla jotakin merkitystä, kun kysymys on yhteisön
ALV-järjestelmän täytäntöönpanosta, jonka soveltamisalaan kuuluvat siinä nimenomaan myönnettyjä poikkeuksia koskevin varauksin
kaikki maksua vastaan tapahtuvat palvelusuoritukset riippumatta palvelun suorittajan laskuttaman summan laskutavasta.
66. Se seikka, että palvelun suorittaja ei saa voittoa, ei merkitse suinkaan sitä, ettei tämän suoritus olisi tapahtunut maksua
vastaan.
67. Minua eivät vakuuta sen enempää ne argumentit, joiden Taksatorringen väittää perustuvan edellä mainittuun asiassa SDC annettuun
tuomioon.
68. Kyseinen tuomio näyttää tosin vähemmän vaativalta kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdassa säädetyn vapautuksen
soveltamisalan määrittämisen osalta kuin edellä mainituissa asioissa CPP ja Skandia annetut tuomiot 13 artiklan B kohdan a alakohdassa
säädetyn poikkeuksen osalta, mutta siinä ei voida nähdä syytä asettaa kyseenalaiseksi viimeksi mainituissa hyväksyttyä lähestymistapaa,
sillä
vakuutustoiminnat verosta vapauttavan säännöksen osalta ei voi tulla kyseeseen samanlainen päättely kuin sellaisen säännöksen osalta, jossa
verosta vapautetaan toimet, jotka
koskevat tilisiirtoja, ja joka siis juuri sanamuotonsa puolesta antaa mahdollisuuden tulkintaan, jonka mukaan vapautus koskee toimintoja, jotka
ainoastaan myötävaikuttavat tilisiirron toteuttamiseen.
69. Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi edellä mainitussa asiassa SDC antamassaan tuomiossa todennut, että 13 artiklan B kohdan
d alakohdan sanamuoto on
riittävän kattava, jotta sitä voidaan soveltaa muiden toimijoiden kuin pankkien muille henkilöille kuin pankkien lopullisille
asiakkaille tarjoamiin palveluihin (56 kohta).
70. Lopuksi on hylättävä argumentti, joka perustuu siihen, että Taksatorringenin suorittama palvelu olisi vakuutustoimintojen
liitännäissuoritus ja että sen osalta pitäisi noudattaa vakuutustoimintoihin sovellettavaa verojärjestelmää, sillä jos on
totta, että edellä mainitussa asiassa CPP annetussa tuomiossa on vahvistettu periaate pääasialliseen suoritukseen sovellettavan
verojärjestelmän soveltamisesta liitännäiseen suoritukseen (katso 32 kohta), siinä on tarkoitettu suorituksia, jotka sama
palvelun suorittaja on toimittanut lopulliselle kuluttajalle.
71. On huomautettava vielä kerran, että Taksatorringen ei suorita palvelujaan vakuutetuille vaan vakuutusyhtiöille, mikä on aivan
eri asia kuin asiassa CPP annetussa tuomiossa huomioon otettu tilanne ja mikä estää sen, että Taksatorringenin palvelut katsottaisiin
liitännäisiksi suhteessa mainittujen yhtiöiden vakuutetuilleen suorittamiin palveluihin.
72. Näin ollen voidaan vain todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen kehittämä oikeuskäytäntö, joka koskee kuudennen direktiivin
13 artiklan B kohdan a alakohdassa tarkoitettua vakuutustoiminnan käsitettä, estää sen, että Taksatorringenin jäsenilleen
suorittamat palvelut voitaisiin luokitella vakuutustoiminnoiksi ja että niitä tämän vuoksi koskisi vapautus arvonlisäverosta,
jopa ilman tarvetta nojautua vastakohtaispäätelmään vetoaviin argumentteihin, joita Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio ovat
esittäneet.
73. Nämä argumentit kuitenkin vahvistaisivat tarpeen vaatiessa, että kuudennessa direktiivissä erotetaan toisistaan selvästi vahinkojen
arviointitoiminnat ja vakuutustoiminnat.
74. Tulemme näin kansallisen tuomioistuimen tarkoittamaan toiseen mahdollisuuteen, toisin sanoen kysymykseen siitä, eikö Taksatorringenin
olisi katsottava kuuluvan vakuutuksenvälittäjien ja vakuutusasiamiesten luokkaan, joiden vakuutustoimintoihin liittyvät palvelusuoritukset
on vapautettu kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdan nojalla, koska Taksatorringen ei harjoita vakuutustoimintoja.
75. Koska kuudennesta direktiivistä puuttuu määritelmä, asianosainen vaatii kyseistä asemaa nojautuen toimenpiteistä sijoittautumisvapauden
sekä palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi vakuutusasiamiesten ja vakuutuksenvälittäjien (ryhmästä
ISIC ex 630) toiminnassa, sekä erityisesti kyseistä toimintaa koskevista siirtymätoimenpiteistä 13 päivänä joulukuuta 1976
annettuun neuvoston direktiiviin 77/92/ETY.
(9)
76. Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
1. Tätä direktiiviä sovelletaan seuraavaan toimintaan, joka kuuluu sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen
toimintaohjelman liitteessä III mainittuun ryhmään ISIC ex 630:
a) sellaisten henkilöiden ammatilliseen toimintaan, jotka, toimien täysin vapaasti yrityksen valinnassa, saattavat riskien vakuuttamis-
tai jälleenvakuuttamistarkoituksessa yhteen vakuutusta tai jälleenvakuutusta etsiviä henkilöitä sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä,
valmistelevat vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten tekoa ja avustavat tarvittaessa mainittujen sopimusten hoidossa ja täytäntöönpanossa,
erityisesti korvaustapauksissa;
b) sellaisten henkilöiden ammatilliseen toimintaan, joille on yhden tai useamman sopimuksen nojalla annettu toimintaohjeet tai
jotka on valtuutettu toimimaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen nimissä tai puolesta, tai ainoastaan puolesta, heidän
esitellessään vakuutussopimuksia, laatiessaan sopimusehdotuksia, valmistellessaan vakuutussopimusten tekoa tai tehdessään
vakuutussopimuksia, tai avustaessaan niiden hoidossa ja täytäntöönpanossa, erityisesti korvaustapauksissa;
c) muiden kuin a ja b alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden toimintaan, jotka, toimiessaan tällaisten henkilöiden puolesta,
suorittavat muun muassa valmistelutyötä, esittelevät vakuutussopimuksia tai keräävät vakuutusmaksuja edellyttäen, ettei mitään
yleisöön kohdistuvia tai yleisön tekemiä vakuutussitoumuksia anneta osana kyseistä toimintaa.
77. Taksatorringenin osalta palvelut, joita se suorittaa vakuutusyhtiöille, vastaavat hyvin tarkasti sitä, mitä b alakohdassa
tarkoitetaan, kun siinä viitataan avustamiseen vakuutussopimusten hoidossa ja täytäntöönpanossa erityisesti korvaustapauksissa
niin, että sitä olisi pidettävä vakuutuksenvälittäjänä tai vakuutusasiamiehenä sekä direktiiviin 77/92/ETY että kuudenteen
direktiiviin nähden, jossa mikään ei osoita, että siinä olisi ollut tarkoitus hylätä direktiivissä 77/92/ETY esitetyt määritelmät.
78. Yhteisön oikeuteen sisältyvillä vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen määritelmillä olisi vähän merkitystä, jos Taksatorringen
ei voisi vaatia vakuutuksenvälittäjän tai vakuutusasiamiehen asemaa Tanskan lainsäädäntöön nähden.
79. Tanskan hallitus vastustaa tätä vaatimusta. Se korostaa, että direktiivi 77/92/ETY ei voi millään tavalla sen säännökset huomioon
ottaen saattaa kyseenalaiseksi kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa asetettua vaatimusta, jotta palvelujen
suoritukset, jotka eivät vastaa vakuutustoimintoja mutta liittyvät kuitenkin tällaisiin toimintoihin, voisivat saada siinä
säädetyn vapautuksen verosta, nimittäin, että kyseiset palvelut suorittaa toimija, joka toimii välittäjänä vakuutusyhtiön
ja vakuutetun välillä.
80. Taksatorringen ei voi Tanskan hallituksen mukaan saada hyödykseen direktiivin 77/92/ETY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa
tarkoitetun vakuutuksenvälittäjän asemaa, sillä vaikka kyseisen säännöksen mukaan välittäjä avustaa tarvittaessa vakuutussopimuksen
täytäntöönpanossa erityisesti korvaustapauksissa, välittäjän toiminnalle on tyypillistä, että hän saattaa yhteen vakuutusyhtiöt
ja vakuutuksenottajat, mitä Taksatorringen, jonka tehtävänä on ainoastaan antaa vakuutusyhtiöille lausuntonsa ajoneuvolle
aiheutuneiden vahinkojen korjauskustannuksista, ei missään muodossa tee.
81. Tämä lähestymistapa vakuutuksenvälittäjän toimintaan löytyy Tanskan hallituksen mukaan sekä vakuutusedustuksesta 18.12.1991
annetusta komission suosituksesta 92/48/ETY,
(10)
jota Tanskan lainsäätäjä on noudattanut, että ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutusedustuksesta,
jonka komissio esitti vuonna 2001,
(11)
josta myös ilmenee, ettei välitys ole erotettavissa välittäjän ja vakuutuksenottajan välisen itsenäisen oikeussuhteen olemassaolosta.
82. Tämä oikeussuhdetta vakuutettuun koskeva vaatimus koskee myös direktiivin 77/92/ETY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja
toimintoja, ottaen huomioon, että ilmaisujen
nimissä ja
puolesta käyttö kyseisessä säännöksessä merkitsee sitä, että välittäjällä on oltava kelpoisuus sitoa vakuutusyhtiö vakuutettuun nähden.
Ilman kyseistä kelpoisuutta avustaminen vakuutussopimuksen hoidossa tai täytäntöönpanossa on pelkästään alihankintaa.
83. Tanskan hallitus vastustaa lopuksi Taksatorringenin näkemystä, jota se yrittää perustella sillä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa
ajoneuvoille aiheutuneiden vahinkojen korvausmenettelyssä mukana olevien vahinkotarkastajien toiminnot on vapautettu arvonlisäverosta,
mikäli toimen toteuttavat vakuutuksenvälittäjät, ja huomauttaa, että vapautus myönnetään ainoastaan silloin, kun vahinkotarkastajilla
on vakuutusyhtiön toimeksianto käsitellä korvaushakemuksia, mikä on täysin sopusoinnussa sen käsityksen kanssa, jonka se on
kehittänyt vakuutuksenvälittäjän aseman suhteen.
84. Yhdistynyt kuningaskunta esittää samanlaisen perustelun korostaen sitä tosiseikkaa, että vaikka Taksatorringen harjoittaa
tiettyjä vakuutuksenvälittäjän tai vakuutusasiamiehen toimintoja, tämä ei tee vielä siitä direktiivissä 77/92/ETY tai kuudennessa
direktiivissä tarkoitettua vakuutuksenvälittäjää tai vakuutusasiamiestä, jollei se harjoita myös toimintoja, jotka ovat tyypillisiä
kyseiselle ammattiryhmälle, toisin sanoen vakuutusyhtiöiden ja vakuutuksenottajien yhteen saattaminen, ja jos sillä ei ole
suoraa suhdetta vakuutettuihin.
85. Myös komissio kiistää Taksatorringenin vaatimuksen siitä, että sitä olisi pidettävä direktiivin 77/92/ETY 2 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettuna vakuutuksenvälittäjänä tai vakuutusasiamiehenä harjoittamansa toiminnan johdosta. Komissio huomauttaa lisäksi,
että kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohtaa on tulkittava suppeasti nojautuen asiassa 107/84, komissio vastaan
Saksa 10.7.1985 annettuun tuomioon,
(12)
jossa yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että valtion postilaitoksen suorittamien palvelujen osalta säädettyä vapautusta
ei voitaisi soveltaa muiden toimijoiden kyseisen laitoksen puolesta suorittamiin palveluihin.
86. Kaikki nämä Taksatorringenin vaatimusten vastaiset argumentit yhdessä näyttävät pakostakin tuovan ratkaisun. Vaikka kuudennen
direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdan sanamuoto ei vaikutakaan kovin onnistuneelta siinä mielessä, että siinä tehdään
ero vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen välillä, vaikka perusolemukseltaan vakuutuksenvälittäjä on juuri vakuutusasiamies,
koska hänen tehtävänään on etsiä vakuutuksenottajan lukuun yhtiö, joka voi tarjota juuri tämän tarpeisiin sopivan vakuutussuojan,
on selvää, että tässä säännöksessä tarkoitetaan ainoastaan sellaisten ammattihenkilöiden suorittamia palveluja, jotka ovat
yhteydessä samalla kertaa vakuutusyhtiöön ja vakuutuksenottajaan.
87. Taksatorringen ei kuitenkaan väitäkään, että sillä olisi mitään oikeudellista suhdetta vakuutettuihin, toisin sanoen välitystoimintaa.
88. Tämän vuoksi se katsoo tarpeelliseksi vedota direktiiviin 77/92/ETY arvioidakseen, voidaanko sen toimintaa kuitenkin pitää
vakuutuksenvälittäjän tai vakuutusasiamiehen ammattiin kuuluvana.
89. Tämä vetoaminen näyttää minusta oikeutetulta, vaikkei olekaan ehdottoman varmaa, että arvonlisäveroa koskevaa direktiiviä
on tulkittava henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin valossa. Ei kuitenkaan ole tarpeen ratkaista tätä seikkaa,
sillä direktiivistä 77/92/ETY ei löydy mitään tukea Taksatorringenin esittämille perusteluille.
90. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kuvatun toiminnan osalta, joka vastaa saman artiklan 2 kohdan mukaista vakuutuksenvälittäjän
ammattia, mainitaan tosin, että siihen sisältyy avustaminen vakuutussopimusten hoidossa ja täytäntöönpanossa, erityisesti
korvaustapauksissa, mutta siinä täsmennetään kuitenkin, että tällainen avustaminen liittyy
tarvittaessa vakuutuksenvälittäjän ammatille tyypilliseen toimintaan, johon kuuluu vakuutuksenantajien ja vakuutuksenottajien saattaminen
yhteen ja vakuutussopimusten valmistelu.
91. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kuvatun toiminnan osalta, joka vastaa vakuutusasiamiehen ammattia saman artiklan
2 kohdan mukaan, itse yhteisön säännöksen tekstistä ei käy ilmi, että avustaminen vakuutussopimusten hoidossa ja täytäntöönpanossa,
erityisesti korvaustapauksissa, olisi lisätoimintaa, koska tämä avustaminen esitetään käyttämällä konjunktiota
tai, siis toimintana, joka on asetettu samalle tasolle kuin vakuutussopimusten valmistelu, esittely ja tekeminen. Mutta kyseisen
avustamisen on kuuluttava sopimuksen tai valtuutuksen puitteisiin ja tapahduttava
yhden tai useamman vakuutusyrityksen nimissä tai puolesta, tai ainoastaan puolesta, mikä merkitsee sitä, että avustamisen on sisällettävä valtuudet sitoa vakuutusyhtiö vahingon kärsineeseen vakuutettuun nähden,
jotta se vastaisi vakuutusasiamiehen toimenkuvaa, ja tässäkin on kysymys edellytyksestä, jota Taksatorringen ei täytä.
92. Kansallisen tuomioistuimen esittämän ensimmäisen kysymyksen osalta johtopäätökseni on näin ollen, että vahinkotarkastukset,
joita Taksatorringen suorittaa jäsentensä puolesta, eivät voi olla vapautettuja arvonlisäverosta kuudennen direktiivin 13 artiklan
B kohdan a alakohdan nojalla.
Toisesta, kolmannesta ja neljännestä kysymyksestä
93. Tulen siis 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohdalle annettavaan tulkintaan, joka on kansallisen tuomioistuimen esittämien
toisen, kolmannen ja neljännen kysymyksen kohteena, joita on mielestäni sopiva tarkastella yhdessä.
94. Kaikki yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset ovat yhteneviä sen osalta, että niissä tunnustetaan, että Taksatorringen
on todellakin sellainen riippumaton yhteenliittymä, jonka toiminta on vapautettu arvonlisäverosta tai jonka toiminta ei kuulu
arvonlisäveron soveltamisalaan ja joka suorittaa jäsenilleen näiden toiminnalle välittömästi tarpeellisia palveluja, ja että
se vaatii korvaukseksi jäseniltään ainoastaan kunkin osuuden yhteisistä kustannuksista.
95. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa lisäksi, että
asianosaiset toteavat yksimielisesti, että silloin kun vapautus arvonlisäverovelvollisuudesta evättiin, vapautus ei vielä
ollut johtanut kilpailun vääristymiseen eikä konkreettista kilpailun vääristymisen vaaraa ollut.
96. Keskustelu keskittyy näin ollen sen selvittämiseen, onko yhteisön lainsäätäjä halunnut varata vapautuksen ainoastaan yhteenliittymille,
joiden toiminta, sen lisäksi, ettei se tosiasiassa johda kilpailun vääristymiseen, ei ole omiaan
koskaan johtamaan siihen.
97. Komissio puolustaa juuri tätä viimeistä väitettä erityisen päättäväisesti. Se esittää tämän johdosta seuraavaa: Ilmaisun
omiaan johtamaan tulkinta, joka perustuu toiminnan tyyppiin (toisin sanoen tarkastelemalla, onko kysymyksessä toiminta, joka ei sinänsä johda
kilpailun vääristymiseen) eikä niiden olosuhteiden arviointiin, joista johtuu, että tietty toiminta huolimatta arvonlisäverovapautuksesta
ei johda kilpailun vääristymiseen tarkasteluhetkellä, vastaa paremmin yhdenmukaistamisen tarkoitusta, johon sisältyy yhteisen
veropohjan käyttöönotto jäsenvaltioissa.
98. Taksatorringen korostaa sitä vastoin, ettei vääristymistä koskevan riskin olemassaoloa voida koskaan sulkea pois ehdottoman
varmasti ja että jos otetaan huomioon puhtaasti hypoteettiset kilpailun vääristymismahdollisuudet, siitä on seurauksena 13 artiklan
A kohdan 1 alakohdan f alakohdan koko sisällön poistaminen.
99. Yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena on kuitenkin ollut säätää vapautus, jonka tietyt yhteenliittymät voivat todellakin saada,
eikä väläytellä vapautusmahdollisuuta, joka ei itse asiassa koskaan voisi toteutua.
100. Tämän vuoksi Taksatorringen katsoo, että sen viranomaisen tehtävänä, joka aikoo evätä vapautuksen, jota kaikki kyseisessä
säännöksessä vahvistetut edellytykset täyttävä yhteenliittymä anoo, on ottaa huomioon vapautuksen aiheuttaman kilpailun vääristymisen
todellinen ja perusteltu todennäköisyys.
101. Vertailukohta kilpailuoikeuteen voidaan hyödyllisesti osoittaa, viittaamalla erityisesti EY 81 artiklaan, jossa kielletään
kaikki sopimukset, jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jota yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti
tulkinnut niin, että kuten asiassa
C-219/95, Ferriere Nord vastaan komissio 17.7.1997 annetussa tuomiossa
(13)
muistutetaan,
jotta päätös, sopimus tai yhteisjärjestely voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kaikkien oikeudellisten seikkojen
ja tosiseikkojen perusteella on oltava riittävän todennäköistä, että nämä voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti vaikuttaa
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan suoraan tai välillisesti siten, että on pelättävissä, että nämä voivat estää yhtenäismarkkinoiden
syntymisen jäsenvaltioiden välillä (ks. asia 56/65, Société technique minière, tuomio 30.6.1966, Kok. 1966, s. 337, Kok. Ep. I,
s. 251 ja yhdistetyt asiat 209/78─215/78 ja 218/78, Van Landewyck ym. v. komissio, tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3125,
Kok. Ep. V, s. 355, 170 kohta) (20 kohta).
102. Taksatorringen korostaa lopuksi, että kilpailun vääristymisen riski on otettu huomioon poikkeuksen tekemiseksi f alakohdassa
esitettyyn vapautusta koskevaan sääntöön ja että tämän vuoksi sitä olisi tulkittava suppeasti.
103. Tanskan hallitus esittää näitä argumentteja vastaan, että sen puolustama tulkinta, jonka mukaan vapautuksen kieltämiseksi
riittää, että siihen sisältyy mahdollinen riski, että riippumattomat kolmannet tahot pidättäytyvät sijoittautumasta kyseisille
palvelumarkkinoille, ei ole ainoastaan säännöksen sanatarkan ja tavanomaisen merkityksen mukainen, mutta myös tarpeen sen
tavoitteen saavuttamiseksi, jonka mukaan on sallittava verosta vapautettuja palveluja suorittavien yritysten välinen yhteistyö
sulkematta kolmansilta tahoilta palvelumarkkinoita, joilla kyseiset yritykset toimivat alihankkijoina.
104. Tanskan hallitus ei kiistä sitä, että sen tulkinta antaa f alakohdassa säädetylle vapautukselle vain rajoitetun soveltamisalan,
mutta se katsoo, että tämä ei poista kyseisen säännöksen koko merkitystä, sillä sellaisia tapauksia jää, joihin se voi soveltua,
esimerkiksi oletettaessa, että yksinoikeuksien olemassaolo sinänsä estää pääsyn markkinoille.
105. Se korostaa lopuksi, ettei voida vaatia kansallisia viranomaisia ryhtymään monimutkaisiin tutkimuksiin sen määrittämiseksi,
millä todennäköisyydellä tarkalleen kilpailun vääristymistä tapahtuu, koska niillä ei ole siihen keinoja.
106. Jo mainitsemani argumentin lisäksi komissio korostaa vielä, että termin
omiaan käyttö pakottaa ottamaan huomioon ainoastaan mahdolliset vääristymät, että vapautuksen osalta sen myöntämisen edellytyksiä
on tulkittava suppeasti, että säännöksen syntyhistoria vahvistaa, että kilpailun vääristymisen riskin puuttumista koskevan
edellytyksen alkuperäiseen ehdotukseen lisäämisen tarkoituksena oli rajoittaa mahdollisuuksia vapautuksen saamiseen, että
markkinoiden sulkeminen riippumattomilta toimijoilta uhkaa vaikuttaa loppujen lopuksi kuluttajien vahingoksi ja lopuksi, että
tarvetta suppeaan tulkintaan tukee kuudennen direktiivin tarkoitus, joka on yhdenmukaistetun veropohjan aikaansaaminen, erityisesti
yhteisön omien varojen perintää varten ja jäsenvaltioiden saattamiseksi tasa-arvoiseen asemaan kyseisen perinnän suhteen.
107. Tämän viimeisen argumentin osalta rohkenen kuitenkin huomauttaa, että yhdenmukaistetun arvonlisäveropohjan aikaansaamista
koskevan tavoitteen toteutumisen edellytyksenä ei ole kyseisen säännöksen suppea tai laaja tulkinta. Kyseiseen tavoitteeseen
nähden ainoa asia, jolla on merkitystä, on kaikkiin jäsenvaltioihin sovellettava yhdenmukainen tulkinta.
108. Säännöksen syntyhistoriaan liittyvä argumentti ei ole myöskään erityisen vakuuttava. Komissio huomauttaa, että se oli ehdottanut
13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohdalle seuraavaa sanamuotoa:sellaisten
luonteeltaan lääketieteellisten tai terveydenhoitoalaan liittyvien riippumattomien ammatillisten yhteenliittymien jäsenilleen suorittamat palvelut, jotka ovat tarpeellisia näiden arvonlisäverosta
vapautetuille toiminnoille.
(14)
109. Komissio selittää, että hyväksytty teksti eroaa edellä esitetystä kahdessa kohdassa.
110. Toisaalta soveltamisalaa on laajennettu, koska se ei rajoitu riippumattomiin yhteenliittymiin, jotka ovat luonteeltaan lääketieteellisiä
tai terveydenhoitoalaan liittyviä.
111. Toisaalta säännöksen soveltamisalaa on supistettu, koska siihen on lisätty, että vapautusta ei voida myöntää, jos se on
omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen.
112. Mutta kun kysymyksessä on esimerkin antaminen tapauksesta, johon vapautus voisi oikeutetusti soveltua, komissio ei pysty mainitsemaan
kuin
skannerin oston lääketieteellisiin tarkoituksiin. Mielestäni ei kuitenkaan ole täysin poissuljettua, että yksittäinen lääkäri voisi hankkia skannerin ja kilpailla todellakin
useiden sairaaloiden yhdessä ostaman skannerin kanssa, jos odotusajat sairaaloiden yhteenliittymän omistaman skannerin käyttämiseksi
olisivat liian pitkiä.
113. Ei siis ole helppoa yksilöidä abstraktisesti
tapauksia, joissa on kiistatonta, ettei vapautus johda tosiasiallisesti eikä mahdollisesti kilpailun vääristymiseen.
(15)
114. Kuluttajien edun osalta haluan huomauttaa, että lainsäätäjä on halunnut toimia niin, että vakuutussopimukset eivät olisi liian
kalliita. Tässä tarkoituksessa se ei ole vapauttanut ainoastaan
vakuutustoimintoja vaan myös vakuutuksenvälittäjien ja vakuutusasiamiesten palvelut, joiden väliintulo ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Kuluttajat
saisivat välittömän edun, jos tämä toimintalinja pidettäisiin voimassa myös vahinkotarkastuksen osalta.
115. Sitä vastoin etu, jonka vapaa kilpailu komission mukaan toisi kuluttajille, ei voi toteutua tapauksissa, joissa, kuten käsiteltävänä
olevassa tapauksessa, mikään riippumaton yritys ei ole itse asiassa läsnä markkinoilla eikä ole ilmaissut sijoittautumisaikomustaan
ja joissa on epävarmaa, että sellainen yritys, jos se olisi olemassa, voisi suorittaa saman palvelun pienemmillä kustannuksilla
niin, että se voisi aiheuttaa paineita yhteenliittymän hinnoille. Voidaan itse asiassa olettaa, että jos pienet ja keskisuuret
yritykset ovat ryhmittyneet, se on tapahtunut nimenomaan vahinkotarkastusten saamiseksi pienemmin kustannuksin kuin jos niiden
pitäisi kääntyä riippumattomien vahinkotarkastajien puoleen (tai palkata omat vahinkotarkastajat).
116. Kuluttajien suosimisen sijaan yhteenliittymän verottaminen johtaisi siis tällaisessa tapauksessa siihen, että kuluttajia rangaistaisiin
tarpeettomasti.
117. Mielestäni on syytä lähteä 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohdassa säädetyn vapautuksen olemassaolon oikeutuksesta
ja sellaisen elimen läsnäolon luomista markkinaolosuhteista, joka suorittaa palveluja jäsenilleen ja vaatii korvaukseksi ainoastaan
kunkin täsmällisen osuuden aiheutuneista kustannuksista.
118. Vapautus on ilmeisesti säädetty sen välttämiseksi, että sellaisten suoritusten, jotka yhteisön lainsäätäjä on tarkoittanut
vapauttaa verosta oikeutetuista ja erilaisista syistä, kustannuksia ei kuitenkaan rasittaisi arvonlisävero sen vuoksi, että
toimija on joutunut niitä tarjotakseen ja todennäköisesti, koska hänen yrityksensä koko on hänet siihen pakottanut, toimimaan
yhteistyössä muiden samoja palveluja markkinoivien ammattihenkilöiden kanssa yhteisen rakenteen kautta, joka on ottanut hoidettavakseen
tiettyjä suorituksen toteuttamiselle tarpeellisia toimintoja.
119. On katsottu, että palvelun suorittajan tällaisen yhteenliittymän sisällä hankkima palvelu olisi tietyillä edellytyksillä rinnastettava
sen verokohtelun osalta sisäisesti toteutettuun toimeen.
120. Tietystä näkökulmasta tämän vapautuksen tarkoituksena on, niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin vaikuttaa, yhdenmukaistaa
kilpailun edellytykset markkinoilla, joilla toimii yhtaikaa suuria yrityksiä, jotka voivat tarjota palvelujaan jo pelkästään
panemalla liikkeelle sisäiset resurssinsa, ja toisia pienempiä yrityksiä, joiden on pakko samojen palvelujen tarjoamiseksi
turvautua ulkopuoliseen apuun.
121. Olennaisia edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta oikeus vapautukseen avautuisi, on kaksi. Toisaalta riippumaton ulkopuolinen
palvelun tarjoaja saa koota yhteen ainoastaan toimijoita, joiden harjoittama toiminta on vapautettu arvonlisäverosta tai joiden
toiminta ei kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan. Toisaalta on välttämätöntä, että yhteenliittymä ei tavoittele voittoa niin,
että se ainoastaan siirtää jäsenilleen kustannukset, jotka ovat aiheutuneet niiden tarpeiden täyttämisestä, saamatta pienintäkään
voittoa.
122. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteenliittymän on oltava täysin läpinäkyvä ja sillä ei saa taloudellisesta näkökulmasta olla sellaisen
riippumattoman toimijan ominaisuutta, joka pyrkii muodostamaan itselleen asiakaskunnan voittojen saamiseksi.
123. Kilpailun vääristymisen riskin puuttumista koskevat edellytykset on mielestäni lisätty ainoastaan sen välttämiseksi, että
kyseisten yhteenliittymien hyväksi säädetyt järjestelyt, joiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa kilpailunedellytykset sellaisten
toimijoiden välillä, jotka markkinoivat verosta vapautettuja palveluja, eivät aiheuttaisi sivuvaikutusta toisella tasolla,
eli sellaisten palvelujen markkinoilla, joita kyseiset palvelun suorittajat itse tarvitsevat.
124. Toisin sanoen on luotu parannuskeino tiettyihin kilpailun tasolla esiintyviin epätasa-arvoisuuksiin, jotka voivat johtua siitä,
että yritykset ovat erikokoisia, mutta on ryhdytty samalla varotoimiin, jotta tästä ei aiheutuisi sivuvaikutuksia, joiden
vuoksi parannuskeino osoittautuisi pahemmaksi kuin haitta.
125. Jos nyt tarkastellaan verosta vapautettujen toimintojen harjoittamiselle tarpeellisia palvelujen markkinoita, on todettava,
että ne näyttävät hyvin erikoisilta.
126. Näillä markkinoilla eivät ole läsnä ostajan ominaisuudessa suurimmat kuluttajat, toisin sanoen suuret yhtiöt, jotka turvautuvat
sisäisiin resursseihinsa. Läsnä ovat myyjien ominaisuudessa toimijat, f alakohdassa tarkoitetut yhteenliittymät, jotka pidättyvät
tekemästä minkäänlaista voittoa ja joiden osalta on oletettava, että niitä valvovat tahot huolehtivat siitä, että ne toimivat
mahdollisimman pienin kustannuksin.
127. Näillä yhteenliittymillä on, sikäli kuin ne ovat tehokkaita, juuri organisaationsa takia yleensä yksinoikeus asiakaskuntaansa,
niiden jäseniin.
128. Kysymyksessä ovat siis ilmeisesti sangen erikoiset markkinat ideaaliseen kilpailun käsitteeseen nähden. Kun kerran hyväksytään
tämä tilanne, jossa tiettyjen toimijoiden, yhteenliittymien, toiminnan ulkopuolelle jää kaikki voiton tavoittelu, mikä voi
olla sellaisen riippumattoman toimijan paikka, jonka panee liikkeelle voiton tavoittelu?
129. On tarpeen toistaa, että kyseinen toimija ei voi toivoa pääsevänsä markkinoille ja pysyvänsä siellä kuin siinä tapauksessa,
että hän voi tarjota palvelujaan halvemmalla hinnalla kuin yhteenliittymät, jotka pidättyvät saamasta voittoa.
130. Tosin ei voida kokonaan sulkea pois sitä, että yhteenliittymien toiminta on raskasta ja tehotonta, mikä tekee suorituksesta
kalliin, vaikka siitä peritäänkin omakustannushinta ja vaikka yleiskustannukset jaetaan monien toimien kesken. Lainsäätäjän
tarkoituksena on mielestäni ollut juuri välttää se, että tällaiset yhteenliittymät voisivat kuitenkin estää kaiken kilpailun
f alakohdassa säädetyn arvonlisäveroa koskevan vapautuksen ansiosta.
131. Mutta jos verotuksesta tai vapautuksista riippumatta yhteenliittymät ovat kilpailukykynsä johdosta varmoja jäsenistään koostuvan
asiakaskuntansa säilymisestä, ei voida katsoa, että juuri niille myönnetty vapautus estäisi riippumattomia toimijoita pääsemästä
markkinoille.
132. Mielestäni f alakohdassa säädettyä edellytystä, joka koskee kilpailun vääristymisen riskin puuttumista, on tarkasteltava samoin.
Tämä analyysi on mielestäni mutatis mutandis EY 81 artiklan osalta tehty analyysi, minkä Taksatorringen hyvin perustellusti
palauttaa mieleen.
133. Ei ole kysymys siitä, että vapautus evätään, koska on mahdollista kuvitella skenaario, jossa yhteenliittymän vapauttaminen
verosta ja riippumattoman toimijan verottaminen voisivat yhdessä johtaa kilpailun vääristymiseen.
134. Kysymys on konkreettisemmin sen tarkastelusta, olisiko yhdelle annettu vapautus ja toisen verottaminen
ratkaiseva syy , jonka vuoksi riippumattomat toimijat olisi itse asiassa suljettu markkinoilta.
135. Jos näin on asianlaita, vapautus on evättävä, sillä yksinään se johtaa kilpailun vääristymiseen. Jos näin ei ole, ei ole syytä
evätä vapautusta, sillä se ei muuta todellisuudessa markkinoiden olosuhteita.
136. Tätä toteamusta vasten Tanskan hallituksen ja komission muilla argumenteilla on vähän painoa ja joitakin on jopa mahdoton
hyväksyä. On näin ollen vaikea nähdä, minkä vuoksi vapautus olisi evättävä sen johdosta, että kilpailun vääristymisen riskin
arviointi asettaisi hallinnolle raskaan taakan, josta se olisi yksinkertaisinta vapauttaa sallimalla sen vedota kaikkiin,
jopa täysin hypoteettisiin kilpailun vääristymistä koskeviin riskeihin. Jos komissio pystyy tekemään tällaisia arviointeja,
kun kysymys on EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamisesta, on vaikea nähdä, miksi kansallinen hallinto ei voisi suorittaa saman
luokan arviointeja.
137. On myös vaikea nähdä, miksi sillä verukkeella, että vapautuksia on tulkittava suppeasti, vapautusten rajat olisi sitä vastoin
ymmärrettävä erityisen laajasti. Tällöin itse asiassa unohdetaan, että lainsäätäjä on säätänyt vapautuksen, koska se on katsonut
sen oikeutetuksi, ja ryhtynyt samalla varotoimiin, ettei se kääntyisi tarkoitustaan vastaan, mikä on eri asia kuin ymmärtää
se suppeasti.
138. Ottaen huomioon
johtopäätös , johon olen
toisen kysymyksen osalta tullut, nimittäin, että vapautus voidaan evätä ainoastaan, jos ainakin melkoisella todennäköisyydellä näyttää siltä,
että vapautus olisi yksinään omiaan syrjäyttämään riippumattomat toimijat markkinoilta, joilla yhteenliittymä toimii, ei ole
tarpeen antaa erillistä vastausta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen
kolmanteen kysymykseen .
139. Vastaus kansallisen tuomioistuimen esittämään
neljänteen kysymykseen on selvä. Itse asiassa, jos kansallisessa lainsäädännössä sallitaan ajallisesti rajoitetun vapautuksen myöntäminen, on vaikea
nähdä, miltä osin kuudes direktiivi olisi ristiriidassa sen kanssa, että tätä mahdollisuutta käytettäisiin. Yhteenliittymän
tehokkuus, joka riittää tietyllä hetkellä syrjäyttämään mahdolliset kilpailijat riippumatta erilaisesta verokohtelusta, voi
hyvinkin ajan myötä heiketä niin, että voidaan päätyä siihen, että yhteenliittymä saa etua tilanteesta ainoastaan saamansa
vapautuksen johdosta, jolloin vapautus olisi ainoa syy kilpailun vääristymiseen ja se olisi näin ollen pakko poistaa.
140. Ottaen huomioon, että on periaatteessa helpompi tarkastella ajoittain uudelleen, onko syytä uudistaa rajoitetuksi ajaksi myönnetty
vapautus, kuin kumota ajallisesti rajoittamaton vapautusta koskeva päätös, en ymmärrä, mitä voitaisiin pitää esteenä väliaikaisen
vapautuksen myöntämiselle, koska direktiiviin ei sisälly tällaista menettelytapaa koskevaa kieltoa.
141. Näin ollen tulen
toisen, kolmannen ja neljännen kysymyksen osalta siihen johtopäätökseen, että kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohdassa säädetty vapautus voidaan
evätä sillä perusteella, että se olisi omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen, ainoastaan, mikäli ainakin melkoisella todennäköisyydellä
näyttää siltä, että vapautus yksinään olisi omiaan syrjäyttämään riippumattomat toimijat markkinoilta, joilla yhteenliittymä
toimii. Vapautus voidaan myöntää vain väliaikaisesti.
Viidennestä kysymyksestä
142. Tarkasteltavaksi jää vielä viides kysymys, jolla kansallinen tuomioistuin kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta, mikä vaikutus
voi olla sen käsiteltäväksi saatetun oikeudenkäyntiasian osalta sillä seikalla, että suurimmat vakuutusyhtiöt turvautuvat
palveluksessaan oleviin vahinkotarkastajiin eivätkä maksa arvonlisäveroa näiden sisäisesti suorittamista palveluista.
143. Tämä kysymys edellyttää kielteistä vastausta, jollei muuta johdu siitä, mitä olen esittänyt toisen kysymyksen osalta, toisin
sanoen kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohdalle annettavasta tulkinnasta. Vastauksessaan edellä
mainitussa asiassa SDC esitettyyn samanlaiseen kysymykseen yhteisöjen tuomioistuin korostaa, että erottavana tekijänä sellaisen
yrityksen, joka suorittaa kaikki toimintonsa sisäisesti turvautumalla omiin työntekijöihinsä, ja sellaisen yrityksen, joka
ostaa palvelunsa toiselta taloudelliselta toimijalta, välillä
on verovelvollisuus eikä kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 ja 5 alakohdassa säädetty vapautus, joka
on täysin neutraali, koska se riippuu liiketoimien luonteesta (28 kohta).
144. Yhteisöjen tuomioistuin omaksui näin ollen perustelut, jotka julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomer esitti ratkaisuehdotuksessaan
erittäin selkeästi seuraavalla tavalla: ─ ─ ei voida hyväksyä sitä kantajan väitettä, jonka mukaan sellaisten yritysten, jotka tuottavat omat atk-palvelut, ja niiden
yritysten, jotka joutuvat käyttämään tältä osin kolmansien palveluja, erilaista verotuksellista kohtelua on pidettävä syrjivänä.
─ ─ tämä on välttämätön seuraus alv-järjestelmälle ominaisesta verorakenteesta.Verotuksen neutraalisuuden periaatteeseen, joka on alv-järjestelmän perustana, ei vaikuteta tällä valinnalla. Vero-objekti,
eli tässä tapauksessa palvelun suorittaminen, edellyttää sitä, että kysymyksessä on kaksi eri subjektia, jotka ovat toisiinsa
oikeussuhteessa siten, että ensimmäinen heistä suorittaa palvelun toiselle.Verovelvollisia eivät siten ole työntekijät, jotka suorittavat työnantajan valvonnan alaisena vastiketta vastaan palveluja
yritykselle, joka on palkannut heidät. Tällaisten palvelujen suorittamisessa ei ole olemassa verollista liiketoimea: kysymys
on itse asiassa verottomuudesta,
(16)
joka voidaan johtaa vastakohtaispäätelmänä siitä, mikä on tässä tapauksessa vero-objektina, ja myös tämän veron luonteesta.Yritys voi tehdä päätöksen, jonka mukaan se huolehtii tietyistä tehtävistä itse siten, että se käyttää tähän omia työntekijöitään.
Tässä tapauksessa ei ole olemassa alv-objektia. Yritys voi kuitenkin uskoa kyseisten palvelujen tuottamisen yrityksestä oikeudellisesti
riippumattomille kolmansille henkilöille: tässä tapauksessa palveluista on maksettava alv (55─58 kohta).
Ratkaisuehdotus
145. Kaiken edellä esitetyn perusteella tulen siihen johtopäätökseen, että Østre Landsretin yhteisöjen tuomioistuimelle esittämiin
kysymyksiin on vastattava seuraavasti:
─ Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta ─ yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste
─ 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY säännöksiä ja erityisesti sen 13 artiklan
B kohdan a alakohtaa on tulkittava niin, että yrityksen jäsenilleen suorittamia vahinkotarkastuspalveluja ei ole pidettävä
kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna vakuutustoimintana tai vakuutustoimintaan liittyvinä vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen
palveluina.
─ Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan f alakohtaa on tulkittava niin, että siinä säädetty vapautus
arvonlisäverosta voidaan evätä sellaisten riippumattomien yhteenliittymien, joiden toiminta on vapautettu arvonlisäverosta
tai joiden toiminta ei kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan, jäsenilleen suorittamien palvelujen osalta, jotka ovat välittömästi
tarpeellisia näiden toiminnalle, sikäli kuin nämä yhteenliittymät vaativat jäseniltään korvaukseksi vain kunkin osuuden yhteisistä
kustannuksista, sillä perusteella, että vapautus olisi omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen, ainoastaan, mikäli ainakin
melkoisella todennäköisyydellä näyttää siltä, että tällainen vapautus olisi todellisuudessa omiaan yksinään syrjäyttämään
riippumattomat toimijat markkinoilta, joilla vapautusta vaativa yhteenliittymä harjoittaa toimintaansa. Vapautus voidaan myöntää
ainoastaan väliaikaisesti.
─ Se seikka, että suurimmat yritykset teettävät omilla työntekijöillään toimet, jotka toiset, kooltaan pienemmät yritykset,
antavat tätä tarkoitusta varten perustamiensa yhteenliittymien suoritettavaksi, ja ovat samalla, toisin kuin viimeksi mainitut,
vapautettuja arvonlisäverosta näiden toimintojen osalta, ei voi muuttaa kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan
f alakohdan soveltamisedellytyksiä.
1 –
Alkuperäinen kieli: ranska.
2 –
EYVL L 145, s. 1.
3 –
Asia
C-349/96, tuomio 25.2.1999 (Kok. 1999, s. I-973).
4 –
Asia
C-76/99, tuomio 11.1.2001 (Kok. 2001, s. I-249, 27 kohta).
5 –
Asia
C-2/95, tuomio 5.6.1997 (Kok. 1997, s. I-3017).
6 –
Asia
C-240/99, tuomio 8.3.2001 (Kok. 2001, s. I-1951).
7 –
Asia
C-384/98, tuomio 14.9.2000 (Kok. 2000, s. I-6795).
8 –
EYVL L 226, s. 21.
9 –
EYVL L 26, s. 14.
10 –
EYVL L 19, s. 32.
11 –
EYVL C, s. 245.
12 –
107/84 (Kok. 1985, s. 2655).
13 –
C-219/95 P (Kok. 1997, s. I-4411).
14 –
Korostus tässä.
15 –
Komission käyttämän ilmaisun mukaan.
16 –
Siten kysymys ei ole pelkästä vapautuksesta. Vapautuksesta voitaisiin tarkasti ottaen puhua vasta silloin, kun toiminta olisi
periaatteessa verollista. Käsitteenä vapautus edellyttää sitä, että verovelvollisella on alun perin velvollisuus maksaa vero,
mutta lainsäätäjä myöntää erilaisista syistä vapautuksen tästä velvollisuudesta. Maksuvelvollisuudesta vapautumisen edellytyksenä
on siten tätä koskevan nimenomaisen maininnan tekeminen lainsäädännössä. Ennen kuin tutkitaan sitä, täyttääkö tietty liiketoimi
vapautuksen soveltamisedellytykset, on siten varmistuttava siitä, että liiketoimi kuuluu periaatteessa veron soveltamisalaan.